torstai 7. joulukuuta 2017

Hillasta agilityvalio!

Hilla 💚Agilityvalio

Mihinkäs me jäätiin... kesällä käytiin SM-kisat josta tuliaisena paljon hyllyjä ja siitä alkoi harrastusten kesäloma.

Heinäkuun lopulla Hilla sterkattiin. Kesän aikana opeteltiin uusi lähtöasento, koska istuminen tuntui liian vahvalta pidätteeltä. Jossain vaiheessa henkiset peikot alkoivat taas helpottaa ja nyt aksaaminen tuntuu olevan hälle mukavaa. Täytyy toivoa että tämä kestää, eikä irtokoiria ilmaannu radalle Hillaa järkyttämään. Hää on kyllä himpun taas aikuistunutkin :)


Eniveis, Hilla alkoi kulkemaan ja menee nyt niin hyvin kuin kuunaan tarvitsee mennäkään. Olen niin iloinen ja tyytyväinen!

Ja kun kerran lähti kulkemaan niin myös tuloksia alkoi tulemaan. Hilla agi-valioitui viime viikonloppuna tehtyään huikean triplanollan. Keskimmäisellä radalla Hilla juoksi hienosti tasatuloksen vanhan kilpakumppanimme Natson kanssa. Näin Natson radan ja se oli hieno! Lähdettiin lenkille ja kohta minua tultiin huutelemaan, kun tuloksissa oli jotain ihmeteltävää. Päättelin että oli tullut kolmanneksi tai jotain ja että kyselevät sertistä, mutta Hilla olikin juossut saman voittoajan Natson kanssa. Olinpa tyytyväinen! Annettiin voitto kunnianosoituksena Natsolle, jolla sattui olemaan uransa vika kisa ja vika startti. Hilla sai myös SM-nollat kasaan.

Sofilla kaikki hyvin. Viime SM-kisojen jälkeen päätin etten pysäytä sitä enää aalla koska se on mielestäni vähän brutaalia, ainakin noin vauhdikkaalle koiralle. Noh, annoin pikkusormen ja siitä se sitten lähti... Vailla mitään tolkkua pieni musta spanieli paineli menemään. Jouduin ottamaan kontrollipisteen, eli pyäytysaan takaisin ja se olikin taas oma hommansa :) Lähdön suhteen olemme päässeet myös eteenpäin. Ja niin hienosti Sofi on aksannut! Viime kisoissa meinasi hältäkin päästä triplanolla, mutta keskimmäisellä tippui rima. Metsästämme tuplanollaa edelleen.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kevyt flunssakausi


Helmikuun alussa mulle tuli normaalia pahempi flunssa. Sen kanssa meni melkein pari kuukautta keuhkot aika lailla kökköinä ja edelleen köhityttää. Ei juuri aksailtu saati lenkkeilty, mitä nyt pellon reunalla könötettiin. Hengittäminen oli aika vaikeaa, enkä halunnut keuhkokuumetta tai muita jälkitauteja. Nykyään kun minulla on astma, flunssat tuntuvat olevan pahempia ja tämän talven flunssa kuuluu muillakin olleen vaikeampaa sorttia.

Lopulta päästiin pellonlaidalta metsään liikkumaan. Sitten koirille tuli flunssa. Rupesivat vuoronperään kakomaan kurkkujaan ja taas tuli taukoa. Onneksi Hilla kilttinä tyttönä aloitti juoksut joten ne menee nyt samalla tauolla. Koirat on olleet aksaamatta aika kauan. Minä sentään pääsin viime maanantaina juoksentelemaan villakoiran ja suomenlapinkoiran kanssa 😍

Nyt ollaan kahden viikon varoajalla, ei tavata ketään, eikä käydä missään ettei tartuteta. Onneksi oma kenttä on sulanut ja kuivunut.

Hilla on harjoitellut keppikulmia. Ne täytyy opettaa sille vahvaksi ja oikeaksi osaamiseksi, sillä se oikaisee herkästi. Kunhan saadaan aloitus oikein, Hilla menee upeasti loppuun asti. Toki sitä pitää tsempata koko ajan, että tietää tekevänsä oikein. Puomia rakennellaan myös, eritysesti vauhtia haralle menoon, mutta sitähän me ollaan tehty aina. Hilla sai vuodenvaihteessa namimaatin  puomireeneihin.

Sofi on harjoitellut rauhoittumista ja aksatessa hiljaa olemista. Siitä voi päätellä ettei me olla tehnyt rataa vaan yksittäisiä esteitä. Siinä vaiheessa kun minä alan juoksemaan kiihtyy Sofi ja huuto alkaa. Meillä ei haukut hauku, jos minulta kysytään. Aina ei kysytä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Putkeen! -lehden kuvasatoa 1/2017

Muistot talteen: Putkeen! -lehdessä oli artikkeli Vantaan EO-karsinnoista ja mekin päästiin kuvaan, vieläpä pienen haastattelun kera.



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

EO-karsinnat ja SM-hallikisat, päivä 2

Sofin (Ladysplit's Elanor) EO-menolippu! 
Ihmeellisiin paikkoihin tämä musta hurimus tätiaksaajaa vie, kuten palkintopallille ja nyt vielä Italialla uhkaa!

Sofi oli aamulla normaali iloinen oma itsensä ja liikkui hyvin. Lähdettiin kisapaikalle, ajattelin että jos jotain näkyy niin tullaan pois. Mitään ei kuitenkaan päivän mittaan ilmennyt, rimatkin pysyivät kannattimillaan paitsi yksi, mutta se oli minun vikani.

Päivä oli kaoottinen, ei muille, mutta meidän tiimille oli. Yleisöä oli paljon, niin paljon että nuori ja hieman herkkis Hilla oli hallissa liikkuessaan ja starttiin mennessään aika lailla järkyttynyt. Toisaalta tämä oli juuri sitä mitä Hillan kanssa tultiin harjoittelemaan. Sofi puolestaan oli edellisen päivän jäljiltä tietoinen että täällä juostaan kilpaa. Ja sehän juoksi, vailla mitään tolkkua.

Ensin oli Anne Viitasen agirata (en löytänyt kuvaa).

Hilla oli jo lähtöön mennessä vähän järkky, en saanut sitä leikkimään yhtään. Keppien jälkeiseen puomi-putkierotteluun meidän rata kosahti. Hää ei vaan osannut sitä ja ehkä minulta pääsi huono rintamasuunta. Sellaista se on, nuoret koirat ei vaan osaa kaikkea. Yritettiin pitää hauskaa.

Sofi oli villillä päällä. Minulta pääsi virhearvio että ehdin, vaan en ehtinyt. Heti alussa hylly ja loppukin aika hurjaa.

Kahden hyllyn jälkeen oli aika yllätys kun kuulin että kokonaistuloksissa tultiin kuitenkin kakkoseksi!


Tuloksellaan Sofi pääsi myös Halli-SM kisoihin.
Tuomarina Arto Laitinen.

Ja taas, paniikkikaahotusta heti alusta. Siinä se sitten olikin, alun ylimääräisestä kaarroksesta tiesi että homma on ohi. Hienot kepit Sofi teki ja lopun sössin minä. Yhteispelillä se sujuu.

Lopputulemana kuitenkin että voitettiin paikka Suomen EO-joukkueeseen Italiaan! Ihan huikeaa! Annettiin paikka heti eteenpäin, mitäs me sillä.


  • Tästä nyt opiksi että ennen kesää täytyy harjoitella kahden päivän kisoja. 
  • Hillalle viikonloppu oli loistavaa kisatreeniä. 
  • Sofi selvisi terveenä. Meillä kävi fyssari tiistai-aamuna tarkistamassa koiran, eikä mitään vakavaa onneksi löytynyt. Sovittiin että pidetään pieni tauko. 
  • Huudettuani kaksi päivää aksaa omat keuhkoni ovat paremmat. Hyvin käy aksa keuhkojen avaamiseen.
  • Tulosta ei voi tietää etukäteen. Aina kannattaa yrittää, vaikka vähän flunssaisena.

EO-karsinnat, päivä 1

Mustavalkoiset

Joskus minäkin katson koiraa

Ilmosin koirat 18. -19.2. EO-karsintoihin Vantaalle kun mukavasti saatiin isot kisat lähelle. Sofi pääsi mukaan ranking-sijansa perusteella ja Hillalle ostin isojen kisojen harjoittelupaikan ilmon vapauduttua rajoituksista.

Sitten iski flunssa. Pari viikkoa liikunta oli pellon reunassa töröttämistä keuhkoja ulos yskien. Pelkäsin keuhokuumetta ja se rauhoittaa kummasti. Marko käppäili koirien kanssa, kunnes flunssa iski häneenkin.

Lauantaina lähdettiin kisapaikalle, sillä minulla ei ollut saikkulappua ja 120 egeä on summa josta en hevillä luovu. Keuhkot kökkönä röhien, eikä yhtään liikuntaa alla oli meidän lähtökohdat kisoihin.



Agirata, tuomarina Anne Savioja.


Hillan kanssa mentiin starttiin ja hää oli niiiiiiin hieno! Ei mitään keinukammoa enää, puomille mennessä hällä oli sentään jo haju mitä siellä tehdään. Hilla oli upea radallaan. Minulla ei jalat toimineet, olin koiran tiellä. Hilla törmäsi minuun ennen aata ja joutui nollavauhdista räpiköimään aan ylös. Hilla teki hienon nollan 0.16 yliajalla.

Muutama koira oli välissä ja mentiin Sofin kanssa radalle. Edellisestä radasta tiesin että koiran eteen ei kannata yrittää, lasken koiran alta pois ettei tule ruumiita.

Startti oli normivaikea ja siitä sitten pam pam pam, kaikki sujui, järjestin vaan itseni seuraavaan tilanteeseen kertomaan uudet ohjeet ja Sofi paineli menemään. Rata tuntui hyvältä, aikaa ei ollut ylimääräiseen, tehtiin vain oleelliset. Sofi juoksi huippuajalla johtoon joka piti loppuun asti! Sofi oli ihan kurko! Nappisuorituksen se vaatii, mutta niinhän se on kaikilla ja sitähän ne siellä reeneissä harjoittelee. Minä olin äimänkäkenä.





Hyppäri, tuomarina Arto Laitinen.


Hillan kanssa hyppärillä palasin höperöaksaan. Ei vaan pää toiminut, en muistanut, jouduin väärälle puolelle, pienessä itseharmissa yritin kursia jotain kasaan. Homma jatkui vielä nollana kunnes taas unohdin - koiran - josta hylly. Hilla oli hieno ja pidettiin hauskaa koko rahan edestä!

Sofin kanssa hypärillä olin piirun verran parempi. En hyvä, jäin taas väärälle puolelle, mutta himputti kun halusin sen nollan. Sofi oli edelleen hieno ja ohjaajasta huolimatta teki räpelön nollan, jolla saatiin kuudes sija.

Putkensuun vaihto. 
Ei sitä edessä olevaa väärää vaan tämä toinen.

Kotiin lähdettiin voittolakupaketin kera. Oltiin myös hyvissä asemissa EO-paikkaan, siihen mitä me ei edes haviteltu.


Kotona otettiin päikkärit ja lähdettiin peltolenkille mahtavaan auringonpaisteeseen. Avaimet jäi kotiin ja odoteltiin pientareella istuen ja kännystä kyttäillen milloin Marko tulee kaupasta kotiin. Kaikki oli hyvin aina iltaan asti kunnes Sofi valui rennosti sohvalta alas ja ontuen hetken takajalkaansa. Hitskit minä huomisesta tai mistään, mutta että ontui. Onneksi ei sitä missä on ykkösen polvi vaan toista, ihan väärää jalkaa. Ei mennyt mulla jakeluun kun mitään ei ollut sattunut. Lopulta sain katseen irti jalasta ja näin koiran. Apea, liian rauhallinen ja häntä roikkuu. Vesihännän oireet. Sofilla on kerran ollut ja se uusii herkästi. Tuli varmaan kylmällä ojanpenkalla istuskellessamme. Sain sen lämmöllä ja kevyellä hieronnalla hoidettua pois. Häntä nousi ja heilui. Päätin että katsotaan aamulla miltä koira näyttää.