sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Metästysjuttujakin pitkästä aikaa


Nyt on harrastettu jo vähän liikakin, mutta kun niin paljon hyvää treeniä on ollut tarjolla, niin mentävä on. Tässä on tiivistettynä pari viikkoa.

Keskiviikkona 10. pv Sofi kävi hieronnassa, kaikki oli aika hyvin. Oli jännää, kun kädet osui vyötärön paikkeilla johonkin kalvoon, pudotti Sofi päänsä pöydän reunan yli ja venytti koko pitkää kalvoa, ja sama juttu toisella puolella.

Torstainan Hilla pääsi tuuraamaan Sofia ja teki ensimmäisen ratansa. Vitsit että meni hienosti, melkein pelästyin miten hyvin se meni. 


Lauantaina kisat Porvoossa, joo ihan persiilleen meni, olin väsy, kärttyisä, huono, asennevammainen, enkä muistanut. Ainoa hyvä puoli oli se että sisko ja suvun pienet tuli katsomaan vikan startin. Silloin en enää kehdannut kiukutella ja tietysti fiiliskin nousi kun näki lapsia. Mut ei näistä kisoista sen enempää.

Sunnuntaina pitkästä aikaa fasutreenit Hyvinkäällä. Mentiin Hillan kanssa fasunhakureissulle ajoissa, niin ajoissa että ehdittiin istua fasutarhan ulkopuolella pitkät tovit. Ensin Hillaa vähän jänskätti, murisikin hieman linnuille, mutta rauhoittui hyvin. Pidettiin tauko ja seuraavalla kerralla ei enää jänskättänyt. Isäntä tuli siihen juttelemaan metsästyksistään ja satonäkymistään ja siinä rennosti jutellessa Hilla oli rauhallinen ja kokemus oli sille varmasti hieno.

Fasutreenit oli Sofille ja mun teemana oli maailman tylsin metsästyskokemus. Odotettiin paljon, otin koiran välillä autosta, muttei tehty oikein mitään, ja sit koira takaisin autoon. Lopuksi tuli meidän vuoro, tehtiin istumisesta rauhalliset fasun lentoonlähdöt, ne päästettiin kuin rauhankyyhkyt lentoon koiran kuonon edestä. Säkkien palautusreissulla Sofi pääsi istumaan fasutarhan ääreen, se oli ihmettä tuolle fasuhullulle koiralle. Sofi oli kuin viritetty jousi, mutta rentoutui lopulta. Oltiin siinä aika tovi ja syötin Sofille ruuan naksu kerrallaan kuppiin. Isäntä kävi siinä ihmettelemässä, sanoin vaan että osuin koiran ruoka-aika just tähän säkkien palautuskeikalle. Oli hyvä sunnuntai.

Tiistaina oli hyvä treeni Akatemialla. Pelästyin lauantaina että meidän aksa meni jotenkin rikki, kun se tuntui niin kamalalta, mutta ei hätää, tiistana nautin taas kybällä. Sofi oli niin hieno ja me mentiin niin hyvin! Hihkuin jippiitä radalla. 

Torstaina normi seuratreenit kahdella koiralla. Zorro on taas nykäisty eläkkeeltä koska edustaa sokkereita piirimestiksissä. Zorro on ihan valmis, kontaktit ja kaikki oli ihan priimaa. Sofikin oli tietty hyvä, ja menee myös piirimestiksiin. Hilla opetteli pussin, parin toiston juttu, ei haittaa pressu senkään selkää.

Lauantaina oli Lotan hallilla turbotreenit, kouluttajana Satu Hilli. Tämä treeni oli ihan super, tykkäsin paljon kouluttajasta. Tykkään kun minulta vaaditaan vähäeleistä agia, juuri sitä haluan oppia. Mulla on aika paha flunssa ja pää täynnä räkää, mut pärjäsin jotenkin ja ohjeet oli hyvät. Kotimatkalla käytiin kanitarhalla hakemassa kummankin kanssa parit kanipallot. Hilla suhtautui rennosti kaninhajuihin ja oli onnellinen löytyneistä palloista.

Sunnuntaina Working Test -treeni Siuntiossa. Menin sinne ensikertalaisena vain katsomaan, mutta päästiinkin mukaan Sofin kanssa. Tykkäsin! Alku meni hermoillessa ja Sofi karkasi liian laveaan hakuun, hermostuin lisää ja sitä rataa. Yksi peräänmeno ihan heittodamillekin tehtiin, se on sentään jo jotain, peräänmeno damille! Parilla muistutuksella Sofi teki vikalle ''ylösajolle'' hienon istumisen, olin niin tyytyväinen. Tuli muiden vuoro ja kun seuraavan kerran otin Sofin esiin niin tehtiin sitä hakua mitä osataan ja mistä tykkään. Nopeana ja ihan omana analyysina sanoisin että tilanne jossa mennään metsään parin tyypin kanssa, tarkoitaa Sofille että kohta tippuu tirppoja. Se tässä olikin erityisen hyvää, että saatiin treenata porukassa metsään menemistä, ilman että tarvitsee nostaa kierroksia. Peltopyykin noudettiin kun sellainen oli tarjolla, aina kannattaa esitellä koiralle uusi lintu. Joku älykäs olisi valmistautunut tähän kaikkeen muutamalla ampumisella ja istumisella, vaan en minä, mut mehän mentiinkin vaan katsomaan :)






sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Rotumestaruuskisoissa ja vähän muuallakin

Rotumestaruuskisat 2014 Purinalla
Vasemmalla voittajat Touko ja Aija Sulander, onnittelut heille!

Onpa kirjoitusvälit humpsahtaneet pitkiksi. Ei ole jotenkin hotsittanut, kaikki on hyvin, ongelmia ei ole, eikä olla tehty mitään kauhean merkittävää.

Viikonloput on menneet kisatessa, kisoissa töissä ja muuten juhliessa. Sofin kanssa käytiin ekaa kertaa piirimestaruuskisoissa Kirkkonummella. Siellä eka rata oli urheilullinen valssi/valssi/valssi...-rata eikä me ylläri pylläri pärjätty. 

Seuraavaksi osui rotumestaruuskisat Purinalla. Näin vähän vaivaa ja nostin Zorron takaisin kisamoodiin. Käytiin oikein treenaamassa pari kertaa ja yksissä epiksissä hieromassa kontaktit kuntoon.  Zorro väläytti rotumestiksissä sitten hienoa osaamistaan, sen ainoksi virheeksi jäi yhden riman tippuminen, enkä siitäkään tiedä, kumman virheeksi se oikeasti lasketaan. Samapa tuo. Ekalta radalta Zorro teki hienon nollan sijoittuen neljänneksi. Tokalla tippui se rima ja minä kämmäsin meille hyllyn. Kolmannen kämmäsin taas ja siitäkin tuli hylly. Mutta Zorro teki paljon kaikkea hienoa, olin siihen tosi tyytyväinen. Ja nyt hän saa jatkaa vapaaherrana oloaan.


Sofin rotumestisradat meni myös hienosti. Ekalta kaunis nolla, hävittiin voittajalle ohjaajan puominjuoksuvauhdin verran, niinhän siinä aina käy. Mutta huomatkaa kuinka kauniisti Sofi odottaa haralla että mamma ehtii mukaan rataa suorittamaan! Tokalla tippui Sofillakin rima, tai peräti kaksi. Radan tuloksella ei ollut meille väliä, niinpä pysäytin koiran ja käytiin yhdessä siivoamassa rata kuntoon. Pientä psyykkausta koiralle, että juoksu loppuu kun rimat tippuu. Ja se auttoi myös, kolmannella hyppi yli vaikeistakin kulmista. Tästä kakkosstartista siis hylly, mutta Sofi oli tosi tosi hyvä! Ihailin sitä suuresti siinä mennessä. Kolmas oli hypäri ja kämmäsin sen prikuulleen samalla lailla kuin Zorron radan. Tuli sellainen tyly deja vu ilmiö kun toinenkin koira luiskahti saman hypyn väärältä puolelta. Se oli yhdestä askeleesta kiinni. Loppurata menikin sit raivolla (itselleni vihainen) nollana loppuun. Hirmu hienot koirat oli mulla taas. Itse pitää olla rohkeampi jos kerran oma juoksunopeus ei riitä.




Aika hyvä työmoraali koiralla, kun suorittaa renkaan vaikka joutuu noin epäedulliseen hyppykulmaan. 
Moni ei olis edes pystynyt, Sofi pystyi ja teki.

Hilla 4 kuukautta
Painoa 5,9 kg, säkäkorkeus 32 cm, pituus säkä-hännäntyvi 35 cm

Hillan kanssa ollaan harjoiteltu noutoja sivuille ja taakse. Lisää harjoitusta vielä tarvitsee, mut ei kai se Sofikaan nyt ihan heti osannut, vaikka nyt osaakin niin hyvin. Malttia vaan niin vuotiaana Hilla osaa jo vaikka mitä. Eilen käytiin vähän pallomettällä tyttöjen kesken. Toinen odotti puussa kiinni kun toinen haki palloja. Voi kun meillä oli hauskaa. Hilla kanssa olen panostanut palloon, kun Sofi niitä niin ylenkatsoi. Aina oppii uutta ja toisen kanssa tehdään toiset virheet. Sofikin haki nyt hienosti palloa ja kun tultiin valmiiksi, se kerjäsi lisää. Hilla teki ihan pientä siksakkia ja on kyllä kovin fokusoitunut palloon. Meidän tytöt tulevat muutenkin hienosti juttuun, heillä on paljon iloa ja hyvää mieltä toisistaan.

Kasvattajan luona käytiin kerran reenailemassa ja ennen kaikkea katsomassa rauhallisesti kaneja. Juostiin myös muutaman kerran siivekkeiden läpi namialustalle. Yksi aina teki ja muut oli aidassa kiinni. Hilla oli hieno ja odotti todella nätisti.

Kotonakin Hilla on harjoitellut kentän laidalla odottamista ja rauhassa oloa. Onkin kyllä tosi rauhallinen tapaus, toisaalta on kesän lapsi ja saa purkaa ulkona riekkumishalujaan. Lintujakin pyrähtelee nyt joka puskasta ja niihin voi rauhassa totutella.

Hillan kanssa ollaan vähän aksattukin. Alkuun pelkkää putkeenlähetystä, nyt on jo parit esteetkin mukana. Siivekkeen kiertoa ja kaikenlaista. Tuntuu tajunneen että siivekkeiden välistä mennään, vaikkei rimaa olekaan, ja rataa tehdään kuten ohjataan. Fiksu tyttö tämäkin.