lauantai 30. heinäkuuta 2011

Meillä juostaan

Tehtiin pieni kesälomaturnee, perjantaista keskiviikkoon. Ensin mentiin Turkuun jossa ostettiin starttipistooli. Olisin halunnut jonkun muun pamahtavan asian, mutta edes yleisurheilupuolella ei oltu kehitetty mitään muuta lähetyspaukahdusta, vaan yhä vieläkin juoksijat ammutaan matkaan. Nöyrryin ja  ostin aseen näköisen, eiköhän tähänkin totu. Asuntomessuilla käytiin Kokkolassa. Uutuutena tuntui olevan lasiset seinät. Ennen tehtiin seiniä jossa oli ikkuna, nyt  bongattiin lasiseinä jossa oli pala kiinteää keskellä. Siis ikkuna jossa oli seinä.

Sunnuntaina kuului kotijoukoilta kummia, Sofilla alkoivat ensimmäiset juoksut ja tytöt joutuivat yhdessä pöksyostoksille. Meillä olikin reissua ennen vähän kissaperhemäinen olo, sillä Sofi pudotteli ahkerasti vähiä karvojaan. Aikataulu meni suurin piirtein näin, sunnuntaina alkoi tiputtelu, torstai-iltana Sofin ja Zorron ystävyys syveni suureksi rakkaudeksi kun Sofi pyysi Zorroa astumaan itseään. Sen illan Z vietti Sofin selässä, mutta pöksyt pysyivät visusti jalassa. Torstai oli siis hekumallinen, perjantaina ei astuttu (Pia ja Hertta kylässä koko illan) lauantai-iltana astuttiin. Nää on niin rakastuneita, mutta vain iltaisin, ja tiputtelu jatkuu.

Perjantai-iltana Pia ja Hertta kävivät kylässä ja aksattiin ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan. Rata tehtiin Agirodun Open Class 2011 rataa mukaellen, mitä nyt vähistä esteistä saatiin aikaiseksi.

Kaikki kolme koiraa oli ihan superhyviä ja hiukkasen oli kivaa ja nautinnollista. Kunto vaan loppui kesken ja tuntui ääliömäiseltä opettaa koiraa hidastelemaan ja odottamaan ohjaajaansa. Nyt täytyy tehdä mulle kuntoa ja nopeutta!! Sofikin päräytti samaa rataa, mutta ilman keppejä. Sekin meni tosi hienosti, oli vaan liian nopea kun sen ei tarvinnut hypätä. Kroppaa se lukee hienosti ja kääntyvyys on ihan mahtava. Kontaktit kaikilla kolmella ihan täydellisiä, mutta niinhän kaikilla treenatessa on ; ) Oli kivaa fiilistellä, pohtia suuntia, sijainteja sekä kertoilevia jalkoja ja käsiä. Tämä hehkutus ei tarkoita että minä olisin ollut hyvä, mutta koirat ainakin oli. Mukava ilta vaihtui leppeäksi yöksi hyvästä ruuasta, viinistä ja seurasta nauttien.

Olen muuten ilmoittanut Sofin ensimmäiseen vesityökokeeseen, mulla puntit jo tutisee. No me reenataan ja kaikki menee varmasti hyvin :P

Paranin siis taudistani, harjoittelen liikkumista, mutta otan vielä varovasti ettei tule takapakkia. Rotumestaruuskisat jää meiltä nyt väliin, mutta kisataan niitä taas ensi vuonna. Loma loppui ja maanantaina joutuu töihin.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Huonossa hapessa


Tämä alkoi luultavasti jo huhtikuussa sen puolentoista kuukauden flunssan muodossa. Silloin minulla ei ollut aikaa sairastaa ja oireilin sitä pitkin kevättä, keuhkot olivat jotenkin puoliteholla ja toisinaan jopa pystyin "tuntemaan" ne. Ei vaan ollut aikaa hoitaa tällaisiä soutaa ja huopaa oireita ja välillä tunsin olevani ihan tervekin.

Alkoi kesäloma. Ensimmäinen päivä eli perjantai meni osin töissä kun oli kuunvaihde. Lauantai ja sunnuntai meni metsästysleirillä. Maanantai vietettiin Ullan (sisareni, Bellan mummi), Bella-vauvan, Sannan (Ullan tytär, Bellan täti), isän (isovaari siis!) ja Markon kanssa Porvoossa vanhassa kaupungissa syöden, shoppaillen ja kahvitellen. Myöhemmin käytiin koirien kanssa metsässä ja vietettiin laatuaikaa puutarhassa koko lauma. Illalla oli muistaakseni vähän tuntemuksia jostain lihassärystä. Tuli tiistai aamu, kalenterin ensimmäinen vapaa lomapäivä. Siitä se alkoikin kuumeella, yskällä ja säryillä. Ajattelin että hyvä, nyt kroppa ottaa aikansa ja ajaa pahan pois. Tätä kuumehortoilua ja hillitöntä yskää jatkui neljä päivää eikä se edennyt mihinkään, olin jo ihan puhki ja ilalla lähdettiin Porvoon sairaalaan terveyskeskusten yhteispäivystykseen.

Näistä en muista mitään ihan varmaa kun oli se kuume ja vatsalihakset kouristeli jatkuvasti, olin aika väsy. Otettiin verikoetta, keuhkokuvaa ja nieluviljelyä. Ilmeni että minulla oli tuju keuhkokuume, sain antibiootit, enkä halunnut jäädä sairaalaan, lähdettiin siis kotiin. Oli aika toiveikas olo, kontrollikeuhkokuva piti sopia Nikkilään kuukauden päähän.

Viikonloppu meni kärvistellen. Maanataina mentiin sitten Nikkilään terveyskeskukseen koska meikä oli ihan finaalissa. Tulehdusarvot oli vielä korkeat, happi ei riittänyt ja minut lähetettiin Porvooseen sairaalaan. Porvoossa otettin sydänfilmi, keuhkokuvat ja verikokeet. Keikuttiin päivä jossain loossissa jossa oli peti, hoitsut ja ihanat happiviikset. Illalla keuhkotautien osastolle. Yöstä ei tullut mitään, vatsa potki, yskin, helvetillinen olo, enkä pystynyt olemaan pedissä, vaelsin käytävää ja ryin. Mutta onneksi lääkitys oli alkanut ja vaelsin tippapullon kanssa.

Lääkkeeksi laittoivat jonkun antibioottisekoituksen kun ei tiedetty mikä tepsisi, epätyypillistä taudinaiheuttajaa tapettiin. Tulehdusarvot olivat yli 150. Tiistaina aamupäivä oli vielä ihan huurua, en jaksanut mitään, en katsoa, en puhua, pelotti vähän mutta itkastakaan ei voinut kun vatsa rupesi kaikesta potkimaan. Marko silitti ja lohdutti ja oli paikalla kaikki ajat jotka sai olla. Iltapäivällä tunsin että lääke tepsii, olo alkoi pikku hiljaa paranemaan. Oli se helpottavaa.

Keskiviikko meni melko hyvin, käytiin jopa ulkona käpyttelemässä. Isä ja Ullakin kävivät ja illalla tiesin pääseväni torstaina kotiin. Torstaiaamuna sain vielä ihan mahtavan päänsäryn sairaalan kovasta tyynystä.

Oli se huima kokemus. Ihan terveenä nukkumaan, aamulla herätessä keuhokuume, sen kanssa liian pitkään kotona ja perään toimimattomat antibiootit. Se sai rauhassa muhia keuhkoissa tiistaista maanantaihin ja lääkäri sanoi sen olevan aika mittava. Oikeassa keuhkossa alhaalla ja ylhäällä, vasemmassakin vähän. Nyt olen kotona, tämä viikko loppuun niin että saan käydä postit laatikosta ei muuta. Ensi viikolla vähän enemmän mutta ei siivousta tai kaupassa käyntiä, eikä tässä kuussa mitään mistä tulee hiki.

Onpa hyvä että on olemassa paikkoja joissa ammattitaitoiset ihmiset pitävät hyvää huolta kun terveys pettää. Kiitollisena voin taas maksella veroja.

Zorro sai nyt kunnon loman, se tekee sille varmasti hyvää, on se joutunut mun kanssa tahokoamaankin. Sofin kanssa pääsen varmasti pian hommiin sitä kun ohjataan pillillä ja kävellen. Onnieksi on tuo iso piha ja sadonkorjuu on jo alkanut. Koirat on puskissa, niille maittaa nyt myös isotuomipihlajan marjat. Herneet ne löysi tänään, niistä vielä riidellään kun minäkin haluan sentään jotain.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Leirillä

Odotin hellettä, hikeä ja hyttysiä, ja saamani piti. Lauantaina ensimmäisenä leiripäivänä hellettä oli 31 astetta ja sunnuntaina onneksi vain 27 asetta. Hyttysiä ei sitten ollutkaan, niitä korvasivat paarmat ja ankara hikoilu kruunasi nautinnon.

Aamulla klo 5 soi kello ja lähdin ajelemaan kohti Kylmäkoskea jossa oli ''metsästymajana'' mahdottoman suuri ja upea hirsitalo kaikilla herkuilla. Perillä syötiin aamupala ja aloitettiin tottiksella. Tottisosuus meni ihan plörinäksi. En ole nähnyt noita metsästystottiksia kylliksi ja olen ollut ihan ihmeissäni mitä pitäisi opettaa. Pienessä tyhmässä päässäni olen miettinyt että mikä seuraaminen ja mikä pysähdys. Nyt sitten vaadittiin ''kintun seuraamista'' ja pysähdykseen istuminen. Minä taas olen ajatellut että jos seuraaminen on kintun seuraamista ilman pönötystuijotusta niin pysähdykseen riittää pelkkä seisominen. Eikä se mennytkään niin vaan piti olla pysähdys-istuminen, ja tästä tuli fiasko. Vaadin mitä en ole opettanut, seurasi syntinen olo, pinnan kiristyminen, koiran pelästyminen (hidastuminen) ja kaikkea tyhmää, yök. Onneksi viikonlopun aikana näin (ehkä) niiltä kokeneilta että mitä ja miksi. Täyskäännös on vielä hepreaa, en tullut katsoneeksi mitä ne hyvät teki, kiersikö koira vai ihminen. Lisäongelmaa tuotti varmasti se kun viikko sitten päätin (isoa kirjaa lukiessani) vaihtaa sivulletulon niin että koira tulee edestä eikä kierrä (kuten olin Sofin jo opettanut), kun ajattelin että dami suussa on vähän vaikea kiertää tällaista järkälettä. Lisäksi olen soutanut ja huovannu seuraamisen suhteen. Voi itku, ei ole Sofilla helppoa, ei.

Seuraavaksi mentiin vesitöihin ja Sofi teki hienoja noutoja!! Istui sivulla, otti katsekontaktin ja luvalla meni noutamaan, toi eteen ja siitä sitten taas sivulle odottamaan uutta heittoa. Tähän odotustilaan olen Akanen neuvosta ottanut vihjesanan, eli kun pitää katsella muualle kuin minua sanon Sofille ''katsotaan'' tarkoituksena että koira katsoisi mitä lentää ja minne, sekä muistaisi putoamispaikat. Lammen vastarannalle (lyhyt sivu) heitettiin myös damia ja Sofi ui putoamispaikalle, haki daminsa ja juoksi se suussaan luokseni. Nämä meni hyvin, tuli tosi hyvä mieli.

Seuraavaksi oli hakua kivassa maastossa. Sofi oli mielestäni aika hyvä vaikka hellettä oli se 31. Kokonaisuus ei ollut kovinkaan hyvä, mutta sain hyviä ohjeita miten parantaa omaa ohjaustani, nyt suorastaan pakotin Sofin edistämään kiirehtimällä itse. Myös pistot piti saada pois.

Tämän jälkeen kävimme kanitarhalla jossa seurasimme kokeneempien hakua sekä istumista. Sen siitä ainakin opin ettei meillä ole mitään asiaa vastaavaan, ensin pitää tosiaankin saada hallittavuus ennen kuin me moista yritetään. Mieluummin uurastan etukäteen kuin rupean poisopettamaan peräänlähtemistä. Mekin kävimme kanitarhassa hihnakäpyttelemässä ja yhytimme kannon alta yhden kaninkin.

Illalla paisteltiin makkaraa ja turistiin. Naisten nukkumapaikkana oli parvi joka illalla oli tukalan kuuma mutta jonka saimme lopulta hyvinkin siedettäväksi. Yö meni erilaisten kuorsausten säestyksellä ihan hyvin.

Sunnuntaina aamusella oli taas tottista, nyt meni ehkä paremmin, mutta seuraaminen kuitenkin huonosti. Paikallaan olo sekä luoksetulo + pillillä puolessa välissä pysäytys menivät hyvin. Kokeneemmat lähtivät kanitarhalle ja me noviisit jäimme hakuharkkoihin. Nyt meillä meni tosi hyvin, suorastaan upeasti ja olin niin ylpeä pienestä Sofista. Korjasin itse edellispäivän virheeni, katsoin etten astunut viimeisimmän edestäjuoksun yli, vaan maltoin kulkea hiljempaa. Nyt Sofin ei tarvinnut edistää vaan se teki hienoa siksakkia editseni eikä siihen tarvinnut puuttua kuin muutamalla kääntymismerkillä kun se lähti vähän liian kauaksi. Sofi työskenteli hienosti, aika lailla itsekseen enkä tosiaankaan pillittänyt kuin muutaman kerran, oli vaan ihan hiljaista. Minä ohjasin kropalla, kävelin sivuttain, näytin kädellä ja Sofi seurasi ja luki minua tosi hyvin. Pysähtymisiä harjoiteltiin myös. Tehtiin ne niin että Sofi tuli minua kohti, nämäkin pelitti hienosti. Pyysin sitten lopettamista kun näin että Sofi alkaa väsyä, en halunnut sen tekevän väsyvirheitä kun se oli totellut, lukenut ja uurastanut niin hyvin. Tästä jäi hyvä mieli!

Kesäharjoitteluksi saatiin lisää hakukuviota, hallittavuutta ja pysähtymisiä (pamista, pillistä, heitosta, kädestä). Joku paukahtava pitää siis hankkia. Syksyllä käskettiin lähteä lehtokurpan etsintään. Puhuiko Tuomo kanitarhastakin, tätä en ihan muista.

Siivouksen ja syönnin jälkeen lähdettiin kotiin. Pääsin peräti motarille ennen kuin uni tuli. Otettiin päikkärit huoltsikan pihassa ja loppu matka ajettiin pirteänä kotiin asti.