lauantai 22. joulukuuta 2012

Jotain liikuntaa sentään

Cockerit järjesti syksyllä piirimestaruuskisat, kiitokseksi työläisille saatiin HIENO agility-viikonloppu Purinalla. Lauantaina oli Nina Frantsi ja Janne Toivola, sunnuntaina Sari Vähäniitty ja Janne Karstunen. Ainoastaan Ninan olen kokenut aiemmin, muut olivat minulle uusia, ja älyttömän kiinnostavia.

Tätä koulutussessiota olin niin toivonut ja halusin sinne ehdottomasti. Mutta jalka pentele kiukutteli ja ajattelin fiksuna jättää koko viikonlopun väliin. Onneksi Lotta ehti käymään Sofin kanssa lauantaina Jannen treenin. Frantsiakin kehuttiin kovin, olisin halunnut olla mukana, mutta enpä vain ollut :( Sunnuntaina olin, en tehnyt mitään äkkinäistä, juoksin vaan ja yritin rytmittää, enkä varsinkaan valssannut. Sofi meni Sarin treenin ja Zorro Jannen, valitsin rataprofiilin mukaan.

Sofille otettiin putkijarrua. Sylivekeissä oli kuriton, ihan totaalisen, ei paljoa katsellut vaan juoksi läpi, putkensuun myös valitsi ite. Tästä neuvoteltiin ja väännettiin. Paljon toki hyvääkin ja mieluummin keskustelen nämä tottelemattomuudetkin treeneissä kuin kisoissa. Lähdöt hienot ja intoa piisas :)

Zorron kanssa mentiin Karstusen rata. Tykkäsin juosta pikku-ukon kanssa, se meni hienosti. Juoksukontaktit lähinnä hämmentää sitä, mutta siitä en ota paineita. Virheet oli niitä tyypillisiä, kun mamma vaan koheltaa eikä muista katsoa koiraansa.

Keskiviikkona oltiin Ojangossa. Ratana tehtiin irrottelua (kun en valssaa) jossa tultiin putkesta renkaan kautta kepeille 90 asteen avoon niin että putken suu oli ihan viekussa. Sofi lähti vauhdilla kepeille, lopussa iski pupu pöksyyn ja väisti putkeen. On siis epävarma, eikä oikeasti osaa sitä avoa. Harjoiteltiin ja Sofi oli aika turhautunut kun mammalle ei kelvannut kuin se yksi ja ainut väli, josta kepityksen sai alkaa. Lopussa toki meni lähetyksenä kauempaa ja poispäinkäännöksellä siihen viekussa olleeseen putkeen. Zorrolla sama harjoitus meni täydelleen, mutta helppoahan se on kun osaa :) Täytyy Sofikin saada samaan tilaan.

Torstaina Oreniuksella ihan itse! Harjoittelen nyt vain juoksua ja esim sokkareita. Alku meni tietysti täysin kaaoksessa, mutta Juhan opastuksella saatiin loppuun aika hieno nollarata. Nyt ei koiran kurittomuudesta ollut tietoakaan :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tuplanolla, jee!

Kaikenlaista sattumusta, mutta nyt ei jaksa kirjoittaa kuin parit jutut.

Torstaina 6.12. Sofin ja Lotan ensimmäinen kisa Janakkalassa. Vein koiran Riksun ABC:lle, kaffettelin pari tuntia, hain Lotan Plikan, ja Sofin starttien jälkeen vaihdettiin koiria. Tekivät ekassa kisayrityksessään tuplanollan! Minä kun luulin että tupla Sofin kanssa on vaikeahko juttu. No pyh, olin siis väärässä ;)



Melkoisia kipittäjiä nämä kaksi. Agistartissa hauska ja persoonallinen putkeenvienti :D



Lauantaina olivat Riman kisoissa. Sieltä tuloksena kepakkovirhe, rima ja hylly. On se helpottavaa ettei noi osaavatkaan aina onnistu.

Kotimatkalla käytiin Ullan kanssa harjoittelemassa paukkuistua. Reeni meni melestäni hyvin. Istui kyllä ja pysyi siinä, mutta kun jatkoin hakua pyrki kovasti tarkastamaan (=karkasi) minne lintu olisi voinut tipahtaa. Ei ollut mitään lintua, eikä vähään aikaa tulekaan.

Tämän päivän (su) julistan käännekohdaksi jalkajutussa. Ensimmäisen kerran tuntuu toiveikkaalta. Torstain lämppärikävelyn jäljiltä jalka oli ihan paskana, mutta tänään kävin iltakäppäilyllä koirien kanssa ekaa kertaa yli kahteen kuukauteen. Joka askeleella reisi pisti vastaan, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu ihan hyvältä. Tää täti tulee vielä!





sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Agitörötystä ja metästystreeniä

Pahuksen talvi tuli, eikä tässä rutinat taida auttaa, lusittava se on. Mutta kun kenttäkin on jäässä :(

Keskiviikkona oli taas seuran treenit. Alkeiskurssi etenee mukavasti, tekevät jo ihan rataa. Nyt pystyn suunnittelemaan peräkkäiset treenit niin että homma toimiin jouheasti, eikä aika hukkaannu suuriin muutoksiin. Ja kas kummaa, radat ovat olleet törötysratoja, pientä liikettä sivusuunnassa ja paljon lähettämistä. Tai kyllä noi muut juoksee, mutta minä lähettelen. Zorro on opetellut juoksukontakteja längistä etupalkalla. Eikä siitä tule mitään... juoksee puomin hyvin, pysähtyy haraan, eikä suostu jatkamaan vaikka mitä tekisin, luvasta vasta lähtee. Meinaan kuolla nauruun sen kanssa :D No eipä hätää, olkoon ne länget siinä heti seuraavana, että pysyy ajatus alaspäin. Kyllä se kisoissa sitten lähtee...

Torstaina Lotta oli Sofin kanssa Juhalla, hyvin oli kai taas mennyt. Niin ja ovat menossa kisoihin! Itepäisyyspäivänä Janakkalassa on tosi mielenkiintoiset kisat, paljon hienoja koirakoita Sofin ja Lotan lisäksi, enkä minä pääse edes katsomaan. Mutta mulle on luvattu videota, vihdoinkin näen mitä ne siellä aksassa tekee.

Lauantaina pääsin cockeritiimin treeneihin Pornaisiin. Tehtiin hausta ylösajoa. Meidän ongelmahan on että Sofi lähtee paukkuun, niin lähti nytkin. Siinä oli vaan salamana vaihdettava tunteet raivosta iloon. Paukusta lähteminen nosti raivon, mutta noudon haluasin innokkaana käteen ja sain myös. Uusi yritys toi saman tuloksen, Sofi istui ylösajosta, mutta paukusta lähti. Siinä oli jengiä aika paljon sitä pysättämässä, mutta Sofi selvitti syöksyilevät ja karjuvat esteet, ja haki linnun. Mahtaa se pitää meitä ihmisiä vähän kummallisina! Tehtiin sille ylösajoa kuolleella linnulla, jo kolmannella kerralla sain sen siivosti istumaan :P Tuolle paukulle pitää tehdä jotain, se niin tietää mitä siitä paukusta seuraa.

Noin muuten, se haku oli vähän vallatonta. Kun toka sessio alkoi taas vallattomasti, niin mulla meni hermo, suutahdin totaalisesti ja nakkasin sen autoon. Koira ehti olla autossa vain noin minuutin, sitten tuli meidän vuoro, mutta se minuutti auttoi ja Sofilla oli korvat. Ihan hyvä muistutus mulle, kun siinä on pyssymiehet ja hajut hollilla, niin sillähän näköjään saalistushimot nousee.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Suunnitelma B

Nythän on niin että mun jalka on rikki ja Sofi jäi tyhjäksi. Oli pakko keksiä jotain, jolla saan itseni rauhoitettua potemaan, ja Sofin jo kahden kuukauden ''sairasloman'' päätökseen.

Tällä mun elämäntyylillä jalka ei parane ikinä, päinvastoin, rikon sitä lisää. Aluksi oli revähtänyt takareisi, sidoin sen ja kinkkasin menemään. Seurasi huonot asennot, tulehtui perslihas, tuli se p-faskiitti. Onnistuin tekemään yhdestä vaivasta kolme \o/. Mutta nyt piisaa, olen puolessa välissä elämääni ja tarvitsen tätä kroppaa vielä.

Toinen juttu. Sofin kanssa olen treenannut kinkkaamalla, paikallaan seisten, yhden askeleen lähetyksillä. Monen koiran kanssa se ei onnistu, enkä halua sitä kauempaa Sofinkaan kanssa tehdä. En halua sen tottuvan pieniin pätkiin ja paikoillaan töröttävään irvistelevään ohjaajaan. Haluan sen tekevän aksaa jossa ohjaajakin liikkuu. Enkä suostu nyt treenaamaan sen kanssa, tunnen itseni, kinkkaan kuitenkin ja jalka ei parane. Pakko päästää hetkeksi irti.

Löysin Sofille kivan/hyvän rodusta kiinnostuneen kuskin. Sovittiin että hän ohjaa Sofia samoissa kisoissa missä omaa koiraansakin. Lisäksi hän treenaa Sofin kanssa, toivon pääseväni seuraamaan treenejä ja oppimaan sitä kautta. Sikäli jännä juttu, että en tuntenut Lottaa aikaisemmin lainkaan, en ole ollut hänen koulutuksissaan, tai mitenkään törmännyt. Mutta kaikki, ihan kaikki kehuivat ja tavattuani hänet, täytyy sanoa että tykkäsin :)

Zorron kanssa jatkan vanhaan tyyliin, teen pientä, vahvistan mitä tarvitsee. Zorroa olen niin paljon aikojen alusta treenannut että sen kuuluukin päästä nyt vähemmällä, on se niin paljon joutunut mun kanssa huhkimaan. Ja sillä on jo SM:iin ja karsintoihin tarvittavat tulokset.


Sofin juoksut meni näin:
6.11. alkoi tiputtelu
to 16.11. ell ovulaatiohetken määritys (pe, la, su, juoksujen 10.-12. pv)
la 18.11. ensimmäinen astutusyritys (juoksujen 11. pv)
su 19.11. toinen astutusyritys (juoksujen 12. pv)
19.-21.11. Ullalla sulhon kanssa
21.11. tulee kotiin, huilaa hetken ja vaatii zorroa selkään
22.11. taitaa olla ohi koko juoksuhommeli

Ahdisteli kovasti omia uroksia, tyrkytti peffaa ja pakotti selkään. Vieraille uroksille ei lämmennyt, sanoi kipakasti ei. Kotiin tultuaan huili hetken ja yritti taas lisääntyä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hurjan paljon kaikenlaista

Aikamoinen viikko takana, paljon tapahtumia vaikka minä en tehnyt mitään.

Keskiviikkona Zorron kanssa vuokkosilla. Tarkoitus oli liittää uudet länget agilityjuttuihin ja pistää ne puomin perään. Mutta, ja tietysti, unohdin ne kotiin.

Toisista ihmisistä on vaikea kirjoittaa, mutta sanotaanko nyt vaikka niin että viime viikolla tuli mielenkiintoinen yhteydenotto. Siitä seurasi se että Sofi juoksi torstain Orenius-treeninsä yhden taitavan agilityihmisen kanssa. Kyse oli kai kiinnostuksesta rotua kohtaan. Minä en ollut varma suostuuko Sofi juoksemaan vieraan kanssa ja ajoin pois treenien ajaksi. Hyvin oli heillä kuitenkin mennyt. Jännää, mutta ei tästä enempää ;)

Perjantaina Sofi kävi Ullan kanssa eläinlääkärillä ovulaatiohetken jossain määrittämisessä. Tulokseksi tuli muistaakseni että tärppipäivät ovat pe, la ja su.

Lauantaina olin seuraamassa metsästyskoetta Pornaisissa, Lahan kartanon lähellä. Ilma ja maisemat olivat hienot, samoin koirat, kuljin Oskun ja Ringon perässä. Ringo oli tietysti upea, mutta niin oli Oskukin, oli oikein nautittava kokemus. Jalka ei nauttinut, oli ihan helvettiä liikkua jyrkillä joentörmillä ja ylittää ojia.

Lauantai-iltana ajettiin Ullan kanssa Lammille tapaamaan Sofille valittua Spot-sulhoa. Siinä me aikamme pyörittiin, mutta Sofi joka kotona yritti kovin lisääntyä Zorron kanssa, ei laisinkaan lämmennyt sulholle. Ei onnistunut astutus.

Sunnuntaina ajeltiin Astrakanin fasaanitilalle uudelleen tapaamaan sulhoa. Aikamme siellä pällisteltiin, kummenpaa ei tapahtunut. Lopulta vein Sofin ja Spotin Ullan luo kuhertelelemaan. Meille tuli vaihdokkaana isä-Eddie.

Nyt on elelty pari päivää näin, paha vaan että Sofi ei halua lisääntyä. Elämä Eddien kanssa on ollut mukavaa, se on helppo ja symppis otus, vaikka onkin aika vauhdikas kaveri. Hermot sillä on ihan rautaa, fasutkin se kestää kuumentumatta. Zorronkin kanssa pärjää, Masin kanssa tietysti myös. Mutta jos Z osaisi puhua se pyytäisi tuomaan hoitoon kivoja pieniä narttuja, eikä aina näitä atleettisia uroksia.

Alkuperäinen suunnitelmani oli että Sofi tiinehtyisi ja hoitaisi kohta pientä luppakorvalaumaa, sillä välin minä kuntouttaisin jalkani. Jos ei ihmeitä tapahdu niin tuo suunnitelma jäi toteutumatta. Jotain oli keksittävä - pieni vinkkaus, siihen vastattiin, suunnitelma B on jo kehkeytymässä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Juoksut, normaalia vaivaa ja vähän muuta

Hiljaista on ollut. Treenit on kinkattu, mutta vähän ne ovat sellaisia nyyhkyleffoja olleet. Perjantaina Sofi kävi kennelyskärokotuksella.

Lauantaina sovittelin ''paljasjalkakenkiä'', valitsin lopulta Feelmaxit koska niissä oli ohuin pohja. Ajatus näistä tuli kun tajusin että tekonurmella treenatessani heitän aina lopulta kengät pois ja kinkkaan sukkasillani. Sain todella hyvää palvelua Järvenpään Intersportissa, kenkiä oli myymässä nuori nainen joka oli koulutettu jalkahoitaja tai jotain. Tiesi lihakset, niiden kiinnittymiset sekä yhteisvaikutukset. Kuulosti tarkalleen erilaiselta kuin ne perhanan terkkarityypit. Palautui vähän usko hoitotaitoon ja aion varata ajan hänen suosittelemalleen jalkatyypille.
Olen käyttänyt koiria metsässä ja liikkunut siellä omaan tahtiini. Siinä sivussa ollaan treenattu Sofin kanssa, toiset ovat ''kätevänä'' häiriönä. Olen ollut aika tyytyväinen meihin ja onneksi on ollut tämä harrastusmuoto. Sunnuntaina kun päästin koirat ulos, otin Sofille muutaman istumisharjoituksen riistapukin kanssa. Olin käppäilemässä autolle, kun p-kummun takaa nousi fasun. En nähnyt koiria, alkoi kaamea kalabaliikki ja fasuja rupesi nousemaan tiekummulta. Minä viheltelin kaikkea, en yhtään tiennyt missä Sofi oli. Ehdittyäni paikalle, Sofi istua törötti sen ekan fasun nousupaikalla ja Zorro hääräsi tiekummulla. Sofi oli siis istunut ekalle fasulle ja siinä silmät selällään seurannut Zorron edesottamuksia, eikä siihen mielentilaan mamman viheltelyt välittyneet. Tuohon istumiseen olen tosi tyytyväinen, sekä siihen ettei Sofi nykyään (ainakaan aina) ajattele lähtevänsä perään. Näitä lentoonlähtö/unohda koko juttu -harjoituksia on ollut kiitettävästi.

Tiistaina 6.11. Sofilla alkoi juoksut. Ojankoon se ei nyt pääse, mutta Oreniukselle pääsi pöksyt jalassa. Mitenkään eivät pöksyt tai mamman juoksemattomuus Sofia vaivaa, aina posottaa sata lasissa. Zorron kanssa joutuu enempi miettimään mitä tekee, sen moottori yskäisee herkemmin. Pöksivät kovasti.

Zorrolle värkkäsin puutarhurin länget. Kokeiltiin pari kertaa. Z on sellainen koira että kun se pentuna oppi oppimaan, niin loppu on ollut yhtä nautintoa. Yhden kerran pidin targettia ihan äärellä, sen jälkeen se tiesi miten temppu tehdään.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Kotiaksaa


Viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa kotiaksaa kun saatiin Peppi-koira kylään. Tältä se sitten näyttää, talvitakki päällä (auki), kumpparit jalassa (ainoat mitä jalka sietää) ja toppahousut jalassa. Nooh, koirathan ne juoksee ja hyppii :D

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sofi 2-v + meilletulovideo

Sofin 2-vuotis synttäreiden (18.10.) kunniaksi etsin ja julkaisin Sofin meilletulovideon. Siinä Sofi saapuu uuteen kotiin, sekä tapaa Masin ja Zorron. Näköjään olen yrittänyt muokata videota ja epäonnistunut surkeasti, tulos on aika söötti. Nykyään leikkaan alusta ja lopusta liiat pois + vähennän ääntä (muuten en jaksa katsoa/kuulla niitä).



11.12.2010 kirjoitin näin:
''Sisällä päästin Sofin ensin tutkimaan hieman paikkoja. Masin makuupaikka sohvapöydän nurkalla piti haistella huolella. Pienen tutkimusmatkan jälkeen otin pennun syliin ja käytiin yhdessä vapauttamassa kollit makkarista. Hienosti meni kaikki, kummatkin pojat oli hienoja ja ihania, Zorron iloinen häntä paukutteli pentua pläsiin, mutta siihen se saa tottua. Uuteen kotiin saapumisesta on videokin, mutta vielä ei osata laittaa sitä näytille.

Unet Sofi nukkui makkarissa häkissä, pojat oli sillä välin metsässä ja minä tein ruuan. Hyvin nukkui, kävin sitä välillä katsomassa ja kun se viimein heräsi käytiin taas ulkona pissalla.

Poikain kanssa Sofi söi sapuskansa ja hyvin maittoi, mitään ei kuppiin jäänyt ja hotona veti. Meillä kaikki syö hyvin, tai siis ylihyvyin ; )

Sofi on jo tutkinut melkein koko talon, rohkeasti se vetää pitkin huushollia. Olkkarin matosta ollaan käyty pientä keskustelua, pennun mielestä se on yks iso pehmolelu jota pitäis järsiä ja kurittaa, minä ilonpilaajana olen toista mieltä. Pojat ovat olleet sille hyviä kavereita, Masikin sanoo vain nätisti että älä tuu liikaa häiritsemään. Zorro hyörii ympärillä lelu suussa ja yrittää saada Sofia leikkiin. Ihan vielä Sofi ei ole uskaltanut, mutta pientä lelusta nappaamista on jo ilmassa. Zorro on vielä niin hirmu iso ja sillä on se mahottomasti heiluva häntä. Eiköhän Sofi pian tuosta kasva ja Zorro on vielä paiseessa sen kanssa!''

lauantai 27. lokakuuta 2012

Flunssa + muuta pientä

Elämä kulkee urallaan, tällä hetkellä aika syvällä. Takareisi revähti alkukuusta, eikä parane kun minä en kykene rauhoittumaan. Alkuviikosta tulehtui kantapään joku juttu, kesken työpäivän vaan huomasin ettei jalkaa voinut laittaa maahan. Onneksi jalkavaivat osuivat samaan jalkaan. Nyt tuli vielä karsea räkätauti. Jollain pervolla tavalla olen kuitenkin tyytyväinen, ehkä nyt pystyn olemaan paikoillani kun vaivoja on tarpeeksi. Ja hyvä että tulivat samaan aikaan, ettei kaikkea tarvitse erikseen sairastaa.

Sofi tähtisilmä kävi keskiviikkona silmätarkastuksessa, olivat hyvät. Torstaina madotin koirat.

Torstaina mentiin Orenius-treeneihin, olin farkkukuosissa ja ainoastaan seisoskelin. Ällistyttävän hyvin meni, vaikka Juhalla on juoksuradat. Esim tämä alla oleva kohta, tultiin aalta, siitä rengas ja eteenpäin. Ihan parilla askeleella koko höskä, paitsi että mun putkijarru ei toimi. Ajattelin hoitaa 8-kepit näin: takaakierto, niisto, sokkari, 9-hyppy, päällejuoksu 10-hypylle, mutta eipä onnistunut kun mun sokkarit on niin huonoja (täytyy harjoitella). Juha käski tekemään pakkovalssi/jaakotuksen 9-hypylle ja takaaleikkaamalla 10 ja lähetys kepeille. Pirskatti että toimi hyvin, Sofi haki avokulmaan ihan täydellisesti.





lauantai 13. lokakuuta 2012

Näyttelyssä



Pyörähdettiin Sofin kanssa Spanieliliiton vuoden päänäyttelyssä Hyvinkäällä. Tavoitteena oli H eli hyvä, se kun tarvitaan cockereiden valioitumiseen jostain muusta lajista. Olin ajatellut että esittelen koiran luonnollisemmin, en ota kiinni, asettele tai venytä. Mutta paikan päällä kokeneemmat sanoivat että juuri tämän koiran kanssa saatan joutua harrastamaan näyttelyitä pitkäänkin. Ettei ole ihan saletti että tuollaisella kauniilla, mutta niin erilaisella saa sitä hyvää, että kannattaa panostaa siihen esittelyyn ja tehdä homma kunnolla ja lajin ehdoilla.

Uudella, paremmalla asenteella opeteltiin sipsuttelu, asennon otto ja kiinnipitäminen. Päätin että se tehdään mitä kyetään ja vähän vielä päälle. Lopputulos oli varmasti kammottava, onneksi en joutunut itse katsomaan. Mutta rinta rottingilla ja ylpeinä mentiin muiden mukana, olihan minulla sentään porukan kaunein koira (ainakin omasta mielestäni). Loppuhuipennuksessa tuomari neuvotteli kehäsihteerin kanssa luultavasti siitä mitä tälle koiralle pitää antaa ettei sen tarvitse toista kertaa näyttelyyn vaivautua. Loistavat oli kehäsihteerin ohjeet, saatiin se hyvä!



torstai 4. lokakuuta 2012

Pieni muistijälki




Otin videonpätkän meidän ruokistouhuista. Mukana hyörii naapurin tyttö Heidi joka usein koulusta päästyään tulee koiria moikkaamaan. Zorro kaivelee ahkerasti kuoppia ja saalistaa myyriä. Miltei joka ulkoilulta joudun pesemään kuraisen työmiehen, päätä ja silmiä myöten. Sofin pidän lähelläni, sillä ei ole ns ''omaa aikaa''. Masi kulkee omia polkujaan haistellen ahkerasti. Masilla on aina ollut tuo hassu ominaisuus että se ottaa jonkun asian vahdittavakseen, ja jää sen kanssa ''jumiin'' milloin mihinkin. Toisinaan, kun Masi on ollut pitkään kadoksissa se täytyy ihan etsiä ja pelastaa vahdittavaltaan. Uusimpana juttuna nuo omenat, ensin se vahtii niitä pitkät ajat, ja kun niitä lähestyy sen täytyy syödä ne :D

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Sunnuntaina Purinalla

Meillä oli kaksi agirataa, kummassakin tarvittiin putkijarrua, ei toiminut. Ekalla radalla oli tosi vinha keppikulma, vauhdista avoon. Luulen että Sofi olisi osannut, minua taisi pelottaa ja pidin ehkä kerran liikaa, joten Sofi menetti kohteensa, seurasi räpellystä ja osui kakkosväliin. Tokalla Sofi tippui puomilta, onneksi sille ei käynyt kuinkaan. Hyllyiksi meni molemmat radat. Eikä siinä vielä kaikki, minulta revähti takareisi, juoksut on vähäksi aikaa juostu :(


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eka nolla Juhan treenissä

Ollaan metästystreenattu Sofin kanssa ja tuntuu että ollaan saavutettu jotain uutta ja ihanaa. Nyt mennään hymyssäsuin kumpikin, Sofi pysyy lähellä ja huiskuttelee hännällään, minä ohjaan kiittäen ja kehuen. Istuminen sujuu, mutta ampuasia on vielä ihan tekemättä. Toisaalta haluan hetken nauttia tästä uudesta rauhasta ja kauniista yhteistyöstä.

Viime viikon Orenius-treenissä koettiin Sofin kanssa ensimmäinen 0-rata. Ei ollut mikään turhan helppo rata, eikä vauhti ollut mitenkään hiljainen, silti saatiin nolla, eräänlainen elämän kohokohta siis :) Sofiahan on todella helppo ohjata, se reagoi nopeasti, on estehakuinen ja lukee rataa hyvin. Mutta tämä ohjaajan tolvana järjestää aina jotain turhaa äksöniä, välillä ei malta, välillä ei saa itseään liikkeelle, vaikka rytmitys on koko homman a ja o. Yleensä en piirrä noita reenarien ratoja, mutta menköön tämän kerran. Siinä on jotain tosi pielessä, mutta jotenkin noin se meni.


Ja vielä pitää pistää koirien lauantaiaamuinen leikki tänne talteen :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Rotumestaruuskisoissa

Oli mainot kisat, hieno tunnelma ja ilma, sekä kunnon kisailua. Mulla oli upeat koirat, ihan itse vastasin muutamasta pienestä mokasta.

Agirata
Menin ensin Sofin kanssa. Tiesin edeltäkäsin että juuri nuo takaakierrot ovat mulle pahin kohta, että siinä pitää olla tarkka. Tein sen sitten liiankin ''hyvin'', eli hätäisesti, unohdin koiran ja siihen se rata kariutui. Sofi oli niin hyvä!


Ja sitten Zorron kanssa. Piti tekemäni valssi takaakiertojen jälkeen mutta jotenkin se jäi tekemättä ja valehtelin koiralle hypyn ja suunnan, perään huusin ettei sittenkään sinne. Tässä lenkissä meni aikaa ja Z jäi lähdön kolmanneksi.


Hyppäri
Sofin rata meni muuten ihan hienosti, paitsi tuolle hyppysuoralle meno venyi ja paukkui, myös putkijarru jäi huonoksi ja tuli lenkkiä keppejä edeltävälle hypylle. Tästä kuitenkin hieno nolla jolla tultiin kolmansiksi.


Zorron hyppäriin lähdettiin kiireellä, kun jäin vähän suustani kiinni (niin tyypillistä). Ajattelin kuitenkin taistella kun oltiin vain 0,09 johtavaa jäljessä. Mutta tuohon putkeenlähetykseen sitten mämmin mahikset. Sanoin putkeen liian aikaisin ja Z lukitsi väärän putken, sen joka sillä oli edessään. Irtosi sinne hyvin ja antoi vielä rääkäisystä pois, hieno ja kuuliainen koira! Se on sellaista, tekevälle sattuu ;)


Vähän jäi harmittamaan oma mokailu, radat olivat helpot ja olisin hyvin voinut ottaa Sofille sen tarvittavan tuplan. Zorro tuli rotumestaruus kolmoseksi.

Näissä kisoissa koin erään aikakauden lopun. Enpä taida näin hienoihin rotumestaruuskisoihin enää lähteä jossa cockerikuskit korvataan vallan muilla, paremmilla kuskeilla. Me pysytään cockerikoirakkoina jotka harrastaa juoksemisen riemun, yhdessä tekemisen ilon, yhdessä kehittymisen sekä kunnossa pysymisen tähden, ja kierretään näin raadolliset rotumestaruuskisat kaukaa.

torstai 6. syyskuuta 2012

VOI-luokan vesityökokeessa 2

Siitä viimekertaisesta jäi vähän hampaankoloon. Siinähän Sofi teki tempun hyvin, muttei ottanut lintua. Vikahan oli tietysti minun, en ollut opettanut tai totuttanut, ja jäihän se tyhjä minua vähän jurppimaan. Lähtökohtaisesti homma menee näin: kun minä tiedän ja sanon että siellä on, niin siellä on, eikä sieltä tyhjänä tulla takaisin. Tätä me treenattiin tämä mennyt viikko.

Alkutreeniä:
Seistiin Sofin kanssa suoran päässä, ruokakippo takanamme. Olin vienyt jonkun jutun n. 65 metrin suoran toiseen päähän, tietysti niin ettei Sofi ollut nähnyt. Tehtiin eteenlähetys, ja voi sitä rimpuilua mitä siitä alkuun tuli. Sofi oli ehdottomasti sitä mieltä että muutama metri eteen, loiva kurvi sivulle ja suoraan kupille, eikä se tietenkään minulle sopinut. Se teki tämän suunnilleen neljästi ennen kuin totesi ettei täällä saa ruokaa jos ei tee kuten käsketään. Tämän tajuttuaan se juoksi joka ikinen kerta suoraan ja nopeaan niin kauan että se juttu tuli hollille, tempaisi tavaran suuhunsa ja tuli vinhaan takaisin. Sitten se sai ruokansa, eikä tyhjää enää tarjonnut.

Kokeessa:
Keskiviikkona mentiin kokeeseen Vuosaareen. Minua jännitti ja hermostutti valtavasti, ehkä siksi kun siellä oli yleisöä. Seurautin Sofin rantakalliolle. Se oli keksinyt jotain oikealta puoleltani ja oli liiankin kiinnostunut siitä suunnasta. Yritin kammeta sen istumaan suoremmassa, mutten oikein onnistunut. Tuli ampu, sanoin vihjesanan kaukana ja kumarruin lähettämään. Olin päättänut lähettää liikaa vasemmalle, sillä pelkäsin Sofin puoltavan oikealle sen jonkun hajun perään. Sofi oli täpinöissään ja siltä pääsi ääni (yksi hau), tämä oli nyt toinen kerta kun se päästi äänen. Olin autoilla vähän painottanut sille tyyliin ''mamman lintu'' että tietää tehtävänsä, siitä se sitten kuumeni jopa liiaksi (+ se ruualla reenaaminen). Lähetin kun koira hiljeni, Sofi ui hienosti ja suoraan sinne minne lähetin, eikä puoltanut oikealle, joten päätyi aika tavalla liikaa vasemmalle, mutta oli tuulen alla. Pääsi rantaan ja lähti suoraan juoksuun kuten olen sen opettanut (meillä piti olla lyhyempi uintimatka + maaetenemä, mutta olikin nyt täysi uintimatka eikä juurikaan maaetenemää). Siellä se sitten juoksi, mutta haki kaiken aikaa tehokkaasti. En viitsinyt siihen juuri puuttua, kerran taisin viheltää istumaan ja lähetin oikealle. Matala ilta-aurinko teki kiusaa, en nähnyt juurikaan mitään, enkä viitsinyt ruveta ohjaamaan kun en tiennyt missä koira oli. Luotin Sofin nenään ja sillä se lintu löytyi. Kyselin vaan tuomarilta, että tietääkö hän missä koira on, ja jossain välissä minulle kerrottiin että se ui jo takaisin päin, ja lintukin oli kuulemma suussa.

Silleen se meni, olen oikein tyytyväinen. Sofi teki hienon työn, ui pitkän matkan suoraan eikä kysellyt matkan aikana mitään. Haki hienosti, käytti tehokkaasti nenäänsä, eikä tarjonnut tyhjää, vaan toi linnun hienosti ja varmasti käteen asti.

VOI-luokan vesityökokeesta 3 pistettä, tuomarina Veli-Pekka Väänänen.

ps. Tuomarin ohje äänenkäytön kitkemiseen: älä treenaa sellaisten koirien kanssa joista pääsee ääntä.
Öö, aika vaikea toteuttaa meillä. Masi on silleen seko että nostaa kierrokset ihan ihme jutuista, ja sen kierrokset kuuluu. Zorro on muuten lunki jätkä, mutta kovin verbaalinen. Sillä on monia ääniä jotka tulevat suht herkästi, ja nuppi tutisee :) Ja myönnän, ei se aksakaan taida ihan syytön olla ''ongelmaan''.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ääliöaksaa taas

Purinalla oltiin, kolme starttia/koira. Himputti mitä ääliöaksaa taas.

1. Hyppyrata
Zorron oli aika jees, siitä kolmas sija.
Sofi meni omansa varsin hyvin, pientä räpellystä oli, plus että jäin jälkeen ja mokasin.

2. Agirata
Tyrin Zorron radan, tein persjätön kohtaan mihin se ei sopinut. Myös yritin ehtiä takaakertoon mihin en ehtinyt. Mutta kaikkein eniten sapetti että näytin koiralle virheeni ja annoin syytä epävarmuuteen.
Muutin suunnitelmia Sofin rataan, persjätön korvasin valssilla, toimi. Takaakierron päätin korvata poispäinkäännöksellä eli juosta koira toisessa kädessä. Mutta löysin itseni tekemässä takaakierron samoin kuin Zorron kanssa, öö en ehtinyt. Voittonollaa pukkasi mutta minä hyllytin.

3. Agirata
Tämä oli helpoin rata, ainoana vaikeutena oli putki/puomi/A erottelu. Zorron kanssa tehtiin taattua ääliöaksaa kumpikin. 3-takaakierrossa oli hetken hukassa (taas, näissä on vikaa), aan sijasta meni putkeen. Ei ollut oikein läsnä.
Sofi meni omansa hienosti, kepeille en vaan saanut sanottua mitään. Sofi kysyi ja kysyi, ja juoksi keppien ohi kun käskyä ei tullut.

Harmittaa koko kisat. No jos jotain hyvää pitää sanoa, niin Sofin putki/A/puomi erottelu oli täydellinen, mutta Sofi olikin kaiken aikaa hieno. Sofin lähdöt oli hienot, sekä kontaktit. Zorro oli vähän vaisu eläin, mutta minä olin vasumpi. Voiko olla että Zorron pehmeys näkyy juuri näin. Toisaalta se kuuntelee ja kulkee sitä paremmin mitä kiukkuisempi olen, mikä on aika kummallista. Enkä tykkää/aio olla kiukkuinen.


3. rata

torstai 30. elokuuta 2012

VOI-luokan vesityökokeessa 1

Vuosi sitten oltiin Kylmäkoskella meidän ensimmäisessä metästyskokeessa. Se oli AVO-luokan vesityökoe, josta otettiin täydet 3 pistettä tosi siistillä noudolla. Nyt mentiin samaan paikkaan mutta VOI-luokkaan. Temppuhan oli nyt aika sama, lintu piti noutaa vastarannalta, mutta nyt ilman markkeerausta ja rannasta piti edetä monen monta metriä (ei hölkäsenpöläyksen tajua tämänkään lajin säännöistä). Oltiin reenailtu sitä Keravan kohdilla yhdellä joella, ja Sofi kyllä tietää miten temppu tehdään.

Seurautin Sofin rantaan, pian oltiin valmiita ja ampu tuli. Lähetin vastarannalle eteen-käskyllä, Sofi ui joen yli ja lähti reippaasti etenemään kaislikkoon. Kului tovi ja koira tuli rantaan ilman lintua. Lähettelin muutaman kerran uudestaan, mutta aina tuli ilman lintua. Sofi ui luokseni ja lähetin sen uudestaan eteen-käskyllä. Lintua ei vaan tullut ja keskeytin kokeen. Vastarannan koetyyppi kertoi että Sofi oli heti ensimmäisellä pistolla edennyt linnulle, muttei ollut huolinut sitä mukaansa. Myös niillä muilla lähetyksillä oli käynyt linnulla. No, se oli Sofin ensimmäinen telkkätuttavuus koskaan, eikä se sitten osannut tai halunnut sitä ottaa. Parkkiksella saatiin telkännouto toimimaan ja kotimatkalla käytiin vielä tekemässä joenylitys+etenemä+telkäntuonti, se onnistui hyvin.

Mitäpä tästä voi oppia? Täytyy harjoitella myös oikean riistan kanssa, sekä myös kylmällä raadolla, kuten tämä telkkä oli. On aika surkeaa että riista tulee kuvioihin vasta ja ainoastaan silloin kun koira viedään kokeeseen. Sofilla on niin kovin erilainen elämä ollakseen metsästyskoira. Temppu tuli opetettua ja opittua, mutta riistakokemus meiltä puuttuu tyystin.

Tuloksena kokeesta nolla.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Taippareissa


SPA1


Pitkään luulin etten pääse Masin kanssa taippareihin, kun ei se ui (ui vihdoin 6 vuotiaana), eikä ainakaan nouda vedestä. Eikä Masia voi ''väkisin'' opettaa koska se paineistuu herkästi ja menee lukkoon. Ja minulla menee hermo, en vaan kestä asioita jotka tapahtuu liian hitaasti. Ehkä me ei työmerkeissä vaan sovita toisillemme. Tänä kesänä Masi kuitenkin yllätti ja löysi itsestään noutajan. En varmaankaan muistanut kirjoittaa siitä, mutta fb-päivitys tapahtumasta meni näin. Siinä oli kuulkaa rakkautta ilmassa, kuten usein Masin kanssa: 
''Kaunis luontokokemus Masin kanssa, joka siis ei ui, eikä nouda. Joella noudatin Zorroa ja Sofia vuotellen, ja kun Masi lähti kahlailemaan komensin toiset sivummalle. Odotin menisikö se ihan itse uimaan. Oli jo vatsaansa myöten ja ihan selvästi haki katseellaan pinnalta jotain noudettavaa, ei kuitenkaan löytänyt ja kääntyi pois. Sillon heitin damin kauemmaksi veteen ja ihan spontaanisti ilman mitään käskyä lähti Masi uimaan, otti damin suuhunsa ja toi sen minulle käteen asti. Se oli niin kaunista, sillä selvästi lakkasi taas joku geeni olemasta poikittain ja se löysi itsestään noutavan lintukoiran. Onnellinen oli Masikin, oltiin kumpikin ♥''
Joella nousi yksi asia mieleeni, taippareihin, ja ihan heti, ikinä ei voi tietää mitä huominen tuo. Sofi lähti tietysti mukaan samalla vaivalla.

Treenattiin näin:

  • Heinäkuussa käytiin lotikolla heittelemässä dameja, Masi oli kehittänyt pakkomielteen damiin vedessä, se huusi niiden perään, siinä oli meille moottori. Enempää ei ehditty teenaamaan kun työt alkiovat. 
  • Menneellä viikolla käytiin joella heittämässä riistapukkia ja tietenkään Masi ei enää veteen halunnut vaan ruikutti rannalla. Vähänkö otti päähän, oli pakko laittaa Sofi riistapukin perään sillä joki vei sitä mennessään. Kun Sofi oli hommansa tehnyt voitti Masikin pelkonsa ja toi pukin nätisti käteen. 
  • Vedin niille verijäljen omassa pihassa, tulos oli täysi fiasko. Sofi meni siksakkia kuin risteilyohjus jäljen päällä ja taisi eksyä muille jäljille. Masi ei lähtenyt edes oikeaan suuntaan. No verijälkihän voi olla jopa pelottava, olen kuullut, ehkä en osannut, tai ehkä jälki ei ollut tekeytynyt tarpeeksi kauan. 
  • Mari muistutti että jälki tehdään linnulla, no mistäpä minä linnun saan. Tuli seuraava aamu ja ulos mennessä Z ahdisti räksän nurkkaan, siitä tuli meille lintu. Ei kun jälkeä vetämään, mutta huonoin tuloksin taas, ei tainnut räksä kiinnostaa.


Niin että sekavin miettein lähdettiin. Ajattelin että Masi ei ehkä jäljelle lähde, kun taas Sofi lähtee jos se on tehty fasulla. Muilta osioilta odotin onnistumisia.

Lauantaina klo 7 lähtö Renkoon. Vedin koirille numerot 4 Masille ja 8 Sofille. Ne on mun onnennumerot, liittyen koris- ja hevoshistoriaan, jos jollain niin niillä pärjää (lottoa niillä ei ole vielä voitettu).

Sosiaalisuus
Masin numerossa oli ruksi ja siltä tarkistettiin siru. Seurasi hieman ongelmia kun tarkastaja tarrasi Masin korvaan ja rupesi vääntämään kaulaa ja sirua hollille. Hän ei murinaa kuullut, mutta minä kuulin. Jelpin vähän kädellä ja saatiin siru luettua ilman vahinkoa. Kummatkin koirat olivat porukassa hienosti ja tyynesti.

Haku ja laukaus
Mentiin metsään. Masi lähti neljäntenä koirana hakuosuudelle. Metsässä se touhusi omiaan, ihan vähän ohjasin muutaman kerran että näkivät miten se on ohjattavissa. Aika pian tuli laukaus, Masi pysähtyi ja kävi haistamassa pyssynpiipun (ei sille ole koskaan ammuttu) ja ohjasin sen hakuun. Tuomarin mielestä haku tehostui ampumisesta.
Sofin haku oli alkuun tosi hienoa, mutta kun se huomasi ettei siihen puututa se laajeni taippari-sopivaksi. Laukaus tuli ihan muutaman metrin jälkeen, ja sinne minne piippu osoitti, hävisi Sofi tavalla jota tuomari kuvasi räjähdykseksi, ja totisesti se yritti löytää linnun. Tuomari tykkäsi kovasti, oma lohtuni oli ettei lintua tietenkään löytynyt.

Jäljestys
Onneksi se oli fasu. Tämä meni ihan ihmeellisesti. Olin majalla näyttänyt fasua koirille, nyt sanoin Masille että etsi mamman fasu ja vein sen siihen alkuun (tai päästin, Masi oli ihan innoissaan). Sanoin jälki ja Masi pisti menoksi. Katselin niitä nauhoja joiden ohi mentiin ja Masi tiesi tarkkaan mitä tekee. Sitten tuli tenkkapoo, yhtäkkiä se rupesi vaeltelemaan ja etsimään, olin ihan pyörällä päästä, en tiennyt miten päin oltiin ja mihin pitäisi mennä. Ohjaaja sanoi että kehoita sitä, minä siihen että enhän mä tiedä minne. Sanoin jälki ja taas mentiin, ja hienosti loppuun asti. Se oli kuulemma vaikea jälki, siinä oli joku riistajuttu kesken kaiken jota jäljen tekijä oli joutunut kiertämään. Sanoivat että Masi ratkaisi tämän ongelman erinomaisesti. Vähänkö olin iloinen kun Masi veti niin älyttömän hienosti sen ainoan osuuden jota pelkäsin.
Sofin vaan päästin jäljelle ja se teki tarkan ja vauhdikkaan ajon häntä vauhdikkaasti vatkaten. Tiesin heti alussa että ollaan menossa loppuun asti. Kuljin perässä ja nautin.

Vesityö
Lampi oli tavattoman kaunis. Mentiin Masin kanssa rantaan, edessä oli noin metrin levyinen väylä josta olisi päässyt hyvin veteen, kaikki muu oli hyllyvää sammalmätästä. Masi istui sivulla ja oli täpinöissään, heitin pukin ja sanoin nouda. Eikä se voinut mennä siitä väylästä vaan etsi rannalta hyllyvän kohdan, yritti ja vikisi, sillä oli kauhea halu veteen ja noutoon, rohkeus ei vaan riittänyt. Tuli niin epätoivoinen olo, siinä ne menneet 8 vuotta vilisi silmissä ja katseli itseäni kuin ulkopuolelta. Siinä minä hoputin koiraa veteen johon se hulluna halusi mutta ei vaan uskalla. Masin ei koskaan ole meillä pakko mitään, mutta nyt oli piru vie PAKKO mennä veteen. Hoputin ja hiillostin, Masi paineistui varmasti, mutta fokus oli kaiken aikaa pukkiin, se halusi sen. Tuomari näki hyvin tilanteen ja käski höllätä. Hölläsin ja odotin, Masi teki hirmuisesti töitä, se oli ihan tuhannen mutkalla sammaltöyräällä ja yritti veteen. Lopulta se sai liuttua veteen, silloin tiesin että homma on voitettu, ja pukki tuli hienosti käteen asti. HUH!
Sofin kanssa mentiin seuraamalla rantaan, heitin pukin, käskin noutoon ja otin vastaan. Siinä se, eikä aikaa kulunut kuin hetki.

Herran pieksut että Masi teki lopusta jännän :) Päivä oli pitkä ja olin tyytyväinen että juuri Sofi oli kakkoskoirana ja porukassa tokavikana. Saatiin harjoitella paljon odottamista.
Nyt on Masin pakko-hommat ohi, toivotan sille onnellista ja pitkää loppuelämää. Sofin kanssa edetään kohti uusia seikkailuja.

Masin arvostelut

Sosiaalinen käyttytyminen
Reippaan oloinen vanha herra. Suhtautuu muihin koiriin rauhallisesti, melko välinpitämättömästi. Antaa koskea itseensä, mutta ei ole juurikaan kiinnostunut vieraista ihmisistä.
Haku ja laukaus
Erittäin vauhdikasta, innokasta hakua. Työskentely on itsenäistä ja pääasiassa ilmavainuista. Laukauksesta haku tehostuu, pillillä luokse.
Jäljestys
Reipasvauhtista, mutta tarkkaa työtä tekevä ''gentleman'', joka on erinomainen ongelman ratkaisija. Täysin itsenäinen suoritus. Fasaani kiinnosti.
Vesityö
Masi ui toistuvien käskyjen jälkeen ja nouti riistapukin hienosti rantaan.
Tottelevaisuus
Hyvä
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii, kunhan ohjaaja muistaa vähän hellittää, eikä paineista koiraa liikaa.
Kokonaisarvostelu
Hyväksytty



Sofin arvostelut

Sosiaalinen käyttytyminen
Rauhallisesti ihmisiin ja toisiin koiriin suhtautuva nuori neiti, joka muuten tuntuu olevan luonteeltaan hyvin räväkkä.
Haku ja laukaus
Oikealla etäisyydellä tapahtuvaa innokasta, järjestelmällistä ja maavainuista hakua hakukuviolla. Itsenäistä työskentelyä, mutta myös tiiviistä ohjaamisesta saatiin näytös. Laukauksesta ''räjähti'', luoksetulo pillillä.
Jäljestys
Räväkkää menoa. Jäljestää maavainuisesti jäljen päällä edeten. Fasaani kiinnosti.
Vesityö
Reippaasti veteen. Toi riistapukin rantaan ohjaajalle.
Tottelevaisuus
Erittäin tottelevainen koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Erittäin hyvin toimiva koira, kuuntelulla koko suoritusten ajan.
Kokonaisarvostelu
Hyväksytty

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Neuropsykologilla

Täysin kyllästyneenä elämäni pieniin vastoinkäymisiin hakeuduin neuropsykologin testiin. Eipä tässä muuta kuin tämä helvatan huono muisti, kun en muista uutta enkä vanhaa. Kaiken maailman muistisääntöjä kehitellen olen yrittänut lutviutua elämästä ja odotellut seesteistä keski-ikää jolloin rauhoitun, keskityn paremmin ja muistan. Ei tullut seesteisyyttä, tulikin vain nopeampi väsyminen alituiseen pinnistelyyn. Huumorilla selviää jotenkin, mutta toisinaan potuttaa tosi raskaasti. Olen niin kyllästynyt potkimaan itsäni eteenpäin ja kuitenkin aina pettymään, aina unohtamaan, hukkaamaan, ihmettelemään mitä olinkaan tekemässä, mitäs toi mulle äsken sanoikaan, ja missä pirussa mun ostoskärry, avaimet, lompakko, pilli, jne on.

Testissä minua rääkättiin neljä tuntia. Tuloksena etten muista mitään mitä olen nähnyt, tai mitä minulle on sanottu. En mitään, eikä tule sanoja, ei vaan tule. Aivot vaan raksuttaa, kauhea stressi mutta sanoja tai muistamista ei tule. Keskittymiskyky on mitätön, hälinää en kestä, ajatus karkaa saman tein. Niinpä testaaja totesi että minulla on, ja on aina ollut AD/HD. Tähän on kuulemma lääkitys. Kyllä, haluan sen.

Niin että ihan turha odottaa että muistan kenenkään nimeä, tai koiran nimeä, hyvä jos omani muistan. Tai millaisen radan kukakin meni, en muista saman päivän iltana edes omiani vaikka menin sentään tuplana. Ja nyt lopetan koko muistamisen yrittämisen sekä siitä stressaamisen. Täysin väsynyt moiseen turhuuteen, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Taas tuli voitto, hyvä Zorroo!

Sunnuntaina Vantaalla Ihahin kisoissa. Saako sanoa, sanon kuitenkin, oli taas ihan liian kuuma mulle ja Zorrolle, ainakin ekan startin ajan. Minulla oli jalat alkuun ihan hyytelöä, sanoja ei tullut, epävarmaa köpöttelyä ja huonoa ohjausta.

Rata 1, agility
Zorron kanssa oltiin yhdessä ja erikseen niin huonoja ettei mitään rajaa. Z ei ollut siellä missä piti ja minä häselsin, tiputettiin yksi rima kun ohjasin niin huonosti, siitä seurasi takkuamista ja pysähdyttiin arpomaan seuraavaa estettä, yäk. Tuloksena rima ja kielto, hävettää että tällä tultiin kolmansiksi.

Sofin kanssa eka rata aika hurja, en jaksanut juosta, Sofi sössi kontaktit, aika karsee kaikkiaan. Startin jälkeen käytiin neuvottelemassa kontaktiasia kuntoon.

Rata 2, agility
Vihdoin hyytelöreidet lähti toimimaan ja olin jotenkin ajan tasalla. Zorrolle saatiin sellainen melko hyvä nolla, yksi hukka siinä oli ja kontakteilta päästin heti. Erityisen hienoa siinä oli se että sattui olemaan VOITTORATA :D

Sofin samainen agirata oli aika herkku. Kontaktit oli mitä pitikin, Sofi kaiken aikaa hyvällä asialla, meni suoraviivaisesti ja hyvin. Yksi takaakierto tuli minulta hätäisesti, väylä hypylle aukesi liian varhain ja liike imi, siitähän se Sofi luiskahti. Loppurata hienosti ja tästä tulikin oikein hieno hylly :)

Rata 3, hyppäri
Menin Zorrolta muuten hienosti mutta yksi takaakierto+niisto venyi pitkäksi. Z lähti katselemaan että mihin mamma mut haluut. Loppurata Zorrolta kuten kuuluukin ja tuloksissa oltiin kolmansia.

Sofin hyppäri alkuun niin hieno, miten pienesti se tekikään takaakierto+niiston, ja jatkoi upeasti kunnes tuli taas takaakierto. Meni aika samanlailla pieleen kuin edellisellä radalla. Loppuradalle jäin vähän jälkeen, mutta olin oikein tyytyväinen Super-Sofiin.

Ajattelin etten helteen takia olisi ottanut Zorrolle kuin hyppyradan, mutta onneksi otin myös agit. Saatiinhan sentään tupla ja voitto, ei voi tietää vaikka haluttaisiin maajoukkuekarsintoihin. Palkinnoiksi saatiin paljon Roburia ja kolme ilmaista starttia :) Mun täytyy näköjään skarpata takaakiertojani kun joku niissä selvästi mättää.

perjantai 17. elokuuta 2012

Epikset Mäntsälässä


Jätettiin tiistain seuratreenit väliin ja lähdettiin Pian ja Hertan kanssa Mäntsälään epiksiin. Sofin kanssa vähän sählättiin, mutta Hertta ja Z voittivat luokkansa (vaikka Z:lla yksi kierto venyi melkein putkeen asti), hyvä me!



sunnuntai 5. elokuuta 2012

Onnenkyynel sentään, hypärivoitto ja serti!

Juostiin taas yhdet hellekisat, nyt Porvoossa. Kummallakin koiralla kolme starttia Salme Mujusen mielenkiintoisilla radoilla, ensin kaksi agia ja vikaksi hyppäri. Zorro lähti toisena ja Sofi viimeisenä.

Zorro joutui ensimmäisellle radalle ihan valmistautumattomana, se ei oikeasti tiennyt että mentiin starttiin, eli mamma mokasi pahasti. Rata meni silleen varmasti, ei mitekään erityisesti, mutta hellekisaksi tuli ihan jees-nolla ja 5. tila. Sofi meni muuten hyvin, mutta pidin sitä muutaman kerran kiinni, yksi törkeä hukkaanheitto, yksi yllättävä hyppysuunta ja sitä rataa. Tuloksena herranjestas-nolla ja 3. sija.

Toinen agirata Zorrolla muuten aika hyvin, mutta teki tyhmän keppivirheen. Olin keppien aloituksessa takana, mutta silti jätti taipumatta ja meni kaksi kepakkoa. Eipä sillä väliä, kivaa oli, mutta tästä hylly. Samasta radasta Sofin kanssa leivottiin ihan katastrofi, tosin oli siinä paljon hyvääkin, mutta hylly.

Kolmas oli aivan ihana hyppäri, sen ainoa vaikeus oli oikeastaan kepit johon mentiin sisään loivaan avoon ja koira piti jättää kepittämään vinoille kepeille, kun itse juoksi jo karkuun. Moni koira mokasi aloituksen ja moni vedätettiin kepeiltä kesken pois kun ne oli niin oudosti vinot (erityisesti minit ja maxit, medit osoittivat suurempaa älyä ja taitoa, mitä ne ei normisti tee). Mun kummatkin koirat aloittivat, pysyivät ja kulkivat kepit hyvin. Zorro teki hienon ja iloisen nolla, samoin Sofi viimeisenä lähtijänä teki myös aivan hurmaavan ja varman nolla. Olin tosi otettu jo nollasta ja jäin odottamaan tuloksia. Mitään en tiennyt, kuulutuksia ei tullut, enkä papereista viitsinyt mennä katsomaan. Sitten kuulutettiin palkintojenjako alkavaksi ja voittajaksi kuulutettiin cockerspanieli Sofi! Olin niin onnellinen ettei mitään rajaa. Lisäksi saatiin tietysti h-serti :)

Rata + tulokset



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Janakkalassa kahden koiran kanssa

Meidän ekat kahden koiran kisat ja siis Sofin ekat startit kolmosissa. Oli ihan pirun kuuma, en tykkää siitä eikä tykkää Zorrokaan. Lisää ei tykkäämistä, jouduin starttaamaan ekana ja vielä Sofilla, vaikka olisin halunnut sen kanssa radalle vasta käytyäni Zorrolla tsekkaamassa tilanteen. Radat oli sitä luokkaa, että huolehdipa täällä päässä tämä ja olepa kohta tuolla jossain huolehtimassa jotain muuta. Sofin eka rata kaatui omaan ajatusvirheeseen, kaatui se myöhemmin moneen muuhunkin, ennen kaikkea hätäilyyn, minun ja koiran :) Zorron kanssa sama rata hellehitaasti mutta varmasti, tuloksena 3. sija.

Toka agirata tuntui rataantutustumisessa helpommalta. Sofin kanssa hyllytin sen yhden suoran putken ekassa päässä ehtiäkseni toiseen päähän. Ja paljon muutakin tapahtui. Zorron kanssa hyllytin paitsi tämän kohdan, myös jo aiemmin.

Kolmas hyppyrata meni Sofin kanssa jo aika mukavasti, vaikka hyppäriä pelkäsin kun siinä koiraa ei saa kontaktille ''turvaan''. Tämä menikin yllättävän hyvin, Sofi oli aika hyvin ohjauksessa ja kiltistihän se tottelee jos ohjaukset tulee ajallaan. Hylly tuli kun se ei lähtenyt vetoon, vaan kävi hyppäämässä ylimääräisen esteen. Zorron kanssa asiat sujui paremmin, eli lähti siihen vetoon ja teki nollan. Hyppysertiä tavoiteltiin, muttei saatu, tuloksena 2. sija.

Ekoiksi kisoiksi ihan hmm jees. Kohellettiin, mutta sellainen minä olen. PALJON OLI HYVÄÄ. Kontaktit pysäytettiin ja luvalla liikkeelle (vaikka Sofilla on aiemmin ollut ongelmaa). Kontaktit oli kummallakin koiralla loistavat :) Ihan hyvin voisin päästää Zorron juoksemaan ne, mutta mitä niillä agituloksilla tekee. Sofin ensimmäinen lähtö valui, mutta seuraavat kaksi olivat jo hyviä. Kepeillä ei mitään ongelmaa, vaikka tein persjätöt. Sofin rimat pysyi, paitsi yksi ekalla radalla, syynä kummankin armoton kohellus. Koirat tulivat hienosti toimeen keskenään, olivat hiljaa autossa ja muutenkin oikein edustavia.

Kesäkisoissa väijyy näköjään aina peikko, nyt saatiin helle-ennätysviikonloppu. Hönttiä urheilla kun on liian kuuma. Ja ihan välttämättä en tämän tuomarin radalle Sofia enää vie. 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kanikuuri

Menneen viikon torstaina oltiin taas kaniaitauksessa. Homma alkoi ihan hyvin ja Sofi totteli nopsaan. Mutta nyt edettiin aina kaneille asti ja sepä kuumotti Sofin aika raisuksi. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan hulluna perään, mutta onneksi Veeti-veljen isäntä sai kopin Sofista, joka palautettiin ''istu''-vihellyspaikalle. Seurasi kuumia tunteita, sekä se ensimmäinen äänenpäästö näissä metsästysjutuissa :( Toinen peräänjuoksu tapahtui kun päästiin taas näköyhteyteen kanin kanssa, mutta silloin minä sain jotenkin vihellettyä sekä kopattua perään juoksevan koiran, seurasi taas palautus istumaan. Istuttiin ja yritettiin rauhoittua. Onni onnettomuudessa oli että kummastakin peräänjuoksusta koira saatiin saman tien kiinni ja palautettua. Ehkä/toivottavasti se tästä vielä iloksi muuttuu. Heti seuraavana päivänä minä nostin (vahingossa) fasun meidän tievallilta ja olin valmis koppaamaan tilanteeseen syöksyviä koiria, mutta paikalle ja ohi tuli vain Zorro, sillä Sofi istui jo.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Treeniä kaniaitauksessa

Torstaina hain Hyvinkäältä Ullan perheineen, koirista mukaan pääsivät Miina ja Eddie-iskä. Määränpäänä kanitarhatreenit Timon luona Kylmäkoskella. Meille tämä oli ensimmäinen kerta ja ajattelin että luvassa on kuumia tunteita ja tottelemattomuutta, mutta rajatussa tilassa ja hyvässä opastuksessa.

Sofipa yllätti, se teki homman kuten opetettu on. Pienen alkusäätämisen, ohjaajan kalibrointi - mikä on sopiva matka eteen ja sivuille, ja sen koiralle kertomisen, jälkeen homma toimi hyvin. Sofi haki innoissaan ja hyvin, kävi juttujen alla ja näki vaivaa, lisäksi totteli hyvin ja nopeasti. Enkä minäkään kai suuresti mämminyt. Lopputulemana hyvä mieli kummallakin. Kanit jäivät tällä kertaa ylösajamatta, mutta säästetään se seuraavaan kertaan ja edetään maltilla. Meni kuulemma ihan hyvin agilitykoiraksi :)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kolmosiin :)

Keskiviikkona Purinalla tehtiin lopulta se mikä täytyikin. Eka rata tuotti pettymyksen kun minua laiskotti, enkä jaksanut juosta ja tehdä persjättöä vaan nykäisinkin pelkän takaaleikkauksen. Tultiin putkesta, edessä oli hyppy ja takaakierto, hyppy meni takaaleikaten, mutta takaakierto jäi vajaaksi ja muuttui välistävedoksi kun ohjuri kiirehti, tai ei jaksanut kurottaa, tästä hylly. Aalta tullessa Sofi varasti ja pysähtyi :( Nämä aat täytyy saada kuntoon, siinä leijuu näköjään varastamisen riski, puomilta tätä ei ole tapahtunut. Loppurata ihan jees, mutta minua potutti oma sössiminen ja laiskuus.

Toka rata oli ihan pakkonollan paikka. Kohtuu helppo rata ja kauhea latautuminen. Lähdin kakkosena ja rataantutustumisen jälkeen hain koiran ja olin ihan jee. Mutta sitten rupesi kestämään, oli palkintojenjakoa ja muuta, minulla latinkin meni ihan ohi ja rupesin jo muistelemaan että mitenkäs se rata meneekään. Kun päästiin radalle oli jo ihan hihihi-moodissa, jotenkin siinä sitten hömpsyteltiin ja siinä menessä mietin että miten olen tässä ja mihinköhän olen menossa. Olin kaiken aikaa vähän myöhässä mutta tehtiin kuitenkin se pakkonolla. Urheilua siinä ei ollut yhtään, eikä mitään hienoutta, paitsi tietysti Sofi joka oli edelleen yhtä upea. Tällaisella tuloksella kolmas tila, serti ja kolmosiin.

Kivat kisat kaiken kaikkiaan. Hieno ilma, kivoja kavereita joita oli ilo seurata, ja heillä hienoja tuloksia :)

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Hurja koira ja laumakäyttäytymistä

Oltiin tänään haukkiksessa lenkillä. Oltiin jo ihan syvällä metsässä kun tieltäpäin rupesi kuulumaan haukuntaa. Tienvierustan taloista kuulu koiraselkkauksen äänet ja yksi haukunta kääntyi  metsään. Koira kuulosti isolta ja kiihkeältä, ja se tuntui tulevan meitä kohti. Minä pidin laumani lähellä ja tarkkailin niiden käytöstä. Ison koiran haukunta lähestyi, Zorro nosti häntänsä ja lähti haukkuen vastaan. Sofi murisi ja olisi myös lähtenyt mutta komensin sen jäämään. Masi oli hyvin ryhdikkäänä, mutta ei mitenkään halunnut etujoukkoihin. Komensin kaikki koirat luokse ja pistin koko porukan piuhaan. Koira tuli kaiken aikaa huutaen kohti ja kun se oli kyllin lähellä (en nähnyt sitä) rupesin valtavan suureksi ja karjuin sen tiehensä. Sillon vaikeni vieras, eikä me sitä sen koomin nähty tai kuultu. UHG suuri valkoinen narttu oli puhunut ja pelastanut koko lauman :) Edelleen oli mielenkiintoista huomioida niiden käytöstä, kaikki kulkivat vapaana ja nätisti edelläni mihin ne komensin. Zorro ja Sofi olivat aika pian omat rennot itsensä, mutta Masi ei hömpsytellyt omia reittejään kuten tavallista, vaan kulki ryhdikkäänä pää pyörien ja jäi lauman suojeluun. Olipa jännä kokemus, varsinkin kun kaikki päättyi hyvin.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Sertin metsästystä

Sofin kanssa saatiin siis luva ekoista kakkoskisoista ja lähiajat ollaan haettu kahta uupuvaa sijoitusnollaa. Eihän mulla mihinkään niin kiire ole, mutta huomaan Zorron jääneen ihan hunnigolle kun kaikki aika menee Sofin kanssa kisaamiseen. Toiveena on saada ne samaan luokkaan että pääsen kisaamaan kummankin kanssa. Lisäksi pitäisi saada Sofille parit sm-nollat jos se vaikka tekee pennut talvella. Zorron kanssa nollat on helppo homma, viime vuonna 17 starttia (hävettää, tämän verran jaksoin kisata) joista yli puolet oli nollia, eikä koskaan yliajalla. Sofin kanssa nollien hankkiminen voi olla pikkaisen hankalanpaa.

Maanantaina oltiin Purina-Openissa. Järjestävä seura arpoi meidän luokan alkavan 20.40 ja olin Purinalla hvyissä ajoin. Vielä mitä, koiria oli helvatisti ja me päästiin radalle tosi myöhään, pois päästiin hiukka ennen puolta yötä. Ryydyin siellä ihan totaalisesti ja seuraava päivä huoletti.

Saviojan radat oli hauskat ja ihanat, samoin oli Sofi. Eka rata meni varsin hyvin ja loistavilla kontakteilla. Vähän siinä oli sellainen varmistelun maku, mutta yhtäkaikki, tuloksena voittonolla ja luva. Toisella radalla oli enempi urheilumeiniki, mutta valitettava hylly kun ajattelin ehtiväni, mutten ehtinyt. Muuten taas loistavasti, ja ne kontaktit <3. Lopussa tarvittiin rytmitystä takaaleikkaukseen, mutta minä juoksin kuin päätön kana ja sössin käännöksen perusteellisesti. Onneksi oli se hylly alla, muuten olisin potkinut itseäni persuuksille. Näistä kisoista siis yksi voittonolla ja luva.

Keskiviikkona Ojangossa, tuomarina Kari Jalonen. Näiden kisojen takia jouduin myymään ainoan viikkotreenin eli Oreniuksen pois, himputti kun piti osua samalle päivälle. Radat oli taas mahdottoman kivat, niissä oli lähettämistä, rytmittämistä, no kaikkea. Eka rata osui ja uppos, paitsi että kolmas vika este, tai siis pituuden viimeinen palikka keikahti ja siitä femma. Toinen rata taas hienosti kunnes tultiin mahdottomaan tilanteeseen. Koira oli keinulla, edessä lähetys putkeen joka teki loivan kulman ja siellä jossain oli seuraavana hyppy. Eihän tuossa mitään, koira putkeen ja suoraan oikaisten juoksu tyrkkäämään hypylle. Mutta ei, siihen juoksusuoralle tuomari oli tällännyt aan, se oli pakko kiertää ja juosta koiran kanssa putki. Minä en ehtinyt ja tuli kielto. Muuta en tuohon ongelmaan jälkikäteen keksinyt kuin että olisin jättänyt Sofin keinun kontaktille, juossut sinne putken puoliväliin ja käskenyt  koiran siitä putkeen. Hyllyn jälkeen tehtiin sentään hieno jättökontakti aalle. Näistä kisoista ei tullut tuloksia, tai tuli femma ekalta radalta, mutta sille ei ole käyttöä.

Näissä kummissakin kisoissa Sofi oli täydellinen. Sen kanssa on jotenkin niin helppo mennä kun se seuraa ohjausta niin hyvin, on mahdottoman kuuliainen ja nopeasti reagoiva, lisäksi vielä hyppyhakuinen ja niin hieno että. Seuraavat kisa on jo katsottuna, ja ne on piru vieköön taas keskiviikkona.


torstai 21. kesäkuuta 2012

SM-kisat + muuta


Seuraamassa minien joukkuefinaalin rataantutustumista. Me saatiin seuralta hieno edustusasu, kuvassa paita, lisäksi saatiin verryttelyasu.


Upea Zorro :)

SM-kisat juostiin tällä kertaa Tikkakoskella. Sää oli mitä kaunein vaikka pitkin viikkoa oli luvattu kisojen ajaksi sadetta. Lauantai oli melkeinpä liian kaunis ja mietin miten Zorro juoksee. Mutta nyt kun sen ei tarvitse olla hullun reenaajan ainoa aksakoira, se ei säästellyt itseään vaan juoksi ihan hyvin. Lauantain joukkueradalta vedätin kepeiltä hyllyn, en katsonut koiraa vaan kiirehdin eteenpäin, en myöskään ehtinyt korjaamaan koska olin liian edellä ja Z hyppäsi jo seuraavan esteen. Hetken manasin, mutta kontakteja lähestyessäni päätin tehdä edes tyylikkäät pysäytyskontaktit. Ne sentään onnistuivat ja loppurata muutenkin ihan ok.



Sunnuntaina karsintahyppärillä melkeinpä tiesin miten tulee käymään. Z lukitsee helposti, eikä pysty päästämään irti, eikä saanut kaksista ohjaustakaan. Eli mentiin putkeen vaikka yritin vekata ja linjata. Loppu taas melko hyvin, yksi hukkaanheitto 6hypyllä.



Reissu meni muuten oikein hyvin. Zorron kanssa on helppo matkustaa kun se ei stressaa mistään ja osaa levätä luppoajat, sekä käyttäytyy kaikinpuolin hienosti. Hotellissa ei haukahdustakaan vaikka joutui olemaan yksin meidän syömisten ajan, reporankana sen löysi aina sängystä köllimästä. Muutenkin oli tyytyväinen Zorron panokseen kisamatkalla, se meni kuten taviscockerin kuuluukin mennä, enempään ei tarvitse kyetä.

Sofin kanssa ollaa oltu keskiviikkoisin Oreniuksella. Nyt minäkin olen ollut tolkuissani ja onnistuttiin pari viimeistä kertaa oikein hyvin. Toissa kerralla kaaduin selälleni ja löin vähän pääni, soitin myöhemmin illalla sairaalaan ja pyysin kirjaamaan vammani jos tulee jälkipuintia. Viime kerralla kaaduin taas selälleni, nyt loukkasin vain kyynärpääni johon tuli hyvät soraihottumat. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut soitella ;)

Oman seuran treenit ja siis Zorron ainoat treenit, ovat olleet epistelyjä. Cockerit menivät kuten pitikin, Sofi on tehnyt muutamia pikkuvirheitä ja pudotellut muutaman riman, mutta kontaktit kultaa. Zorro meni varmasti omaa vauhtiaan, ilman suurempia virheitä, ja kontaktit myös kultaa. Kaikissa epiksissä oli hienot ilmat vaikka naapurikunnissa satoi, osallistujia oli mielestäni paljon ja kisoissa iloinen tunnelma.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Treeniä vaan

Tiistaina oman seuran treenit ja Hertan sertikaffitukset :) Tehtiin jotain mm-rataa, se oli ihan hieno ja kiva. Koirat toimi ja niiden kanssa oli oikein mukavaa juosta.

Keskiviikkona Sofin kanssa Oreniuksella. Olin niin väsy etten osannut/muistanut mitään. Ei tullut sanoja, en muistanut esteiden, käskyjen saati sitten koiran nimeä. Että ihan peffalleen koko hieno treeni.

Torstaina seuran epikset kauniissa säässä. Vain yksi startti/koira, mutta koiria oli paljon :) Zorro laiskanpulskeesti mutta satavarmasti eteenpäin. Puomilta karkas, aalle teki hyvän haran ja pääsin juoksemaan yhden hypyn yli, vasta sitten vapautin. Sofi teki ensimmäisen kisakeppivirheensä, sillä ilmeisesti jalka lipesi heti alussa kun luiskahti yhdestä kepistä ohi. Tehtiin sitten harat huolella, jopa asettelin käsin sen puomin päähän. Aalle jätin myös niin että juoksin hypyn yli.

Lauantaina alueellisessa hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen treeni. Alkuun sählinkiä, mutta Villen neuvoilla päästiin oikein hyviin tuloksiin. Kysymys oli eräänlaisesta pyörityksestä, tein sen alkuun hivenen teatraalisesti, mutta opin tekemään pienesti. Yksinkertaisuutta ja pienen kauneutta minä haenkin, täytyy harjoitella. Takaaleikkaukset sujui, Sofi oli oikein hyppyhakuinen ja helppo ohjattava, moni muukin asia sujui, tykkäsin kovasti. Sofista on tullut hyvin helppo koira, ei mitään ongelmaa pitää irti, ei myöskään kiinni odottamassa, osaa käyttäytyä hienosti ja rauhassa.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kisoissa ja MH-kuvauksessa

Lauantaina Ihahin kisoissa juostiin ensimmäiset kakkosten radat. Pelkäsin ennakkoon heidän kenttäänsä, mutta sepä oli ihan parhaasta päästä. Ratoina Johanna Nybergin mukavat aavistuksen vaativammat radat, ihan niin kuin kuuluukin. Päivä oli kylmä ja tuulinen muttei onneksi sateinen, vaikka aamulla vettä tuli kuin aisaa.

Eka rata oli kai helpoin, siitä saatiin hyvähkö nolla. Yhden kerran hukkasin koiran ja käännöksestä tuli kiljukäännös. Toka meni muuten hyvin paitsi kerran tein tosi huonon valssin eikä Sofille jäänyt hyppytilaa vaan joutui tekemään hypyn kiertona. Onneksi koirat ei tajuu tällaisia, eli hyvin meni :D Kolmas oli hyppäri jossa olis pitänyt olla nopea tai luova. Meikä ei vielä osaa aksata niin hyvin, mutta vauhdikaasti tämäkin meni, mitä nyt hylly tuli, mutta hyvä sellainen. Rimat pysyi, kontakteille jätin ja ne oli loistavat, jokaiseen mahdolliseen kontaktiin änkesin väkisin puolenvaihdon, lähdöt rauhalliset ja loistavat. Tuloksena voittonolla ekalta agiradalta, muut hyllyjä.

Kontakteista vielä, seuran epiksissä Sofi teki jotain ihan hirveää. Valui, tiesi että tuli virhe, seisahtui ja peruutti takaisin. Eeeei näin, ei mitenkään, täytyy miettiä, ja täytyy vahvistaa oikeaa. Ei sen puoleen, ei pitäneet Zorronkaan kontaktit. Onneksi tämä on vaan puolivakavaa, mutta tähän puututaan vielä...

Sunnuntaina Sofilla MH-kuvaus Oittaan majalla. Lähdin paikalle aamulla klo 8.00, mentiin Haukkiksen kautta ja annoin koiran vähän juosta. Suunnitelmissa oli katsoa kakkoskoiran kuvaus, Sofi oli 4. koira. Kun Sofin vuoro tuli, kulki se kahdella jalalla, luonto oli aika liki ja tuoksui kutsuvasti.

Kuvaus aloitettiin kopeloimalla, antoi tehdä sen väistelemättä ja hyvin, testiohjaajan mukaan ei lähtenyt mielellään. Seuraava osio oli leikkiminen, leluna oli järeä mikä lie. Ei Sofi jaksanut siitä kiinnostua, luonto tuoksui vieressä ja kun heitin lelun ohjaajalleni, meni peffa penkkiin kuten opetettu on. Siinä me heiteltiin ja Sofi istui. Lähdettiin viehekujalle, taas sama juttu, Sofi oli käskyn alla ja olisi tarvinnut vapaa-sanan, jota ei saanut antaa. Ensimmäisellä kerralla jäi vaan katsomaan viehettä, toisella kerralla lähti epäröiden perään, kävi vähän kattelemassa sitä, mutta karkasi luontoon. Tässä olin vähän helisemässä, kaksi minuuttia aikaa ja tiesin että kaikenhan se käy tarkastamassa kun kerran liian kauaksi pääsi. Seurasi huutelua ja vihellystä, mutta sain Sofin säädetyn ajan kuluessa takaisin. Tämän jälkeen, muissa väleissä se ei enää ''karannut'', vaan tuli hienosti luokse. Etäleikistä ei välittänyt tuon taivaallista, halusi vaan metästelemään.

Pelotteluosuudesta ensin oli haalari. Käveltiin eteenpäin ja kun haalari nousi tuli reaktio joka näytti taas opitulta, persaus penkkiin välittömästi. Heti se sieltä nousi ja Sofi kävi katsastamassa haalarin. Haalarihommelista tuli välitön reaktio ja yhtä nopea palautuminen. Räminästä taas sama juttu, ei mitään stressiä tai jäljelle jäävää pelkoa. Aaveille Sofi reagoi rajummin ja sillä oli kuulemma ollut niskavillat pystyssä. Tämän reaktion olisin halunnut nähdä, mutta katselin vain puiden latvoja :) Aaveista päästiin hyvin yli kun kävin paljastamassa niiden päät ja sieltä löytyi kilttejä tätejä. Loppuleikeissä Sofi oli tyypillinen teini ''älä hei mamma viitsi olla noin nolo ton riepus kanssa''. Ei leikkinyt. Laukauksista ei ollut moksiskaan.

Lopputulema kai näin: Sofi on hivenen pidättyväinen vieraita kohtaan, se ei välitä leikittämisestä, on rohkea, palautuu hyvin, ei stressaa, on vähän levoton kun mitään ei tapahdu.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Aika paljon aksaa

Maanantaina cockereita kouluttamassa, tiistaina oman seuran treenit, keskiviikkona Orenius. Torstaina oli vika ilmoittautuminen Ihahin kakkosiin, missasin sen mutta jälki-ilmosin perjantaina. Järkytyin kun tajusin että heidän kenttänsä on se ahtaan oloinen postimerkki josta ahdistuin kun kävin mittauttamassa Sofin. Mutta kun mietin, mikä on pahinta mitä kakkosissa voi tapahtua, en keksinyt muuta kun nousu kolmosiin ;) Eli sinne siis hyllyjä tekemään. Perjantai oli aksavapaa, lauantaina seuran talkoot, sunnuntaina alueellinen ja myöhemmin vielä seuran naisten kesken opiskeltiin Sagin tulosohjelmaa. Tuleva viikko on samanmoinen hirviö :( ma cockerikouluttamien, ti treenit, ke orenius, to seuran epikset (töihin ja kisaamaan), pe lepopäivä, la kisat ja su Sofin mh-kuvaus.

Orenius oli ihan riittävän vaikea, suurimmaksi osaksi mämmittiin, mutta muutama onnistunut kohtakin oli. Sofi on ruvennut hyppäämään paremmin, enää ei tarvitse rimoja nostella, tosin eihän ne tapissa ole treenatessa.

Alueellinen pidettiin Koivukylän oikein viihtyisällä ruohokentällä. Oli mukavaa nähdä viimein myös muita koirakoita. Aika paljon seurailtiin mitä muut teki, oma sessio oli varmaankin 2 x 10 min. Odotteluajat Sofi oli varjon puolella aidassa kiinni kuten muutkin koirat. Kaiken aikaa huutavien shelttien, bc:n ja muiden joukossa oli rauhassa makoileva ja istuskeleva, hiljainen pieni spanieli :) Treenit meni meidän osalta oikein hyvin, pientä viilaamista toki tuli kotiläksyksi. Parasta oli että pidin Villen ohjaustavasta, sitä opin mielelläni :)

Metästysjuttuja ollaan tehty vähän. Sofi on mielestäni aika hyvällä mallilla tällaisen maallikon koiraksi. Paitsi kun ollaan paikassa jossa oikeasti on/on ollut riistaa, silloin on aika hottia. Noutoja vedestä ja joen vastarannalta ollaan tehty. Mielenkiitoista on ollut että jos koira on vedessä, tai vastarannalla ja vihellä pip pip, niin Sofi katsoo ohjeet ja kun kädellä annan suunna se lähtee tarkkaan sinne. Jokaisella kerralla se on myös löytänyt keppinsä vedestä tai daminsa pöpeliköstä ohjeiden mukaan. Tekee myös hyvin itsenäisen haun vastarannalla.

Zorron kanssa ollaan oltu vain tiistaitreeneissä ja niissäkin mennään vain minien rataa. Vähän ollaan tahkottu kotonakin, mutta on ollut niin kuumat ilmat että olen liikuttanut sitä metsälenkein ja uimalla. En viitsi helteessä aksata kun oppii vaan säästämään itseään, tai osaa sen jo, mutta haluaisin siitä pois. Nyt se pitäisi taas karvata, turkki tukkii sen totaalisesti, mutta kun ei ole aikaa :( Z ja Sofi ovat vaihtaneet Roburin Virbaciin.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Sofin tokat agilitykisat :D



Oltiin Janakkalassa koska sinne meillä oli Zorron hommaama ilmainen startti. Kolme rataa, kaksi ekaa agility ja kolmas hyppäri. Saavuttiin hyvissä ajoin, ilmottiin ja lähdettiin metsään käppäilemään. Siellä tein anjat, siis hukkasin jotain, tällä kertaa Sofin rekisteritodistuksen ja lisenssin. En tietty heti huomannut, mutta myöhemmin rupesin muistelemaan että sellaisetkin pitäisi jossain olla. Eipä auttanut kuin lähteä etsimään, onneksi löytyivät metsästä.

Mitäs näistä kertoisi. Eka agirata meni hyvin, paitsi että aan jälkeen räpelsin (laiska ääliö aina vaan) ja hyppy meinasi mennä tosi pitkäksi aina pussihyllyyn asti, mutta perään huutaminen auttoi. Olin päättänyt että kiire ei nollilla ole ja siksi valitsin renkaan jälkeiselle juoksusuoralle meille vaikean takaaleikkauksen, viime viikolla nimittäin huomattiin ettei me osata sitä. Nyt se onnasi ja nollaa pukkasi ihan väkisin. Tästä radasta räpelönolla jolla voitettiin.




Toinen agirata meni paremmin, siinä oli jo ensimmäinen takaakiertokin :) Rata oli aika helppo, suoraan vaan posotettiin. Ensimmäisellä aalla Sofi otti liian hätäisen kontaktin ja loput kontaktit otin kunnolla ja varman päälle, ei ne mitään itsestään selvyyksiä ole meilläkään. Joka tapauksessa tästäkin voittonolla. Tähän rataan pyysin videokuvaajaksi yhden janakkalalaisen, hän ei ollut tekniikan ihmelapsi joten nousuvideota ei ole.


Kolmannelle radalle ei päästy, koska Sofi sai sertin viidennestä startistaan ykkösissä ja siirtyi 2-luokkaan.

Hieno päivä, ihana ilma, kivat radat. Sofi oli taas hyvä, jotenkin tuntui että nämä tokat kisat sujuivat rauhallisemmin, Sofi keskittyi paremmin eikä sen tarvinnut ehkä huutaakaan niin kiihkeästi. Kun pahin kiihko vähän rauhoittui myös rimat pysyivät paremmin, en nostanut yhtäkään rimaa koko reissulla :) Saatiin taas palkintopallitreeniä, Sofi istui jo nätisti, samoin kahvilan puolella jossa harjoiteltiin ravintolaetikettiä. Kun ilmosin Sofin kisaan, meillä oli yksi lahjakortti, nyt niitä on kaksi voitoista + 1 hyppäristä jolle ei päästy, Janakkalakierre jatkuu.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Sofin ensimmäiset agilitykisat :)


Meil on tää yhteinen harrastus, missä mennään eräänlaista rataa, hypellään ja kiipeillään, mut ennen kaikkee me huudetaan mamman kanssa kilpaa. Nyt on mun ekat kisat, ja mul on näin suuri suu jolla mä huudan lujaa!



Chili-veljen kanssa ootellaan autossa josko jotain tapahtuis



vihdoin päästiin huutaan ja hyppelee...



ja putkeen...



ja päädyttiin töröttämään tähän tylsään paikkaan. Mä voitin mun ekan huutokilpailun, koska mul oli paras aika, en ymmärrä tätä :)



Sofi <3


Äitienpäiväaamuna varhain lähdettiin kohti Hattulaa, matkalta poimittiin mukaan kasvattaja/omistaja Ulla sekä tyttärensä Sonja. Sofi moikkas pikaisesti äitinsä kun Anni kävi nuuskuttamassa Sofin häkillä, ehkä siinä toivoteltiin hyvät äitienpäivät. Marko oli myös mukana, kuten oli Zorronkin ekoissa kisoissa, perinteitä pitää ensin luoda jotta niitä voi ylläpitää, sitä paitsi Marko joutui kuvaamaan. Videointi tuli hoidettua jalustalta, siksi me ollaan yksiä kärpäsenkakkoja tallenteella, mutta ääni kyllä kantaa meikäläisellä ja kuuluu siinä Sofikin. Kiljukaulat :)

Näistä tuli ihan extrahauskakisat. En villeimmissäkään unelmissa osannut toivoa sinne muita käyttiksiä kuin velipoika-Chilin ja Marin, jonka vähän niin kuin ruikutin kisaseuraksi. Kun lähtölista tuli meikä hyppelehti riemusta kun siellä oli neljä käyttiscockeria sekä yksi tavis. Oli Sinni ja Maisa joka on Sofin puolisisko Annin edellisestä pentueesta, siitä kuuluisasta. Oli kiva tutustua näihin ja cockeri-ihmiset on järestään mukavia.

Kisat tietysti hermostutti, mutta Sofi on siitä hauska että siitä tietää ettei mitään ylimääräistä tule tapahtumaan (aksassa!). Se haluaa mennä aksaa, se menee sitä lujaa, eikä se katsele muita tapahtumia :) Ensin tehtiin parit verkkahypyt ja saatiin rima tippumaan heti ensimmäisellä hypyllä, ok pääsin sanomaan et ei tätä tänään kiitos. Sofi on muuten varmatoiminen aksakoira, mutta rimat sillä on herkässä.

Ykkörata oli agirata, siitä tehtiin ihan hieno nolla jolla saatiin voitto. Vauhdikas, iloinen rytmi koko radan ajan, loistokontaktit, Sofi oli niin hyvä, nopea ja luotettava.



Toinen taas agirata. Kaikki meni hienosti siihen asti kun aalta tullessa piti ohjata hyppy + kääntö ja tyylikäs poistuminen parin hypyn kautta. Tuli kerrottua se kääntyminen riman päällä, Sofi vastasi heti ja toi riman alas. Ei haittaa, ihan hyvä, mitä me niillä nollilla kun kiire ei ole mihinkään :) Tämäkin meni oikein hienosti.



Kolmas oli hyppäri ja minusta tämä meni kaikista parhaiten, oli aika herkku suorastaan. Kepeiltä piti tyrkkäämäni hypylle, mutta liikuin kai liian aikaisin ja Sofi lähti mukaan, hypylle tuli kielto. Ei haittaa tämäkään, minä en osannut, tai Sofi ei osannut vielä, mutta yhdessä opetellaan :)



Lopputulemana oli voittonolla, kaksi kolmostilaa femmoilla, paljon kisatreeniä, upeita lähdössäpysymisiä, kontakteja, vauhtia ja palkintopallitreeniä koko rahan edestä :) Aivan loistavat kisat ja hieno aloitus Sofilta. Tuomarina ihana Anne Savioja joka oli tehnyt mukavat ja vauhdikkaat radat. Ja mites ne muut cockerit? Se tavis voitti kakkosradan hienolla nollatuloksella, ihan mahtavaa :D




torstai 10. toukokuuta 2012

Eka Orenius-treeni

Mari järkkäsi Chilille ja Sofille paikat Agilityakatemiaan, keskiviikkona oli ensimmäinen kahdestatoista koulutuksesta. Kuumat paikat tulee olemaan kasvihuoneessa, ainakin aurinkoisilla ilmoilla. Nyt oli jo mahdottoman kuuma, ja ilokseni voin todeta ettei Sofi ole helleherkkä, ihan iloisena jaksoi juosta.

Komea Chili-veli meni ensin, se oli hienosti juokseva ja hyppäävä hirvenkokoinen jässikkä :) En ollut koskaan nähnyt ja hyvin se veti, ei ehkä ollut ihan niin varmatoiminen kuin Sofi ja kontaktien kanssa oli pientä malttamattomuutta, muuten hyvin. Suurin osa jäi näkemättä kun piti hakea koira ja valmistella oma sessio. Sofi taas tuntui varmemmalta kuin ohjaajansa. Hermoheikko pöljä teki kaikenlaista hauskaa, askel sinne ja toinen tänne, ja kun Sofi vastaa heti ohjasin sitä hypyille väärin. Toisaalta osasin pitää koiran puolta ja tiesin että minähän se taas kerkesin tekemään kaikki sössimiset. Viimeisellä nykäsyllä saatiin muuten nolla, paitsi että kepeille haki putkesta, kuten haki kaiken aikaa, mutta oikeaan keppiväliin. Rimat pysyi kun sai juosta Chilin kanssa kotona sekä alkuverryttelyt :) Täytyy ruveta lämppäämään Sofi raisusti eli päästellä pahimmat höyryt ulos.

Loppuverryttelyllä satuttiin löytämään kuollut lintu (yhdestä paikasta vaan), sitä noudatettiin kummallakin koiralla. Sofi teki myös hiukkasen hakua, se sujui hyvin. Alla rata kuten sen muistan.



sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Eka alueellinen

Klo 10 Purinalla aloitettiin alueellinen tohina. Meitä oli reilu 20 naista sekä yksi mies, meidän seuran Mara. Osan tunsin ennestään, osaa en ollut koskaan nähnyt. Tehtiin viisi pistettä joilla mitattiin koirien suoritusaikaa. Oli kepit, aa, puomi ja keinu, sekä hyppysuora. Näitä aikoja vastaan kokeilemme myöhemmin onko tullut kehitystä. Sofin lukemat ovat näin: kepit 3,0 s / A 1,8 s / keinu 1,91 s / puomi 2 s / hyppysuora 3,78 s. Sofi meni nämä kaikki mielestäni hyvin, kontaktit piti ja niistä tuli tietysti lisäaikaa, sillä ajanotto lopetettiin vasta kuin koira lähti kontaktilta. Puomilta saatiin kolme erilaista lukemaa, ensimmäinen oli huonoin koska Sofi aina himmaa ekan kerran (3,9 s), mutta seuraavat kaksi olivat jo liki identtiset. Kaikki muut Sofi teki tasaisen hyvin, olen oikein tyytyväinen.

Seuraavaksi oli piip-testi meille ohjaajille. Minulle eka kerta tätä herkkua, eikä se ihan huonosti mennyt. Tulokseksi taisi tulla 5,30, en nähnyt tulosta, mutta kuulin. Enkä mitenkään tehnyt liikoja, juoksin minkä helposti jaksoin. Lopuksi puhuttiin yleisesti treeneistä ja taidettiin valita uudet treeniryhmät, pidin omastani.

Kotiin mennessä käytiin Kivikossa ykköskakkosten kisoissa hankkimassa kisakirja ja mittauttamassa Sofi, se on nyt virallisesti medi. Ei muuten pelännyt mittaamista yhtään, seisoi rentona ja suorana. Ensi viikonloppuna kisoihin, yhdessä Chili-veljen kanssa :)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Akasatreenejä

Tiistaina tehtiin rataa joka oli kisoissa elokuussa 2009. Kyllä on paljon makeempaa nyt kun osaa jo jotain, eikä ole vaan yhtenä kysymysmerkkinä ohjauslinjoja valitessaan. Hyvin kummallakin koiralla meni ja saatiin Sofillekin lopulta nollatulos. Alku (2-3) meni Zorrolla hyvin myös takaakiertoina, mutta Sofille en onnistunut, se ehti aina liian nopsasti kolmoselle ja jäin jälkeen. Voipi olla että varmistelin takaakiertoa liiaksi, aika varmasti auttaa tähän ''ongelmaan''. Välistävetoina onnistui hyvin kummallakin ja sain sillä Zorrolle vauhdikkaamman lähdön. Sofi osasi aika hyvin myös lopun eteenlähetyksen, Z osaa tietysti hyvin.


Torstaina otin kummatkin koirat Ojankoon. Minulla oli yksi radanpätkä mielessä ja sen ympärille suunniteltiin demokraattisesti (muillakin oli ongelmia) muut tilpehöörit, yhdessä saimme aikaan tosi namun radan. Muissa seuroissa ei varmaankaan ole tällaista ''radansuunnittelua'', meidän porukassa tämäkin onnistuu, eikä tähän mennyt aikaa kuin muutama minuutti. Sofilla muurinpalat lenteli (minimuuri!), muuten mun koirat oli oikein hyviä :)

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Zorron 6-v synttärit


Kerrankin osui synttärit viikonloppuun että voitiin vähän hehkuttaa :) Aamusella lähti karvat, otin tuon kuvan, vietettiin päivä puutarhahommissa, koirat sai  putkiluut (Sofi ja Z hautasivat lopulta omansa) ja käytiin mettälenkillä. Siinä se hehkutus + paljon pusuja ja haleja.



Lauantaina naapuriston lapset pärähtivät pihaan ja halusivat juosta aksaa. Kisakoirat pistin visusti piiloon, mutta Masin annoin lapsille harrastuskoiraksi. Masi on siitä mukava ettei sitä voi rasittaa liikaa, se juoksee  omaa vauhtiaan, eikä sitä voi hoputtaa mitenkään. Sama ''ongelma'' oli aikoinaan noudoissa, sitä päivää ei vaan tullut että se olisi tuonut laukaten jotakin, aina vaan ravilla. Haku oli eri juttu, sitä se teki kybällä. Viikolla oltiin metsässä ilman Markoa (joka normisti kulkee edessä, koirat välissä ja minä vikana). Masi pääsi vähän edistämään kun se on tietävinään miten lenkki mennään ja kulkee kuin juna omilla raiteillaan. Siihen tuli naapuri koiransa (sakemanni) kanssa, sanoi että Masi tuli polulla vastaan, eikä laisinkaan huomannut heitä. Nainen ja koira väistivät ja astuivat polulta syrjään, Masi mennä höntsytti vaan eteenpäin. Tuli se kotvan kulutta tarkastamaan että mihin me muut jäätiin, se tietää että mamma valitsee aina jonkun muun reitin kuin hänen valitsemansa. Masi on sellainen elämässä selviytyjä että siitä kannattaisi ottaa mallia, mitä sitä hösöttämään kun vähemmälläkin selviää :)  Masi on kyllä rakas ja mielenkiintoinen otus <3

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Juoksut

Alkoivat 15.4. vuotona, astuminen alkoi suurin piirtein viikon kuluttua. Zorron kanssa aksattiin seuran tiistaitreeneissä, ja 1,5 tunnin juoksemisen jälkeen odotti kotona vielä armoton narttu. Sofin mielestä Zorron täytyy olla kaiken aikaa häntä pöksimässä, ja Zorro kilttinä tekee kuten narttu vaatii. Oikeasti niitä täytyy välillä pitää erillään, että Z pysyy vielä tolpillaan.

Näiden juoksujen takia ei olla päästy treeneihin, kentälle ei saa mennä. Onneksi on tuo oma kenttä, siinä ollaan harjoiteltu enempi ykkösten tasoisia juttuja, ettei tule yllärinä kun viimein päästään kisaamaan. Tilanne on oikeastaan kutkuttavan hyvä, tuntuu että Sofi osaa kaiken paitsi pöydän, sellainen pitäisi vielä värkätä että osattaisiin sekin kun eteen tulee.

Päivitetty juoksut: Alkoi 15.4. noin 20. pvä alkoi astuminen ja Sofi tarjosi kovasti itseään. Vapun aikoihin 1.5. tilanne helpotti ja juoksut ohi.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Aloitussuunnitelmat uusiksi + Sagin alueellinen valmennus + juoksut


Olin suunnitellut Sofin kisauran aloituksen Janakkalaan 22.4. siellä oli sopivat kolme starttia ja oli ihan fiiliksissä. Mutta ei, taas tuli vaivaa vaivaa (mulle) ja kisat oli pakko skipata. Listan muista kisoista en syty millään, kahta starttia kaikki ja jossain hevon kuusessa (Janakkalaiset voisivat olla ylpeitä, he eivät siis ole hevon kuusessa). Tilanne on nyt avoin ja aloitus tuntuu siirtyvän kuukauden verran.

Haettiin Sofin kanssa Sagin alueelliseen valmennukseen ja tuhannen mutkan kautta päästiin TargetTeam3 -ryhmään. Tämä ei ole kauhean ihmeellinen asia, me ei haeta mitään maajoukkuepaikkaa, siihen olen jo liian vanha enkä jaksa sitoutua harrastukseen niin lujasti, mutta mielenkiintoista tämä tulee olemaan. Ensimmäisestä treenistä tiedän jo että siinä kartoitetaan alkutilannetta, eli mitataan koirien suoritusnopeutta esteillä, sekä ohjaajien nopeutta ja kestävyyttä. APUA - multa puuttuu ne kummatkin.

Sofilla on juoksut, se pissaili useasti ja nyt tiputtelee, tänään huomattiin. Muuten Sofi on fiksuuntunut urakalla, puolitoistavuotiaana se on varsin hieno koira :)

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kevään eka metästystreeni

Sofin kanssa metästysreenailtiin pitkästä aikaa :) En harrasta umpihankihyppyyttämistä, ainakaan nuorella koiralla, saavat leikkiä hangessa mielin määrin mutta hommiin en laita. Eipä juuri olla tehty noutoharjoituksiakaan. Sofin osaa kyllä sen mitä tällä erää täytyy ja noudattaminen tekee sitä itsenäisemmäksi ja vie minusta poispäin, nyt haluan sen lähelle ja tarkaksi pillityksen suhteen.

Hanget olivat nyt parahultaiset, niin että mentiin ja kokeiltiin. Seuraaminen paikan päälle sujui hyvin. Alkuun pientä viivettä kääntymisessä kun ehti liian kauas, mutta istumisen kautta onnistui. Kalibroin vähän omaa silmää ja onnistuin helposti pitämään Sofin sopivalla etäisyydellä. Meni ällistyttävän hyvin, tehtiin hakua metsätiellä, koirien ulkoiluttamispaikan parkkiksella ja lopulta jopa tavallisella hiekkatiellä. Sofin halusi olla hyvä, ja oli myös :) Ne muutamat kerrat kun jouduin sanomaan, se otti moitteet hyvin vastaan ja korjasi reagointinopeuttaan. Koiraparkkiksella jouduin sanomaan kahdesti samasta asiasta, mutta lopputulos oli loistava. Istuminen onnasi joka kerta, lähellä ja kaukana. Oli oikein mukavaa, hermot vaan lepäili :)