torstai 27. lokakuuta 2011

Aksaakin välillä

CityBelgien tiistaiset talvitreenit alkoivat Agilityakatemiassa. Ensimmäisellä kerralla kouluttajan oli Nina Manner, seuraavana Iida Vakkuri ja viimeksi oli taas Nina. Eka kerta oli vähän sellaista kattelua puolin ja toisin. Rata oli myös haastava, siinä oli peräti välistävetokujanne. Muuten meni ihan ok, Z oli ihan kiva.

Iidan rata oli tavallaan vaikea, siis minulle joka olen peruslaiska. Se on niin huippua kun joku pakottaa tekemään asioita joita normisti en tee, esim persjättöjä. Eikä usko kun minä väitän ettei tällainen pölykky ehdi tai kykene. Iida pisti tekemään ja minähän tein. Tein siis persjättöjä ja valssin paikkaan johon ''en mitenkään ehdi''. Ehdin ja nautin.

Viime tiistaina oli taas Nina. Olin niin onnellinen, pystyn taas juoksemaan nauttien :) Nina opetti ja minä juoksin ja tein. Persjättöjä, sylkkärillä pituuden yli, pakkovalssia, lähetyksiä, oli ihan huippufiilikset. Ratoja en piirrä kun ne kuuluu kouluttajille. Näiden treenien hyvää antia on myös erään aussin seuraaminen, siinä on pari joka ei mene perinnemedimäisesti.

Keskiviikkona oltiin Sofin kanssa Nahkelan kentällä, Tiia piti koulutusohjaajatreenejään. Rata oli ylläri ylläri hieman samanmoinen kuin eilinen CBrata, mitä Tiiakin siis meni. Hyvä niin, rata oli silloin ihana ja oli nytkin karsittuna versiona, juuri sopiva Sofi-treeni.



Tämä on niin jännää Sofin kanssa, että mitä se näkee ja mihin menee. Näin siinä kävi: istui hyvin, lähti täpönä, seurasi hyvin ohjausta, valssilla putkeen, jaakotuksella hypyn yli kepeille (1. kertaa edistin/vedätin ja tuli keppivirhe, 2. kertaa hyvin) ja pussiin. Muuri me skipattiin kun se oli kiertomuuri, valssilla hypyn yli putkeen, välistäveto hyvin. Ekalla kerralla kierrettiin hyppy 13 ja tokalla kertaa tehtiin kaikki välistävedot (kummatkin onnistui). Renkaalle meni hyvin vaikka en tarjonnut hyvää linjaa. Loppusuoralla katseli turhaan ohjausta, mutta eihän se kaikkea voi vielä osata. Ihana se oli :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Isompi pytty: Cockeriderby 2011 2. sija
Pienempi pytty: SPME II

Hui hirveetä mikä paniikkikokemus ja se jatkui ja jatkui... Oltiin Joroisilla Derbyssä joka on metsästyskoe alle 2-v cockerspanieleille. Sofi oli vuosi ja neljä päivää. Kisaajia on neljä.

Edellinen yö meni horkassa, kun laitoin silmät kiinni, meni näkökentässä koiraa puoleta toiselle, tietysti liian kaukana, eikä mitään voinut tehdä. Painajaista jo pelkkä nukkumisen yritys :) Vika oli tietysti minussa, tiesin ettei Sofia ole opetettu niin jämptisti ja että se lähtee ja lipee joka tilanteessa. Toisaalta tiesin että jalkoihin se ei jää luuhaamaan.

Koe alkoi aamulla klo 8. Lähdettiin tuomarin (Timo Ritola) perässä koko sakki, mukana oli kaksi tarkka-ampujaa, joista toinen oli myös maasto-opas (tunsi tienoon). Haku aloitettiin järjestyksessä 1, 2, 3 ja 4, me oltiin kolmosia. Vaihto tapahtui yleensä ylösajon jälkeen. Muista mainittakoon että Derby-voittaja Neo ja ohjaajansa Sami olivat ihan suvereenin hyviä ja oli ilo nähdä niin hienoa työskentelyä.

Tuli meidän vuoro, tuomari selitti tilanteen ja maasto-opas kertoi minne mennään. Koira vaan irti ja siitä se alkoi, se painajainen. Koiraa tuli ja meni, lipes ja kaahotti. Tapahtumia enemmän kuin yksi anja tajuaa. Loiskis veteen ja kohta se oli jo toisaalla, meikä yritti saada sitä käymään siellä ja täällä. Sofi vaan huikkas ohi mennessään että ei hätää minä osaan. Tuomarikin oli sitä mieltä että Sofi osaa, käski vaan koiran perään. No me mentiin, välillä juostiin, yliteltiin aitoja, ojia, puita. En edes muista niitä tapahtumia, se oli silkkaa selviytymistä.

Eka tajuamani ylösajo tehtiin kun tultiin pellolta metsäsaarekkeeseen. Näin koirasta että nyt lähtee, siis koira näpeistä taas, mutta nyt se näytti erilaiselta. Huikkasin ampujille että siellä on fasu ja juostiin perään. Sofi ajoikin linnun puuhun, ampujat ampui, minä dyykkasin maihin ja ennen kaikkea Sofi istui! Pum ja lintu pudottettiin, paha vaan se tippui miltei Sofin suuhun. Sitten tuomarikin puhui jotain (kuulemma käski minua pyytämään koiran pois sieltä että oltais saatu se noutamaan), minä tein jotain kummaa ja Sofi oli linnussa kiinni. Kuka sitä kaikkea ehtii tajuamaan? Lintu tuli kuitenkin käteen ja homma jatkui. Sofi oli ihan hurja, siis juoksemaan.

Siinä oli kuulemma joku lehtokurppakin jossain välissä, en ehtinyt huomaamaan, mutta olin heittäytynyt pyssyjen eteen istuttamaan koiraa ja se jäi siksi ampumatta. En pysty moista muistamaan, onneksi en muista paljon muutakaan :P

Oltiin hetki levossa = kuljettiin muiden perässä, satoi, oli kylmä ja nälkä. Tuli taas meidän vuoro. Koira irti ja paniikkikokemus jatkui. Plutasin johonkin vesireikään maassa, humpsahdin sinne puolireiteen asti, loppumatka meni märkänä ja vettä kengässä. Etsittiin eikä löytynyt lintuja.  Tuomari kysyi haluanko jatkoerän. Kilpailuvietti vei, halusinhan minä sen toisenkin linnun! Muut tekivät välillä ja lopuksi otettiin meille jatkoerä 20 min. Löytyi taas fasu metsäsaarekkeen reunalta ja Sofi teki paukkunoudon. Päästiin takaisin mökille.

Illalla oli palkintojen jako. Näissä karkeloissa näköjään aloitetaan epäonnisimmasta ja päädytään parhaasiin pisteisiin. Ajattelin että me oltiin ihan kamalia, että epäonnistuttiin ihan kaikessa ja että oltiin historian huonoimmat koskaan. Mutta jotenkin siinä kävikin niin että me tulittiin siinä Derby-kisassa kakkosiksi! Ihan ihme juttu kerta kaikkiaan! Pisteitä saatiin 90.

Tuomari selosti meidän erän tapahtumat ja se alkoi; Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Haku oli ollut liian laajaa ja vauhtia oli piisannut. Mutta siinä oli ollut paljon sellaista mitä minä en tajunnut tai huomannut. Siellä oli selviä markkeerauksia, ylösajon osoitusta (koirasta näkee milloin se on löytänyt linnun), kolme ylösajoa, nainen heittäytymässä ampujien eteen ja niin lehtokurppa sai jatkaa elämäänsä, paukkunoutoja, noutoja ja luovutuksia. Koirassa hän näki paljon potentiaalia ja sanoi että minäkin voisin oppia ;)

Tämä oli tässä. Kun seuraavan kerran menen me osataan paremmin, eihän tätä näin kestä erkkikään.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Viikonloppu



Lauantaina löydettiin fasukukko apilapellosta. Ei mennyt ihan tyylikkäästi mutta sitä kohti, koira oli valjaissa. Päivällä Zorron kanssa aksaa ja Sofikin kokeili muutamaa putkeenlähetystä. Illalla poikain kanssa metsään, olikin rentoo kun typy jätettiin kotiin. Päivän mittaan paljon puutarhahommia. Elinan tammille kaivettiin isot kuopat ja laitettiin maat.

Su aamusta Sofin kanssa apilapeltoon. Ei tehty mitään, rauhoituttiin ja vaan oltiin. Lopuksi muutama nouto, fasunsiipidamin perään lähti hyvin, mutta pyrki haistelukerrokselle palatessaan. Lopulta hyvin. Kotona vähän aksaa. Ihmettelin miksi käännökset venyi tiekummulle päin, tai no, arvasin että käry kävi nenuun. Kohta sieltä nousikin kukko, oli hyvää harjoitusta Sofille kun joutui keskittymään muuhun. Pirskatti kun fasut meitä kiusaa.

Päivällä puutarhahommia. Myyrävuodesta on tulossa hyvä, Z teki hartiavoimin töitä. Istutin tammet, laitoin callunat, siivottiin ja roudattiin mullanjämät penkkiin. Zorron kanssa vähän aksaa.

Kolmen-neljän aikaan Sofin kanssa Haukkavuoreen. Ajattelin pitää sen irti jos tilanne pysyy rauhallisena, osin onnistuttiinkin. Kun vauhtia tuli liikaa, otin sen viekkuun ja mentiin ''yhdessä'', se on vähän seuraamista vapaampaa, ilman piuhaa. Näin se kulki hyvin, ei menty polkuja vaan umpimetsää, nautittiin. Tältä retkeltä nuo pari valokuvaa, kuvaaminen oli osa rauhottumisriittiä.

Sofi kotiin ja poikien kanssa Haukkavuoreen. Tämän otin kunnon kannalta, siellä on jyrkkiä ylämäkiä ja yritän saada vähän ruista reisiin. Ja taas me nautittiin. Olipa hyvä viikonloppu, paljon ulkoilua.

Näistä meidän ''vaikeuksista'' tulee mieleen että Zorron kanssa se vasta hankalaa oli. Sitä vei sukupuolivietti, Sofia vie saalisvietti. Ne oli monet kerrat kun olin Zorroa piilossa enkä aina tiennyt itkeäkö vai nauraa, tein varmasti kumpaakin. Vasta muutama vuosi ollaan ihmetelty Markon kanssa että olipa rentouttava lenkki, eli Z on ollut oikea pässi varmasti kolmevuotiaaksi asti. Masi sen sijaan on aina ollut täydellinen, oikea herrasmies.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Sofin toka ratatreeni



Jatkettiin pennun treenaamista, radaksi tehtiin yksi MM 2011-kisarata. Meidän rata loppui putkeen 17, koska tila leveyssuunnassa loppui kesken. Muutenkin se oli alkuperäisestä vähän litistetty malli, esim kepit ei olleet noin jyrkät. (http://www.youtube.com/watch?v=9cjw95Y2ZGc&feature=related)

Ihan alkuun oli pakko kokeilla aalta lähetystä hypylle ja putkeen, sekä siitä juoksua keinulle ottamaan vastaan. Ei mitään ongelmaa Sofin suhteen, kyllä meinaan homma hoitui. Tämä oli loistava rata alkeiden harjoitteluun, sillä mukana oli muutamakin ansaeste. Esim putken suu ja aa töröttivät kierron 10 takana, ja taas kierron 15 takana törötti putken suu, Sofi on aikas putki-imuinen. Opittiinkin tarkkuutta, ettei sovi suin päin mennä vaan pitää katsoa tarkasi mihin ohjataan. Heini (=niin hyvä) oli meillä koutsina ja yritti pitää meikäläistä ruodussa ja minä mielestäni opin.

Jätin koiran lähdön taakse ja menin keppien eteen hollille. Kutsusta koira siihen, kepeille, valssi perään, muurille (nyt se esitetiin oikein ja hyvin meni) hypyn yli niin että Sofi kiersi siivekkeen kuten kuvassa, aalle ja hara, välistäveto oli minulle ihan myrkkyä kun en osaa juosta takaperin ja väli oli pitkä. Hypyn kautta takaakiertoon, tässä Sofi tarjosi kovasti putkea, mutta kun minä opin ottamaan sen käteen se tuli hyvin. Aalle ja hara, lähetys putkeen ja juoksu aan takaa keinulle johon Sofi tuli. Keinulta takaakiertoon 15, mutta Sofi tarjosi taas putkea. Heini väänsi ja komensi ja jotain tolkkua saatiinkin minuun ja heti Sofi älys että ai me hypätään ensin tämä ja sit toi ja mennään putkeen. Ohjauksesta se on kiinni! Meidän rata loppui tähän.

Sofi on niin hauska, se hyppii vierellä ja kysyy: joko me mennään, mennäänkö jo, mikä hypätään, kerro jo mitä tehdään. Kun tehtävä on annettu se tekee sen mahdollisimman nopeasti, eikä mitään ylimääräistä. Aikamoinen spanielli :)

Sitten se toinen harrastus jossa Sofi ei mielestään tarvitse ohjausta, eli ei paljon kysele kun lintu lähtee. Olin ottanut perjantai-iltapäivän vapaaksi kun halusin harjoitella hakua. Alkuun menikin ihan jees ja hyvin, mutta sitten osuttiin pellon reunaan josta nousi fasu. Siitä se riemu repesi, niitä fasuja oli laumoittain. En tiedä oliko Sofilla murha silmissään, minulla oli.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Istumiskoulutusta

Hyvinkäällä on koirien metsästyskoulutukseen sopiva paikka (http://www.astrakaninfasaanisafarit.fi/). Siellä opeteltiin aurinkoisessa syyssäässä spanielimetsästyksen perusteita, istumista kun fasaani nousee lentoon.

Paikalla oli muistaakseni kymmenen koirakkoa, myös Sofin sisaruksia, pari puolisisartakin oli emänsä edellisestä pentueesta. Sofi harjoitteli kahdella linnulla. Se oli valjaissa sillä meillä on kehitteillä peräänjuoksuongelmaa taajamafasuilla. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa edes opettamaan mitä pyräyksestä pitää tehdä. Fasut olivat tarhalintuja ja ne ''istutettiin'' paikoilleen, mutta eiväthän ne siinä pysyneet, vaan lensivät ja juoksivat omille teilleen.

Ekalla kerralla meillä oli pitkä liina joka oli lopulta tuhannen sykkyrällä. Oma suoritukseni oli lähinnä liinan kanssa teutarointia, että koira sai mennä vapaasti eikä olisi jäänyt joka puskaan kiinni. Kohta näinkin fasun selän maassa ja koiran siinä päällä, sen Sofi pisti komeasti lentoon. Ampujat (useita) ampuivat ja fasu tippui vähän matkan päähän. Minä hoidin tehtäväni, istutin koiran kunnes annoin luvan noutoon. Fasu oli jo siirtynyt, sillä se oli hyvin hengissä. Sofi tietty löysi sen mutta ei tohtinut suuhun ottaa kun se taisteli vastaan. Ulla kävi sen lopettamassa, sitten Sofi sai sen tuotua minulle.

Seuraava fasu löytyi hyvin, lähti lentoon ja Sofi istui. Ampujat eivät osuneet ja fasu lensi vapauteen, ihan hyvä niin, istumistahan me oltiin opettelemassa.

Seuraavaksi lähdettiin etsimään niitä vapauteen lentäneitä, eli harjoiteltiin hakukuviota. Mentiin ihme ryteikköä joka oli täynnä nuorta koivua. En nähnyt siellä paljoakaan ja hukkasin koiran jatkuvasti, mutta Sofi teki hyvin töitä ja oli sopivalla etäisyydellä. Juha ja Pekka kulkivat amupujina mukana ja ohjeistivat jos tein jotain väärin. Liki tunnin erä mentiin ja Sofi jaksoi työskennellä hyvin. Annoin sen tehdä aika itsenäisesti kun se selvästi osasi, mitäpä siihen hajuaistiton kaupinkilaistollo puuttumaan kun koira osaa.

Loppuun tehtiin pari  noutoa kuolleella linnulla. Sofi on vielä vähän kokematon ja miettii turhan pitkään ennen kuin käy lintuun kiinni. Muuten hyvin, luovutus istuallaan ja käskystä. Mukava päivä oli.

Illalla kotiaksaa Zorron kanssa, sekin oli hieno!

Ai niin, Sofi sai rokotuksensa; rabies ja joku muu.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Viikon varrelta

Maanantaina Sofi kävi silmätarkastuksessa, se on parantunut hyvin. Antibioottitippoja laitetaan perjantaihin asti koska silmän pinnassa on rikkoa johon bakteerit helposti tarttuvat. Keinokyyneltä vielä kymmenen päivää.

Tiistaina Sofi pääsi ekalle agitreenikerralle kun tuurasi Zorroa jolla tikit lavassa näppylän poiston jäljiltä. Sofi meni hyvin.

Keskiviikkona luultavasti treenattiin hakua ja lenkkeiltiin. Ei voi muistaa.

Torstaina kävin kouluttamassa Heinin ryhmän 19-21. Kiva ryhmä, mutta jouduttiin lopettamaan hieman kesken. Tuli niin kova tuulenpuuska että esteet lensivät mäkkylään.

Perjantaina käytin Zorron tikkien poistossa Jär-Vetissä, haava on parantunut hyvin. Illaksi saatiin Heinin aksavuoro Hyvinkäällä, treenattiin siis 20-21. Zorron eka rata oli loivaa ja kuuroa haistelukierrosta, suutuin, se auttoi. Lopulta z kulki ihan hyvin, vaikka eihän se koskaan treeneissä kulje parasta vauhtia, se tietää milloin ''vaan treenataan''. Sofi on hauska, se tulee aina täpönä! Otin sille matalia hyppyjä, putkea ja puomia, aalle tai muille pahisesteille en päästänyt sitä laisinkaan. Madotin koirat (Drontal Comp)

Lauantaiaamuna oltiin Sofin kanssa hakutreenailemassa. Meni ihmeen ihanasti :) alkuun se tuntuu aina leviävän, mutta tasaantuu pian kun Sofi saa intoansa hieman laatumaan, nautittiin. Viime su olin Elimäellä seuraamassa koetta jossa oli Kepa ja Bingo. Näin hyvää hakua, kuulin mitä tuomari siitä sanoi, näin myös lavastettuja tilanteita. Tämä oli ihan ehdoton juttu, nyt tiedä taas enemmän ja osaan arvostaa Sofin tekemisiä ja olla puuttumatta kun se menee hyvin.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Sofin eka ratatreeni



Tällainen ''ihan helppo''

Sofi tuurasi Zorroa, siksi rata oli tuon näköinen :D Intoa piisasi, aan harjan yli meni lentämällä, kontakti täydellinen hara, viitoshypyn jälkeen näkyi putken pää, sinne kybällä :) Putkessa (musta) oli oikeasti yksi mutka lisää, ohjelma ei vaan antanut taivuttaa. Itsenäinen kepeillemeno, hyvät kepit, valssin kesti keppien jälkeen. Muuri ensimmäistä kertaa elämässään (minä pöhkö - noin sen sitten esittelin - heti kaduin), kepeiltä putkelle asti yhtä kaaosta, mutta vauhdikasta. Putkesta ihan täpönä ja lentokeinu, uudelleen ja lentokeinu (liukas keinu, Sofi tuli vauhdilla loppuun asti ja liukui maahan kun tassut ei pitäneet, eli ei koiran vika vaan keinun), mikään ei tuntunut hidastavan neidon vauhtia :) Puomille hyvin ja täydellinen hara. Loppuradastahan jokainen tajuaa ettei se ole mahdollinen kuin hyvin opetetulle koiralle. No lopulta Sofi oppi (siis  minä opin lähettämään), kontaktilta lähetys pituuden kautta putkeen, minä juoksin 19n taakse ottamaan valssilla vastaan, lopulta onnistuttiin tässäkin. Innokas, vauhdikas, tekevä koira. Meillä oli niin hauskaa!

Radan ulkopuolella harjoiteltiin vielä yhtä ohjauskuviota. Ei siitä sen enempää, mutta ihan vieressä oli saman ikäinen pentu remmissä. Sofi ei yhtään joutanut huomaamaan sitä, pystyi keskittymään ja keskittyi täysin aksaan :)) Vautsi mikä tyty!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Näppylän poisto


Sofin hillosipulisilmä


Ja tälle pitäsi kasvattaa näyttelykarvat. 
Ruokiksella se tulee tämän näköisenä sisään, on nääs vähän myyräbisneksiä.

Koska haluan keskittyä täysin Sofin tulevaan Derby-koitokseen, tulee Zorrolle hiukka kisataukoa. Zorron oikeassa lavassa on pitkään ollut näppylä, joka on kasvanut hiljalleen ja on hieman ärtyneen näköinen. Käytiin siis näppylänpoisto-operaatiossa. Vein sen ruokiksen jälkeen Jär-Vettiin, jossa pistettiin pikku-ukko kanttuvei, jätin koiran sinne ja lähdin töihin. Muutaman tunnin kuluttua kävin hakemassa Zorron joka oli heräilemässä. Näppylän poisto oli sujunut hyvin, lääkäri ei uskonut sen olevan pahanlaatuinen, mutta pakkohan minun oli se lähetää patologin lausunnolle, muuten en pystyisi nukkumaan. Samalla nukutuksella katsottiin myös hampaat, ne olivat hyvässä kunnossa. Tässä luotan Plaque Offiin sekä luihin. Masillakin oli Ninan mukaan hyväkuntoiset hampaat, vaikka sisaruksiltaan oli kaikilta louhittu.

Leikkauksen jälkeen Zorro heräili kotona, eikä sen koommin ole huomannut olleensa operaatiossa. Pari kaunista tikkiä sillä on lavassaan, antibioottikuuri tuli varmuuden vuoksi.