keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hyllyjä vaan

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Purinalla. Tuplaahan me Sofin kanssa haettiin ja tuossa starttimäärässä oli kolme mahdollisuutta, mutta ne meni kaikki hyllyiksi. Oli vähän sellaista tunnetta ettei Sofi ollut tottunut hakemaan esteitä siitä punertavasta alustasta ja ainakin lämppäalueella se oli joka esteen jälkeen turvallaan, eikä löytänyt keppejä. Lämppäalue oli pöperöisempää eikä samaa ongelmaa ollut kisaradalla. No oli miten oli, siis hyllyjä tuli ja ''suorinta tietä pois'' sanoi tuomari monta kertaa :)

Mutta silti, nyt kun joutui ihan urakalla miettimään, niin tätä minä haluan tehdä! Tulkoon hyllyjä, ei ne tulokset todellakaan minua kiinnosta, aina tulee uusi kisa ja aina joku voittaa. Maailma ei siitä miksikään muutu vaikka me voitettais tai hyllytetään hirmu monta kertaa. Tykkään kun paukutetaan menemään eikä liikoja varmistella. Mennään nyt näin pari vuotta niin katsotaan tuleeko sitä varmuutta ja henkistä kanttia lisää. Tulee varmasti, sitä kohti! Niin ja meillä oli siis hauskaa.

Paitsi perskules vika lähtö, siinä joku ääliö päästi koiran radalle vaikka se hiipi melkein rimalle asti. Nootti ohjaajalle!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kisoissa Ojangossa

Nollajahti Sofin kanssa jatkui BATin kisoissa Ojangossa, ja nyt pääsi Zorronkin mukaan harrastamaan. Ja kyllä me harrastettiin, niin paljon että vikat startit meni jo ihan hukkaan, tämä nainen ei jaksanut juosta. Ehkä pitäisi miettiä kuntopuolta ja kaivaa se himputin kuntopyörä esiin, ehkä.

Eka oli hyppäri johon Zorro lähti kakkosena. Vähän se oli taas kuin alkkisen katkokävelyä - mun katkoaksaus, unohtaa, pysähtyy, muistaa, nykii ja steppaa uuden suunnan, ja sitä rataa. Muuri meni meiltä pitkäksi, putken edessä olin tiellä, lopun putken jälkeiseen hyppyyn en meinannut keretä, siitä kiljahdus. Mutta meillä oli hauskaa ja se on pääasia.



Sofin kanssa loppuhypyt hieman kauhistutti kun en ollut Zorronkaan kanssa ehtinyt. Päätin muuttaa juoksulinjaani jo sieltä pari hyppyä ennen putkea lähtien. Sofilla tein muuten samat virheet kuin Zorrolla, muuri venyi vieläkin enemmän ja jouduin ohjaamaan seuraavan hypyn niin sitkeästi että jäin jälkeen ja putkeen mentiin lopulta niskapersotteella. Loppu meni hyvin, linjaus onnistui ja nollaa pukkasi :)

Keskimmäinen oli vaikealla keppiviennillä + puolenvaihdolla oleva agirata. Minulle keppien jälkeiset puolenvaihdot on ihan myrkkyä, en osaa rytmittää, enkä mahdu pieneen väliin, ja tässä oli justiinsa pieni väli. Mutta yritettävä oli mitäs siinä muutakaan voi. Siinä juostessa huomasin että ehdin kuitenkin keppien alkuun ja tein niin himputin hienon ja yksinkertaisen persjätön tiukkaan avokulmaan, ja Z-mies juosta posotti eikä ollut mitään ongelmaa. Loppuun tuli liiallinen kiinnipito, mutta muuten mentiin hienosti!

Sofilla olin päättänyt että leijeröin kepit, vaikka siellä oli tiukka avokulma, ja kaukana. Mutta edeltävä pussiinlähetys jäi minulta vajaaksi ja lähdin liian hätäisesti sivuliikkeeseen, se liike imi Sofin pois pussilinjalta. Otettiin uudestaan ja leijeröinti onnistui, mutta loppuradalla oli aika paljon hässäköintiä. Tästä hylly, ja tietty se keskimmäinen.

Vikasta agiradasta voin sanoa että oli liikaa, pää ei enää toiminut eikä reidet jaksaneet. Mutta mukana pyörittiin, vaikkei oikein ole edes muistikuvaa. Sen muista että Zorron kanssa toisessa päässä hallia piti juosta hypylle kääntämään mutta reidet sanoi että tää on nyt tässä, he ei enää juokse. Ja Sofin kanssa samassa kohdassa ihan sama juttu. Mutta maaliin päästiin kun oli pakko, eihän sinne voinut jäädä. Sofi viihdytti itseään karusellipyörähdyksin kun odotteli minua. Tämä ei enää ollut aksaa ja huono kunto hieman harmitti.

Yhteenvetona kuitenkin kuudesta yrityksestä viisi nollaa, kyllä olen tyytyväinen! Zorrolle siis peräti tripla. Ja minä kun en tuloksia katsele niin kutsu kävi näin,
Sofille VOITTO hypäriltä
Zorro tuli toiseksi kakkosradalla (tuli täysin yllärinä, hiukan hihkuin)
Sofi oli neljäs kolmannella radalla


maanantai 11. marraskuuta 2013

Sofista hyppyvalio!

Aloitetaanpa keskiviikosta, jumpatessa tulin kertoneeksi Sofille, että ''aksassa on muuten tarkoitus juosta numerot järjestyksessä ja yritetään tehdä nollarataa''. Sofi sisäisti kerralla ja torstaina ekassa Juha-treenissä alkoi paukuttamaan nollaa. Se suuren radan avaruus ja juoksemisen riemu mitä koettiin oli mahtavaa. Hallissa oli uusi hyvä alusta, eikä minun tarvinnut pelätä kompastumista tai jalkojen rikkoutumista. Nollaratojen myötä meidän varmuus ja rohkeus pääsi suorastaan lentoon, ja oltiin hirmu onnellisia. Se tuli kyllä tarpeeseen!

Lauantaina lähdettiin hyvällä mielellä Hyvinkäälle kisoihin. Oli tunne että yhteistyö pelaa, lähdöt skulaa ja pysäytyskontaktit pitää. Ja nämä kaikki pelitti kaiken aikaa ihan täydelleen, Sofin kanssa oli hirmu hauskaa ja helppoa aksata.

Ensimmäinen agirata oli vauhdikas agirata, jossa oli vaikean tuntuinen välistäveto keppien jälkeen. Mulla oli aika pelinaisfiilis ja halusin olla rohkea. Leijeröin keppien jälkeisen hypyn ja juoksin pakkovalssiin. Sitten vaan asioista tapahtui ja meidän eka nolla oli totta. Maaliintulotuuletus oli sen mukainen, kaikki kyllä tiesivät että onnistuttiin. Vajaa sekunti hävittiin voittajalle, ja sekin tärvääntyi kepeille mennessä kun Sofi kaatui kurvissa kyljelleen. Syynä oli varmaankin hallin liukas matto + ei tarpeeksi jarruttava ohjaus, onneksi ei kuitenkaan käynyt huonosti. Tästä kolmas sija.


Toinen agirata taas taattua Annea, hauska ja vauhdikas. Ohjasin neloshypyn älykääpiömäisen huolimattomasti ja hyllytin, muuten mentiin taas niin pirun hienosti. Sofi tarjosi siis peräti triplaa, mutta itse tyrin, ja tietty juuri sen keskimmäisen.




Kolmas oli hyppäri haasteineen. Meillä kävi pieni väärinymmärrys kepeille mennessä ja Sofi lähti väärälle hypylle. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä, Sofi antoi väärän hypyn pois ja lähti posottamaan nyt vaikeutuneeseen avokeppikulmaan ihan täydellisellä sisäänmenolla. Minulta hiukkasen leukaluu loksahti tantereeseen katsellessani, että tekeekö se sen, ja tekihän se, ihme likka! Juostessa peukutin tuomarille kun piti briljeerata että minun koirapa osaa keppikulmat :) Keskiosa meni hiusin hienosti, putkijarruineen kaikkineen. Lopussa olin sokkarilla hieman koiran tiellä, mutta tuloksissa kolmas sija ja viimeinen hyppyserti. Sofista tuli käsittääkseni rodun ensimmäinen hyppyvalio! Oli taas aika herkkää, mutta nyt hyvällä tavalla :)



Ja huom, nyt on näyttelytuloskin hoidettu ajallaan kasvattajan ystävällisellä patistuksella. Vaikka helppohan se käyttiksen kanssa oli hoitaa, kun ei ollut sitä hirveää karvashowta ;)

La-su yön kuuntelin lihasten kasvua, pakotti ja särki niin ettei uni juuri tullut. Sunnuntai-aamuna varhain lähdettiin Katrin ja Valon kanssa Lappeenrantaan Jenna Caloanderin koulutukseen. En ole ollut Jennan koulutuksissa, mutta pienesti fanitan häntä, ja kaikkeahan pitää kokeilla. Tykkäsin, ja opin esteen ohittamisen sekä yhden linjaustyrkkäysjutun josta tulee olemaan vielä hyötyä. Se oli hyvä reissu :)