Huonossa hapessa

Tämä alkoi luultavasti jo huhtikuussa sen puolentoista kuukauden flunssan muodossa. Silloin minulla ei ollut aikaa sairastaa ja oireilin sitä pitkin kevättä, keuhkot olivat jotenkin puoliteholla ja toisinaan jopa pystyin "tuntemaan" ne. Ei vaan ollut aikaa hoitaa tällaisiä soutaa ja huopaa oireita ja välillä tunsin olevani ihan tervekin.

Alkoi kesäloma. Ensimmäinen päivä eli perjantai meni osin töissä kun oli kuunvaihde. Lauantai ja sunnuntai meni metsästysleirillä. Maanantai vietettiin Ullan (sisareni, Bellan mummi), Bella-vauvan, Sannan (Ullan tytär, Bellan täti), isän (isovaari siis!) ja Markon kanssa Porvoossa vanhassa kaupungissa syöden, shoppaillen ja kahvitellen. Myöhemmin käytiin koirien kanssa metsässä ja vietettiin laatuaikaa puutarhassa koko lauma. Illalla oli muistaakseni vähän tuntemuksia jostain lihassärystä. Tuli tiistai aamu, kalenterin ensimmäinen vapaa lomapäivä. Siitä se alkoikin kuumeella, yskällä ja säryillä. Ajattelin että hyvä, nyt kroppa ottaa aikansa ja ajaa pahan pois. Tätä kuumehortoilua ja hillitöntä yskää jatkui neljä päivää eikä se edennyt mihinkään, olin jo ihan puhki ja ilalla lähdettiin Porvoon sairaalaan terveyskeskusten yhteispäivystykseen.

Näistä en muista mitään ihan varmaa kun oli se kuume ja vatsalihakset kouristeli jatkuvasti, olin aika väsy. Otettiin verikoetta, keuhkokuvaa ja nieluviljelyä. Ilmeni että minulla oli tuju keuhkokuume, sain antibiootit, enkä halunnut jäädä sairaalaan, lähdettiin siis kotiin. Oli aika toiveikas olo, kontrollikeuhkokuva piti sopia Nikkilään kuukauden päähän.

Viikonloppu meni kärvistellen. Maanataina mentiin sitten Nikkilään terveyskeskukseen koska meikä oli ihan finaalissa. Tulehdusarvot oli vielä korkeat, happi ei riittänyt ja minut lähetettiin Porvooseen sairaalaan. Porvoossa otettin sydänfilmi, keuhkokuvat ja verikokeet. Keikuttiin päivä jossain loossissa jossa oli peti, hoitsut ja ihanat happiviikset. Illalla keuhkotautien osastolle. Yöstä ei tullut mitään, vatsa potki, yskin, helvetillinen olo, enkä pystynyt olemaan pedissä, vaelsin käytävää ja ryin. Mutta onneksi lääkitys oli alkanut ja vaelsin tippapullon kanssa.

Lääkkeeksi laittoivat jonkun antibioottisekoituksen kun ei tiedetty mikä tepsisi, epätyypillistä taudinaiheuttajaa tapettiin. Tulehdusarvot olivat yli 150. Tiistaina aamupäivä oli vielä ihan huurua, en jaksanut mitään, en katsoa, en puhua, pelotti vähän mutta itkastakaan ei voinut kun vatsa rupesi kaikesta potkimaan. Marko silitti ja lohdutti ja oli paikalla kaikki ajat jotka sai olla. Iltapäivällä tunsin että lääke tepsii, olo alkoi pikku hiljaa paranemaan. Oli se helpottavaa.

Keskiviikko meni melko hyvin, käytiin jopa ulkona käpyttelemässä. Isä ja Ullakin kävivät ja illalla tiesin pääseväni torstaina kotiin. Torstaiaamuna sain vielä ihan mahtavan päänsäryn sairaalan kovasta tyynystä.

Oli se huima kokemus. Ihan terveenä nukkumaan, aamulla herätessä keuhokuume, sen kanssa liian pitkään kotona ja perään toimimattomat antibiootit. Se sai rauhassa muhia keuhkoissa tiistaista maanantaihin ja lääkäri sanoi sen olevan aika mittava. Oikeassa keuhkossa alhaalla ja ylhäällä, vasemmassakin vähän. Nyt olen kotona, tämä viikko loppuun niin että saan käydä postit laatikosta ei muuta. Ensi viikolla vähän enemmän mutta ei siivousta tai kaupassa käyntiä, eikä tässä kuussa mitään mistä tulee hiki.

Onpa hyvä että on olemassa paikkoja joissa ammattitaitoiset ihmiset pitävät hyvää huolta kun terveys pettää. Kiitollisena voin taas maksella veroja.

Zorro sai nyt kunnon loman, se tekee sille varmasti hyvää, on se joutunut mun kanssa tahokoamaankin. Sofin kanssa pääsen varmasti pian hommiin sitä kun ohjataan pillillä ja kävellen. Onnieksi on tuo iso piha ja sadonkorjuu on jo alkanut. Koirat on puskissa, niille maittaa nyt myös isotuomipihlajan marjat. Herneet ne löysi tänään, niistä vielä riidellään kun minäkin haluan sentään jotain.