lauantai 29. kesäkuuta 2013

Voitto!


Voittajakoira Zorro!
Pojalla jo silmä luppasee kun ilta venyi niin pitkäksi.
Ja ruoka-aika meni jo monta tuntia sitten, sanos Zorro.

Pyörähdettiin pikaiset perjantaikisat Ojangossa. Ilma oli lämmin, ei helvatan kuuma, sellainen meille kuuma kuitenkin. Mutta minulla oli riemu rinnassa, ei väsyttänyt, pelottanut, enkä edes jännittänyt! Ei kertakaikkiaan mitään negatiivista, vain pelkkää iloa ja onnen tunnetta. Ja nämä kisat meni hyvin - tätä tunnetta kohti tulevaisuudessakin!

Eka startti oli hauska hyppäri. Tiesin mitä teen, siellä oli peikkoja kyllä, mutta ajattelin että mitä väliä, ohjaan kuten haluan, täytyyhän juttuja kokeilla. Ja mentiin niin hienosti kuin vain mahdollista, ja mentiin yhdessä! Oi sitä onnen tunnetta. Yksi muurin palikka putosi, mutta mitäs sen on väliä :)

Agilityrata oli huomattavasti vaikeampi. Siellä oli paikkoja mistä tiedän että hosun, ja niitä äkkikääntöjä (alussa heti kaksi) mitkä ei meille sovi ollenkaan. Mutta tiesin että Z osaa, mun pitää vaan parissa kohtaa malttaa ja parissa kohtaa juosta. Kepit oli niin, että ihmisillä ei hermo pitänyt. Ne oli melkein 90 asetta ja seuraavana oli suora putkin jonka jälkeen muurille työntö ja kääntö. Ihmiset juoksi hulluna (osa vedätti kepeiltä pois) muurin taakse valssiin. Minä päätin että enpä juokse, vaan ohjaan kuten Sofia. Ohjaan kepit maltilla loppuun, juoksen putken koiran kanssa, muurin jälkeen en valssaa vaan hoidan hypyn tyylikkäällä takaaleikkauksella ja linjauksella keinulle. Siellä oli nimittäin aakin enempi tyrkyllä heti hypyn takana, keinu oli vähän katveessa siihen nähden.

Niin me sitten mentiin. Alun äkkijyrkät venyi tyypillisesti, hermo piti vedossa, ilmeisesti juoksin riittävän lujaa juoksusuoran, ehdin valssiin ja kierrätykseen, puomilta hieno kontakti, sen jälkeinen takaakierrossa näin että hakee hyppynä, mutta hermo piti, sain työnnettyä takaakiertoon, kepit mainiosti loppuun, yhdessä putki ja muuri, takaaleikkaus ja linjaus kohti keinua joka juostiin yhdessä loppuun asti, putkeen ja juoksu takaakiertoon, niisto ja aalle, putkeen ja loppusuora eteenlähetyksenä. Helppoa ja hauskaa!

Radalta tullessa seurakaveri onnitteli hyvästä radasta. Sanoin että se meni kyllä hyvin, mutta aika ei tahdo riittää kärkisijoihin (eikä tarvitsekaan). Ja minä kun en tuloksia viitsi katsella (en todellakaan harrasta pärjäämisen takia) niin kohta tulosseinältä huudeltiin että Zorro voitti. Pääsin sitten seurakaverille toteamaan, että silloin tietysti pärjää kun nopeammat hölmöilee riittävästi. Kivaa oli ja tämän fiiliksen toivon nyt säilyvän. Mitä noita kisoja jännittämään, harrastamisen kuuluu olla nautinto molemmille. Olen ajatellut että jännittämisestä saa vähän lisää draivia, mutta hyvin se näkyy rentona ja onnellisenakin menevän. Sitä kohti.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Sofin ekat SM-kisat!


Perjantaina Sofi odotteli reppu pakattuna Lottaa. Läksivät sitten iltakisoihin Kirkkonummelle ottamaan vähän tuntumaa ja hieromaan niitä aksajuttujaan. Tuloksena taisi olla kaksi hyllyä.

Lauantai-aamuna minä, Marko, Zorro ja Masi the kisaturisti lähdettiin suorituspaikalle joukkuekisaamaan. Puitteet oli vähintäänkin jees ja cockerijoukkueen 1. koira Ninja oli justiinsa juossut hienon nollan. Hoidettiin pakolliset kuviot ja jäätiin odottelemaan vuoroamme. Kakkoskoira Siiri juoksi vauhdikkaan radan, kävi vieläpä tekemässä yhden ylimääräisen hienon koukeron ja sai siitä femman. Tuli meidän vuoro. Rata alkoi hyvin, jatkui hyvin, mutta Zorro ei pysähtynyt kontakteille. Siitä järkyttyneenä mammaohjaaja hyytyi niille sijoilleen - ja kontaktien jälkeiset hypyt venyi ja paukkui. Mutta muuten tehtiin hieno nolla. Ankkuriosuudella cockerina meni espves Hellu. Hellu juoksi hienosti, mutta puomilla ei ihan osunut kontaktiin, eli femma. Cockerien lopullinen sijoitus oli 17./67. Hyvä me, hauskaa oli ja ens vuonna uudestaan.

Sofi juoksi RimA:n joukkueen ankkurina. Rimalaiset olivat upeasti kakkossijalla, mutta Sofin pieni keppikämmi tipautti heidät sijalle 4. Se on muuten hieno sijoitus sekin :)

Varhain sunnuntai-aamuna Sofi aloitti yksilöurakkansa. Juoksivat upean nollan ja karsintahyppärin jälkeen olivat sijalla 9. Ykköskoira Hikka oli 1,41 sekuntia edellä ja seuraavat 8 koiraa sekunnin sisällä. Oli tiukkaa!


Me Zorron kanssa tehtiin Sofille tilaa, eikä ängetty sinne kärkikahinoihin. Juostiin muuten hieno nolla, mutta hieman meni yliajalle. Ihanneaika oli kireä, mutta prikulleen oikein asetettu. Me ei vaan kuuluttu siihen 50:n parhaan joukkoon. Radalla kaikki mun hienot tsemppausvalssit vaihtui lennossa ''tulepas kilttinä koirana mamman perässä''-sokkareihin. Muuten voin asian kanssa elää, paitsi sen ekan, ennen putkea. Se oli ehdottomasti valssin paikka, miten mä siihen menin sokkarin täräyttämään, ihme nainen.


Päästiin odottelemaan jännittävää finaalia! Kun tuli Sofin vuoro menin piiloon, en uskaltanut katsoa, enkä kuulla. Pakoilin yleisön kohahdusta, mutta ei sitä pakoon päässyt, tuli kun tuli :) Vetivät hirmuisella vauhdilla, Sofi teki lentokeinun ja loppusuoralta keikahti pituuden viimeinen palikka. Finaaliradalta siis kymppi ja nopein aika (myös yhteisaika). Vaan ei minua harmittanut, koko kisakokemus oli huisi ja ihmeellinen.


Olen niin ylpeä Lotasta ja Sofista. Heillä on aikas lyhyt yhteinen historia, ja vasta vähän treeniä ja kisoja takanaan. No Lotta on urheilija ja taitava ohjaaja, mutta meidän Sofi on tavallisen tallukan koulima pieni, nuori (2v 8kk) ja kokematon spanelityttönen Sipoon peräkylästä. Ja silti pistivät Suomen huipuille tosissaan hanttiin. Minulla on edelleen suu auki ällistyksestä :) Ja pirskatti, on ne nopeita!

Ja sokerina pohjalla. Olen odotellut Mäntsälän Mian ja Natson tuplaa SM-areenalla. Nyt se tuli ja saivat pronssimitalit kaulaansa. Onnittelut heille!!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Taas juoksuttaa, mut erilailla.


Näin romanttisisssa tunnelmissa tavattiin Männistön lavalla

Mulla alkoi taas ne juoksut. Mamma hoksas sen kun mä putsasin itseäni, olen silleen siisti tyttö. Siitä alkoi se sama rumba ku viimeks ja mun tekemisiä seurailtiin tarkkaan. Mamma sähköposteili ja sopi asioista kasvattaja-Ullan kanssa. Sulhokin niillä oli valmiiksi katsottuna, se on se Ringo josta mamma kovin tykkää. On kuulemma niin herrasmies että luulis kelpaavan mullekin, ja toisaalta niin sitkee sissi, että kestää mun pienet nirppailut. No ehkä mä olen joskus vähän olevinaan, koska tiedän et oon hirmu hyvä.

Mun juoksut alkoi lauantaina 25.5. ja viikon kuluttua siitä lähdettiin treffaamaan Ringoa. Me huristeltiin Ullan kyydissä isoon kaupunkiin ja kiivettiin ison talon pitkät portaat. Sit niiden ovi aukes ja himputti mikä hulabaloo alkoi. Ringo ryysi eteiseen iso naama innosta hekuen ja kuvitteli että mä olisin helppo tapaus. En muuten ollu, pistin sille kunnolla hanttiin melkein puoltoista tuntia. Pitihän mun varjella mainettani! Mut mamma oli kuitenkin oikeessa, olihan Ringo aika ihana ja lopulta annoin sen käydä mun selässä.

Sunnuntaina treffattiin uudelleen Kellokosken Männistön tanssilavan maisemissa. Nyt mä en enää nirppaillu ja me hoidettiin homma noppaan. Yks vieras nainen vähän auttoi sillä meidän tyypit ei osaa lisääntymisjuttuja.

Maanantaina mamma otti mut ja Zorron mukaan yhteen treenipaikkaan. Ja kas, Ringokin tuli sinne, ja se sama nainen, sen nimi on Jaana. Sit me tehtiin taas niitä pentusia. Lopuks mamma rupes maanmuokkaushommiin ja minä pääsin Zorron kanssa mettään juoksemaan.

Sen koommin en oo Ringoa nähnyt. Tyypit sanoo et homma on hoidettu, et nyt vaan ootellaan tuleeko musta äitikoira. Kotona oon pitäny vähän omaa hauskaa meidän poikien kanssa, ja yhden kelpienartun ihan hurmasin rakkausleikilläni.

On tää ollu sellainen keissi et olen oppinu paljon. Mun ei kuulemma tarviikaan vahtia perääni, et on ihan ok päästää joku puolituttu uros selkään. Toisaalta mamma saa olla tyytyväinen näin luotettavaan narttuun. Mä en ole sellainen tyttö joka kieroilee ja karkaa lisääntymisreissuille. Mammasta tuli muuten ihan ihmeellinen, se höpöttää äitikoirajuttuja mun korvaan. Sillä on varmaan jotain hormonivaivaa.

-Sofi

Juoksut meni näin
alkoi la 25.5.2013
1. astutusyritys la 1.6. (8. pv)
2. astutus su 2.6. (9. pv)
3. astutus ma 3.6. (10. pv)