torstai 26. joulukuuta 2013

Masi on poissa :'(

Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.
(12.5.2004 - 18.12.2013)

Myöhään keskiviikko-iltana, kävi ell kotonamme 
ja niin sammui Masi-koiran elämä.
Lepää rauhassa rakas pieni koiramme, kiitos että olit kanssamme.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Porskin kisat Ojangossa

Sofin kanssa täräytettiin kolme rataa. Ei näistä muuta kuin että ekalla tehtiin voittonolla. Tokaan Sofi teki niin kauniin avokeppikulman että jäin sitä hetkeksi ihailemaan. Keppien jälkeen piti tehdä sokkari ja taakselähetys. Siinä mennessä huomasin että en muuten ehdi. Se oli sääli, ja ihan oma moka. Eikä tullut tuplaa :) Kolmas olikin normia täyskaaosta.

Siitä ekasta agiradasta. Näin muiden sijoittuneiden radat ja ne oli ihan silmiä hivelevän kauniita, taidokkaita ja urheilullisia. Ja sitten ykskaks yllättäen minä ja tuo pikkunarttu voitettiinkin ne. Sen täytyy tarkoittaa että me mentiin jotenkin vieläkin hienommin, ja täytyy myöntää että se tuntui hyvältä. Ei se voittaminen niinkään, vaan se että me pystytään siihen.

Masi-papan jalkaturma

Myöhään maanantai-iltana kun tultiin remmilenkiltä, ihmettelin miksi meidän tuulikaapissa on verta. Selvisi että Masin vasemman takajalan antura oli revennyt aika pahasti :( Tällaisissa tilanteissa minuun iskee omituinen pelko että joudutaan eläinlääkäriin, sillä siitä tulee pahan kierre Masin elämään. Sen perusturvallisuus järkkyy, se herkistyy pelkäämään pahinta ja menee puolustuskannalle, elämästä sen kanssa tulee hyvin vaikeaa. Pestiin, putsattiin ja sidottiin jalka. Yö meni hyvin.

Ventti oli sen verran paha, että heti aamusta varasin lääkäriajan. Aamulla Masi lähti kanssani töihin ja päivällä mentiin Jär-Vetiin. Lääkäri sanoi jalan nähdessään että auts, tämä on kipeä. Eikä mennyt kuin hetki niin Masi oli nukutettu ja jäi sinne tikattavaksi, haku oli puolentoista tunnin kuluttua. Hakiessa Masille annettiin herätyspiikki ja päästiin kotiin. Kotiin sain tokkuraisen koiran jolla oli hieno tikattu tassu. Täytyy sanoa, ja olen ennenkin ihmetellyt, miten upeasti eläinten hoito onnistuu, kun muinoin äitini kanssa tahkotessa tuntui että ihmisten hoito ei onnistu oikein mitenkään.

Kotona elettiin hoito-ohjeiden mukaan, lääkittiin, suihkuteltiin ja pidettiin sukkaa. Näin meni monta päivää, mutta myöhään perjantai-iltana Itsenäisyyspäivän päätteeksi Masi teki sen mitä pelkäsin. Se koki tassunsa uhatuksi ja hyökkäsi Markon käteen. Verta tuli aika tavalla ja heti huomasi että nyt on lähdettävä sairaalaan paikattavaksi. Paha vaan kaikki autot oli liesussa ja lopulta oli vaivattava tytärtä Koivukylästä. Porvoossa kursivat Markon käden neljästä kohdin ja nyt se on särkevä turvonnut limppu jolla ei tosiaankaan voi tehdä mitään. Ja minä vietin unettoman yön ajatellen Masia, sen tulevaa vanhenemista, muita eläimiä, ihmisiä ja etenkin lapsia, nyyh. Aamulla olin valmis ja tiesin mitä täytyy tehdä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sofin kanssa Ojangossa

Sofi ja kukkiva kuusi lenkkireitin varrella

Lähdettiin rennosti matkaan, en viitsi enää kiusata itseäni sillä tuplalla, tulee kun tulee. Sofin kanssa kisaaminen on helppoa ja hauskaa, sinne vaan lähdetään - ei tarvii karvata koiraa, sen kanssa lämpätään normisti ja starttiin mennään rauhassa - ei tarvitse kuumottaa. Sofi on sellainen laiskan ihmisen hieno ja helppo kisakaveri. Ja kaikki kunnia Zorrolle myös, eihän se karva ole sen oma ''vika''. Kastroimalla myös tuplasin karvamäärän, että olkoon mun vikani jos jonkun.

Kaksi ekaa rataa olivat melkeinpä helppoja (Esa Muotka). Agilla aloitettiin ja olin päättänyt että nyt ei lähdössä hiippailla. Ja Sofi hiippaili, ei paljoa, mutta tarpeeksi että siihen oli puututtava. Olin kahden esteen takana pakkovalssiasetelmissa ja lähdin takaisin koiraa kohti. Silloin Sofia alkoi ahdistamaan kun ei päässytkään radalle, se nousi ja teki pienen kierroksen ylittäen lähtölinjan. Se oli sitten siinä, en nähnyt mitä tuomari antoi, mutta tiesin ettei siitä sanktiotta selviä. Koira takaisin lähtöön ja nyt pysyi hyvin. Rata meni hienosti ja tehtiin helpon tuntuinen nolla, vaikka yllättävääkin tapahtui, kun en vaan ehtinyt. Tästä muuten hienosta radasta me saatiin hylly alun koulutuksen ja haahuilun takia. Mutta mitään en vaihtaisi toisin, se oli tehtävä tulevaisuuden eteen. Hyvä minä, hyvä me.

Hyppärille en antanut riekkua yhtään, pyysin pelkästään rauhoittumaan, lähtöön laiton koiran maate. Siinä käy samoin kuin istuallaan, se varastaa siitäkin seuraavaan asteeseen, mutta siinä seuraava aste on istuminen, eli Sofi istui lähdössä :) Radassa oli kohtia mistä pelkäsin että hakee väärän hypyn, esim putken jälkeen näkyi väärä hyppy. Tämä koko höskä meni kuin unelma, pam pam pam niitä asioita vaan tapahtui hirveellä vauhdilla. Yhdessä kohdin lähetin koiran parin hypyn kautta putkeen, se katosi sinne ja tuli kohta takaisin, hypyn kautta oli käännös takaisin päin ja pituuden kautta putkeen. Siinä hypyllä kadotin koiran, tein valssin, mutta Sofi ei tullut käteen, sitä ei vaan ollut vaikka kuinka etsin. Ihan normisti tuumin että tämä taisi nyt olla tässä kun koirakin katosi, mutta nostaessani katseeni näin että siellähän se hyppää pituutta ja painelee kappas vaan putkeenkin ihan oikein. En tiedä missä Sofi kadoksissaan kävi, tai ainakin se ohitti minut väärältä puolelta, ja kun en osannut siitä mihinkään liikkua se ilmeisesti rintamasuunnasta luki mihin rata jatkuu. Ja se ystävällinen putki syötti koiran takaisin minulle päin, ajattelin vaan että ääks, pian mukaan kun vielä ehtii. Siitä me jatkettiin tyylikkäästi loppuun asti ja tehtiin hieno nolla. Kyllä oli hymy herkässä ja hekotusta ilmassa, on se vaan niin hauska otus.

Kolmas rata olikin sitten vaikeampi (Anders Virtanen). Lähtö oli hyvä, mutta heti alkuun tuli pientä taistelua johtuen mun huonosta liikkumisesta. Puomille tein sokkarin, vaikka Sofi vapautuu nykyään aika noppaan harasta. Silti, ja juurikin siksi haluan tehdä sokkarin sen eteen että sillä pysyy joku maltti siinäkin touhussa. Viime kisoissa tein periaatepäätöksen näistä nopeista vapautuksista, enkä rupea enää motkottamaan ihan vähästä. Aikamme radalla taisteltuamme tuli sellainen vähän vaikeampi kohta jossa tehtiin muurin ohitus, ja se oli sitten siinä. Mutta hauskaa oli, niin hauskaa ja Sofikin nauroi ihan koko matkan. Olen kyllä tyytyväinen, varsinkin pieneen Sofiin, se on kyllä hieno otus. Se osoitti jälleen että potentiaalia olis vaikka mihin, mutta mamma on vähän hidas.

Tuloksina agi-hylly, hypäri-0 2. sija ja agi-hylly.

Zorron metsästystä, täälläkin on ollut HIIRI

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hyllyjä vaan

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Purinalla. Tuplaahan me Sofin kanssa haettiin ja tuossa starttimäärässä oli kolme mahdollisuutta, mutta ne meni kaikki hyllyiksi. Oli vähän sellaista tunnetta ettei Sofi ollut tottunut hakemaan esteitä siitä punertavasta alustasta ja ainakin lämppäalueella se oli joka esteen jälkeen turvallaan, eikä löytänyt keppejä. Lämppäalue oli pöperöisempää eikä samaa ongelmaa ollut kisaradalla. No oli miten oli, siis hyllyjä tuli ja ''suorinta tietä pois'' sanoi tuomari monta kertaa :)

Mutta silti, nyt kun joutui ihan urakalla miettimään, niin tätä minä haluan tehdä! Tulkoon hyllyjä, ei ne tulokset todellakaan minua kiinnosta, aina tulee uusi kisa ja aina joku voittaa. Maailma ei siitä miksikään muutu vaikka me voitettais tai hyllytetään hirmu monta kertaa. Tykkään kun paukutetaan menemään eikä liikoja varmistella. Mennään nyt näin pari vuotta niin katsotaan tuleeko sitä varmuutta ja henkistä kanttia lisää. Tulee varmasti, sitä kohti! Niin ja meillä oli siis hauskaa.

Paitsi perskules vika lähtö, siinä joku ääliö päästi koiran radalle vaikka se hiipi melkein rimalle asti. Nootti ohjaajalle!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kisoissa Ojangossa

Nollajahti Sofin kanssa jatkui BATin kisoissa Ojangossa, ja nyt pääsi Zorronkin mukaan harrastamaan. Ja kyllä me harrastettiin, niin paljon että vikat startit meni jo ihan hukkaan, tämä nainen ei jaksanut juosta. Ehkä pitäisi miettiä kuntopuolta ja kaivaa se himputin kuntopyörä esiin, ehkä.

Eka oli hyppäri johon Zorro lähti kakkosena. Vähän se oli taas kuin alkkisen katkokävelyä - mun katkoaksaus, unohtaa, pysähtyy, muistaa, nykii ja steppaa uuden suunnan, ja sitä rataa. Muuri meni meiltä pitkäksi, putken edessä olin tiellä, lopun putken jälkeiseen hyppyyn en meinannut keretä, siitä kiljahdus. Mutta meillä oli hauskaa ja se on pääasia.



Sofin kanssa loppuhypyt hieman kauhistutti kun en ollut Zorronkaan kanssa ehtinyt. Päätin muuttaa juoksulinjaani jo sieltä pari hyppyä ennen putkea lähtien. Sofilla tein muuten samat virheet kuin Zorrolla, muuri venyi vieläkin enemmän ja jouduin ohjaamaan seuraavan hypyn niin sitkeästi että jäin jälkeen ja putkeen mentiin lopulta niskapersotteella. Loppu meni hyvin, linjaus onnistui ja nollaa pukkasi :)

Keskimmäinen oli vaikealla keppiviennillä + puolenvaihdolla oleva agirata. Minulle keppien jälkeiset puolenvaihdot on ihan myrkkyä, en osaa rytmittää, enkä mahdu pieneen väliin, ja tässä oli justiinsa pieni väli. Mutta yritettävä oli mitäs siinä muutakaan voi. Siinä juostessa huomasin että ehdin kuitenkin keppien alkuun ja tein niin himputin hienon ja yksinkertaisen persjätön tiukkaan avokulmaan, ja Z-mies juosta posotti eikä ollut mitään ongelmaa. Loppuun tuli liiallinen kiinnipito, mutta muuten mentiin hienosti!

Sofilla olin päättänyt että leijeröin kepit, vaikka siellä oli tiukka avokulma, ja kaukana. Mutta edeltävä pussiinlähetys jäi minulta vajaaksi ja lähdin liian hätäisesti sivuliikkeeseen, se liike imi Sofin pois pussilinjalta. Otettiin uudestaan ja leijeröinti onnistui, mutta loppuradalla oli aika paljon hässäköintiä. Tästä hylly, ja tietty se keskimmäinen.

Vikasta agiradasta voin sanoa että oli liikaa, pää ei enää toiminut eikä reidet jaksaneet. Mutta mukana pyörittiin, vaikkei oikein ole edes muistikuvaa. Sen muista että Zorron kanssa toisessa päässä hallia piti juosta hypylle kääntämään mutta reidet sanoi että tää on nyt tässä, he ei enää juokse. Ja Sofin kanssa samassa kohdassa ihan sama juttu. Mutta maaliin päästiin kun oli pakko, eihän sinne voinut jäädä. Sofi viihdytti itseään karusellipyörähdyksin kun odotteli minua. Tämä ei enää ollut aksaa ja huono kunto hieman harmitti.

Yhteenvetona kuitenkin kuudesta yrityksestä viisi nollaa, kyllä olen tyytyväinen! Zorrolle siis peräti tripla. Ja minä kun en tuloksia katsele niin kutsu kävi näin,
Sofille VOITTO hypäriltä
Zorro tuli toiseksi kakkosradalla (tuli täysin yllärinä, hiukan hihkuin)
Sofi oli neljäs kolmannella radalla


maanantai 11. marraskuuta 2013

Sofista hyppyvalio!

Aloitetaanpa keskiviikosta, jumpatessa tulin kertoneeksi Sofille, että ''aksassa on muuten tarkoitus juosta numerot järjestyksessä ja yritetään tehdä nollarataa''. Sofi sisäisti kerralla ja torstaina ekassa Juha-treenissä alkoi paukuttamaan nollaa. Se suuren radan avaruus ja juoksemisen riemu mitä koettiin oli mahtavaa. Hallissa oli uusi hyvä alusta, eikä minun tarvinnut pelätä kompastumista tai jalkojen rikkoutumista. Nollaratojen myötä meidän varmuus ja rohkeus pääsi suorastaan lentoon, ja oltiin hirmu onnellisia. Se tuli kyllä tarpeeseen!

Lauantaina lähdettiin hyvällä mielellä Hyvinkäälle kisoihin. Oli tunne että yhteistyö pelaa, lähdöt skulaa ja pysäytyskontaktit pitää. Ja nämä kaikki pelitti kaiken aikaa ihan täydelleen, Sofin kanssa oli hirmu hauskaa ja helppoa aksata.

Ensimmäinen agirata oli vauhdikas agirata, jossa oli vaikean tuntuinen välistäveto keppien jälkeen. Mulla oli aika pelinaisfiilis ja halusin olla rohkea. Leijeröin keppien jälkeisen hypyn ja juoksin pakkovalssiin. Sitten vaan asioista tapahtui ja meidän eka nolla oli totta. Maaliintulotuuletus oli sen mukainen, kaikki kyllä tiesivät että onnistuttiin. Vajaa sekunti hävittiin voittajalle, ja sekin tärvääntyi kepeille mennessä kun Sofi kaatui kurvissa kyljelleen. Syynä oli varmaankin hallin liukas matto + ei tarpeeksi jarruttava ohjaus, onneksi ei kuitenkaan käynyt huonosti. Tästä kolmas sija.


Toinen agirata taas taattua Annea, hauska ja vauhdikas. Ohjasin neloshypyn älykääpiömäisen huolimattomasti ja hyllytin, muuten mentiin taas niin pirun hienosti. Sofi tarjosi siis peräti triplaa, mutta itse tyrin, ja tietty juuri sen keskimmäisen.




Kolmas oli hyppäri haasteineen. Meillä kävi pieni väärinymmärrys kepeille mennessä ja Sofi lähti väärälle hypylle. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä, Sofi antoi väärän hypyn pois ja lähti posottamaan nyt vaikeutuneeseen avokeppikulmaan ihan täydellisellä sisäänmenolla. Minulta hiukkasen leukaluu loksahti tantereeseen katsellessani, että tekeekö se sen, ja tekihän se, ihme likka! Juostessa peukutin tuomarille kun piti briljeerata että minun koirapa osaa keppikulmat :) Keskiosa meni hiusin hienosti, putkijarruineen kaikkineen. Lopussa olin sokkarilla hieman koiran tiellä, mutta tuloksissa kolmas sija ja viimeinen hyppyserti. Sofista tuli käsittääkseni rodun ensimmäinen hyppyvalio! Oli taas aika herkkää, mutta nyt hyvällä tavalla :)



Ja huom, nyt on näyttelytuloskin hoidettu ajallaan kasvattajan ystävällisellä patistuksella. Vaikka helppohan se käyttiksen kanssa oli hoitaa, kun ei ollut sitä hirveää karvashowta ;)

La-su yön kuuntelin lihasten kasvua, pakotti ja särki niin ettei uni juuri tullut. Sunnuntai-aamuna varhain lähdettiin Katrin ja Valon kanssa Lappeenrantaan Jenna Caloanderin koulutukseen. En ole ollut Jennan koulutuksissa, mutta pienesti fanitan häntä, ja kaikkeahan pitää kokeilla. Tykkäsin, ja opin esteen ohittamisen sekä yhden linjaustyrkkäysjutun josta tulee olemaan vielä hyötyä. Se oli hyvä reissu :)



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Takaisin alkuun istumisjutussa

Me oltiin taas niin nättejä

Silleen on näreet että Sofi on paukkunoutaja. Syihin en nyt paneudu, mutta ne on moninaiset. Tänään aloitettiin fasulle saapuminen ihan alusta. Tekniikka oli tämä, minulla oli koira kiinni ja seuraamisessa, lähestyttiin fasua, seurasi ylösajo ja minä istutin koiran. Tuli ampu ja edelleen istutin koiraa. Sofin tehtävä oli istua ja minä noudin linnun, toin sen siihen koiran eteen ja sanoin että homma on hoidettu, näin on hyvä. Siitä sitten yhdessä vietiin fasu talteen.

Tultiin alueelle ja Sofi oli jo lukinnut sen paikan missä fasu on, ei siis mitään järkeä päästää koiraa irti. Lähestyttiin seuraamalla ja kun tultiin hollille lähti fasu lentoon. Ylösajoon Sofi jotekin ehkä istuikin mutta laukauksesta se olisi halunnut perään, ja hieman taisteltiin sen peffan kanssa. Toisaalta olin näköesteenä koiran ja fasun välissä ja Sofi olisi hulluna halunnut nähdä mihin fasu tippuu, eli sikäli oli hienoa että markkeeraus kyllä kiinnostaa ja toimii. Jätin koiran siihen istumaan ja kävin korjaamassa fasun talteen, vein sen koiran eteen, kehuin ja annoin namin.

Toinen fasu tehtiin samaan tapaan. Tästä toisesta tuli hirmu hyvä fiilis. Sofi ikään kuin huokaisi syvään ja rauhoittui kun toin fasun sen eteen. Se kykeni syömään rennosti eikä sillä ollut enää hätää siitä miten fasu saadaan talteen. Se tuli siihen ihan mamman noutamana.

Tätä me tehdään nyt lisää, paitsi että tulen siitä välistä pois ja anna Sofin markeerata rauhassa. Voihan tämä kuulostaa vähän tikku-ukkojen piirustamiselta, mutta ei me voida edetä ennen kuin tikku-ukot onnistuu.

Kun tultiin kotiin lähdettiin saman tein metsälenkille. Eikä mulla kuunaan ole ollut moista vetovoimaa kuin oli tänään, Sofi pörräsi lähellä ja katsoi kaiken aikaa. Kiitos eilisen aksakisailun ja tämän päivän fasuilun, no huomenna mun gloria varmasti jo haihtuu :)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sit me mentiin ja kisattiin...

Lauantaina taas Ojangossa, nyt aloitettiin Sofin kanssa kisaaminen! Eikä edes jännittänyt yhtään, se menee aina miten menee, ei siinä jännitykset auta. Sofi on takuuvarma aksakaveri, se juoksee aina lujaa.

Eka rata oli suht vaikea agirata. Siellä oli kaikenmaailman putkenpäitä laitettu hyppyjen matkalle. Me selvittiin aika monesta ansasta, sitten multa pääsi se väärä ajatus että juoksenpa tuonne koiran kanssa kilpaa ja käännän valssilla. Näin me yritettiin puomille, mutta kun minä juoksen juoksee Sofikin eikä se sitten käänny. Eli puomilla hölmöiltiin ihan urakalla, juoksemalla työnsin Sofin ylimääräiselle hypylle ja lopulta se puomille meno oli melkoista sähläystä. Eikä siinä kaikki, Sofi luki rataa eikä puomin jälkeen näkynyt enää hyppyjä, joten se ei millään olisi halunnut painua haraan asti, se tiesi että seuraava hyppy oli vieressäni jo ennen haraa. Mutta muuten rata oli ihan mukiinmenevä. Ja lähtö varsinkin oli hieno, Sofi jäi hienosti odottamaan :) Toi puomille meno me harjoitellaan toiselta puolelta.



Toka agirata oli mielestäni ihan helppo, mutta voi elämän kevät miten sen sähläsin. Myöhästyin päällejuoksussa ja Sofi paineli väärään putkeen. Siitä kevyt potutus matkaan ja lisää sählinkiä, taas päällejuoksussa. Kepeillä multa sarja surkeita yrityksiä, hävettää ihan. Ja lopuksi vielä väärä putken pää. Mutta Sofin harat oli hienot. Niin ja alun takaakierrot ihan jees, vaikka pelkäsin että jo niissä hölmöilen.



Kolmas oli hyppäri johon tuomari oli piirtänyt hankalan suoran putken jälkeisen elämän. Radan alussa oli muuri jonka palikat lensi useilla ennen meitä, niinpä päätin päästää sen vähän pitkäksi. Siitä jatkettiin tiukkaan putkeen, ja seuraavaksi takaakierto + sokkari. Pelkäsin että myöhästyn sokkarista, mutta se onnistui hyvin. Siihen suoran putken jälkeiseen vaikeuteen tipahdettiin. Yritin takaaleikaten muttei puhuttu ihan samaa kieltä. Kämmin jälkeen jäin jälkeen ja välistävetokin meni pieleen. Sitten alkoi taas pelittämäään ja mentiin hienosti loppuun, mm aika jänski keppikulma. Tämä hyppäri oli mielestäni meidän paras rata.

Sofi oli ihanan tyyni kisapaikalla, lepäsi hiljaa häkissä ja oli muutenkin tyyni. Vasta radalle mennessä kun otin pannan kaulasta, tiesi Sofi pääsevänsä juoksemaan ja aloitti loikkimishaukkumishulluttelunsa, mutta lähdössä malttoi istua :) Ihana koira! Ja rimat pysyi ylhäällä! Kisoissa oli järjestävän seuran puolelta loistava palvelu, pyysin videoimaan ekan radan, videoivat kaksi ja kotiin tullessa oli videot jo sähköpostissa. Kyllä minua nauratti kun pääsin katsomaan meidän harrastamista :) Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja lisää kisatreeniä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ojangossa kääntymässä

Rakas Synttärisankari

Lauantaina kävästiin Zorron kanssa sellaiset kisat että tykkäsin paljon. Ojangossa kaikki toimii, on sopivan lämmin, ei kuuma, palvelut lähellä (wc + kahvi :)) ja kahden radan systeemi pyörii nyt hyvin, kun laittoivat uuden maton. Ja matka oli niin sopiva, aamulla aikainen herätys, ysiltä eka startti ja kolmen startin jälkeen lounaalle kotiin. Jäi vielä puoli päivää käytettäväksi muuhun mukavaan.

Agiratoja pitivät vaikeina mutta minusta ne oli varsin hauskat ja sopivasti kimurantit. Zorro teki ekalla radalla aivan loistavat harat, pysähtyi ja lähti noppaan, meillä oli hirmu mukavaa yhdessä. Tokalla herpaannuin ja unohtelin, ohjasin höperöaksaa. Tuli vähän herranjuumalaa ja hekohekoa, mutta Z pelasteli urheasti. Nyt harat oli siinä ja siinä, tai ei niitä oikeastaan ollut. Fiksu koira huomasi että edellisellä radalla mamma ei kauhean kovasti vaatinut niitä. Näistä kahdesta tuplanolla sijoilla 2. ja 4.

Hyppäri oli myös hauska ja jotenkin erilainen, eikä mitenkään liian vaikea. Se kuraantui kuitenkin jo ihan alussa, ja lopussa me oltiin varsinainen höperötiimi. Zorro ei millään suostunut ottamaan yhtä hyppyä kun se tiesi että rata jatkuu toiseen suuntaan. Sille tuli päähänpinttymä eikä se päässyt siitä yli, tai ehkä ohjasin huonosti. Me yritettiin sitä hyppyä monta kertaa, lopulta täytyi todeta tuomarille että homma jää meiltä kesken. Eikä potuttanut :)

Lounaan jälkeen käytiin Sofin kanssa metsästämässä pitkät pätkät. Nautittiin kovasti, mutta mietin siinä mennessä että tehdäänpä me kaksi erilaista otusta melkoista kompromissimetsästystä.

Sofin ajatuksia metsästyksestä...
  • siinä juostaan paljon, tehdään ylösajo, lähdetään perään ja juostaan lisää.
  • hauskuus lasketaan juoksumatkana, mitä enemmän sitä hauskempaa.
  • hajussa pörrääminen on superhauskaa.
  • fasut on vastustamattoman ihania.
  • fasujen noutaminen on ihanaa.
  • olen suuri metsästäjä pölläyttäjä, mamma ei osaa metsästää.
  • tottelen pillikäskyjä sopivassa määrin, en kaikkia, enkä ihan heti. Niissä ei yleensä ole järkeä ja ne häiritsee ihan liikaa oikeaa metsästystä, varsinkin jos olen jo hollilla.
  • mammallahan ei ole edes pyssyä.
Ja minun mielestäni se tapahtuu näin...
  • tehdään sarja temppuja, haku, ylösajo, istuminen ja nouto.
  • totellaan pillityksiä jämptisti vaikka ne olisi miten typeriä ja väärään aikaan.
  • fasuja olisi kiva ajaa ylös ja koiran pitäisi istua, tämä riittäisi minulle metsästykseksi.
  • mutta minulta puuttuu auktoriteettiä koska en osaa ajatella metsästyksellisesti, ottaa huomioon tuulta tai maastoa, lukea koiraa ja sen tekemistä joten käskytän epäjohdonmukaisesti ja häiritsevästi.
Mutta hei, näillä mennään ja yritetään kehittyä.
Ja seuraavana viikonloppuna kisataan Sofin kanssa :)



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Treeniä

Perjantaina päästiin tuuraajiksi Rannikon treeniin Mäntsälään. Oli iiihanaa aksata Sofin kanssa. Tehtiin täydellisiä kontakteja ja Sofi haki upeita keppikulmia vaikka kepit oli hallin perällä ja alkoivat seinästä sekä loppuivat seinään. Kepitti täydellisesti vaikka edistin jo vaikka minne, kesti toistoja kepeillä pysymisessä vaikka edistin aina vaan, ja vaikka jo tiesi mihin rata jatkuu. Halli oli vaan aika ahdas, en oikein uskaltanut juosta, kun pelkäsin kaiken aikaa kompastuvani johonkin, putken painoon tms.

Lauantaina oli cockerimestaruuskisat Joroisilla ja mekin innostuttiin kotosalla metästystreenaamaan pitkästi ja kokeenomaisesti. Juu, oli Sofi vähän liian kaukana, mutta kaikki oli kuitenkin paaljon helpompaa kuin mitä oli silloin Derbyssä. Enkä edelleenkään osaa ajatella niin metsästyshenkisesti että lintuja löytyisi, ehkä hyvä näin, ei siis tullut peräänmenoja.

Maanantaiksi ostin tuurauksen Niinun viikkotreeniin. Tämä oli eka kerta ja vähän niin kuin kokeilu, ihan hyvät treenit hänellä siellä oli. Nyt ei kontaktit pitäneet, tässä oli rehellinen ohijuoksu, Sofi ei vaan malttanut. Mutta lähtö oli loistava, ja muutenkin Sofi oli tietty loistava. Ja Sofi kyllä tunnettiin - Lotan koirana. Niinulla nostin rimat ensimmäistä kertaa neljäänkymppiin ja hyvin pysyivät vaikka olivat keppania muovirimoja. Sofi oli hieno, mutta minä olin minä, valssivikainen paikoillaan teputtaja.

Tiistai alkoi jysärillä, tietty koska maanatai-iltana oli treenit, se on aina niin :( Iltaa kohden tokeni ja oltiin kummankin kanssa Ojangossa. Sofi vähän pershiippaili lähdössä ja kontaktin juoksi läpi ekalla kerralla. Siitä seurasi koiran vaihto. Z-miäs oli hirmu hyvä! Pääsi Sofikin radalle, eikä sekään ihan huono ollut. Saatiin lopulta nolla, mutta on se pliukas. Sofin kanssa täytyy olla luja tahto ja ääni, että sille pärjää. Voi kanssatreenaaja raukkoja kun me Sofin kanssa huudetaan kilpaa. Himputti että on kivaa olla terve :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ylösajo

Perjantaina ruokiksella päätin kiertää tiekummun katsellakseni istutuksia. Pojat saa liikkua siellä vapaasti, mutta Sofi ei, koska se on liian liki tietä ja siellä on usein fasuhoukutuksia. Zorro varsinkin kurittaa siellä myyriä ja tekee ylösajoja. Se ei lähden fasujen perään ainakaan rajan yli, vaan tulee suoraan luokseni koska ylösajosta saa palkkaa. Näin yritän pitää tonttia puhtaana fasuista.

Pojat meni omillaan mutta Sofi oli minun kanssani. Heti kun päästiin tiekummun taakse osui haju Sofin nokkaan, tienpiennarheinikko veti kuin vahva magneetti. Olin Sofin viekussa, kielsin - ei vaikutusta, laskin käden sen selälle ja sillä samalla sekunnilla nousi fasu koiran kuonon edestä. Puristin käden kiinni, siihen jäi Sofi ja kyllä istui! Jos olisin ennalta tiennyt että siinä on fasu, olisi sydän lyönyt tuhatta ja sataa, onneksi en tiennyt ja tilanne oli hurmaavan rauhallinen. Istuttiin siinä rauhassa ja silitin koiraa, syötin ja silitin. Poistuttiin seuraamalla ja mentiin kentälle aksaamaan vähän ja lopuksi tehtiin vielä tottista. Näillä saatiin se fasu pois Sofin päästä. Ja hiukkasen hihkuttiin ja hekoteltiin, oltiin me aika hyviä!

Sofi kaniaitauksessa. 
Onneksi oli hännällinen koira että sain sen kiskottua kanien luolasta pois :)

Joella

Z-miäs


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sofikin aksaa!


Aika kauan sain odottaa, kaksi päivää vajaa vuosi siihen meni, mutta nyt se nautinto on edessä.

Tiistaina alkoi hallikausi Ojangossa, seuralla on tunti ja siinä on viisi treenaajaa. Eilen saatiin 7 min / koirakko, mutta yllättävästi siinäkin ehti. Siitä surkeaa taas että se on meidän talven ainoa treeni, täytyy yrittää keksiä jotain.

Piirsin iisin radan, ajattelin ettei mitään tiukkoja koukeroita alkuun, vähän hyppyharjoitusta ja silleen. Ja niinhän siinä kävi että Sofi oli se helpompi. Se ei kyseenalaista mitään ja sen keskittyminen on täydellistä, kunhan sille antaa käskyjä niin se kyllä menee. Zorro on silleen erilainen että se tietää milloin ''vaan treenataan''. Treenatessa se ottaa lunkimmin ja ajattelee myös omia ajatuksiaan. Mutta kukin tavallaan, ja Zorron tie kanssani on ollut pitkä ja raskas :)

Sofi aloitti nollalla ja oli upea oma itsensä. On se vaan nautinto harrastaa näin hienojen koirien kanssa! Masi-pappakin pääsi mukaan Markon reissun takia. Ihania ovat koko lauma.


Sofin paluurata oli mukaelma rotumestaruushyppäristä.


Milo ja Zorro
Talven ryhmä on hurjan ihana ja siinä on kolme cockeria, Milo, Zorro ja Sofi. Jo aikoinaan kun koulutin cockereissa, tämä Milo osui aina silmään, se on ihan ilmetty Zorro kaikin tavoin. Täsmälleen tuollainen Viron muotovalio Zorrokin olisi karvaisena :)


maanantai 30. syyskuuta 2013

Leikkimässä, osteopaatilla ja kisoissa

Sofikin on hommissa mukana. Ollaan käyty kahdesti kanitarhassa hinkkaamassa hallintaa ja edellisenä viikonloppuna käytiin Mäntsälässä leikkikurssi. Siellä sain vahvistusta peräänmenoongelman ratkaisuajatukseeni (ei mitään uutta ja mullistavaa, samaa vanhaa vaan) metsästyksen ulkopuoliselta ihmiseltä, sellaiselta joka pelaa saalisvietin kanssa. Ja onhan se hyvä tietää leikittämisestä jotain jos vaikka tarvitsee neuvoja jaella, plus että oli koirayleissivistävää. Meillä oli kaksi leikkisessiota joista Sofi leikki ensimmäisessä hyvin, tokaan ei päästy koska minulle tuli ärtsy jysäri.

Maanantaina Sofi kävi osteopaatilla tarkastuksessa. Oletin ettei siinä ole mitään vikaa, mutta halusin olla varma. Hieman kireyttä rangan ympärillä oli, muuten varsin vetreä ja hyvässä kunnossa. Nyt on kireydetkin poissa. Hieno juttu että oli kropaltaan ja lihaksistoltaan priimakunnossa, eikä tarvittu uutta käyntiä :)

Sunnuntaina kisattiin Zorron kanssa Vuokkosilla. Hyppyradalla hukkasin alun, esteet palautui mieleen siinä mennessä mutta oli se karseeta haparoida sokkona eteenpäin. Viidennestä esteestä eteenpäin muistin ja loppu meni oikein erinomaisesti. Agiratojen kontaktit oli niin että pystyin pysättämään koiran haraan seisomalla sen edessä, enkä eleelläkään näyttynyt miten rata jatkuu. Tuli hyvä kisatreeni kontakteille ja tehtiin tuplanolla. Kolmannella radalla kävi ohjauskämmi, Zorro oli edelleen mainio. Hyllyn jälkeen olisin halunnut palkata kontaktille, mutta kun laitoin kättä taskuun sanoi tuomari että et palkkaa, suunnitelma muuttui ja jatkettiin rataa. Z oli varsin namunen ja meillä oli niin hauskaa :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rotumestaruuksissa Tampereella

Niin se vuosi vierähti ja taas oltiin cockereiden rotumestaruudesta kisaamassa Tampereella. Sikäli tyhmää mennä kun kontaktit hoituu tyylillä korkealta ja kovaa. Mutta ei sen ole niin väliä, ehjätään ne pikkuhiljaa, pidetään hauskaa ja vältellään paineita. Ja himputtiako me tehdään agituloksilla, hypäritulokset oikeastaan enää kiinnostaa.

Eka oli agirata. Minä opettelin väärän radan ja se me juostiin, ja Zorro loikki kontaktit. Hylly tuli. Seuraava oli hyppäri jossa Z rysäytti matalan ilta-auringon sokaisemana aika keskelle okseria. Pelästyin että se loukkasi itseään, mutta ei sentään, haukkui vaan että näytäs mamma seuraava este ni jatketaan.

Ei pärjätty kisassa mutta hyvä mieli jäi. Himputti kun siellä oli hienoja koirakoita, niin vaan ykkösluokan koirakot starttas kolmosten kisoissa. Eikä pelottanut, vitsit että oli upeeta! Onnittelut mestarille ja koko kärkikolmikolle!







Pentujen lyhyt elämä + kotiinpaluu

Koska pennut syntyivät kasvattajan luona ja minä olin vain ''etäkokija'' täällä kotona, ei ollut minun asiani kirjoittaa pentujen tarinaa. Nyt se on kirjoitettu kasvattajan blogiin.

http://ladysplits.blogspot.fi/2013/08/kun-lahes-kaikki-menee-pain-sanonko-mita.html

Pennut syntyivät ti 6.8. ja viimeinen lopetettiin ke 14.8. Hain Sofin kotiin silloin keskiviikkona. Illalla käytiin lempparilenkillä, ja vaikka kuinka yritin pitää Sofin maltillisena liikkujana (irtihän se oli) niin me vähän innostuttiin. Sofi oli kaiken kokemansa jälkeen jotenkin niin helpottunut, me kumpikin oltiin. Ja Sofi oli onnellinen ja me hekoteltiin jopa, kun kuitenkin oltiin hengissä ja terveitä. Niin se sitten juoksi vähän liikaa, ja satoi kaiken aikaa. Oli sillä sadetakki päällä ja lenkin päätteeksi käytiin lämpöisessä suihkussa sekä kuivateltiin hyvin. Illalla meille tuli vieraita, Sofi oli niin iloinen ja häntä huiski kovasti.

Myöhään illalla tuli ongelma. Sofi rupesi tärisemään, läähätti, häntä roikkuin ja koiruus oli todella kipeän oloinen. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä yöreissulle Aistiin. Pelkäsin tietysti jotain ongelmaa kohdun kanssa, tai että liittyy kuitenkin siihen synnytykseen josta oli vasta viikko. Lekurissa otettiin kokeita, mutta mitään vikaa ei oikeastaan löytynyt. Saatiin kipulääkettä (Rimadyl) ja varulta antibioottikuuri (Clavubactin). Loppu yö meni hyvin. Aamulla tuli mieleeni että olin nähnyt ne oireet aiemmin ja silloin oli kyseessä vesihäntä. Eli oma diagnoosini on että Sofi sain sateesta ja kovasta hännän huiskeesta elämänsä ensimmäisen vesihännän. Se meni parin päivän kuluttua onnellisesti ohi. Luultavasti sai liikunnasta myös messeviä jälkisupistuksia. Nyt Sofi on 75 päivää tekemättä aksaa (synnytyksen takia) ja palaa niihin hommiin lokakuun alussa tekemään jotain pientä. Tai suurta, kuten harjoittelemaan lähtöä, eli istumista riman takana.

perjantai 16. elokuuta 2013

Tuli ja meni

En minä osaa näitä suruasioita kirjoitella... Pennut syntyivät aikanaan, neljä niitä tuli. Viikko syntymän jälkeen viimeinenkin lopetettiin. Kehityshäiriöitä, aukkoja väärissä paikoissa sanoi patologi.

Pentuparoilla oli lyhyt ja kovin ikävä elämä. Nyyh.
Täällä vietetään masennus-/suruaikaa. Ja Sofin toipumisaikaa.

Kiitos kasvattajalle joka jaksoi puurtaa pentujen kanssa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Sofin tiineyttä ja mamman erontuskaa


Voitettiin tämä muki aksakisoista. Se on niin hauska ja rakas, koska siinä selvästi on Sofi ja kolme mukulaa. Tätä kolmikkoa me nyt odotellaan!

Täytyyhän minun kirjoittaa tästä Sofin tiineysajastakin, että muistan myöhemmin miltä se minusta tuntui. Sillä tunteet ne on minullakin, ja aikas suuret - huomaan taas.

Isäksi kasvattaja valitsi Ringon, ja mielestäni se oli aivan loistava valinta. Olen kulkenut erällä Ringon perässä ja olen vaikuttunut sen yhteistyöhalusta. Ei tarvitse komentaa, ei mitään isoa, ääntä eikä liikettä. Vain kaunista ja hiljaista, mutta tehokasta, kahden olennon välistä yhteistyötä kohti yhteistä tavoitetta. Isäntä lukee koiran ajatukset ja koira lukee isännän. Tykkään Ringosta!

Ja tosiaankin Ringo oli niin hurmaava ja sitkeä riiustelija, ettei Sofi lopulta voinut enää vastustella. Olisiko Sofi liiaksi tottunut meidän kastroitujen urosten hajuun, vai mikä sitä riivaa kun kotona haluaa olla kaiken aikaa astuttavana, mutta pallilliset urokset ei näköjään oikein kiinnosta. Vai olisiko se niin uranarttu ettei ole tiineeksi halunnut. Nyt sitten lankesi ja heti on iso maha riesana.

Sofi astutettiin 2. ja 3.6. muttei siitä tietysti heti mitään nähnyt, joten juoksi SM-kisat ollessaan 2 viikkoa tiineenä. SM-kisojen jälkeen ei tehty enää aksaa, muutaman kerran vaan metsästysharkattiin. En päästänyt Sofia mihinkään vietti- tai työmoodiin, jossa se tekee enemmän kuin on hyväksi. Yritin olla kiihdyttämättä mahdollista mammakoiraa.

Neljän viikon kohdalla kävimme ultrassa katsomassa miten kolme ihanaa naperoa kellotteli masussa. Sofissa ei ollut nähtävissä muuten muutoksia, hieman oli pulleampi mahan alta. Olin lisännyt ruuan määrää, joten pulleus olisi voinut olla vain läskiä. Mutta oli minulla pieni enakkoaavistus tiineydestä. Olin lempparilenkillä nähnyt Sofin horjahtavan pitkospuilla. Ihan sellaisia pieniä horjahduksia vain, mutta pisti miettimään olivatko kehon mittasuhteet tai painopisteet jotenkin muuttuneet. Ja näin sen myös läähättävän, mitä se ei normisti tee.


Tiineysviikolla 5 lähdettiin Markon kanssa Ruotsiin ajelemaan ja lomailemaan. Juu hyvin meni :) Sofi jäi siksi aikaa Ullalle hoitoon. Voi veljet mikä tynnyri Sofista tuli sen viikon aikana! Sen kehossa oli tapahtunut hurjia muutoksia. Pennut eli masu, ja nisät oli kasvaneet kovasti, ihan aikataulussa tietysti, täytyihän niiden joskus kasvaa.

Kotona ollaan vietetty hiljaiseloa (maalattu taloa) ja marjastettu Sofille. Se on syönyt mustikoita, mustaviinimarjoja, vadelmia ja isotuomipihlajan marjoja, ja lisäksi vetänyt hotona herneitä. Pentusista onkin tulossa terveysjössiköitä ja flavonoidiporsaita. Normit mettälenkit ollaan tietysti tehty sekä vietetty aikaa omalla pihalla.


Sofi odottelee alhaalla kun mamma maalaa taloa

Nyt puksutellaan viikolla 7-8. Maanataina alkaa viikko 8-9 jolloin pennut alkavat olla syntymävalmiita. Sofi on rauhoittunut kovasti kuormansa alla ja minä tunnen jo pentujen liikkeen masussa. Samaan aikaan oma epätoivo ja eroahdistus kasvaa. Miten maailma voi olla niin julma, että kun meille syntyy jotain ihanaa ja niin kohta se otetaan pois! Se on julmetun suuri vääryys ja ihan sairasta sitäpaitsi. Suunnittelen piiloutumista Sofin ja meidän pentujen kanssa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sofi on tiine, pentuja tulossa!


Sofi mamma :)

Pelkkiä positiivisyyspäivityksiä satelee, mut minkäs teet kun elämä niin hymyilee. Ja lomakin alkoi maanantaina.

Meillä oli ultrausaika maanataina aamulla Haarajoen Eläinklinikalla. Siellä ihan omin silmin näin masussa pötköttelevän ainakin kolme pientä spanielivaavia. Voi tätä ihanuutta, samalla kun pidän Sofia sylissä pitelen myös sööttejä pikku luppakorvia, aika himputin lutusta. Ääks, olen ihan fiiliksissä!

Tähän asti en ole huomannut Sofissa mitään tiineyden merkkejä, SM-kisatkin juoksi vauhdikkaasti pennut mahassaan. Nyt ollaan puolessa välissä ja alkaa se aika kun pötikät kasvaa. Tästä lähtien otetaan rennosti ja rauhallisesti - rauhoittumista onkin aina hyvä treenailla :)

Sofi astutettiin 2. ja 3.6.
ultraus 1.7., 28. pv astutuksesta (kolme pentusta näkösällä)
synnytys arviolta 6.-8.8.






lauantai 29. kesäkuuta 2013

Voitto!


Voittajakoira Zorro!
Pojalla jo silmä luppasee kun ilta venyi niin pitkäksi.
Ja ruoka-aika meni jo monta tuntia sitten, sanos Zorro.

Pyörähdettiin pikaiset perjantaikisat Ojangossa. Ilma oli lämmin, ei helvatan kuuma, sellainen meille kuuma kuitenkin. Mutta minulla oli riemu rinnassa, ei väsyttänyt, pelottanut, enkä edes jännittänyt! Ei kertakaikkiaan mitään negatiivista, vain pelkkää iloa ja onnen tunnetta. Ja nämä kisat meni hyvin - tätä tunnetta kohti tulevaisuudessakin!

Eka startti oli hauska hyppäri. Tiesin mitä teen, siellä oli peikkoja kyllä, mutta ajattelin että mitä väliä, ohjaan kuten haluan, täytyyhän juttuja kokeilla. Ja mentiin niin hienosti kuin vain mahdollista, ja mentiin yhdessä! Oi sitä onnen tunnetta. Yksi muurin palikka putosi, mutta mitäs sen on väliä :)

Agilityrata oli huomattavasti vaikeampi. Siellä oli paikkoja mistä tiedän että hosun, ja niitä äkkikääntöjä (alussa heti kaksi) mitkä ei meille sovi ollenkaan. Mutta tiesin että Z osaa, mun pitää vaan parissa kohtaa malttaa ja parissa kohtaa juosta. Kepit oli niin, että ihmisillä ei hermo pitänyt. Ne oli melkein 90 asetta ja seuraavana oli suora putkin jonka jälkeen muurille työntö ja kääntö. Ihmiset juoksi hulluna (osa vedätti kepeiltä pois) muurin taakse valssiin. Minä päätin että enpä juokse, vaan ohjaan kuten Sofia. Ohjaan kepit maltilla loppuun, juoksen putken koiran kanssa, muurin jälkeen en valssaa vaan hoidan hypyn tyylikkäällä takaaleikkauksella ja linjauksella keinulle. Siellä oli nimittäin aakin enempi tyrkyllä heti hypyn takana, keinu oli vähän katveessa siihen nähden.

Niin me sitten mentiin. Alun äkkijyrkät venyi tyypillisesti, hermo piti vedossa, ilmeisesti juoksin riittävän lujaa juoksusuoran, ehdin valssiin ja kierrätykseen, puomilta hieno kontakti, sen jälkeinen takaakierrossa näin että hakee hyppynä, mutta hermo piti, sain työnnettyä takaakiertoon, kepit mainiosti loppuun, yhdessä putki ja muuri, takaaleikkaus ja linjaus kohti keinua joka juostiin yhdessä loppuun asti, putkeen ja juoksu takaakiertoon, niisto ja aalle, putkeen ja loppusuora eteenlähetyksenä. Helppoa ja hauskaa!

Radalta tullessa seurakaveri onnitteli hyvästä radasta. Sanoin että se meni kyllä hyvin, mutta aika ei tahdo riittää kärkisijoihin (eikä tarvitsekaan). Ja minä kun en tuloksia viitsi katsella (en todellakaan harrasta pärjäämisen takia) niin kohta tulosseinältä huudeltiin että Zorro voitti. Pääsin sitten seurakaverille toteamaan, että silloin tietysti pärjää kun nopeammat hölmöilee riittävästi. Kivaa oli ja tämän fiiliksen toivon nyt säilyvän. Mitä noita kisoja jännittämään, harrastamisen kuuluu olla nautinto molemmille. Olen ajatellut että jännittämisestä saa vähän lisää draivia, mutta hyvin se näkyy rentona ja onnellisenakin menevän. Sitä kohti.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Sofin ekat SM-kisat!


Perjantaina Sofi odotteli reppu pakattuna Lottaa. Läksivät sitten iltakisoihin Kirkkonummelle ottamaan vähän tuntumaa ja hieromaan niitä aksajuttujaan. Tuloksena taisi olla kaksi hyllyä.

Lauantai-aamuna minä, Marko, Zorro ja Masi the kisaturisti lähdettiin suorituspaikalle joukkuekisaamaan. Puitteet oli vähintäänkin jees ja cockerijoukkueen 1. koira Ninja oli justiinsa juossut hienon nollan. Hoidettiin pakolliset kuviot ja jäätiin odottelemaan vuoroamme. Kakkoskoira Siiri juoksi vauhdikkaan radan, kävi vieläpä tekemässä yhden ylimääräisen hienon koukeron ja sai siitä femman. Tuli meidän vuoro. Rata alkoi hyvin, jatkui hyvin, mutta Zorro ei pysähtynyt kontakteille. Siitä järkyttyneenä mammaohjaaja hyytyi niille sijoilleen - ja kontaktien jälkeiset hypyt venyi ja paukkui. Mutta muuten tehtiin hieno nolla. Ankkuriosuudella cockerina meni espves Hellu. Hellu juoksi hienosti, mutta puomilla ei ihan osunut kontaktiin, eli femma. Cockerien lopullinen sijoitus oli 17./67. Hyvä me, hauskaa oli ja ens vuonna uudestaan.

Sofi juoksi RimA:n joukkueen ankkurina. Rimalaiset olivat upeasti kakkossijalla, mutta Sofin pieni keppikämmi tipautti heidät sijalle 4. Se on muuten hieno sijoitus sekin :)

Varhain sunnuntai-aamuna Sofi aloitti yksilöurakkansa. Juoksivat upean nollan ja karsintahyppärin jälkeen olivat sijalla 9. Ykköskoira Hikka oli 1,41 sekuntia edellä ja seuraavat 8 koiraa sekunnin sisällä. Oli tiukkaa!


Me Zorron kanssa tehtiin Sofille tilaa, eikä ängetty sinne kärkikahinoihin. Juostiin muuten hieno nolla, mutta hieman meni yliajalle. Ihanneaika oli kireä, mutta prikulleen oikein asetettu. Me ei vaan kuuluttu siihen 50:n parhaan joukkoon. Radalla kaikki mun hienot tsemppausvalssit vaihtui lennossa ''tulepas kilttinä koirana mamman perässä''-sokkareihin. Muuten voin asian kanssa elää, paitsi sen ekan, ennen putkea. Se oli ehdottomasti valssin paikka, miten mä siihen menin sokkarin täräyttämään, ihme nainen.


Päästiin odottelemaan jännittävää finaalia! Kun tuli Sofin vuoro menin piiloon, en uskaltanut katsoa, enkä kuulla. Pakoilin yleisön kohahdusta, mutta ei sitä pakoon päässyt, tuli kun tuli :) Vetivät hirmuisella vauhdilla, Sofi teki lentokeinun ja loppusuoralta keikahti pituuden viimeinen palikka. Finaaliradalta siis kymppi ja nopein aika (myös yhteisaika). Vaan ei minua harmittanut, koko kisakokemus oli huisi ja ihmeellinen.


Olen niin ylpeä Lotasta ja Sofista. Heillä on aikas lyhyt yhteinen historia, ja vasta vähän treeniä ja kisoja takanaan. No Lotta on urheilija ja taitava ohjaaja, mutta meidän Sofi on tavallisen tallukan koulima pieni, nuori (2v 8kk) ja kokematon spanelityttönen Sipoon peräkylästä. Ja silti pistivät Suomen huipuille tosissaan hanttiin. Minulla on edelleen suu auki ällistyksestä :) Ja pirskatti, on ne nopeita!

Ja sokerina pohjalla. Olen odotellut Mäntsälän Mian ja Natson tuplaa SM-areenalla. Nyt se tuli ja saivat pronssimitalit kaulaansa. Onnittelut heille!!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Taas juoksuttaa, mut erilailla.


Näin romanttisisssa tunnelmissa tavattiin Männistön lavalla

Mulla alkoi taas ne juoksut. Mamma hoksas sen kun mä putsasin itseäni, olen silleen siisti tyttö. Siitä alkoi se sama rumba ku viimeks ja mun tekemisiä seurailtiin tarkkaan. Mamma sähköposteili ja sopi asioista kasvattaja-Ullan kanssa. Sulhokin niillä oli valmiiksi katsottuna, se on se Ringo josta mamma kovin tykkää. On kuulemma niin herrasmies että luulis kelpaavan mullekin, ja toisaalta niin sitkee sissi, että kestää mun pienet nirppailut. No ehkä mä olen joskus vähän olevinaan, koska tiedän et oon hirmu hyvä.

Mun juoksut alkoi lauantaina 25.5. ja viikon kuluttua siitä lähdettiin treffaamaan Ringoa. Me huristeltiin Ullan kyydissä isoon kaupunkiin ja kiivettiin ison talon pitkät portaat. Sit niiden ovi aukes ja himputti mikä hulabaloo alkoi. Ringo ryysi eteiseen iso naama innosta hekuen ja kuvitteli että mä olisin helppo tapaus. En muuten ollu, pistin sille kunnolla hanttiin melkein puoltoista tuntia. Pitihän mun varjella mainettani! Mut mamma oli kuitenkin oikeessa, olihan Ringo aika ihana ja lopulta annoin sen käydä mun selässä.

Sunnuntaina treffattiin uudelleen Kellokosken Männistön tanssilavan maisemissa. Nyt mä en enää nirppaillu ja me hoidettiin homma noppaan. Yks vieras nainen vähän auttoi sillä meidän tyypit ei osaa lisääntymisjuttuja.

Maanantaina mamma otti mut ja Zorron mukaan yhteen treenipaikkaan. Ja kas, Ringokin tuli sinne, ja se sama nainen, sen nimi on Jaana. Sit me tehtiin taas niitä pentusia. Lopuks mamma rupes maanmuokkaushommiin ja minä pääsin Zorron kanssa mettään juoksemaan.

Sen koommin en oo Ringoa nähnyt. Tyypit sanoo et homma on hoidettu, et nyt vaan ootellaan tuleeko musta äitikoira. Kotona oon pitäny vähän omaa hauskaa meidän poikien kanssa, ja yhden kelpienartun ihan hurmasin rakkausleikilläni.

On tää ollu sellainen keissi et olen oppinu paljon. Mun ei kuulemma tarviikaan vahtia perääni, et on ihan ok päästää joku puolituttu uros selkään. Toisaalta mamma saa olla tyytyväinen näin luotettavaan narttuun. Mä en ole sellainen tyttö joka kieroilee ja karkaa lisääntymisreissuille. Mammasta tuli muuten ihan ihmeellinen, se höpöttää äitikoirajuttuja mun korvaan. Sillä on varmaan jotain hormonivaivaa.

-Sofi

Juoksut meni näin
alkoi la 25.5.2013
1. astutusyritys la 1.6. (8. pv)
2. astutus su 2.6. (9. pv)
3. astutus ma 3.6. (10. pv)

perjantai 31. toukokuuta 2013

Haratreeniä

Omalla seuralla oli taannoin epikset johon tuomari oli tehnyt oikein rullaavan radan. Z juoksi 2 ja Sofi 3 starttia, ja ainoastaa kontakteja tehtiin.

Sofi juoksi ensin, otin puomin ''väärältä'' puolelta (koska halusin), jouduin palauttamaan kontaktille. Sen koommin ei Sofia ole tarvinnut palautella, nyt tuntuu uskovan. Loppurata meni pilalle, olin väärällä puolella enkä ehtinyt. Toka rata Sofilta jees, kolmas oli jo ihan herkku. On se kumma, kun saan itseni rauhalliseksi niin osaan ohjata paljon paremmin. Yksi rima tippui Sofin molemmilta muuten 0-radoilta, 2. radalla eka rima (kun lähdin juoksemaan), 3. radalla vika (kun lopetin juoksemisen, sofi kääntyi rimalla katsomaan et mitä nyt). Saattoi se olla väsykin kun edellisenä päivänä treenasi Lotan kanssa päivällä, ja mun kanssa illalla Rainetojan treenin. No mutta, kontaktit pelitti ja se oli pääasia. Lähdöt melko jees, kolmannella lähtökin oli herkku.

Zorro veti puupäänä, en vaan osaa olla sille vihainen, kun ei sen tarvitse olla niin helvatin hyvä. Tokalla radalla jo vähän hermostuin kun ei sitä rehellistä haraa meinannut millään tulla. Tehtiin oma rata ja sain sen haran, ja Z sai kehut ja palkkaa niin penteleesti.

Viikolla ajoin Ryttylään Lotan luokse, minä treenasin Zorrolla ja Lotta Sofilla, ettei heidän tarvitse ihan kylmiltään lähteä SM-kisoihin. Tykkäsin, menen toistekin ja luultavasti talvella myös. Syynsä ylimääräiseen ajeluu oli silläkin että Sofilla on juoksut, eikä se pääse oman seuran treeneihin. Ja jos en ole kertonut, niin Sofi juoksee RimA:n joukkueessa, sekä yksilökisat Lotan kanssa. Minä menen Zorrolla ja me kuulutaan myös cockerijoukkueeseen.








torstai 23. toukokuuta 2013

Pieni kisapäivitys

Nyt ei synny saagaa, tässä tärkeimmät pikaisesti.

La 11.5. Lotta ja Sofi kisasivat Tampereella, tuloksena kaksi hyllyä. Alla jompi kumpi.



Su 12.5. äitienpäivänä minä ja Zorro ähkittiin Jaun kisoissa kolmen startin verran. Tai siis minä ähkin, nousin ruokapöydästä ja menin kisaamaan. Eikä tullut hevonhemmettiä koko hommasta, ihan karsee kokemus.

To 16.5. Lotta ja Sofi tekivät Orimattilassa nollan jolla voittivat :) Toisella radalla tuli peräti kaksi kontaktivirhettä. Nyt alkaa ruotuun laittaminen, tällaista tää on...





Su 19.5. käytiin Mäntsälän epiksissä. Sää suosi, huh hellettä! Kontaktien kannalta otin kummallekin kolme starttia. Sofi alkoi kontaktien osalta nollasta, lopulta päästiin toivottuun tulokseen. Zorronkin pysäytin. Keinu oli siellä sellaisessa kulmassa etten tykänny (keinulta lähtö vähän niinku takaisin päin), tuli toistoa väärään asiaan, mutta yritin juosta uhrautuen vaikka se pilasikin loppuradan.

Ja sitä pallonetsintää ollaan oltu ja lopulta siitä tuli hauska leikki. Oli pakko taas käyttää kateutta, tai pakko ja pakko, mutta kun se toimiin niin hyvin tuolla pikku nartulla. Se on niin kauheen kade kun mamma ottaa Zorron ja näyttää miten hommat kuuluu tehdä :) Eikä ole väliä onnistuuko Z tekemisessään, mutta jos se siitä kehutaan niin se on Sofille kova pala. Hyvin huvittava otus - sellaisia cockerit on.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Metsästysleirillä Korpilahden Surkeenjärvellä

Eikä menny ees hermot - ollaan siis edistytty!

Oli muuten hieno koiraharrastuspaikka, varsinainen koiraharrastuskeidas keskellä ei mitään. Majapaikkana uusi hieno talo, kunnon sängyt ja kaikki. Ruuat oli talon puolesta ja nekin maittavat ja runsaat. Varhain lauantai-aamuna lähdettiin Sofin kanssa taipaleelle jossa kilometrejä piisas, ysiltä alkoi treenit. Spanieleita oli runsaasti ja oli mukavaa nähdä uusia ihmisiä koirineen.

Aloitettiin noutotreenillä. Sofi oli jännä, pelitti muuten oikein hyvin, mutta selvästi ajatteli liikaa. Käytti ainakin ensimmäisen paluutaipaleensa omaksi hyödykseen, ''nuuh, mä tulen täältä nyt vähän kaartaen ja nuuhkaisen tuulihajut tullessani''. Markkeerauksessa esitti toopea, ''nyt mä en muka nähny mihin se dami tippui, niinpä mun täytyy vähän nuuh etsiskellä täällä''. Sofi vaan on niin kovin fiksu, siitä saa nauttia hyvässä ja pahassa. On tietysti mahdollista etten nähnyt tilannetta oikein ja että Sofi ei oikeasti tiennyt damien paikkaa, mutta olin huomaavinani tuollaisen kaavan. Taisi vähän höynäyttää mammaa. Muuten meni hyvin, hienot luovutukset ja oli loistavasti ohjattavissa.

Sitten kun joku lähtee-istumista. Minä oli koiraparkkina, eikä juuri tehty pallosta istumisia. Myös meidän seuraaminen on jo sillä mallilla ettei me sitä juuri treenattu. Seuraavaksi tehtiin ensimmäistä kertaa bolting rabbit -istumista, eli kun jotain lähtee pitää istua. Bolting rabbit on kanidami pitkän kuminauhan päässä, se laukaistaan kun koira on hollilla, ja se lähtee aika pirun vinhaan. Me tehtiin se ensin paikoillaan istuen, Sofi pysyi hyvin. Seuraavaksi yritettiin hakukuviolla, mutta Sofilla on niin kiire kanille, ettei se ollut mulla hyppysissä, joten kania ei laukaistu.

Illalla oli vielä Ullan luento ja Tiina kertoi sääntöuudistuksesta. Yö meni hyvin, Sofi käyttäytyi hienosti, ei ääntäkään ja oli ihan rauhassa.

Sunnutaina meidän ryhmä teki hakua. Kuultiin paljon mielenkiintoisia juttuja, kokeiltiin tiehakua. Tehtiin metsässä pallonhakua ja tästä tuli meille ongelma. Hitsi kun en ole koskaan haetuttanut tennaria. Sofi jo nuorena kertoi ettei niistä piittaa, joten meillä ei olla palloja käytetty. Ja mulla on tietysti selitys valmiina. Hakuhistoriassa Zorro hakiessaan ukkoja toi tyhjältä pistolta usein pullon tai tölkin tullessaan. Ajattelin ettei nää metsästystuomariukot paljoa arvosta jos kokeessa koira tuo mitä milloinkin, ja reppu täyttyy rojuista. Vaikka eihän noissa oikeissa metsissä tunnu rojua olevan, ne on vaan nämä meidän kaupunkimetsät joissa sitä on vähän liikaakin. Nyt me siis haettiin Sofin kanssa palloa, se tiesi missä se on, muttei piitannut pätkän vertaa ja pallo nousi pakon kautta. Seuraavaksi tehtiin hakua jossa jotain lentää ja ammutaan. Tämän Sofi pelitti aika hyvin, ekalla kerralla tuli istuminen, mutta jotain tapahtui ja koira nousi. Tehtiin uudestaan ja meni pirskatin hyvin. Tätä istumassa pysymistä täytyy vahvistaa.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli Working Test, eli eräänlainen metsästyskoirien temppu-/testirata. Me otettiin osaa novice-luokkaan koska advanced-luokassa oli se kumpparikani, enkä halunnut Sofille peräänmenoa. Ensin katseltiin parempien menoa ja niillehän tapahtui keikenlaista.

Meidän osuudella oli ensin markkeeraus ja nouto. Sofi markkeerasi hyvin, mutta jo istuessa sen mieli paloi vasemmalle, sinne päin missä se kuminauhakani oli lauantaina ollut. Väärän suunnan Sofi antoi todella hyvin pois. Sen kuono seurasi kättäni ja kun oli oikealla linjalla käskin noutoon, ja lähti ihan tarkalleen sinne minne pitikin. Mutta, piru vie olin näkevinäni sillä ajatuskuplan pään päällä ''dami on näköjään tossa, mutta vasemmalla on jotain hauskaa, pörrään kuitenkin ensin vähän täällä ni saan nautiskella hajuista, sitten palaan ja löydän damin''. Ja näin se teki, luovutus oli ihan hyvä. Hakuosuudella se olis halunnut sitä kanipaikkaa kohti ja mulla oli täysi työ pitää se tottelevaisuusalueen sisällä. Haku ei ollut mitenkään hienoa, se oli pikemmikin hinkua kauemmaksi ja minä pillitin äärilaitoja. Pallon se löysi vaikkei sitä etsinytkään, mutta ei tuonut, eikä noutanut, paitsi viimein pakon edessä. Silloinkin sylkäisi sen eteeni, pistin uudestaan noutoon ja nyt teki luovutuksenkin hyvin. Onneksi olin sitkeä enkä huolinut väärää toimintaa. Haku jatkui ja tuli laukaus, sille istui superhyvin ja täysin itsenäisesti (mä mitään tajunnu). Kohta nousi jostain syystä, komensin ja pysyi. Haku jatkui ja tämä viimeinen pätkä oli hyvä. Ei tarvinnut enää olla laitavahtina, Sofi pysyi lähellä ja teki hyvää hakua.

Leirin paljastamat korjaustarpeet:
  • Pallojutut hakuun ehdottomasti. Se luultavasti sitoo koiran ohjaajan lähelle, kun läheltä löytyy. Siinä on selkeä tehtävä jossa kannattaa pörrätä lähellä, tonkia alta, pitää nenä auki ja keskittyä. Ja loppuu se levoton kauemmaksi hinkuaminen. Toivottavasti loppuu myös meidän erilaisten intressien välinen taisto ja päästään hyvään yhteistyöhön.
  • Nouto kuntoon, ei pöllöilyä eikä koiran omaa hommaa, vaan ainoastaan minun hommelit.
  • Istuminen kuntoon, siellä pysytään kunnes toisin sanotaan.
  • Oman vuoron odottaminen hiljaa ja leväten (oli levoton ja piippasi).

Ja mikä meni hyvin:

  • Kaikenmoinen muu oleminen oli rauhallista, myös häkissä vaikken ollut paikalla.
  • Sofin kanssa oli helppo liikkua ja se pysyi lähellä.
  • Noudot ja luovutukset (paitsi se oman hauskan pito).
  • Haku osin.
  • Seuraaminen ja tottisosuus olivat aika hyviä ja luotettavia.
  • Laukauksesta istuminen oli hyvää ja itsenäistä.
Olipas mukavaa huomata että olitiin edistytty edes vähän. Nyt siellä oli uudet tyypit joiden nuoret koirat kyllä kotona osaa, mutta leirillä kaikkien ärsykkeiden keskellä, asiat ei täysin toimineetkaan. Oli heidän vuoronsa järkyttyä. Jokainen vuorollaan, heh.












lauantai 27. huhtikuuta 2013

Laskuvirhenollan hakureissu

Meiltä puutui yksi aginolla, sitä lähdettiin Hattulasta hakemaan. Zorrollahan on ollut ihme talvi, se ei ole syyskuun jälkeen kisannut, koska luulin että nollat on kasassa. Talven se liikkui Markon kanssa remmissä. Lopputalven agitreeniä Zorro teki 10 min/vk, ei siinä kunto kauheasti kohissut.

Eka oli kiva hyppäri, vaikeutena kepit putken suun edessä. Tiesin miten käy, että putkeen menee. Yritin ottaa kiinni, mutta hermo petti, otin askeleen, tai horjahdin, tai jotain, putkeen meni. Pääsi se perkele, otin koiran puhutteluun ja loppu oli hienoa, mutta siis hylly. Oikeasti ei ole koiran vika jos nainen ei osaa. On toi muutaman kerran ollut opettelulistalla, mutta aika ei ole ollut kypsä. Nyt on, nyt minulla on näkemys asiasta, ja opetan sen itselleni sekä koirille.

Toka oli agirata. Kontaktit piti, koira oli hyvä, kaikki kävi helposti ja hyvin.

Kolmas oli agirata jossa todella tarvittiin rytmitystä. Herranjestas, eihän musta ole sellaiseen, minähän olen hidas, kömpelö, huonokuntoinen ja lihava nainen. Niin että mentiin sitten mun tyylillä, ei rytmitystä, mutta huutoa senkin edestä. Siitä tykkään agissa, että tyyli on vapaa, vain virheet + aika mitataan :) Tästä ei kauniista, mutta sitäkin kuuluvammasta radasta tehtiin nolla jolla tultiin toiseksi.

Olen meinaan tyytyväinen! Meidän juoksukunnolla saatiin sentään ihan kevollinen ja toivottu tulos. Ei meidän tarviikaan olla huippu hyviä, kunhan jotenkin pärjätään ja tehdään mitä osataan. Näin me tehtiin tänään. Kontakti piti, Z meni kuten ohjasin, enkä juossut kuin päätön kana. Täytyy sanoa että Sofi on opettanut minulle paljon, kuten tekemään vain oleellisen huolellisesti. Eikä Zorroa ole opetettu hifistelyihin, esim sylivekkiin. Senkin Zorrolle tänään tein ja kun katsoin taakseni haltuunottossa, oli Z melkoisella rundilla. Mutta eihän se voi osata asioita joita sille ei ole opetettu. Siihen nähden se on kyllä aikamoinen koiruus ja saa mulle hymyn huulille :)

Mutta mun turnauskestävyys :( Himputti kun tulee valtava jysäri kun vähän käyn jossain. Vikana koirakkona ei ollut aikaa levätä, eikä juoda päiväkahvia + kaikki jännittäminen, jysärihän siitä tulee.

Sofin kanssa metästeltiin sänkkäriä aamulla. Muuten meni melko hyvin, mutta vähän oli myyrästystä. Illalla mettäreissun jälkeen käytiin uudestaan. Siitä tuli lyhyt sessio koska Sofi meni niin loistavasti. Siinä oli harakka lähellä ja oli kovin tyydyttävää kun sain Sofin luopumaan siitä. Viikolla tehtiin noutoja västäräkki viekussa keikkuen. Mukavaa kun on häriöitä, mutta silti löytyy keskittymistä. Hyvä Sofi!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Luonnetestissä Sofin kanssa 110 pistettä


Olin nähnyt paljon vaivaa luonnetestiin pääsyn kanssa. Olin kytännyt kelloa, aloittanut soittorumban minuuttia vaille (enempää ei mun luonteella etuilla), soitellut tauotta noin 20 minuutin ajan, ja lopuksi kun pääsin läpi, kaikki paikat oli jo menneet. Varakoirakoksi tietty pääsi, sijalle se ja se. Näin yritin ainakin kahteen testiin. Sitten eräänä päivänä soi puhelin, tuttu PYYSI meitä heidän testiinsä, hän oli pongannut nimeni erään toisen järjestäjän varakoirakoista. Heiltä puuttui sopivasti yksi koira, ja sokerina pohjalla testi oli ihan naapurissa Keravalla.

Ulla ja Sonja odottelivat meitä upeassa auringonpaisteessa. Saavuin paikalle aika passelisti, ehdin näkemään yhden koirakon ennen kuin piti lähteä hakemaan Sofia. Testin aluksi tarkistettiin siru, sekä haastateltiin koiran elämästä ja harrastuksista.

Alla osa-alueet. Enkä rupea puhumaan heidän kieltään, enkä käytä heidän sanojaan, kun en siitä mitään ymmärrä. Minusta se meni näin:

  • Käteltiin, tässä kuulemma testattiin koiran ystävällisyyttä. Sofi käyttäytyi ihan ystävällisesti, ei esim purrut ketään (sellaitakin voi kuulemma tapahtua ja sitä siinä testattiin).
  • Leikittiin, tai ihmiset leikki, Sofi ei. Sofi leikkii vain kotona, ja vain kun itse haluaa. Silloin se tyrkyttää lelua, että otas kiinni tosta niin vedetään ja murrataan.
  • Kelkka oli hivenen hämmentävä. Sitä piti lähestyä ensin matalana, mutta kohta tyypin taskutkin tutkittiin, että olisko sinne unohtunut jotain. Lopuksi sitä ei tarvinnut yhtään miettiä, kelkan sisällä pystyi hyvin olemaan, vaikka olihan se vähän tylsä, ja lähdettiin hakemaan lisää äksöniä.
  • Luoksetulo, vai mikä se nyt on. Sofi vietiin pienen matkan päähän, minun piti se kutsua luokseni. Tulihan se, mutta ei sillä ollut mitään kiirettä, hätää tai paniikkia. Miksi olisi ollut, näkihän se minut, eikä siinä tilanteessa ollut mitään niin kummallista, että siihen olisi pitänyt reagoida näyttävällä ''kiire mamman luokse'' ryntäyksellä.
  • Hyppäävä vaate, mentiin sitä kohti, noususta piti kääntyä takaisin, sitten palata ja katsoa miten koira siihen reagoi. Eikä Sofi pelännyt, reagoi kyllä ekaan nousuun, muttei välittänyt tuon taivaallista kun ohitettiin se uudelleen.
  • Vierivän tynnyrin Sofi olisi halunnut tutkia heti, mutta käsky oli että et pysähdy vaan kävelet suoraan. Paluureissulla Sofi kävi reippaasti tutkimassa tynnyrin.
  • Talosta etsiminen meni aika omituisesti. Sofi etsi tehokkaasti, kävi siinä perähuoneessakin jossa olin moneen kertaan, yritti pöydille ja haki kaikkialta. Istuin nurkassa, vieressä oli ulko-ovi josta puuttui kynnys, Sofi kävi senkin pariin kertaan haistelemassa, että jos olenkin oven takana. Ilmeisesti sieltä tuli ilmaa niin että jäin nurkkaani hajumottiin. Oli kyllä mielenkiintoista seurata miten oma koira hakee. Se meni pariin kertaan aika samanlaisella hakukuviolla, sitten se varioi ja kappas, siinähän se mamma olikin :)
  • Seinässä kiinni -uhkaaminen meni tyyliin cockeri, ei pelkoa, ei agressiivisuutta. Kyllä cockeri tietää ettei ihmiset ole pahoja, ne vaan käyttäytyy vähän kummallisesti. 
  • Laukaukset oli vain paukkuja, ei oltu metästymoodissa eikä tullut istumisia. Ei Sofi viitsinyt niistä paljoa välittää.
Kovasti Sofia kehuttiin, oli avoin, ystävällinen, hieno harrastuskoira yms yms.
Ilma on hieno, koira oli hieno, järjestelyt oli hienot (Bullmastiffit ja mastiffit ry). Hieno päivä! Tuomarina Tarja Matsuoi.

Video + tulokset:

Ladysplit's Elanor "Sofi" luonnetestissä Keravalla:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terväyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhali -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yhteispisteet 110

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Ääh, ei me sitten otettukaan sitä tautia

Keskiviikkona käytiin Anidentissä hammasspesialistilla, tarkoitus oli ottaa Zorrolta verikokeet ja suunnitella leikkausoperaatio. Eipä tarvinnut kun koira todettiin ihan terveeksi. Lääkäri sanoi jo röntgenkuvista nähneensä ettei Zorrolla voinut olla se mitä patologi arpoi. No voi himputti sentään, kyllä helpotti, eipä tarvitse koiraa rääkätä isolla operaatioilla. Luultavasti patologille kävi pieni kämmi, harva labra kuulemma taitaa suupatologian. Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden kuluttua, silloin katsotaan onko lärpäkealueella tapahtunut muutoksia.

Olinpa tyytyväinen kun en ollut juurikaan surrut, enkä märehtinyt meidän kurjaa kohtaloa. Eihän noille taudeille mitään voi, niitä tulee ja se tehdään mitä pystytään. Tuli tehtyä silleen oikein, että kysyin vinkit homman kokeneelta, vein sinne mitä suositeltiin ja saatiin mainio tulos. Nyt vaan toivotaan että paha meni oikeasti pois. Keuhkot oli puhtaat, lämpö 38,7 ja syke 70.

Masillahan oli jotain häikkää taannoin, valkosolut koholla ja luultavasti joku tulehdus. Lisäksi siltä otettiin haimatesti, mutta haima oli ihan kunnossa. Masi on nyt terveen oloinen ja tänään käytin verikokeissa joissa näkyi että valkosolut olivat laskeneet, mutta edelleen koholla. Sovittiin että parin kuukauden kulutta otetaan uudet kokeet.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kisoissa pitkästä aikaa

Vuokkosilla ja Martti Salosen radat. Viime kesänä päätin etten hänen radoilleen Sofin kanssa mene, oli silloin niin mahdottomat radat nopean koiran kanssa. Nyt oli toista, niin mukavat radat, kaksi ekaa suorastaan kilttejä, kolmas vaikeampi.

Kisasin omaa aikatauluani edellä, nyt vasta alkaa aksakausi esim omalla kentällä. Juoksukuntoa ei ole riittävästi ja hallitreenit ovat olleet asb-lehden muutaman hypyn eestaas pörräämistä. Menen niissä ihan sekaisin, en muista millä kierroksella olen, ja eksyksissä pörrätessä itsetunto rapistuu huolella. Nyt tuli tehtyä ratatreeni kisojen muodossa. Omaa kisakuntoanihan minä virittelin, sillä Zorrolle pitää hakea se laskuvirhe-nolla. Zorro on vielä doping-varoajalla, enkä nyt sen suuikävyyden takia tiedä milloin se pääsee kisoihin, mutta se on pieni murhe siihen kasvaimeen verrattuna.

Jännitin huolella etukäteen, suorastaan pelkäsin; että en muista, kunto loppuu puoleen väliin rataa, jos jalat jaksaa juosta veri/happi ei riitä aivoihin, epäonnistun/epätoivoistun ja tulee huono fiilis.

Mutta kun hain koiran starttiin, tunne oli rauhallinen ja onnellinen, halusin olla siinä ja tehdä ne jutut Sofin kanssa. Ekalla radalla jalat meni hapoille (johtuin varmaan hylly-rytmirikosta), muissa ei. Muistin radat, tunsin onnistuneeni hyllyistä huolimatta ja fiilis oli hyvä. (Kisa)ratatreeni tuotti toivotun tuloksen.

Eka rata oli helpohko hyppäri. Lähtöön laitoin Sofin maahan, taisi nousta, mutta pysyi. Alku meni tosi tiukkaan ja hyvin, sitten ihan pientä räpellystä mutta kuosissa. Hyllyn tein kun hermo petti ja tein kepeiltä nykäisevän ja liian jyrkän valssin, vika väli jäi pujottelematta. Otettiin kepit uudestaan ja jatkui nollana. Tästä tuli oikeasti kai femma, mutta otan sen hyllynä. Sofi oli hyvä, se olisi ollut hyvä rata jos olisin ollut huolellisempi.

Toinen on agirata. Lähtö taas ihan ok, puomilta karkasi, aan ja keinun pysyi. Alkuun ihan jees, puomilta vähän räpellystä kun karkasi, paljon kaunista keskellä. Sit mamma mokas kun ei kertonut välistävetoa ja Sofi meni kuten ohjasin, eli väärin. Loppu hyvin ja tyytyväisiä oltiin.

Kolmas oli selkeästi vaikempi. Siinä oli kohta joka tuotti päänvaivaa, keinulta vähän niin kuin pakkovalssi, ainakin selkeä merkkaus, mutta oli niin pitkä esteväli ettei tällä tanssitaidolla oikein kykene. Ei me sinne koskaan päästy kun Sofi irtosi jo kolmannen hypyn jälkeen sellaiseen lentoon väärään suuntaa, että nuotit oli loppumatkan hukassa. Tämän startin lähtö oli hauska, komensin Sofin maahan ja se meni ihan littanaksi, pääkin oli maata myöten. Kävelin radalle ja kaukaa ensimmäisen riman takaa minua katseli musta viiru lattiassa. Hienoa että tämä maailman rauhallisin lähtö sattui vikaksi. Rauhallinen se oli vain kunnes lupa tuli, teki siitä ihan räjähtävän lähdön, ja tosiaankin kolmannen esteen jälkeen lensi jo pitkälle reissulle hukkaan :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Canine acanthomatous ameloblastoma

Keskiviikkona ell soitti patologin lausunnon Zorrolta poistetusta ienliikakasvusta. Voihan kökkö, se oli puolipaha kasvain nimeltä Canine acanthomatous ameloblastoma.

Puolipaha siksi, ettei se luultavasti ole agressiivinen leviämään, mutta leviää kuitenkin lähellään olevaan luuhun. Siksi Zorrolta pitää varmuuden vuoksi poistaa leukaluuta sekä lähimmät hampaat. Luultavasti siis, en ole vielä puhunut leikkaavan lääkärin kanssa. Lauman ell (Ulla Eskelinen) sanoi sopivansa ajan koska haluaa, ammatillisesta mielenkiinnosta, olla leikkauksessa mukana. Apexiin mennään jollekin spesialistille.

Voi pientä koiruus parkaa.
Paska juttu, vaan minkäs teet...


+----------------------------------------------------------------+
| Patient identification: Dog          Male cast.     7 years    |
|                         Cocker Spaniel Zorro                   |
| Owner / Animal-ID:      Lintunen, Anja                         |
| Type of sample:         Tissue                                 |
| Date sample was taken:  27-03-2013                             |
+----------------------------------------------------------------+
       
 Parameter               Value                  Reference value


Macroscopic findings:
Submitted was a tissue specimen with a size of 1.1 x 0.5 x 0.4 cm.
The cut surface was white in colour. The sample was embedded in toto
for histologic examination.

Microscopic findings:
The following staining was performed according to standard operation
procedures: H&E.

The overlying epithelium is moderately hyperplastic, forming
anastomosing rete ridges. In the lamina propria spindle to
stellate cells separated by abundant collagen matrix were seen.
Furthermore some sheets and cords of odontogenic epithelium with
intercellular bridges were present.

Diagnosis:
Canine acanthomatous ameloblastoma 

Critical report:
A canine acanthomatous ameloblastoma was found.
This is a tumor of odontogenic epithelium, which often infiltrates
the underlying bone but does not show metastatic potential.
Recurrent tumors are more aggressive and anaplastic and often can
recur as squamous cell carcinoma. The prognosis is guarded.


*** END of report ***