sunnuntai 15. helmikuuta 2015

TUPLA viimeinkin

Heh, sitä puuttuvaa tuplaa saikin kotvan odottaa, mutta nyt se on plakkarissa ja tulokset kesän rientoihin saavutettu. Podettuani helvatinmoisen flunssan jouduin ihan asiakseni kisaamaan, mutta nyt on helppo hengittää ja nautiskella.

Ensin oltiin Ojangossa, tuomarina Savioja. Sofi juoksi ekan nollana mun pienillä huojumisilla. Toka oli selkeästi vaikeampi rata josta hylly. Vikan radan hyllytin kakkosesteellä kun ohjasin siihen ekan radan alun. Sofi juoksi radan nollana, eli meni minne ohjasin. En onneksi tiennyt virheestäni menessä, eli hyvällä mielellä mentiin. Kisan jälkeen avaudin tuomarille ettei me saada tuplaa kun keskimmäinen rata on alvariinsa vaikein. Pitivät ilmeisesti kriisipalaverin viikolla, sillä seuraavana viikonloppuna Lahdessa keskimmäinen oli ihan tehtävissä :)

Lahdessa eka oli ihana, paitsi etten saanut koiraa oikealle linjalle 8putkesta tullessa.  Siitä hylly, mutta muuten rata meni hyvin.

Keskimmäinen oli tehtävissä, josta melko hyvä nolla. Kolmas piti mennä nauttien mutta mämmin, ja lopulta jouduin näkemään vaivaa, keskusteltiin tovi ja saatiin se lopulta nollaksi. Ei mikään hyvä, mutta väkisin rävelletty tuplanolla kuitenkin. Kyllä helpotti.

Ystävänpäivänä Ojangossa Karstusen ihanat juoksuradat. Eka oli jo hurmaavan laaja, ensimmäistä kertaa käytin eteenkäskyä keskellä rataa, ja kyllä Sofi lähtikin, juoksin perässä ja ihailin sen menoa. Kerran oli takaakierrossa koiran edessä enkä jättänyt laskeutumispaikkaa ja rima tuli alas. Lisäksi mämmin pakkovalssin, en kääntynyt koiran mukana joten käänsin liikaa, seurasi huono linja ja arpomista. Näitä on nyt alkanut tulemaan, että koira kääntyy liian hyvin, tai siis oikein hyvin. Tähän pitäsi reagoida oikein ja sovittaa ohjaus ja jaksaa kääntyä. Ekasta femma.

Toka oli vauhdikas hyppäri. Menin ihan väärällä asenteella, kun piti juosta töpötin. Oppia ikä kaikki. Vaikka koirani on sähäkkä käyttölinjainen, olen itse enempi ojankaivuulinjainen ja mun täytyy muistaa nostaa itseni starttiin. Meni ihan tuhannen hyllyksi tämä. Hyvää oli se ettei tule ikuna enää laitettua koiran syyksi omia toilailuja.

Kolmas oli niin namu ettei mitään rajaa. Siinä piti osata rytmittää ja olla huolellinen juuri ennen kiirettä. Tämä oli niin sitä aksaa mistä tykkään, pientä riskiä ilmassa, mutta jokainen este vuorollaan yhtä tärkeitä. Me mentiin niin hyvin, todellista yhteistyötä. Yhdessä tiputettiin rimakin, minä huusi rimalla ja Sofi tiputti. Oltiin aika hurjia ja nautittiin paljon. Alexandralle kiitos videoinnista.


Ollaan muuten saatu treeniasiat hyvään kuntoon, ja ihan oman seuran reeneissä. Meidän torstain tunti on neljälle turhan kireä, varsinkin kun koulutan siinä samalla. Onneksi meille aukesi paikka kouluttajien tiistaireeneihin. Siellä on aikaa vähän miettiäkin ja nyt päästään pureutumaan meidän lähtöongelmaan. Aiemmin on ollut pakko päästää koira matkaan vaikka varastaen, mutta nyt on aikaa vaatia pysymistä. Hyvä juttu, tämä avittaa paljon. Toisaalta ei olla enää käyty ulkopuolisilla, mutta sellaista se on, kaikkea ei voi saada.