sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sofille TAAS tupla

Agilityurheilun ääripäät 😁
Vuoden agilityurheilja 2016 ja MM-kolmonen 
Sanni Kariniemi hienoine koirineen.
Toisena ääripäänä minä ja hienot spanielitypyt.

Agility on siitäkin hieno laji, että tyyli ja tapa on vapaa, vain virheet ja aika ratkaisee. Miehet, naiset, nuoret, vanhat ja ylipäätään me kaikki saadaan kisata samassa sarjassa ja sen myötä nähdä upeita ja mukavasti erilaisia suorituksia.

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin HSKH:n kisoissa Racinelilla jossa kummallekin oli kaksi starttia. Saatiin starteista pitkästä aikaa myös videokuvaa kun Ina ja Päivi olivat ystävällisesti kuvanneet kummaltakin koiralta startin, josta kiitos heille.

Kivoja ratoja olivat kummatkin. Pitkästä aikaa sellaisia joissa nähtiin erilaisia ohjausvariaatioita. Agiradalla Hillaa jänskätti. Minulla oli päämääränä tukea sitä kontaktiesteillä, viedä niille hallitusti ja estää väistäminen. Keinu ja puomi ovat tällä hetkellä ne kauheimmat ja muuten pitää vähän himmailla kun ne kauheat ovat siellä radalla. Ei rata ihan huonosti mennyt ja esim kepit oli todella hyvät, nopeat ja itsenäiset. Ja meillä oli hauskaa. Hau sanoi pikkukoira maalissa. Hillalle vähän hissukka nolla. Sofi oli kilttinä ja teki myös nollan.



Hypäri oli mahtavan hauska rata. Aivan ihana keppikulma jonne mennessä tarvitsi taas tehdä päätöksiä. Valitsin toisin kuin muut, ajattelin että jos menen keppien puolelta peitän kepit. Juoksin ulkokautta ja ohjasin löyhällä poispäinkäännöllä kepeille. Ja sehän toimi, melkein. Sofi kävi pukensuulla kääntymässä. Kerrankin pyöräytin sen putkensuulla niin että siitä oli hyötyä. Radalla oli myös persjättösuora tai siis valitsin siihen persjätöt. Oli oikein hauskaa. Juoksin, heiluttelin käsiä takanani ja iloisena yllätyksenä mulla oli koira mukana kun pääsin perille! Hilla oli tällä radalla myös aivan mainio. Iloisena hän juoksi aksaa mamman kanssa. Ei vaan toimineet samat ohjaukset kuin Sofilla, tuli yksi esteen ohitus siinä matkalla. Hilla ei juokse ulkokaarretta kuten Sofi. Olisihan tuo pitänyt tietää, mutta kun ei muista aina kaikkea. Persjätöt ja muut toimi Hillalle hienosti. Hauskaa oli juosta koirien kanssa ja Sofille tästäkin nolla, eli toinen tupla jo!



Sofin kanssa en jaksa neuvotella niistä lähdöistä. En vaan jaksa toivoa ja olettaa että tajuaahan se ettei ilman lupaa pääse. Ei muuten tajua. Pettymys ja se jälkeen raivo tulee aina ennen kuin me päästään matkaan. Nyt jätin pettymisen pois ja vaihdoin suoraan raivoon. Hävettää se kauhea koiran käskyttäminen, mutta ei se muuten usko. Hillan lähdöt ovat ihan toisesta maailmasta.