sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Takaisin alkuun istumisjutussa

Me oltiin taas niin nättejä

Silleen on näreet että Sofi on paukkunoutaja. Syihin en nyt paneudu, mutta ne on moninaiset. Tänään aloitettiin fasulle saapuminen ihan alusta. Tekniikka oli tämä, minulla oli koira kiinni ja seuraamisessa, lähestyttiin fasua, seurasi ylösajo ja minä istutin koiran. Tuli ampu ja edelleen istutin koiraa. Sofin tehtävä oli istua ja minä noudin linnun, toin sen siihen koiran eteen ja sanoin että homma on hoidettu, näin on hyvä. Siitä sitten yhdessä vietiin fasu talteen.

Tultiin alueelle ja Sofi oli jo lukinnut sen paikan missä fasu on, ei siis mitään järkeä päästää koiraa irti. Lähestyttiin seuraamalla ja kun tultiin hollille lähti fasu lentoon. Ylösajoon Sofi jotekin ehkä istuikin mutta laukauksesta se olisi halunnut perään, ja hieman taisteltiin sen peffan kanssa. Toisaalta olin näköesteenä koiran ja fasun välissä ja Sofi olisi hulluna halunnut nähdä mihin fasu tippuu, eli sikäli oli hienoa että markkeeraus kyllä kiinnostaa ja toimii. Jätin koiran siihen istumaan ja kävin korjaamassa fasun talteen, vein sen koiran eteen, kehuin ja annoin namin.

Toinen fasu tehtiin samaan tapaan. Tästä toisesta tuli hirmu hyvä fiilis. Sofi ikään kuin huokaisi syvään ja rauhoittui kun toin fasun sen eteen. Se kykeni syömään rennosti eikä sillä ollut enää hätää siitä miten fasu saadaan talteen. Se tuli siihen ihan mamman noutamana.

Tätä me tehdään nyt lisää, paitsi että tulen siitä välistä pois ja anna Sofin markeerata rauhassa. Voihan tämä kuulostaa vähän tikku-ukkojen piirustamiselta, mutta ei me voida edetä ennen kuin tikku-ukot onnistuu.

Kun tultiin kotiin lähdettiin saman tein metsälenkille. Eikä mulla kuunaan ole ollut moista vetovoimaa kuin oli tänään, Sofi pörräsi lähellä ja katsoi kaiken aikaa. Kiitos eilisen aksakisailun ja tämän päivän fasuilun, no huomenna mun gloria varmasti jo haihtuu :)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sit me mentiin ja kisattiin...

Lauantaina taas Ojangossa, nyt aloitettiin Sofin kanssa kisaaminen! Eikä edes jännittänyt yhtään, se menee aina miten menee, ei siinä jännitykset auta. Sofi on takuuvarma aksakaveri, se juoksee aina lujaa.

Eka rata oli suht vaikea agirata. Siellä oli kaikenmaailman putkenpäitä laitettu hyppyjen matkalle. Me selvittiin aika monesta ansasta, sitten multa pääsi se väärä ajatus että juoksenpa tuonne koiran kanssa kilpaa ja käännän valssilla. Näin me yritettiin puomille, mutta kun minä juoksen juoksee Sofikin eikä se sitten käänny. Eli puomilla hölmöiltiin ihan urakalla, juoksemalla työnsin Sofin ylimääräiselle hypylle ja lopulta se puomille meno oli melkoista sähläystä. Eikä siinä kaikki, Sofi luki rataa eikä puomin jälkeen näkynyt enää hyppyjä, joten se ei millään olisi halunnut painua haraan asti, se tiesi että seuraava hyppy oli vieressäni jo ennen haraa. Mutta muuten rata oli ihan mukiinmenevä. Ja lähtö varsinkin oli hieno, Sofi jäi hienosti odottamaan :) Toi puomille meno me harjoitellaan toiselta puolelta.



Toka agirata oli mielestäni ihan helppo, mutta voi elämän kevät miten sen sähläsin. Myöhästyin päällejuoksussa ja Sofi paineli väärään putkeen. Siitä kevyt potutus matkaan ja lisää sählinkiä, taas päällejuoksussa. Kepeillä multa sarja surkeita yrityksiä, hävettää ihan. Ja lopuksi vielä väärä putken pää. Mutta Sofin harat oli hienot. Niin ja alun takaakierrot ihan jees, vaikka pelkäsin että jo niissä hölmöilen.



Kolmas oli hyppäri johon tuomari oli piirtänyt hankalan suoran putken jälkeisen elämän. Radan alussa oli muuri jonka palikat lensi useilla ennen meitä, niinpä päätin päästää sen vähän pitkäksi. Siitä jatkettiin tiukkaan putkeen, ja seuraavaksi takaakierto + sokkari. Pelkäsin että myöhästyn sokkarista, mutta se onnistui hyvin. Siihen suoran putken jälkeiseen vaikeuteen tipahdettiin. Yritin takaaleikaten muttei puhuttu ihan samaa kieltä. Kämmin jälkeen jäin jälkeen ja välistävetokin meni pieleen. Sitten alkoi taas pelittämäään ja mentiin hienosti loppuun, mm aika jänski keppikulma. Tämä hyppäri oli mielestäni meidän paras rata.

Sofi oli ihanan tyyni kisapaikalla, lepäsi hiljaa häkissä ja oli muutenkin tyyni. Vasta radalle mennessä kun otin pannan kaulasta, tiesi Sofi pääsevänsä juoksemaan ja aloitti loikkimishaukkumishulluttelunsa, mutta lähdössä malttoi istua :) Ihana koira! Ja rimat pysyi ylhäällä! Kisoissa oli järjestävän seuran puolelta loistava palvelu, pyysin videoimaan ekan radan, videoivat kaksi ja kotiin tullessa oli videot jo sähköpostissa. Kyllä minua nauratti kun pääsin katsomaan meidän harrastamista :) Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja lisää kisatreeniä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ojangossa kääntymässä

Rakas Synttärisankari

Lauantaina kävästiin Zorron kanssa sellaiset kisat että tykkäsin paljon. Ojangossa kaikki toimii, on sopivan lämmin, ei kuuma, palvelut lähellä (wc + kahvi :)) ja kahden radan systeemi pyörii nyt hyvin, kun laittoivat uuden maton. Ja matka oli niin sopiva, aamulla aikainen herätys, ysiltä eka startti ja kolmen startin jälkeen lounaalle kotiin. Jäi vielä puoli päivää käytettäväksi muuhun mukavaan.

Agiratoja pitivät vaikeina mutta minusta ne oli varsin hauskat ja sopivasti kimurantit. Zorro teki ekalla radalla aivan loistavat harat, pysähtyi ja lähti noppaan, meillä oli hirmu mukavaa yhdessä. Tokalla herpaannuin ja unohtelin, ohjasin höperöaksaa. Tuli vähän herranjuumalaa ja hekohekoa, mutta Z pelasteli urheasti. Nyt harat oli siinä ja siinä, tai ei niitä oikeastaan ollut. Fiksu koira huomasi että edellisellä radalla mamma ei kauhean kovasti vaatinut niitä. Näistä kahdesta tuplanolla sijoilla 2. ja 4.

Hyppäri oli myös hauska ja jotenkin erilainen, eikä mitenkään liian vaikea. Se kuraantui kuitenkin jo ihan alussa, ja lopussa me oltiin varsinainen höperötiimi. Zorro ei millään suostunut ottamaan yhtä hyppyä kun se tiesi että rata jatkuu toiseen suuntaan. Sille tuli päähänpinttymä eikä se päässyt siitä yli, tai ehkä ohjasin huonosti. Me yritettiin sitä hyppyä monta kertaa, lopulta täytyi todeta tuomarille että homma jää meiltä kesken. Eikä potuttanut :)

Lounaan jälkeen käytiin Sofin kanssa metsästämässä pitkät pätkät. Nautittiin kovasti, mutta mietin siinä mennessä että tehdäänpä me kaksi erilaista otusta melkoista kompromissimetsästystä.

Sofin ajatuksia metsästyksestä...
  • siinä juostaan paljon, tehdään ylösajo, lähdetään perään ja juostaan lisää.
  • hauskuus lasketaan juoksumatkana, mitä enemmän sitä hauskempaa.
  • hajussa pörrääminen on superhauskaa.
  • fasut on vastustamattoman ihania.
  • fasujen noutaminen on ihanaa.
  • olen suuri metsästäjä pölläyttäjä, mamma ei osaa metsästää.
  • tottelen pillikäskyjä sopivassa määrin, en kaikkia, enkä ihan heti. Niissä ei yleensä ole järkeä ja ne häiritsee ihan liikaa oikeaa metsästystä, varsinkin jos olen jo hollilla.
  • mammallahan ei ole edes pyssyä.
Ja minun mielestäni se tapahtuu näin...
  • tehdään sarja temppuja, haku, ylösajo, istuminen ja nouto.
  • totellaan pillityksiä jämptisti vaikka ne olisi miten typeriä ja väärään aikaan.
  • fasuja olisi kiva ajaa ylös ja koiran pitäisi istua, tämä riittäisi minulle metsästykseksi.
  • mutta minulta puuttuu auktoriteettiä koska en osaa ajatella metsästyksellisesti, ottaa huomioon tuulta tai maastoa, lukea koiraa ja sen tekemistä joten käskytän epäjohdonmukaisesti ja häiritsevästi.
Mutta hei, näillä mennään ja yritetään kehittyä.
Ja seuraavana viikonloppuna kisataan Sofin kanssa :)



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Treeniä

Perjantaina päästiin tuuraajiksi Rannikon treeniin Mäntsälään. Oli iiihanaa aksata Sofin kanssa. Tehtiin täydellisiä kontakteja ja Sofi haki upeita keppikulmia vaikka kepit oli hallin perällä ja alkoivat seinästä sekä loppuivat seinään. Kepitti täydellisesti vaikka edistin jo vaikka minne, kesti toistoja kepeillä pysymisessä vaikka edistin aina vaan, ja vaikka jo tiesi mihin rata jatkuu. Halli oli vaan aika ahdas, en oikein uskaltanut juosta, kun pelkäsin kaiken aikaa kompastuvani johonkin, putken painoon tms.

Lauantaina oli cockerimestaruuskisat Joroisilla ja mekin innostuttiin kotosalla metästystreenaamaan pitkästi ja kokeenomaisesti. Juu, oli Sofi vähän liian kaukana, mutta kaikki oli kuitenkin paaljon helpompaa kuin mitä oli silloin Derbyssä. Enkä edelleenkään osaa ajatella niin metsästyshenkisesti että lintuja löytyisi, ehkä hyvä näin, ei siis tullut peräänmenoja.

Maanantaiksi ostin tuurauksen Niinun viikkotreeniin. Tämä oli eka kerta ja vähän niin kuin kokeilu, ihan hyvät treenit hänellä siellä oli. Nyt ei kontaktit pitäneet, tässä oli rehellinen ohijuoksu, Sofi ei vaan malttanut. Mutta lähtö oli loistava, ja muutenkin Sofi oli tietty loistava. Ja Sofi kyllä tunnettiin - Lotan koirana. Niinulla nostin rimat ensimmäistä kertaa neljäänkymppiin ja hyvin pysyivät vaikka olivat keppania muovirimoja. Sofi oli hieno, mutta minä olin minä, valssivikainen paikoillaan teputtaja.

Tiistai alkoi jysärillä, tietty koska maanatai-iltana oli treenit, se on aina niin :( Iltaa kohden tokeni ja oltiin kummankin kanssa Ojangossa. Sofi vähän pershiippaili lähdössä ja kontaktin juoksi läpi ekalla kerralla. Siitä seurasi koiran vaihto. Z-miäs oli hirmu hyvä! Pääsi Sofikin radalle, eikä sekään ihan huono ollut. Saatiin lopulta nolla, mutta on se pliukas. Sofin kanssa täytyy olla luja tahto ja ääni, että sille pärjää. Voi kanssatreenaaja raukkoja kun me Sofin kanssa huudetaan kilpaa. Himputti että on kivaa olla terve :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ylösajo

Perjantaina ruokiksella päätin kiertää tiekummun katsellakseni istutuksia. Pojat saa liikkua siellä vapaasti, mutta Sofi ei, koska se on liian liki tietä ja siellä on usein fasuhoukutuksia. Zorro varsinkin kurittaa siellä myyriä ja tekee ylösajoja. Se ei lähden fasujen perään ainakaan rajan yli, vaan tulee suoraan luokseni koska ylösajosta saa palkkaa. Näin yritän pitää tonttia puhtaana fasuista.

Pojat meni omillaan mutta Sofi oli minun kanssani. Heti kun päästiin tiekummun taakse osui haju Sofin nokkaan, tienpiennarheinikko veti kuin vahva magneetti. Olin Sofin viekussa, kielsin - ei vaikutusta, laskin käden sen selälle ja sillä samalla sekunnilla nousi fasu koiran kuonon edestä. Puristin käden kiinni, siihen jäi Sofi ja kyllä istui! Jos olisin ennalta tiennyt että siinä on fasu, olisi sydän lyönyt tuhatta ja sataa, onneksi en tiennyt ja tilanne oli hurmaavan rauhallinen. Istuttiin siinä rauhassa ja silitin koiraa, syötin ja silitin. Poistuttiin seuraamalla ja mentiin kentälle aksaamaan vähän ja lopuksi tehtiin vielä tottista. Näillä saatiin se fasu pois Sofin päästä. Ja hiukkasen hihkuttiin ja hekoteltiin, oltiin me aika hyviä!

Sofi kaniaitauksessa. 
Onneksi oli hännällinen koira että sain sen kiskottua kanien luolasta pois :)

Joella

Z-miäs


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sofikin aksaa!


Aika kauan sain odottaa, kaksi päivää vajaa vuosi siihen meni, mutta nyt se nautinto on edessä.

Tiistaina alkoi hallikausi Ojangossa, seuralla on tunti ja siinä on viisi treenaajaa. Eilen saatiin 7 min / koirakko, mutta yllättävästi siinäkin ehti. Siitä surkeaa taas että se on meidän talven ainoa treeni, täytyy yrittää keksiä jotain.

Piirsin iisin radan, ajattelin ettei mitään tiukkoja koukeroita alkuun, vähän hyppyharjoitusta ja silleen. Ja niinhän siinä kävi että Sofi oli se helpompi. Se ei kyseenalaista mitään ja sen keskittyminen on täydellistä, kunhan sille antaa käskyjä niin se kyllä menee. Zorro on silleen erilainen että se tietää milloin ''vaan treenataan''. Treenatessa se ottaa lunkimmin ja ajattelee myös omia ajatuksiaan. Mutta kukin tavallaan, ja Zorron tie kanssani on ollut pitkä ja raskas :)

Sofi aloitti nollalla ja oli upea oma itsensä. On se vaan nautinto harrastaa näin hienojen koirien kanssa! Masi-pappakin pääsi mukaan Markon reissun takia. Ihania ovat koko lauma.


Sofin paluurata oli mukaelma rotumestaruushyppäristä.


Milo ja Zorro
Talven ryhmä on hurjan ihana ja siinä on kolme cockeria, Milo, Zorro ja Sofi. Jo aikoinaan kun koulutin cockereissa, tämä Milo osui aina silmään, se on ihan ilmetty Zorro kaikin tavoin. Täsmälleen tuollainen Viron muotovalio Zorrokin olisi karvaisena :)