Me oltiin taas niin nättejä
Silleen on näreet että Sofi on paukkunoutaja. Syihin en nyt paneudu, mutta ne on moninaiset. Tänään aloitettiin fasulle saapuminen ihan alusta. Tekniikka oli tämä, minulla oli koira kiinni ja seuraamisessa, lähestyttiin fasua, seurasi ylösajo ja minä istutin koiran. Tuli ampu ja edelleen istutin koiraa. Sofin tehtävä oli istua ja minä noudin linnun, toin sen siihen koiran eteen ja sanoin että homma on hoidettu, näin on hyvä. Siitä sitten yhdessä vietiin fasu talteen.
Tultiin alueelle ja Sofi oli jo lukinnut sen paikan missä fasu on, ei siis mitään järkeä päästää koiraa irti. Lähestyttiin seuraamalla ja kun tultiin hollille lähti fasu lentoon. Ylösajoon Sofi jotekin ehkä istuikin mutta laukauksesta se olisi halunnut perään, ja hieman taisteltiin sen peffan kanssa. Toisaalta olin näköesteenä koiran ja fasun välissä ja Sofi olisi hulluna halunnut nähdä mihin fasu tippuu, eli sikäli oli hienoa että markkeeraus kyllä kiinnostaa ja toimii. Jätin koiran siihen istumaan ja kävin korjaamassa fasun talteen, vein sen koiran eteen, kehuin ja annoin namin.
Toinen fasu tehtiin samaan tapaan. Tästä toisesta tuli hirmu hyvä fiilis. Sofi ikään kuin huokaisi syvään ja rauhoittui kun toin fasun sen eteen. Se kykeni syömään rennosti eikä sillä ollut enää hätää siitä miten fasu saadaan talteen. Se tuli siihen ihan mamman noutamana.
Tätä me tehdään nyt lisää, paitsi että tulen siitä välistä pois ja anna Sofin markeerata rauhassa. Voihan tämä kuulostaa vähän tikku-ukkojen piirustamiselta, mutta ei me voida edetä ennen kuin tikku-ukot onnistuu.
Kun tultiin kotiin lähdettiin saman tein metsälenkille. Eikä mulla kuunaan ole ollut moista vetovoimaa kuin oli tänään, Sofi pörräsi lähellä ja katsoi kaiken aikaa. Kiitos eilisen aksakisailun ja tämän päivän fasuilun, no huomenna mun gloria varmasti jo haihtuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti