sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sunnuntain koiruuksia

Aamupäivällä oltiin mettälenkillä koska oli Masin karvauspäivä. Sofi kulki aika nätisti, kerran se hävisi ja silloin sai florat ja faunat taas kyytiä. Hajut tuntuvat olevan nyt jotekin vahvimmillaan sillä myös Z on aika sekoboltsi. Kotona Masin pesu ja karvaus joka sujui ihmeen hyvin. Päivällä Sofille ja Zorrolle hieman agitreeniä kuvan mukaan.


Putken ja puomin eroa tietysti taas höylättiin, 5 hyppyä mentiin kumminkin päin, 8 hypyllä Zkin kääntyi hyvin kun käänsin ajoissa enkä mennyt rimalle vaan annoin koiran käydä hyppäämässä, Z kun ei ole mikään ballerina, mutta on toisaalta hyvin hyppyvarma. Sofi harjoitteli radanlukutaitoa, tein sille myös valssinlukutaitoa kun nelosen takana oli vielä yksi hyppy ja valssilla käänsi vuoroin kiertämään viitosen, vuoroin mentiin edestä.

Päiväruuan jälkeen mentiin vielä Sofin kanssa mettästelemään. Kiva paikka, koluttiin pellonpuolikas, käytiin ojissa ja kuusien alla. Sofi meni aika hienosti, häntä oli kaiken aikaa liikkeessä ja nautittiin kummatkin. Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut tulla, saaliiksi saatiin hirmuinen määrä takiaisia, sen saaliin perkaamiseen menikin aikaa. Naapuri kertoi että ne on peltopyitä jotka meillä kotinurkilla piinaa, vähän jo ihmettelinkin onko fasut oppineet lentämään kotkottamatta.

Leena oli viikonloppuna kotona, käytiin Habitaressa ja synttärisyömässä. Laurakin oli töidensä lomassa, oli mukavaa kun kaikki tytöt olivat kotona. Habitaressa Nurmelan mediataso vaihtui Rotola-Pukkilaan, kotimaisuus silti säilyi.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Agitreeneissä


Avustajakoira Zorro oli muistini mukaan nyt ensimmäistä kertaa todellinen puupää. Sen tehtävähän on perinteisesti pelastella ja korjata kaikki tekemäni virheet, mutta nyt se antoi aika paljon takaisin :) Puomille (3) meno ei vaan onnannut, Z ei malttanut ottaa ohjeita vaikka mitä teki, sillä ihan jumitti se putki pienessä päässään, muita vaihtoehtoja ei ikään kuin ollut. Seuraava hassu kohta oli hypyt 13 ja 14, kun Z oli ensimmäisellä kerralla kiertänyt hypyn 8 ei se millään mainannut tajuta että seuraavalla kerralla se hypätäänkin edestä, taas sillä jumitti pahasti. Putken jälkeen tiukka käännös 19-20 meni aika pitkäksi mutta eiköhän se mennyt meikäläisen piikkiin. Tykkäsin kuitenkin Zorrosta kovasti ja saahan silläkin joskus jumittaa. Ihan hyvää tekee minullekin kun Z antaa vähän takaisin ja on kuten normi koira.

Tilanne tietysti kaiveli, joten pakkohan minun oli Sofilla näyttää, että joku meistä sentään osaa. Sofi ei kertaakaan mennyt putkeen kun kerroin sille puomin, putkeen se meni aina kun ohjasin sinne. Mentiin rataa osissa, matalilla rimoilla. Jännää oli viedä koiraa jolla on vielä puutteellinen radanlukutaito, esim hyppyä 14 ei sen mielestä ollutkaan koska 13 jälkeen näkyi putken suu jonne se irtosi kyllä hyvin (kuva on ihan omasta päästä nykäisty eikä pidä ihan paikkaansa). Sofi harjoitteli myös littanaksi laitettua aata ja on ihan varmatoiminen senkin kontaktin suhteen.

Torstaina kävin Porvoossa sairaalassa. Ensin otettiin verikokeita, sitten puhaltelin pariinkin erilaiseen värkkiin. Ensin puhaltelin ihan omin voimin, lopuksi otin tujauksen astmapiipusta ja puhaltelin uudelleen. Astmapiippu paransi tuloksia. Kotiin sain PEF-puhallusmittarin johon puhaltelen viikon verran aamuin illoin ja kirjaan lukemat ylös. Seuraava viikko samoin mutta ensin omin voimin, sitten otan astmapiipusta tujauksen ja puhaltelen uudelleen. Etsitään siis astmaa, sillä jotain minä köhin ja vingun. Ärsyttävää herätä joka aamuyö omaan vinkunaansa, ja köhimiseen olen lopen tympääntynyt, en jaksaisi sitä enää kunnella kun sitä jatkunut nyt jo puoli vuotta.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Voihan fasu!

Ei se metästyskoiran teko liian helppoa ole ollut tällaiselle joka paikan räpelölle. Ampumisestakin meinasi tulla ihan fiasko, sain Sofin herkistymään paukkuarkuuden puolelle kun sitä starttipistoolilla opetin. Alunperinhän mitään paukkuarkuutta ei ollut. Kasvattaja/omistajasta saatiin vinkit tähän ongelmaan. Kävimme kerran ampumaradalla räiskintää kuuntelemassa ja ihmeekseni huomasin ettei Sofi niihin helvatanmoisiin possauksiin reagoinut juuri mitenkään. Starttipistoolin ääni on niin kireän kimakka että se kuulostaa koirasta ilmeisesti epämiellyttävämmältä kuin haulikon pamaus. Vesityökokeessa Sofi ei korvaansa ampumiselle lotkauttanut, katsoi vaan tiiviisti vastarannalle.

Paukkuarkuuden, siis sen itse kehitetyn, aikoihin Sofi poti myös murrosikäänsä ja olin hivenen herkkä neito. Oli kuulevinaan/näkevinään/haistavinaan pimeydessä kaikkea outoa ja murrasi epävarmuuttaan. En sitä silloin kovasti äkseerannut vaan yritin olla rento ja luotettava. Murrosikä on nyt takana päin ja selvittiin siitä kunnialla.

Nyt ollaan keskitytty hakuun ja sen kommervenkkeihin. Melkein joka päivä otetaan joku pätkä jossain esim. lenkillä ja tehdään hakukuviota ja sen äkseerausta (istumiset, kääntymiset, luoksetulot, usuttamiset tarkastamaan jotakin). Pari ylösajoakin saatiin ja ne meni hienosti. Näistä ajattelin että hyvä juttu täähän sujuu, mutta!!! Sofihan ihan villiintyi noista fasuista, huh huh, ja niitähän meillä päin riittää. Sillä on hirveä polte fasujen perään, ja se tuntuu ajattelevan että se pärjää ihan hyvin ilman minua. Eilen ja tänään kävi ne pahimmat (Ullan kannattaa ottaa palli alle). Eilen illalla oltiin metsälenkillä, metsässä meni ihan hyvin, kaikki koirat kulki siinä meidän välissä, Marko etummaisena, ja minä viimeisenä. Tultiin valtavalle apilapellolle (luomupelto tekeillä, siksi korjaamatta ja koirille vapaa). Yhtäkkiä huomasin ettei Sofia näy missään, katseltiin, huhuiltiin ja viheltelin pilliin, ei mitään. Hetken kuluttua pellon keskeltä nousi kolmisen fasua lentoon, aha siellä siis on Sofi. Jatkettiin kutsumista mutta koira oli niin kaukana ettei se mitään kuullut. Kohta nousi fasuja taas vähän kauempana. Sofi tuli aikanaan, mutta eihän sille mitään voinut sanoa kun tilanne oli jo ohi. Tehtiin hetken päästä hakua yhdessä.

Tänä aamuna se lähti tontilta fasujen perään, tilannetta en nähnyt, mutta naapurista kävin sen hakemassa ja putkaan joutui (erotettiin laumasta, ei puhuttu). Voi itku, se on ihan syttynyt ja liekeissä on, sen voin taata.

Ihan itse ajattelin että jonkinmoista itsehillintää sille pitää opettaa. Ajattelin ottaa noutoja siellä apilapellossa. Hakukuviota ollaan oltukin juuri siellä kun se tuntuu olevan aika fasupitoinen pelto. Lisäksi se pitää nyt tietysti kytkeä kiinni kun tullaan niille haminoille. Toivoni lepää nyt lokakuun fasukoulutuksessa. Toivottavasti palikat osuvat silloin paikoilleen ja Sofikin tajuais että saalista saa kun mukana on metsästäjä ja pyssy, sekä tietyt toimintatavat. Saa kommentoida.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kisoissa pitkästä aikaa

Viime viikon pe oltiin harjoittelemassa kisaamista Cockereiden epiksissä, siellä juostiin 2 x sama rata, nollat tuli kummastakin. Ekalla tuli täysi hyytyminen mutta toisella kertaa jalat kantoi jo sen verran että saatiin parempi suoritus, eli ykköstila.

Tänään ekaksi Esa Muotkan rata. Se oli aika helppo, mutta minä asenteeltanikin ihan surkea. Ohjaus oli tyyliin hupsispeeveli/hekoheko-epäohjausta. Mutta Zorro joka on tottunut kaikkeen teki nollan ja tuli kakkoseksi. Kakkosesteen kierrätin, saksalaisella koira mukaan, kolmosen yli puolivalssilla ja syykkärillä kepeille, se jäi vähän vajaaksi ja ohjasin suoraan keppejä päin. Siitä eka peeveli, mutta Z korjasi hienosti ja kävi ottamassa sen ekankin kepin ja multa pääsi tylsämielinen heko heko. On siinä ihme koiran kun se jaksaa pelastella. Näin me jatkettiin, minä surkea sählääjä - ja koira niin hyvä! Jossain vaiheessa Zorron nähtiin astuvan korvalleen ja horjahtavan, kotiin päästyämme lähti korvakaravat.


Seuraava rata oli kimurantinpi, ajattelin että en saa Zorro käännettyä putkesta hypylle varsinkaan kun putkijarrua ei oltu käytetty vähään aikaan. Zorropa oli aivan namu, paitsi että kolmoshypyllä se sai ilmavainun jostain ja oli hetken hyppyä kiertäessään poissa, palasi planeetalle ja teki töitä upeasti. Aalle jäin sivuun putkelle päin ja pistin putkeen jarrun kanssa, se kääntyikin tosi tosi hienosti! Sitten minä mämmin, rohkeus petti juoksusuoralla ja kun olisi pitänut kurottaa ja venyä päätinkin viime tinkaan ottaa takaakierron sylkkärillä ulkokautta, ei onnannut vaan Z tuli siitä keskeltä eli hyppäsi hypyn edestä. Meikä vähän lamaantui, mutta jatko oli taas hyvää Zorrolta. Kepeille meni hienosti, vein kepit oikealla kädellä ja pukkasi putkeen. Sitten jäin jälkeen ja huusin vaan eteen, Z meni jo ja oli kohta putkessa. Minä en ehtinyt mihinkään vaan jouduin oikomaan aankin väärältä puolelta (aan ja keppien välistä) ja olin putken suulla vastassa kun Z tuli. Ai että tuli herkulliset putkesta kääntymiset sekä irtoaminen hypylle ja putkeen. Eipä voinut olla kuin iloinen ja tyytyväinen koiraan, oli se niin upea. Tältä radalta olisi ollut kiva saada nolla koska vauhti oli hyvää, tuloksena kuitenkin hylly.



Sofin kanssa oltiin la ja su reenimässä hakukuviota. Su saatiin pari ylösajoa kun hiffasin fasaanin erään pikkutien varressa. Sofi istui hienosti pillistä, mutta yllättävän pitkälle oli fasu juossut ojaa pitkin ja koira perässä, taisivat ne olla sallituissa rajoissa. Toinen fasu löytyi ihan siitä läheltä, sekin pistettiin lentoon ja istuttiin. Kivoja maastoja löydettiin ja reenitään lisää.