sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sofille TAAS tupla

Agilityurheilun ääripäät 😁
Vuoden agilityurheilja 2016 ja MM-kolmonen 
Sanni Kariniemi hienoine koirineen.
Toisena ääripäänä minä ja hienot spanielitypyt.

Agility on siitäkin hieno laji, että tyyli ja tapa on vapaa, vain virheet ja aika ratkaisee. Miehet, naiset, nuoret, vanhat ja ylipäätään me kaikki saadaan kisata samassa sarjassa ja sen myötä nähdä upeita ja mukavasti erilaisia suorituksia.

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin HSKH:n kisoissa Racinelilla jossa kummallekin oli kaksi starttia. Saatiin starteista pitkästä aikaa myös videokuvaa kun Ina ja Päivi olivat ystävällisesti kuvanneet kummaltakin koiralta startin, josta kiitos heille.

Kivoja ratoja olivat kummatkin. Pitkästä aikaa sellaisia joissa nähtiin erilaisia ohjausvariaatioita. Agiradalla Hillaa jänskätti. Minulla oli päämääränä tukea sitä kontaktiesteillä, viedä niille hallitusti ja estää väistäminen. Keinu ja puomi ovat tällä hetkellä ne kauheimmat ja muuten pitää vähän himmailla kun ne kauheat ovat siellä radalla. Ei rata ihan huonosti mennyt ja esim kepit oli todella hyvät, nopeat ja itsenäiset. Ja meillä oli hauskaa. Hau sanoi pikkukoira maalissa. Hillalle vähän hissukka nolla. Sofi oli kilttinä ja teki myös nollan.



Hypäri oli mahtavan hauska rata. Aivan ihana keppikulma jonne mennessä tarvitsi taas tehdä päätöksiä. Valitsin toisin kuin muut, ajattelin että jos menen keppien puolelta peitän kepit. Juoksin ulkokautta ja ohjasin löyhällä poispäinkäännöllä kepeille. Ja sehän toimi, melkein. Sofi kävi pukensuulla kääntymässä. Kerrankin pyöräytin sen putkensuulla niin että siitä oli hyötyä. Radalla oli myös persjättösuora tai siis valitsin siihen persjätöt. Oli oikein hauskaa. Juoksin, heiluttelin käsiä takanani ja iloisena yllätyksenä mulla oli koira mukana kun pääsin perille! Hilla oli tällä radalla myös aivan mainio. Iloisena hän juoksi aksaa mamman kanssa. Ei vaan toimineet samat ohjaukset kuin Sofilla, tuli yksi esteen ohitus siinä matkalla. Hilla ei juokse ulkokaarretta kuten Sofi. Olisihan tuo pitänyt tietää, mutta kun ei muista aina kaikkea. Persjätöt ja muut toimi Hillalle hienosti. Hauskaa oli juosta koirien kanssa ja Sofille tästäkin nolla, eli toinen tupla jo!



Sofin kanssa en jaksa neuvotella niistä lähdöistä. En vaan jaksa toivoa ja olettaa että tajuaahan se ettei ilman lupaa pääse. Ei muuten tajua. Pettymys ja se jälkeen raivo tulee aina ennen kuin me päästään matkaan. Nyt jätin pettymisen pois ja vaihdoin suoraan raivoon. Hävettää se kauhea koiran käskyttäminen, mutta ei se muuten usko. Hillan lähdöt ovat ihan toisesta maailmasta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Sofillakin jo TUPLA


Ihan ihmeellistä, kauden kolmannet kisat ja kummallakin koiralla on jo tuplanolla!

Hilla sai omansa aloituskisassa Ojangossa ja Sofi viime viikonloppuna samassa paikassa. Sofilta meinasi päästä triplanolla, mutta sainpas sen torpattua. Sofi oli menossa kolmannella nollalla maaliin. Ennen vikaa hyppyä huusin eteen, Sofi kääntyi kysymään miiittäääh ja hyppäsi hypyn, mutta pyörähdyksestä tuli femma. Hyvä minä 😁

Sofi oli viikonloppuna muutenkin ihmeellinen. Minulla on tapana pyytää jotakuta vahtimaan häkille kun menen starttiin Hillan kanssa. Sofille meidän aksaäänet ovat vähän liikaa. Se kiihdyttelee häkissä, vaikka muuten odottaakin tyynesti. Mutta nyt vahtijat sanoivat että oli ihan hiljaa, ei tarvinnut huomautella. Jotain huonoakin sentään, lähdöt ovat edelleen tuskaa mutta toimivat.

Hillan kanssa palattiin takaisin alkuun viime torstaina.... Jau-areenalla tuli koira laitojen yli meidän puolelle ja Hilla-raukka on nyt ihan järkyttynyt ja vetämätön. Se himmailee eikä ole siellä missä sen olettaisi olevan, kävelee keinun ja pelkää puomia. Oli aika hassua kun meni koiran kanssa kisaradalla ja joutui huutelemaan että tule tule. Maanantain reeneissä se väisti puomin, meni vasta pakolla ja senkin ryömien. Voi huoh sentään, nyt täytyy luoda sille uudestaan uskoa elämään. Jaun hallissa käydään vaan paukuttamassa keinua. Ilmosin sen kuitenkin itepäisyyspäivälle Ojankoon. Me ei ruveta pelkäämään, minä en suostu sellaiseen.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ihanat ja taitavat tytöt!

Hilla ruusukkeineen  kisapaikalla
Kuva Laura Nissinen

Pikkukoira riman päällä. 
Hyvin Hilla näyttää onneksi hyppäävän.
Kuva Sanni Rajala

Puoli vuotta siihen p. faskiittin taas meni, kyllä sen kokemuksesta jo tietää. Syksyllä palattiin aksan pariin ja lopulta tuli päivä jolloin juoksin puomin. Mun elämässä palataan aina välillä perusasiohin, siihen iloon että edes pystyy harrastamaan, tuloksista viis. Pystyn ja iloitsen siitä!

Ekat kisastartitkin on jo takana. Käytiin 22.10. HSKH:n kisoissa Ojangossa. Ostin kummallekin kaksi starttia eli yhteensä neljä starttia. Enempään en olis kyennyt. Ojangossa on vähän kovempi alusta, ei ole Jutagrassin kähäräkarvaa vaan sellainen littanampi malli ja mun jalka ei siedä kovaa yhtään. Ei tarvinnut tokassa rataantutustumisessa enää spurttailla.

Hilla meni ekana ja juoksi hypäriltä hurmaavan nollan. Se on sitten helppo ja kevyt koira, herranjestas miten kevyt ohjattava hän onkaan. Sofi juoksi myös hienon nollan ja oli myös hyvin ohjauksessa.

Tokassa startissa Hillalta pääsi taas nolla, eli hää aloitti kisakautensa tuplanollalla! Extrana sai myös sertiruusukkeen. Sofi juoksi myös kauniin melkein nollan. Radalla tuli tyttöjen erot hyvin esiin. Sofin moottori vie pidemmälle ja yksi hyppy muuttui takaakierroksi. Näissä vaan on eroa, se pitää tiedostaa. Sofi tarvitsee puolivalssin toisinaan, Hilla ei.

Meidän aksa oli vielä aika varovaista. Jalkaani en runttaa valsseihin tai kurotuksiin. Ehei, juoksen jouheasti eteenpäin enkä edes nosta itseäni sellaisiin fiiliksiin joissa yritetään liikaa. Lunkisti vaan ja terveellisesti.

Seesteinen kisakauden aloitus, tykkäsin!




tiistai 16. elokuuta 2016

Plantaarifaskiitti - taas

Huhuu... hiljaista on kuin huopatossutehtaalla.

Niin me saatiin Sofin kanssa silloin keväällä viimein tuplanolla ja pääsylippu SM-kisoihin. Ja kappas, heti sen jälkeen mulle tuli kantapääkipu eli plantaarifaskiitti. Ei menty kisoihin vaan terkkariin hakemaan kyynärsauvat. 

Sofille onneksi löytyi mukava ja taitava lainakuski Laura Leppänen, jonka kanssa kävivät juoksemassa sm-joukkueradalla. Lauralle suuret kiitokset!

Hilla kävi näyttelyssä josta tuloksena se vaadittava Hyvä.

Heinäkuussa käytiin Norjassa kymmenen päivän reissulla. Kyllä koirat on mahtavia reissukavereita. Kukaan ei nurise, eikä narise ja kaikki käy. Hotellissa ovat ihan superporukkaa, ei ääntäkään! Huoneeseen pystyi jättämään ja ravintoloissa käymään. Oli todella hieno reissu.

Ja halusiko kukaan tarkistaa koirien uusia, hienoja ja himputin kalliita passeja. Juu ei.

Koipea parannellessa on mennyt tämä kesä. Ylä ja alamäkeä on ollut, välillä paremmin kunnes taas rötkähtää. Nyt on mennyt taas paremmin ja henkisesti helpottaa, mutta käppäilylle en vielä kykene, enkä agia voi tietenkään juosta. Kuntopyörän kanssa elän viha-rakkaussuhteessa. Että mä vihaan sitä, mutta ilmankaan en pysty olemaan.

Vastoinkäymisistä huolimatta täytyy sanoa että on ollut upea kesä ja sehän jatkuu vielä.


4.8. alkoi Hillalla kolmannet juoksut.

Pari kuvaa Norjan reissulta

Lumen keskelle raahasivat meidät koiraparat,
muka kesälomareissulle!

Ajettiin kiveen niin että rengas oli laakista tyhjä.
Renkaanvaihtopaikalla oli hurmaavan utelias vuohilauma. 
Spanielit häkissä oli päivän suksee ja nähtävyys.

Frouvia hiukan kiinnostaa...



Me, Marko ja minä



tiistai 3. toukokuuta 2016

Hillan kanssa mätsärissä



Meinas ihan unohtua... Mehän käytiin Hillan kanssa mätsärissä, ekassa koskaan ja oli yllättäen tosi kivaa. Järjestäjinä oli Nuoret Koiraharrastajat ry ja paikkana Pajalan koulun kenttä ja onhan se Kartanon yläasteen kenttä myös. Siinä pelattiin pesistä monet kerrat. Vielä useammin katselin kateellisena ikkunasta kun tarkkisluokan tyypit pelas aina. Minun oli pakko istua sisällä ja muka opiskella. Läsnä en kuitenkaan ollut - vaan siellä kentällä.

Hillan ryhmässä pienet aikuiset oli arviolta 30 koiraa. Me oltiin ihan ekoina ja pyörittiin meidän parin kanssa kehässä ja seistiin kun käskettiin. Hilla oli upea ja saatiin punainen nauha, jolla päästiin voittajien kehään.

Voittajien kehässä, jotkut sanois kai punaisten kehässä, meitä oli arviolta 12 ja pyörähdysten ja seisotusten jälkeen valittiin kuusi parasta koiraa. Me päästiin taas jatkoon, olisin kiljunut riemusta jos olisin kehdannut. Taas esiinnyttiin ja lopulta tuomari valitsi kolme parasta. Kolmas oli joku, toinen oli joku ja kun tuli voittajan vuoro ajattelin että mehän voidaan voittaa koko skaba. Tuomari alkoi ''voittaja on rotunsa erinomainen edustaja...'' tässä vaiheessa tajusin että ei ehkä voitettukaan :) Mutta perskuta että oli kiva kokemus, varsinkin kun oikeassa näyttelyssä täytyy olla tyytyväinen Hyvään, mikä sen väri lienee, tuskin kuitenkaan punainen.






maanantai 2. toukokuuta 2016

Zorro 10 vuotta sydän sydän





Perjantaina ihmepoika Zorro täytti täydet 10 vuotta!  On hän vaan niin hieno koiruus. Juhlan kunniaksi laitoin fb-kasvattiryhmään tällaisen muistelon:

''Muistan kun haimme Zorron Riikalta ja pysähdyimme kotimatkalla huoltiskan pihaan oikomaan jalkojamme. Laskin pienen Zorron nurmelle ja hää rupes siinä tutkimaan maailmaa reippaasti mutta kuitenkin hyvää kontaktia pitäen. Siihen tuli joku pikkulapsi joka ihastusta äänessään selitti äidilleen miten hieno pikkukoira Zorro onkaan. Katsoin pentuun ja sillä hetkellä minäkin näin sen että Zorro on erityisen hieno ja että sillähän keikkuu pieni kruunukin ilkikurisen kallellaan päässään. Ja todellakin, hää on aina ollut kaikessa paras ja aivan mahtava harrastuskaveri sydän Ja lisärinä vielä hykerryttävän hyvä huumorintaju, monet naurut ollaan naurettu yhdessä''

Asiasta toiseen. Haettiin Sofin kanssa perinteistä laskuvirhenollaa (Zorron kanssa jo aikoinaan) lauantaina Hyvinkäältä ja sunnuntaina Heiluhäntien kisoista naapurista. Sofilta puuttui yksi aginolla kun taas hypärinollia on yllin kyllin. Joku on kanniskellut koiraansa agiradoilla liikaa.

Hyvinkäältä saatiin täysi setti hyllyjä. Kummallakin oli kolme starttia ja kykenin todellakin kuuteen hyllyyn. Ja samoissa merkeissä jatkettiin sunnuntaina. Vihdoin viimeiseltä radalta sain kummallekin aginollan. Sofin kanssa jopa melko seesteisen nollan. Jei eli nyt meillä on tulokset kasassa. Hillalla on neljä nollaa, mutta hällä ei mitään kiirettä sm-kisoihin, hää on vielä ihan pikku likka.

Vikan radan rataantutustumisessa mulle tuli tuttu rautanaulakantapäässätunne. Toivoin että menee unohtamalla ohi ja pystyinkin ihan hyvin juoksemaan radan. Illalla ei enää tarvinnutkaan kävellä, saati laittaa jalkaa maahan. Siinä se nyt taas möllöttää plantaarifaskiitti tai joku sen tympeä sukulainen. Aksasaikkua siis juuri kun pitäis kestävyyttä, nopeutta ja kaikkea muutakin kehittää.

Sunnuntain Martti Salosen radoista tykkäsin paljon. Huikeita koko radan pituisia aloitus- ja loppusuoria poikkihypyin. Vaikka oli hyllyt alla oli ihanaa päästellä loppusuoraa jossa todella joutui juoksemaan sekä ohjaamaan siinä samalla. Kummallakin koiralla saatiin loppusuoran pituinen huikea onnistuminen. Se oli hyvin tyydyttävää ja tuli tunne että edes jotain tästä lajista ymmärrän oikein.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Tuplalla sm-kisoihin!!

Mieluusti kirjoittasin että kyllä me kerran vuoteen tupla tehdään, mutta edellisestä on jo pitkälti yli vuosi. Mutta nyt tehtiin, pirskatti sentään! Sofi pääsee sm-kisoihin jee jee!!

Lauantainan oltiin Ojangossa kahdella Viitasen radalla ja kolmas oli Sari Mikkilän. Hilla meni ensin ihan alkupäässä, Sofi sitten myöhemmin.

Ekalla Hillaa jänskätti, se jopa pysähtyi ja vilkuili ylöisöä, mutta lähti sitten etenemään aikas hyvin. Lopuksi vielä hukkasin radan. Sofin kanssa tippui rima ja karkasi puomilta jolta poistui kainalokyytiläisenä häkkiin.

Toka oli hyppäri. Hilla taisi tehdä jonkun hyllyn siellä koska muistaakseni annoin sen kepittää itse. Eli en siis muista siitä mitään... Sofin sain rauhallisesti starttiin, se ei saa enää riekkua yhtään. Ja nyt hää oli kuuliainen ja teki huikean radan. Olihan siinä tietty dramatiikkaa mukana ja ääntä tarvittiin, se on meidän tyyli, heh.


Kiitos Soile L videoinnista

Kolmas oli agirata jolla Hilla teki kauniin nollan. Sofi puolestaan dramaattisen nollan. Sofi meinas eksyä matkalla ja multa vielä unohtui rata ennen loppua, onneksi koira oli putkessa ja sain ''rauhassa'' arpoa ja pähkäillä seuraavaa. Mutta nolla eli TUPLANOLLA ja tuuletukset sen mukaiset!!



Sunnuntaina kisattiin Porskin kisoissa Jau-areenalla jonka Hilla mieltää kotihallikseen, siellä se on rohkeimmillaan. Nyt mentiin järjestyksessä Sofi ja kohta perään Hilla.

Eka oli Salosen kiva poispäinkääntö-aksarata. Sofi meni kuin tykinkuula, tosin yksi kohta meni niin pitkäksi että hetken pelkäsin sen hyppäävän saman hypyn toiseenkin suuntaan. Nolla saatiin kuitenkin kyhättyä eli kolmas nolla peräkkäin. Hilla meni oman ratansa kauniisti ja taitavasti, myös ne poispäinkäännöt. Taitava pikkulikka. Paha vaan lopussa ajoin sen linjalle, eikä hää sellaista kestä, nyt kesti ehkä parhaiten ikinä ja pienellä neuvottelulla saatiin rata oikein. Hillalle nolla!

Toka oli osin ihana kaahotusrata ja osin inho valssi-keskittymä. Sofin kanssa kuitenkin väärinymmärryshylly luultavasti lepattavista käsistä. Hilla pääsi aika pitkälle, kovaan kiinniottoon ei osannut tulla mutta muuten skulas. Hillalla rupes tässä vaiheessa olemaan hauskaa!

Vika oli maailman ihanin hyppäri. Harmi ettei siitä tullut videoa. Sen sanon että kaikki nautittiin. Sofi oli taitava ja nopea. Hilla teki kaiken samoin kuin Sofi, teki hienon itsenäisen avokeppikulman, kesti keppien loppuun päällejuoksun, teki törkeen hienon kiinnioton ja poispäinkäännöksen suoran putken jälkeen. Mutta radan loppu oli sellainen ettei ohjaaja osannut, ei rytmittää, ei soveltaa, eikä lopulta enää edes sanoa koiran nimeä. Naatti mikä naatti, mutta hyvin nauttinut naatti. Huippu viikonloppu huippukoirien kanssa!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kolmosten korkkaus!



Hilla korkkasi kolmosluokan Porskin kisoissa Jau-areenalla. Ja Sofi oli tietysti mukana. Hieman pelkäsin kuin mun käy kun se kuntokin on aina parannusta vailla mutta ylläri ylläri, hyvin jaksoin kuusi starttia. Ekan startin jälkeen vähän hapotti, mutta kun mylly (keuhkot ja lihakset) lähti käytiin ei ongelmia enää ollut.

Hilla oli ensin ja sen kanssa tehtiin kaunis nolla. Tai no pari ohjausvirhettä minä videolla näen, mutta muuten mentiin hyvin. Sofin kanssa tein pituudella saman virheen ja Sofi-raukka kaatui. Se tulee sen verran tykimmin ettei ehtinyt reagoimaan mun hitaaseen käden vaihtoon. Tästä tuli pönttö-ohjaajalle kurja ja syntinen olo.

Kakkosrata oli sellainen ehtimishässäkkä putken ja aan ympärillä kumpaankin suuntaan, että moni ohjaaja kaatoi jopa esteitä. Hilla teki taas loistavaa työtä mitä nyt ei osannut vielä sitä putki aa erottelua, ai niin ja putkijarrukin jäi toimimatta. Sofi teki loistavan erottelun, oli jo menossa aalle kun lamppu syttyi, koira stoppasi liikkeen aan edessä ja kääntyi putkeen. Se oli kaunista katsottavaa. Muuta kaunista siinä ei sitten ollutkaan. Kauheaa kaahottamista lähinnä.

Kolmas oli Hillalle jo liikaa. Sitä rupesi jänskättämään eikä meinannut löytää edes lähtöasetelmiin jalkojen väliin. Vähän eksyiltiin myös radalla. Ja Sofi puolestaan kaahotti. Mutta ei haittaa, meillä oli kivaa, eikä kisaamista kai voi oppia muuta kuin kisaamalla.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Röyhelölipulla kolmosiin!


Tässä on aksailtu ihan jonkun verran, mutten ole niitä jaksanut kirjata, mitään ihmeellistä ei olla saatu aikaiseksi. Kuten Sofin tuplaa.

Hirveen hyvin meillä on kuitenkin mielestäni mennyt, olen ollut tyytyväinen meidän harrastamiseen ja sehän on pääasia.

Sofilla on usein ollut kuppi nurin kolmannessa startissa ja olen sitä joutunut kantamaan radalta. Mutta esim viime kisoissa (eilen, ei kai kauemmas tartte muistaa) Sofi teki todella kuuliaiset pysähdyskontaktit juuri viimeisessä startissa. Tuplaa ei taaskaan saatu kun heti alussa tippui rima. Meillä käy aina jotain pientä. Mutta ei huolta huomisesta vaan nautitaan tästä päivästä, ja seuraavista.

Hillan kanssa myös tapahtuilee jotain pientä, viime kisoissa esim hajosi hyppy alta. Tänään kuitenkin saatiin helppo nolla josta menolippu kolmosiin. Oltiin pitkästä aikaa Racinel-areenalla ja Hillaa vähän jänskätti. En saanut sitä leikkimään ennen ekaa starttia ja mietin miten se lähtee radalle. Rata oli hieman jähmeän oloinen mutta Hilla teki kuuliasesti kaiken mitä pyysin. Tässä startissa otin ensimmäisen kerran Hillaa vähän kiinni, sillä loppusuora ei ollutkaan suora vaikka siltä näytti, siinä oli kuikaus sivuun jonka Hilla kauniisti hoiteli. Iloinen ylläri oli kun etenemä oli kuitenkin 4,8. Tästä me saatiin serti ja nosto kolmosluokkaan.

Oltaisiin tässä vaiheessa päästy kotiin, mutta halusin Hillalle iloitteluradan sen ekan vähän nihkeän jälkeen. Tokaan starttiin mennessä Hilla leikki hyvin ja vapautui paineistaan. Ja radan veti ihan himputin hyvin. Pari rimaa vaan tippui, muuten oli ehjä, helppo ja kevyt vetäisy. Meidän jälkeen meni yksi huikea kromforländeri ihan mielettömän radan ja kun vihdoin saatiin aika meidän radalle (dyykattiin lappu toimiston rodesta) oltiin jääty vain 0,15 sekuntia tälle länderille. Tuli  hyvä mieli siitä että mekin oltiin todistettavasti menty huikeesti.

Nämä mun spanielitytöt on niin erilaisia kuin vain voi olla. Kohta kolmosissa nähdään jakautunut persoona joka karjuu toiselle, ja kimittää kiltisti ja kannustavasti toiselle koiralle.


Tässä Sofi tekee kontaktit!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Röyhelölipulla kakkosiin!


Viime sunnuntaina oli kolme kontaktirataa (niitähän me reenataan) SiSun kisoissa Ojangossa.

Ekalla radalla Hillalle sattui keppivirhe. Sellainen nuoren koiran kropanhallinta- ja rytmirikko keskellä keppejä. Muuten meni aika hienosti, paitsi loppusuoran eteenlähetys ei lähtenyt eteen vaan kaarsi edestäni väärään suuntaan. Toisaalta ei tuonut minulle mitään, eli ei ollut nouto. Hieno juttu sekin.

Toinen rata oli myös hauska ja me tehtiin se nätisti. Keinu oli mainio, kaunis pysähdys laudan loppuun ja maahan tömähdys. Kepeistä olin päättänyt että annan Hillan kepittää itsekseen ja jäin seuraavan hypyn taakse odottelemaan. Kauniisti Hilla kepitti, ei vielä kauhean nopeasti mutta hyvin kuitenkin, just silleen miten nuoren koiran on tässä vaiheessa hyvä kepitellä. Kesti hyvin itsekseen kepit loppuun ja siitä sitten jatkettiin mainiosti rataa eteenpäin. Paitsi että puomi on ensin keinu. Hilla teki hienon maastoutumispysähdyksen, totesi että tämä ei keikahda ja jatkoi haran kautta kohti viimeistä hyppyä. Tästä saatiin nolla ja serti.

Palkintojen jaossa tuomari (Seppo Savikko) sanoi että meidän rata oli harmoninen. Heh heh, sepä oli kauniisti sanottu, vähään aikaan en ole sellaista kuullutkaan. Hyvä mieli jäi näistä kisoista, Hillan kauniin kevyestä menosta sekä tuosta pienestä kehusta.

Meidän ykkösluokan taival meni näin:
1. kisa   2 starttia - 2 nollaa
2. kisa   3 starttia - 3 hyllyä
3. kisa   2 starttia - 1 hylly ja 1 nolla

Keinusta vielä. Meille sattui taannoin laskettavan keinun rämähdysäksidentti. Siitä seurasi alkuun pientä himmailua ja muutaman reenin ajan ohijuoksuja. Nyt kisoissa näytti siltä ettei Hilla muistanutkaan koko kommellusta.

Sunnuntaina kisattiin ja maanataina alkoi Hillan tokat juoksut.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Sofin kanssa kisoissa Lahdessa

Ajattelin että tänä vuonna kisaisin vähän ahkerammin kuin viime vuonna ja Sofin kanssa aloitettiin heti Lahdessa. Tuloksilla ei hurrattu. Kaksi ekaa rataa ihan hyvin, mutta pieniä virheitä. Koira kehuilla maaliin. Ja kolmannelle ylikuumuminen heti lähdössä, yleistä hölmöilyä ja koira kainalossa poistumien pelikentältä. Kun toinen meistä kuumuu niin saletisti kuumuu toinenkin :D

Ja loppuun vielä yhteenveto viime vuodelta.
Minulla on kolme hienoa koiraa. Olen ne harrastuskoiriksi halunnut ja onneksemme ollaan saatu harrastaa ja nauttia harrastamisesta. Oltiin terveitä (Sofilla pieni tassuhaveri joka parani hyvin) ja edelleen ollaan. Oli siis hyvä vuosi ja tulevalta toivon samanmoista - terveyttä ja harrastamisen iloa.