sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eka nolla Juhan treenissä

Ollaan metästystreenattu Sofin kanssa ja tuntuu että ollaan saavutettu jotain uutta ja ihanaa. Nyt mennään hymyssäsuin kumpikin, Sofi pysyy lähellä ja huiskuttelee hännällään, minä ohjaan kiittäen ja kehuen. Istuminen sujuu, mutta ampuasia on vielä ihan tekemättä. Toisaalta haluan hetken nauttia tästä uudesta rauhasta ja kauniista yhteistyöstä.

Viime viikon Orenius-treenissä koettiin Sofin kanssa ensimmäinen 0-rata. Ei ollut mikään turhan helppo rata, eikä vauhti ollut mitenkään hiljainen, silti saatiin nolla, eräänlainen elämän kohokohta siis :) Sofiahan on todella helppo ohjata, se reagoi nopeasti, on estehakuinen ja lukee rataa hyvin. Mutta tämä ohjaajan tolvana järjestää aina jotain turhaa äksöniä, välillä ei malta, välillä ei saa itseään liikkeelle, vaikka rytmitys on koko homman a ja o. Yleensä en piirrä noita reenarien ratoja, mutta menköön tämän kerran. Siinä on jotain tosi pielessä, mutta jotenkin noin se meni.


Ja vielä pitää pistää koirien lauantaiaamuinen leikki tänne talteen :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Rotumestaruuskisoissa

Oli mainot kisat, hieno tunnelma ja ilma, sekä kunnon kisailua. Mulla oli upeat koirat, ihan itse vastasin muutamasta pienestä mokasta.

Agirata
Menin ensin Sofin kanssa. Tiesin edeltäkäsin että juuri nuo takaakierrot ovat mulle pahin kohta, että siinä pitää olla tarkka. Tein sen sitten liiankin ''hyvin'', eli hätäisesti, unohdin koiran ja siihen se rata kariutui. Sofi oli niin hyvä!


Ja sitten Zorron kanssa. Piti tekemäni valssi takaakiertojen jälkeen mutta jotenkin se jäi tekemättä ja valehtelin koiralle hypyn ja suunnan, perään huusin ettei sittenkään sinne. Tässä lenkissä meni aikaa ja Z jäi lähdön kolmanneksi.


Hyppäri
Sofin rata meni muuten ihan hienosti, paitsi tuolle hyppysuoralle meno venyi ja paukkui, myös putkijarru jäi huonoksi ja tuli lenkkiä keppejä edeltävälle hypylle. Tästä kuitenkin hieno nolla jolla tultiin kolmansiksi.


Zorron hyppäriin lähdettiin kiireellä, kun jäin vähän suustani kiinni (niin tyypillistä). Ajattelin kuitenkin taistella kun oltiin vain 0,09 johtavaa jäljessä. Mutta tuohon putkeenlähetykseen sitten mämmin mahikset. Sanoin putkeen liian aikaisin ja Z lukitsi väärän putken, sen joka sillä oli edessään. Irtosi sinne hyvin ja antoi vielä rääkäisystä pois, hieno ja kuuliainen koira! Se on sellaista, tekevälle sattuu ;)


Vähän jäi harmittamaan oma mokailu, radat olivat helpot ja olisin hyvin voinut ottaa Sofille sen tarvittavan tuplan. Zorro tuli rotumestaruus kolmoseksi.

Näissä kisoissa koin erään aikakauden lopun. Enpä taida näin hienoihin rotumestaruuskisoihin enää lähteä jossa cockerikuskit korvataan vallan muilla, paremmilla kuskeilla. Me pysytään cockerikoirakkoina jotka harrastaa juoksemisen riemun, yhdessä tekemisen ilon, yhdessä kehittymisen sekä kunnossa pysymisen tähden, ja kierretään näin raadolliset rotumestaruuskisat kaukaa.

torstai 6. syyskuuta 2012

VOI-luokan vesityökokeessa 2

Siitä viimekertaisesta jäi vähän hampaankoloon. Siinähän Sofi teki tempun hyvin, muttei ottanut lintua. Vikahan oli tietysti minun, en ollut opettanut tai totuttanut, ja jäihän se tyhjä minua vähän jurppimaan. Lähtökohtaisesti homma menee näin: kun minä tiedän ja sanon että siellä on, niin siellä on, eikä sieltä tyhjänä tulla takaisin. Tätä me treenattiin tämä mennyt viikko.

Alkutreeniä:
Seistiin Sofin kanssa suoran päässä, ruokakippo takanamme. Olin vienyt jonkun jutun n. 65 metrin suoran toiseen päähän, tietysti niin ettei Sofi ollut nähnyt. Tehtiin eteenlähetys, ja voi sitä rimpuilua mitä siitä alkuun tuli. Sofi oli ehdottomasti sitä mieltä että muutama metri eteen, loiva kurvi sivulle ja suoraan kupille, eikä se tietenkään minulle sopinut. Se teki tämän suunnilleen neljästi ennen kuin totesi ettei täällä saa ruokaa jos ei tee kuten käsketään. Tämän tajuttuaan se juoksi joka ikinen kerta suoraan ja nopeaan niin kauan että se juttu tuli hollille, tempaisi tavaran suuhunsa ja tuli vinhaan takaisin. Sitten se sai ruokansa, eikä tyhjää enää tarjonnut.

Kokeessa:
Keskiviikkona mentiin kokeeseen Vuosaareen. Minua jännitti ja hermostutti valtavasti, ehkä siksi kun siellä oli yleisöä. Seurautin Sofin rantakalliolle. Se oli keksinyt jotain oikealta puoleltani ja oli liiankin kiinnostunut siitä suunnasta. Yritin kammeta sen istumaan suoremmassa, mutten oikein onnistunut. Tuli ampu, sanoin vihjesanan kaukana ja kumarruin lähettämään. Olin päättänut lähettää liikaa vasemmalle, sillä pelkäsin Sofin puoltavan oikealle sen jonkun hajun perään. Sofi oli täpinöissään ja siltä pääsi ääni (yksi hau), tämä oli nyt toinen kerta kun se päästi äänen. Olin autoilla vähän painottanut sille tyyliin ''mamman lintu'' että tietää tehtävänsä, siitä se sitten kuumeni jopa liiaksi (+ se ruualla reenaaminen). Lähetin kun koira hiljeni, Sofi ui hienosti ja suoraan sinne minne lähetin, eikä puoltanut oikealle, joten päätyi aika tavalla liikaa vasemmalle, mutta oli tuulen alla. Pääsi rantaan ja lähti suoraan juoksuun kuten olen sen opettanut (meillä piti olla lyhyempi uintimatka + maaetenemä, mutta olikin nyt täysi uintimatka eikä juurikaan maaetenemää). Siellä se sitten juoksi, mutta haki kaiken aikaa tehokkaasti. En viitsinyt siihen juuri puuttua, kerran taisin viheltää istumaan ja lähetin oikealle. Matala ilta-aurinko teki kiusaa, en nähnyt juurikaan mitään, enkä viitsinyt ruveta ohjaamaan kun en tiennyt missä koira oli. Luotin Sofin nenään ja sillä se lintu löytyi. Kyselin vaan tuomarilta, että tietääkö hän missä koira on, ja jossain välissä minulle kerrottiin että se ui jo takaisin päin, ja lintukin oli kuulemma suussa.

Silleen se meni, olen oikein tyytyväinen. Sofi teki hienon työn, ui pitkän matkan suoraan eikä kysellyt matkan aikana mitään. Haki hienosti, käytti tehokkaasti nenäänsä, eikä tarjonnut tyhjää, vaan toi linnun hienosti ja varmasti käteen asti.

VOI-luokan vesityökokeesta 3 pistettä, tuomarina Veli-Pekka Väänänen.

ps. Tuomarin ohje äänenkäytön kitkemiseen: älä treenaa sellaisten koirien kanssa joista pääsee ääntä.
Öö, aika vaikea toteuttaa meillä. Masi on silleen seko että nostaa kierrokset ihan ihme jutuista, ja sen kierrokset kuuluu. Zorro on muuten lunki jätkä, mutta kovin verbaalinen. Sillä on monia ääniä jotka tulevat suht herkästi, ja nuppi tutisee :) Ja myönnän, ei se aksakaan taida ihan syytön olla ''ongelmaan''.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ääliöaksaa taas

Purinalla oltiin, kolme starttia/koira. Himputti mitä ääliöaksaa taas.

1. Hyppyrata
Zorron oli aika jees, siitä kolmas sija.
Sofi meni omansa varsin hyvin, pientä räpellystä oli, plus että jäin jälkeen ja mokasin.

2. Agirata
Tyrin Zorron radan, tein persjätön kohtaan mihin se ei sopinut. Myös yritin ehtiä takaakertoon mihin en ehtinyt. Mutta kaikkein eniten sapetti että näytin koiralle virheeni ja annoin syytä epävarmuuteen.
Muutin suunnitelmia Sofin rataan, persjätön korvasin valssilla, toimi. Takaakierron päätin korvata poispäinkäännöksellä eli juosta koira toisessa kädessä. Mutta löysin itseni tekemässä takaakierron samoin kuin Zorron kanssa, öö en ehtinyt. Voittonollaa pukkasi mutta minä hyllytin.

3. Agirata
Tämä oli helpoin rata, ainoana vaikeutena oli putki/puomi/A erottelu. Zorron kanssa tehtiin taattua ääliöaksaa kumpikin. 3-takaakierrossa oli hetken hukassa (taas, näissä on vikaa), aan sijasta meni putkeen. Ei ollut oikein läsnä.
Sofi meni omansa hienosti, kepeille en vaan saanut sanottua mitään. Sofi kysyi ja kysyi, ja juoksi keppien ohi kun käskyä ei tullut.

Harmittaa koko kisat. No jos jotain hyvää pitää sanoa, niin Sofin putki/A/puomi erottelu oli täydellinen, mutta Sofi olikin kaiken aikaa hieno. Sofin lähdöt oli hienot, sekä kontaktit. Zorro oli vähän vaisu eläin, mutta minä olin vasumpi. Voiko olla että Zorron pehmeys näkyy juuri näin. Toisaalta se kuuntelee ja kulkee sitä paremmin mitä kiukkuisempi olen, mikä on aika kummallista. Enkä tykkää/aio olla kiukkuinen.


3. rata