perjantai 26. elokuuta 2011

Spanieleiden vesityökokeessa

No niin, tästä se nyt alkaa, meidän koetusura :)

Torstaina ip lähdin ajelemaan kasvattaja-Ullan luo Hyvinkäälle josta yhdessä jatkettiin Akaan Kylmäkoskelle vesityökokeeseen. Pellon reunaan oli tehty parkkipaikka jossa turistiin ja odoteltiin omaa vuoroa. Kävin myös katsomassa muutaman voi-luokan koiran suorituksen niin että sain edes jonkinlaisen käsityksen mitä tuleman pitää. Se rauhoittikin mukavasti, tässä täytyy olla hyvin opetettu koira ja koepaikalla tehdään asiat tyynesti. Tämä näyttäisi poikkeavan oleellisesti aksasta siinä että koira tekee työt ja itse vaan rauhallisena nätisti ohjailet jos tarvitsee. Aksassa kun pitää saada positiivinen tekemisen meininki ja jännityksen kautta adrenaliiniä sopivasti vereen, että itse kykenisi siihen nopeuteen, kropanhallintaan, käskyttämiseen ja ajatustoimintaan mitä se vaatii.

Oman vuoron lähestyessä läksin rantaa kohden, hieno heinäsorsa laukussa mukanani. Yritin leikittää Sofia sorsalla mutta ei se oikein jaksanut kiinnostua, halusi puskiin ja kaislikoihin kun siellä haisi kaikelta mukavalta. En viitsinyt ottaa paineita, kerroin vaan Sofille että lintu kuuluu mammalle ja se pitäisi noutaa. Tämä oli suoraan toisinto Zorron tappareista, siellä haisteltiin fasua majan pihalla ja sanoin Zorrolle että se on mamman lintun ja sen pitää jäljestää se. Näin tapahtuikin ja linnulla Z sanoi mulle että tos on toi sun fasus.

Tuli meidän vuoro. Mentiin yhdessä rantaan, siellä oli kai kolme miestä meidän puolella rantaa, olisko ollut tuomari (Heimo Ranta), kirjuri ja ampuja. Vastarannalla oli kaislikon suojassa piilokoju josta mies heitti linnun. Mentiin rantaan, tilanne selitettiin minulle hyvin, tiirasin mitä koira näkee ja päätin paikan missä se istuu. Sofi oli mun oikealla puolella, itse tälläydyin koiran ja haulikkomiehen väliin. Ilmoitin olevani valmis, vastarannalta kuului kvak kvak ja lintu heitettiin ilmaan, samaan aikaan ampuja ''ampui'' sen, lintu mätkähti maahan vastarannan kaislikkoon. Sofi katsoi tarkkaavaisesti, sanoin sille nouda ja sinne se lähti uimaan, nousi kaislikkoon ja oli vähän aikaa piilossa etsien lintua. Siinä olisi voinut käydä miten vaan, olisi voinut hylätä linnun, tai olla löytämättä, tai jotain. Ilo oli kuitenkin suuri kun Sofi sukelsi kaislikosta lintu suussaan. Minua alkoi vapisuttamaan, se oli jännityksen purkautumista ja iloa siitä että lintu oli niin hienosti sen suussa, siinä ei ollut mitään räpeltämistä! Hengittelin ja puhaltelin itseäni rauhalliseksi, halusin koiralle rauhallisen ja hyvän luovutuksen ja olis se voinut hieman ihmetellä että mitäs kauhiaa täällä tapahtuu kun mamma noin vapisee. Menin hieman vastaan ja otin luovutuksen ilman istumista, halusin olla kiltti Sofille, oli sentään sen eka koe ja sorsa. Sitten oli mieli hyvä kummallakin, minä hieman hihkuin, Sofikin oli oikein tyytyväisen näköinen, se tiesi tehneensä hyvin ja oikein. Niin se meni, se oli ehkä meidän paras nouto ikinä, hieman yllätyin itsekin. Olisiko Eddie-iskä prepannut tytärtään matkan aikana kun matkustivat samassa häkissä.

Hieno reissu, upeat maisema, mukavia ihmisiä, rento meininki ja ilmakin oli mitä kaunein.

Tuomarina Heimo Ranta. Avo-luokka, tuloksena täydet 3 pistettä. Arvostelussa luki ''siistiä työtä''.
Sofi ei todellakaan tehnyt mitään ylimääräistä koheltamista, vaan ''työ työnä'' kuten tapaan sanoa.

tiistai 16. elokuuta 2011

Lokkilintu ja aksaa

Maanantaina oltiin Ullan kanssa vesityöreeneissä ja Sofi nouti Lokkilintua. Se oli hirmuisen iso ja kiinnostava, innokkaasti Sofi läksi sitä noutamaan. Käteen tuominen oli vähän niin ja näin, mutta kolmannella kerralla sekin jo onnistui. Kotona noudettiin sitä vielä maalta ja nyt se pötköttää meidän pakastimessa odottamassa milloin harrastellaan lisää.

Tiistaina oltiin aksareeneissä ja Sofikin pääsi nyt mukaan. Näissä reeneissä olin kokeilemassa pystyisinkö juoksemaan koko radan ahkeran kuntopyäräilyn jäljiltä. Aika hyvin se onnistu, nyt mietin ankarasti juoksenko piirimestaruuskisoissa Jäkessä ensi lauantaina.

Alla tämän päivän rata. Pitkästä aikaa radalla oli myös pöytä. Zorro oli oikein kiva, nopsa ja hyvin kääntyvä, kerran tuli kepeiltä ulos kun tyhmästi nykäisin (oppia ikä kaikki). Sofikin oli hieno, se meni alun 1-6 hienolla kontakteilla, sekä renkaalta pussille asti (10-15). Ei mitään virheitä, ihan täydellistä oli.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sofin reeniä

Kotona ollaan tehty noutojuttuja. Seuraaminen sujuu mielestäni hyvin kun teen sen omaan tyyliin. Hakuharjoitusta tehtiin la Haukkavuorella. Vähän se levis, mutta oli myönteistä ja hauskaa. Metsä oli hyvä, paljon kaatuneita puita, piiloja ja altatutkimisia. Kanipalloja löytyi ja mukavaa oli. Vedestä tehtiin noutoja.

Sunnuntaina mentiin suurin piirtein samaan paikkaan. Nyt osuttiin myös jonkun kotikonnuille ja Sofi levisi vähän liikaa, eikä istuminenkaan oikein sujunut. Jouduin palauttamaan sen muutaman kerran takaisin vihellyspaikkaan, siinä olikin hommaa oli sen verran ryteikköistä.

Mentiin uuteen joenkohtaan tekemään vesinoutoja, tämä oli Keravan kosken alapuolella ja virtaus oli aika kovaa. Heitin damin virtaan, ajattelin että menköön hetken menojaan niin saadaan vähän pituutta uimareissulle. Sofipa ei katsellut, ei ainakaan tarkaan. Kun oli lähettämässä en saanut sitä millään ottamaan oikeaa suuntaa, se oli lukinnut sen kohdan mihin olin damin heittänyt. Aikani yritin kääntää, mutta jotain oli jo tehtävä kun dami lähti karkuun. Lähetin ja Sofi meni väkisin väärään suuntaan, yritin pysäyttää, kääntää, lähettää sivuun, mutta oli aivan sama mitä tein, Sofi etsi vain sieltä minkä oli lukinnut.

Vihelsin koiran pois. Lähdettiin ryteikköistä rantaa myöten jokea eteenpäin ja koetin löytää damia. Vihdoin äkkäsin sen ja lähetin Sofin taas noutoon. Ranta oli tosi korkea ja jyrkkä, Sofi arpoi hetken ja avitin sen veteen. Nyt löytyi damikin, mutta rantautuminen oli haastavaa kun töyräs oli korkealla ja vesi oli syönyt siitä maata alta. Piti olla luova, Sofi törötti siellä alhaalla, minä kumarruin ja otin ensin damin suusta, sitten nostin koiruuden.

Mentiin takasin paikkaan josta virta oli damin vienyt. Eikun uusi heitto ja nyt Sofikin katseli mihin virta damia kuljetti. Loppuun saatiin tällainen opettavainen luontokokemus että tarkkana täytyy olla. Tehtiin pari noutoa jotka sujuivat oikein hyvin.

Autolle palatessamme tehtiin vielä pari maanoutoa kun Sofi ei ollut totellut vedessä ohjausta. Heitin damit kummallekin sivulle ja yhden kauemmaksi eteen. Lähetin Sofin sinne eteen, mutta vihelsin istumaan sivudamien kohdalle. Noudatin siitä kummatkin sivudamit ja sitten vielä sen kauimmaisen etudamin taakselähetyksenä. Ensin ei edennyt tarpeeksi ja kutsuin koiran pois, kävin nostamassa damin ja heitin sen vielä kauemmaksi. Lähetin uudestaan taakselähetyksenä ja nyt onnistui hyvin. Meillä oli oikein mukavaa.

lauantai 13. elokuuta 2011

Aksatreenit alkoivat :)

Tiistaina (9.8.) oltiin pitkästä aikaa agiharkoissa ja Zorro oli hyvä, nopea ja taitava. Sofin jouduin jättämään kotiin kun sillä oli ne juoksut enkä halunnut pilata muiden treenaamista. Myös Jpään kisat jouduin Sofilta skippaamaan samasta syystä, vaikka olisi ollut hyvä mennä reenimään kisapaikalla olemista, nyyh.

Rata jota tehtiin oli hauska, siinä oli mukavia haasteita sekä vauhtisuora juostavaksi. Ihan ekaksi kääntäminen valssin kautta okserille, lähetys pimeään putkeen (Z tietty osaa, samoin Sofi), Aan kontakti täydellinen ja niin että minä olin kaukana, toisaalta kaikkihan reeneissä osaa. Keppikulma oli kiva sekä upea, yritin juostessani pitää etäisyyttä opetusmielessä. Keinulle osuminen oli hiven hankalaa kun mulla oli kunto jo loppu, enkä millään olisi jaksanut viedä koiraa keinulle vaan pyrin oikomaan, tässä tehtiin parit vauhdikkaat liukastumiset ja tippumiset (meil on aika liukas keinu). Juoksukunnolla tästä selviäis hyvin. Seurasi putkea ja välistävetoa ja meidän kompatuskivi pyöritys (12-13), joka meni ihan loistavasti. Hirvee juoksu pussin kautta pituudelle ja putki ihanasti kontaktin vieressä, aah! Tiukka käännös hypyn yli ja osuminen puomille putkensuiden keskeltä, loppuun vielä hieno hara ja ei kun eteen. Kyllä muuten nautin! Harmittavaa oli vain kun henki loppui jo ennen puolta väliä ja käskyt jäi sanomatta enkä ehtinyt oikeisiin paikkoihin. Zorro oli kuitenkin loistava, enkä minäkään ihan huono ollut. Kuntopyörä on otettu esiin ja metsälenkin jälkeen alkaakin melkein joka ilta pienet pyöräilykarkelot. Piru vieköön, rotumestaruuskisat jouduin sen typerän taudin takia skippaamaan, pakko tehdä ensin kuntoa :(



Sofin kanssa ollaan tehty noutoja kotipihalla, näytetty suuntia ja lähetetty sivuille ja taakse, sekä ruokakupille eteen. Vedestä ollaan noudettu joella, loiskis vaan se hyppää innoissaan töyräältä veteen. Yhtään ampumista tai hakukuviota ei olla tehty mutta tähän on pari syytä. Minusta ei ole niin moneen ja vesinoutokoe kimmeltää meikäläisen näköpiirissä niin että haluan hetken keskittyä siihen. Lisäksi Sofilla oli vähän ujo piimä vaihe, se oli jotenkin hämmentynyt ja kesti tovin ennen kuin käskyt löysivät perille, tiettyä terävyyttä puuttui. Ajattelin että taitaa olla murkkuikä tai ne juoksut. Olenkin ottanut hetken aikaa löysin rantein ja yrittänyt olla luotettava sekä mukava, mutta samalla ehdottoman jämpti. Minusta näyttää että piimävaihe olisi nyt poistumassa tai jopa ohi, mutta en ole tehnyt muuta kuin näitä tuttuja ja turvallisia eli en oikeasti tiedä.

Sofin juoksut: alkoi sunnuntaina 24.7. tiputtelulla, astuminen alkoi 28.7. torstai-iltana. Tiputtelu loppui su iltana 7.8. ja Sofia ei astuminen enää hotsittanut keskiviikkona 10.8. Mitäs tosta tuleekaan, tiputtelua kaksi viikkoa, astumista 12 päivää, kaikki yhteensä 18 päivää. Nyt juoksujen jälkeen Sofilla on nisät jotenkin isommat, ennen en ole huomannut eli olisiko juoksujen jälkimaininkia.

ps. 13.8. hakuharkat taas aloitettu ja hyvin meni, mutta niistä lisää omassa tekstissä.

torstai 4. elokuuta 2011

Luppakorvakanit

Maanantaina oltiin Ullan kanssa vesityöharjoituksissa Nukarilla. Sofi oli tietysti taitava ja innokas, se nouti markkeerattuja dameja siivillä ja ilman, kaikki olivat Ullan eli vieraan hajuisia. Minulle tuli muutama musta tai ainakin harmaa kohta kun Sofi vei damia Ullalle, en tiennyt miten siihen suhtautua. En tehnyt mitään kun en osannut, olin vain hiljaa, kädet levällään ja luotin onneeni. Taisi ne damit lopulta minulle päätyä. Ehkä oli hyvä että läpikäytiin tämäkin ongelma ja toivottavasti edes Sofi mietti ja oppi ; ) Yksi spontaani kauko-ohjaus (harjoiteltu muutama kerta) onnistui hienosti kun yksi dami oli jotenkin väärässä paikassa. Sain Sofin katsahtamaan itseeni ja ohjasin vasemmalle ja vot siellä se törmäsi damiin. Paikka oli kaunis, oli mukavaaa ja rauhallista, vaikeaa oli vain kosken yli rämpiminen.

Näistä kaneista. Mullahan oli tietysti paha mieli kun aikoinaan pudotin Zorrolta pallit pois, mutta nyt näyttää siltä että Z selviytyi voittajana tässäkin asiassa. Se on ottanut asiakseen opettaa Sofille lisääntymisen jalon taidon ja Sofi on oikein innokas oppilas. Ne harrastaa sitä jatkuvasti, päivä tolkulla, aamusta iltaan, ja ne jotka Zorron tuntee tietää että tätä se tekee mielellään.

25.8. meillä on vesityökoe Kylmäkoskella. Ensi viikolla alkaa agility. Ihanaa kun alkaa tapahtumaan. 2.8. postitin valionarvohakemuksen.