Mustavalkoiset
Joskus minäkin katson koiraa
Sitten iski flunssa. Pari viikkoa liikunta oli pellon reunassa töröttämistä keuhkoja ulos yskien. Pelkäsin keuhokuumetta ja se rauhoittaa kummasti. Marko käppäili koirien kanssa, kunnes flunssa iski häneenkin.
Lauantaina lähdettiin kisapaikalle, sillä minulla ei ollut saikkulappua ja 120 egeä on summa josta en hevillä luovu. Keuhkot kökkönä röhien, eikä yhtään liikuntaa alla oli meidän lähtökohdat kisoihin.
Agirata, tuomarina Anne Savioja.
Hillan kanssa mentiin starttiin ja hää oli niiiiiiin hieno! Ei mitään keinukammoa enää, puomille mennessä hällä oli sentään jo haju mitä siellä tehdään. Hilla oli upea radallaan. Minulla ei jalat toimineet, olin koiran tiellä. Hilla törmäsi minuun ennen aata ja joutui nollavauhdista räpiköimään aan ylös. Hilla teki hienon nollan 0.16 yliajalla.
Muutama koira oli välissä ja mentiin Sofin kanssa radalle. Edellisestä radasta tiesin että koiran eteen ei kannata yrittää, lasken koiran alta pois ettei tule ruumiita.
Startti oli normivaikea ja siitä sitten pam pam pam, kaikki sujui, järjestin vaan itseni seuraavaan tilanteeseen kertomaan uudet ohjeet ja Sofi paineli menemään. Rata tuntui hyvältä, aikaa ei ollut ylimääräiseen, tehtiin vain oleelliset. Sofi juoksi huippuajalla johtoon joka piti loppuun asti! Sofi oli ihan kurko! Nappisuorituksen se vaatii, mutta niinhän se on kaikilla ja sitähän ne siellä reeneissä harjoittelee. Minä olin äimänkäkenä.
Hyppäri, tuomarina Arto Laitinen.
Hillan kanssa hyppärillä palasin höperöaksaan. Ei vaan pää toiminut, en muistanut, jouduin väärälle puolelle, pienessä itseharmissa yritin kursia jotain kasaan. Homma jatkui vielä nollana kunnes taas unohdin - koiran - josta hylly. Hilla oli hieno ja pidettiin hauskaa koko rahan edestä!
Sofin kanssa hypärillä olin piirun verran parempi. En hyvä, jäin taas väärälle puolelle, mutta himputti kun halusin sen nollan. Sofi oli edelleen hieno ja ohjaajasta huolimatta teki räpelön nollan, jolla saatiin kuudes sija.
Putkensuun vaihto.
Ei sitä edessä olevaa väärää vaan tämä toinen.
Kotiin lähdettiin voittolakupaketin kera. Oltiin myös hyvissä asemissa EO-paikkaan, siihen mitä me ei edes haviteltu.
Kotona otettiin päikkärit ja lähdettiin peltolenkille mahtavaan auringonpaisteeseen. Avaimet jäi kotiin ja odoteltiin pientareella istuen ja kännystä kyttäillen milloin Marko tulee kaupasta kotiin. Kaikki oli hyvin aina iltaan asti kunnes Sofi valui rennosti sohvalta alas ja ontuen hetken takajalkaansa. Hitskit minä huomisesta tai mistään, mutta että ontui. Onneksi ei sitä missä on ykkösen polvi vaan toista, ihan väärää jalkaa. Ei mennyt mulla jakeluun kun mitään ei ollut sattunut. Lopulta sain katseen irti jalasta ja näin koiran. Apea, liian rauhallinen ja häntä roikkuu. Vesihännän oireet. Sofilla on kerran ollut ja se uusii herkästi. Tuli varmaan kylmällä ojanpenkalla istuskellessamme. Sain sen lämmöllä ja kevyellä hieronnalla hoidettua pois. Häntä nousi ja heilui. Päätin että katsotaan aamulla miltä koira näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti