Zorro 10 vuotta sydän sydän

Perjantaina ihmepoika Zorro täytti täydet 10 vuotta!  On hän vaan niin hieno koiruus. Juhlan kunniaksi laitoin fb-kasvattiryhmään tällaisen muistelon:

''Muistan kun haimme Zorron Riikalta ja pysähdyimme kotimatkalla huoltiskan pihaan oikomaan jalkojamme. Laskin pienen Zorron nurmelle ja hää rupes siinä tutkimaan maailmaa reippaasti mutta kuitenkin hyvää kontaktia pitäen. Siihen tuli joku pikkulapsi joka ihastusta äänessään selitti äidilleen miten hieno pikkukoira Zorro onkaan. Katsoin pentuun ja sillä hetkellä minäkin näin sen että Zorro on erityisen hieno ja että sillähän keikkuu pieni kruunukin ilkikurisen kallellaan päässään. Ja todellakin, hää on aina ollut kaikessa paras ja aivan mahtava harrastuskaveri sydän Ja lisärinä vielä hykerryttävän hyvä huumorintaju, monet naurut ollaan naurettu yhdessä''

Asiasta toiseen. Haettiin Sofin kanssa perinteistä laskuvirhenollaa (Zorron kanssa jo aikoinaan) lauantaina Hyvinkäältä ja sunnuntaina Heiluhäntien kisoista naapurista. Sofilta puuttui yksi aginolla kun taas hypärinollia on yllin kyllin. Joku on kanniskellut koiraansa agiradoilla liikaa.

Hyvinkäältä saatiin täysi setti hyllyjä. Kummallakin oli kolme starttia ja kykenin todellakin kuuteen hyllyyn. Ja samoissa merkeissä jatkettiin sunnuntaina. Vihdoin viimeiseltä radalta sain kummallekin aginollan. Sofin kanssa jopa melko seesteisen nollan. Jei eli nyt meillä on tulokset kasassa. Hillalla on neljä nollaa, mutta hällä ei mitään kiirettä sm-kisoihin, hää on vielä ihan pikku likka.

Vikan radan rataantutustumisessa mulle tuli tuttu rautanaulakantapäässätunne. Toivoin että menee unohtamalla ohi ja pystyinkin ihan hyvin juoksemaan radan. Illalla ei enää tarvinnutkaan kävellä, saati laittaa jalkaa maahan. Siinä se nyt taas möllöttää plantaarifaskiitti tai joku sen tympeä sukulainen. Aksasaikkua siis juuri kun pitäis kestävyyttä, nopeutta ja kaikkea muutakin kehittää.

Sunnuntain Martti Salosen radoista tykkäsin paljon. Huikeita koko radan pituisia aloitus- ja loppusuoria poikkihypyin. Vaikka oli hyllyt alla oli ihanaa päästellä loppusuoraa jossa todella joutui juoksemaan sekä ohjaamaan siinä samalla. Kummallakin koiralla saatiin loppusuoran pituinen huikea onnistuminen. Se oli hyvin tyydyttävää ja tuli tunne että edes jotain tästä lajista ymmärrän oikein.