sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hillan epikset Lahdessa

Me tytöt lähdettiin vähän epistelemään. Halusin näyttää Hillalle erilaisia kontaktiesteitä, tehdä ''koko rataa'' ja luoda onnistumisen fiilistä, eli virheistä ei välitetty. Alunperin olin ennakkoilmonnut kolmelle medimölliradalle, mutta kun meitä oli vain kaksi koirakkoa, täytyi tehdä järjestelyjä ettei menisi liian rankaksi. Vaihdoin meille minimölli-, medimölli-, ja medikisaavien radat.

Alustuksena: Hilla oli vuosi sitten Akatemialla tuuraamassa Sofia. Siellä se istui tyylikkäästi lähdössä ja juoksi siivekkeiden läpi. Ainoa ''ongelma'' oli kun Hilla halusi kaiken aikaa noutaa jotain, ja noutikin. Siellä Hilla löysi oman tyylinsä, hän haluaa harrastaa NOUTOaksaa.

Ensimmäinen startti, minimölli. Laitan remmin ensin koiran viereen, sitten muistan, ja siirrän teatraalisesti remmin hyppylinjalle. Ei sitten tartte tulla vikan hypyn ohi. Vaan Hillapa muistaa sen alkuperäisen paikan. Putkesta tullessa lähtee kuin raketti loppusuoralle ohi vikan hypyn ja NOUTAA remminsä, ja tuo sen minulle tyylikkäästi käteen.




Toinen startti, medimölli. Jätän remmin laita-aitojen toiselle puolelle ettei ole mitään noudettavaa. Loppusuoralla Hilla irtoaa taas kuin raketti ja löytää ratahenkilön hanskat, jotka tuo minulle. Se on sitten kivaa tämä NOUTOaksa. Tässä me jumpattiin hetki että saatiin tuo viimeinenkin hyppy tehtyä, sitä ei vaan näy videolla.



Kolmas startti, medikisaavat. Hilla on ensimmäistä kertaa medihypyillä ja muuri hieman hirvitti minua. Mutta ainahan joskus on eka kerta, Hillalla se oli nyt ja näin tyylikkäästi homma hoitui. Eka lentokeinu tuli myös, mutta kaikkihan sen tekee ainakin kerran. Eikä siinä ollut tippaakaan tuhmuutta, pieni väärinymmärrys vain. Eikä jääty sitäkään murehtimaan. Aalla minulta pääsee iloreaktio, sanon Hillalle ''aalle'' ja Hilla tiesi heti ja lähti innolla kohti aata. Siitä tuli niin hyvä fiilis että kädetkin lentää ilmaan.



Hilla ei ole mennyt aata kuin muutaman kerran, tässä on nyt ihan ekoja kertoja ja tästä pikku hiljaa edetään. En tykkää aasta, eikä sitä mennä meillä yhtään enempää kuin on pakko. Ehkäpä me saadaan se treenattua epiksissä ja kisoissa.

Ajomatka A-Qilityn hallille oli ikimuistoinen. Minulla oli bensaa riittävästi hallille ajoon ja sieltä tankkaamaan. Lähdin motarilta liittymää liian aikaisin ja jouduin moottoriliikennetielle jossa ei voinut heittää ympäri. Normaalisti olen ihan ''JEE, seikkailu alkaa'' kun ajan harhaan, mutta nyt bensatilanne vähän huolestutti. Olin kuitenkin pienesti JEE ja heti kun oli mahdollista laitoin navin etsimään A-Qilityn ja ajoin minne ohjasi. Ns perillä olinkin ilmeisesti kotiosoitteessa tai ainakin ihan väärässä paikassa. Hätääntyneenä soitin Markolle joka yritti etsiä tankkauspaikkaa ja löysikin, mutta aika pitkältä. En ihan tajunnut mihin olisi pitänyt mennä ja auto ilmoitti bensaa olevan 1 km. Hermot oli riekaleina eikä aivot enää toimineet, näpyttelysormista puhumattakaan, hermoromahdus kerrassaan. Olin pysähtyneenä jonkun bussilinjan kääntöpaikalle ja siihen saapui bussi. Menin bussikuskille itkemään (melkein) etten tiedä missä olen, bensa on ihan loppu ja mistä löydän tankkauspisteen mihin vielä pääsen. Kiltti bussikuski sanoi vievänsä minut tankille jos lähden seuraamaan häntä. Niin me sitten mentiin, ajelin bussin perässä ja otettiin parit matkustajatkin kyytiin. Mentiin pitkään niin että auto sanoi bensaa olevan 0 km. Lopulta vastaan tuli kylmäasema ja olin pelastunut.

Loppuun kiitokset Terhi Kestille videoinnista sekä bussikuskille oikein erityiskiitos meikäläisen pelastamisesta.


tiistai 20. lokakuuta 2015

Sofi 5-vuotta


Sofi maailman ihanin kulta mussukka, 
hurja mutta suloinen ja mamman luottotyttönen.

Sunnuntaina 18.10. Sofi täytti 5-vuotta.

Ja perinteiseen tapaan mamma vähän niin kuin unohti. 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kisaviikonloppu

Hillan kanssa käytiin lauantaina JAUn ykköskakkoskisoissa hurraamassa seurakarvereiden kisauran aloituksille. Hurmiossa ja lujaa vetivät, pari voittoakin sieltä napsahti. Oli hirmu mukavaa. Samalla reissulla Hilla mitattiin mediksi. Hilla suorastaan varvisteli itsensä 37 cm korkeuteen, Anne oli niiin ihana.

Sunnuntaina kisattiin Sofin kanssa. Ei mitään mainittavaa, yksi nolla tehtiin. Minulla oli ehkä vähän väsy päivä ja vähän huono muisti. Paljon hienoja kohtia tehtiin ja olin Sofiin todella tyytyväinen. Meidän ainokaisesta nollasta sen verran että starttiin mennessä olin epätietoinen mitä teen. Moni koira ei osunut keinulle, eivät kääntyneet. Sama hypyllä ennen keppejä, mietin teenkö vastakäännöksen. Starttiin mennessä oli pakko tehdä päätös. Päätin etten tee mitään, että kääntyyhän Sofi (tasan ei ole mikään kääntyvä koira) ja kääntyihän se. Ohjasin mahdollisimman yksinkertaisesti, kuin näppärää shelttiä. Sofi oli mainio! Tässä Tarjan ottama videopläjäys, josta kiitos.




torstai 8. lokakuuta 2015

Hillan eka ylösajo

Maija, Hilla, Peltsi, Minttu ja Lumia
vain Pii puuttu, muuten on koko sisarussarja

Kuukausi sitten opiskeltiin metsästysjuttuja kolmen kennelin riistatreenissä Lohjalla, Hillan kasvattajan luona. Jakauduimme pienryhmiin, me osuttiin kivasti Lahjakas-ryhmään. Lähdettiin lintutilalle jossa asusteli fasuja ja kyyhkysiä. Ensimmäinen rasti oli tilan pihapiirissä, koirat istuivat ringissä ja niille näytettiin kyyhkysiä. Tilanne oli rauhallinen, linnut lepattivat siipiään ja ne päästettiin lentoon koirien katsoessa. Seuraavaksi lähestyttiin lintua hakukuviolla, tehtiin ylösajo ja istuttiin. Tämä onnistui meillä hienosti, Hilla oli kuuliainen ja todella rauhallinen ylösajon jälkeen. Siirryttiin luontoon, ojan penkalle oli laitettu fasu. Hilla ja Maija lähestyivät sitä haulla ja istuivat kumpikin hienosti kun lintu pölähti lentoon. Oli rento meininki.

Iltapäivä meni noutotreenissä. Tehtiin muistamisharjoitusta, eteenlähetystä sekä markkeerattuja noutoja. Ihan hienosti Hilla nouti, rivityöskentely oli uutta ja mukavaa, hieman saatettiin pulista. Meidän ryhmä oli niin taitava että saatiin extrana laukauksesta istumista. Siinä kävi perinteisesti eli Hilla ei tykännyt, se jättäytyi jälkeen, mutta nouti kyllä hyvin. Vaikka Hillaa jänskättää ampuminen, se ei onneksi vähennä noutointoa. 

Sunnuntaiaamuna lähdettiin maastoon kertomaan Hillalle mitä hyötyä/iloa laukauksesta on. Mentiin pellolle tarkoituksena tehdä ylösajo, sekä tiputtaa ja noutaa fasu. Hilla teki vuorollaan hienoa hakua, innokasta ja tottelevaista. Fasu oli laitettu heinien alle talteen. Tultiin fasulle ja tajuttiin ettei se sieltä märän heinätuppaan alta mihinkään pääse. Kaivoin sitä esiin, oli aika hassu tilanne. Lisäksi lintu oli ihan märkä eikä olis lähtenyt lentoon. Käskin ''kiinni'' ja Hilla pölläytti sen lentoon. Pum, osuma ja lintu tippui metsään. Hilla liikkui muutaman metrin, mutta istui sitten nätisti ja rauhassa. Minä sen sijaan olin pyörällä päästäni. Mietin menikö Hilla liikaa perään ja miten siihen pitäisi reagoida. Onneksi ampuja puuttui tilanteeseen ja sanoi että hänen mielestään olen epäreilu nuorelle koiralle ja että se oli täydellinen ylösajo. Sepäs helpotti ja lähetin Hillan noutoon. Hilla painui metsään ja tuli kohta fasun kanssa takaisin. Voi sitä onnea, meidän eka fasu.

Iltapäivällä oli vielä hakureeniä. Hilla alkoi ehkä vähän jähmeästi mutta toisella vetäisyllä oli jo melko täydellinen. Minulla oli helppoa kun koira ehti istua itse kouluttajan heittoihin ja laukauksiin. Minulla oli pidemmät piuhat, se tuli näin todistetuksi. Oli hieno reenisessio koko viikonloppu, tykkäsin kovin.

Lisää tykkäämisen kohteita. TuuKK vuokrasi Jaun entisen aksahallin. Ollaan tehty jonkun verran talkootöitä, paikattiin vanha matto ja asennettiin sen päälle uusi hieno Jutagrass matto. Kyllä nyt kelpaa reenailla. Lisäksi hommasin vapaareenikortin, mistähän sitä vapaata aikaa sais vielä järjestettyä. Lokakuussa alkoivat viikkoreenit. Koulutan ja reenaan Hillan kanssa maanantaisin, Sofi reenaa tiistaisin. Tiistaina on kai aina joku ulkopuolinen kouluttaja, nyt ekalla kerralla oli Maiju Korhonen. Tykkäsin hänestä, oli kiva rata, hyvät ohjeet ja koirakin oli hieno.

Oltiin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kisoissa. Taas meinasi tulla tupla, kuten viimeksikin (rima tippui). Nyt minulta pääsi pieni peruutus ja jäin jälkeen, tuloksena hylly. Seuraavalta radalta saatiin hulvattoman hauska nolla, törttöiltiin sen verran väljässä kohdassa ettei tullut virhettä. Muutenkin oli hienot kisat, maajoukkueen medit viimeistelivät siellä kisakuntoaan. Fiilis oli huipussaan kun saatiin katsella heidän upeita vetojaan. Tsempit maajoukkueelle viikonlopun MM-kisoihin!