keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sofin tupla on cockereiden eka :)


Meinasin ihan unohtaa... Sofin valionarvot tupsahtivat KoiraNettiin
Pieni Sofi-typsy on Suomen ensimmäinen agilityn kaksoisvalio-cockeri!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kisoissa pitkästä aikaa


Sofi on toipunut sterkkauksestaan hyvin, mutta Zorro potee vielä jalkaansa. Minun silmääni Zorro näyttää jo aika hyvältä mutta sitä pidetään vielä kevennetyllä, se saa mennä vain kevyttä rentoa ravia ja hieronnassa käy vielä ainakin yhden kerran. Zorron mieli on kuitenkin hyvä ja se tarjoaa kovasti palloa potkittavaksi. Tästä kevennetystä on tullut yllättävä ongelma minulle, kunto himputti ei nouse kun on vain yksi koira treenattavana ja sekin sellainen hirmu jonka kanssa ei tarvitse juosta. Sofille on tehty kuntoa metästämällä (luontoa häiritsemättä tietysti), se kun on niin tervettä ja mieluista kummallekin.

Niinpä ekaan kisaan pitkästä aikaa ilmosin pelon sekaisin tuntein, valitsin Purinan vaikka arkailen hieman sen alustaa. Samapa tuo mistä tämän touhun aloittaa, kunto oli kuitenkin vajaa ja selviytymistaisto - miten jaksan maaliin, vie nautintoa pois, mikä on tietysti täysin oma vikani ja valintani.

Perjantaina mentiin siis Purinalle. Minulla oli hermot riekaleina, pelkäsin miten löydän esteet, jaksanko juosta ja muljahteleeko jalat epätasaisella alustalla. Ja koiran puolesta, löytääkö Sofi esteet punaisesta pöperöstä, pääseekö ylös siitä, liukasteleeko, tippuuko rimat... Eniten hermostutti mitä höperö ohjaaja tekee, ja mitähän sen suusta pääsee.

Ennen ekaa starttia kiersin hermostuksissani ympyrää. Mutta startissa Sofi oli hyvä ja luotettava, se halusi tehdä nollaa ja tekikin vaikka minä hyydyin hallin toiseen päähän loppusuoran alkuun. Siinä oli sellainen takaakierto joka piti hoitaa ja sitten posottaa hallin toiseen päähän hyppyjen ja aan kautta. No siihen se sitten jäi kun jalat ei vieneet ja Sofi pyörähti loppusuoralla ympärikin kun takaaleikkaus tapahtui yllättäen huutamalla. Mutta nolla kuitenkin ja Sofi oli sillä totutettu alustaan.

Toiseen en enää hermoillut, Sofin asenne oli niin hieno. Tiesin että se tekee mitä pyydän, katsoo ja kuuntelee ohjeet ja lukee rataa hyvin. Toinen agistartti meni taas ihan täydellisesti mitä nyt ohjasin yhden hypyn väärin päin, mutta Sofi oli hieno. Maalissa olin ihan sulaa vahaa koiralle vaikka tuloksena oli hylly.

Kolmanteen menin jo täysin rentona nauttimaan. Päätin että ainoastaan juoksen, en tee mitään tilpehööri-ohjauksia, juoksen vaan suoraan enkä pysähtele. Niinpä me tehtiin koko rata takaakierroilla ja persjätöillä, ei mitään ylihienoa kikkailua ja vide että nautin ja hyvin meni. Hienosti meni muutkin, esim yksi upea kelpie meni aivan jäätävästi. Mutta mutta, tuloksissa eräs pieni musta sokkeri oli nopein! Menin tosiaankin lukemaan tuloksia vain koska kiinnosti paljonko jäätiin sille kelpille. Oli iloinen ylläri kun tilanne olikin toisin päin.

Olen niin tyytyväinen. Me totuttiin siihen alustaan hyvin, rimakaan ei tippunut vaikka ekalla radalla kuulin kolahduksen. Ja jaksettiiin, minäkin sitten lopulta. Ekalla hyydyin pitkälle juoksuloppusuoralle, mutta muissa starteissa ei vastaavaa onneksi ollut. Sofi oli loistava, ihana, helppo ja sen asenne oli ihan kultaa. Se halusi tosissaan tehdä yhteistyötä ja hää olikin ihan täydellinen! Kisojen jälkeen hain vielä Leenan pääsiäisenviettoon, Purina oli yllättäen ihan Leenan naapurissa. Mukavaa kun lapset asuu nyt ihan lähellä.

Noin muuten elämä on pyörinyt tyttärien muuttojen ja puutarhan kevättöiden merkeissä. Nyt me jatketaan niissä teemoissa, paitsi että Zorro pääsee ensi viikonloppuna mejäkurssille, minä aloitan jo keskiviikkona teoriapuolella.