torstai 30. joulukuuta 2010

Agiteenit

Oltiin reenailemassa agia Espoossa. Zorro oli tietty ihan täydellinen, ja nyt pitää muistaa että en ole mikään niuho kuten eräät (ystävällismielinen viittaus Katjaan joka marmatti vikojaan voittaessaan kisan). Oli aika kiva ilma ja Sofi käppäili alku- ja loppuverkat meidän mukana. Laumassa oli yhteensä kuusi cockeria sekä kaksi parsonia, hyvin Sofi siellä pärjäsi. Zorro ystävällisesti opetti sen kulkemaan nätisti rinnallaan.

Agissa pistin ruttuputken loppupäähän namialustan ja lähettelin Sofia putkeen. Meni hienosti namialustalla sekä niin että palkka tuli kädestä. Oikeastaan me opeteltiin sitä että mami on kivampi kuin muilta koirilta haiseva keinonurmimatto. Tulikin lopulta sellainen tunne että meikä päihitää haisevan maton, jippii. Tähän auttoi se että Sofikin on hotoahne cockerinalku. Häkkihommat Sofi hoiti hienosti, oli siis hiljaa, samoin Zorro joka oli seinässä kiinni.

Ai ja sosiaalistamista ollaan jatkettu kun käytiin kolmistaan pimeässä, kylmässä ja kolisevassa bajamajassa.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Otus

Sofi-tyttönen on nyt kymmenen viikon ikäinen ja tunnen sitä jo pikkuisen. Peloton se tuntuu olevan, ainakaan vielä ei ole pelännyt mitään. Vielä kun hoidellaan vuodenvaihde tyylikkäästi niin ei tule siitäkään pelkoja. Isot varmasti opettaa, ne kun osaa ottaa raketit lunkisti. Menossa tämä on jatkuvasti, Zorron kanssa leikkivät kovin, mutta onneksi Z opettaa myös tärkeimmän, siis sen että mami on ihanin kaikista. Nukkuakin S osaa rauhassa, yöunet nukkuu omassa häkissään sängyn vieressä, illalla nukahtaa heti ja aamulla herää herätyskelloon. Herätessään se haukottelee ja naukaisee muutaman kerran ''mijaauu'', muttei juuri koskaan hauku. Kiteytetäänpä pieni koiruus näin: Sofi on sähäkkä jännä otus ja niin kovin kaunis!

Näitä me ollaan harjoiteltu:
Istuminen - Tätä alettiin aika pian kotiutumisen jälkeen. Sofi istuu ruokakupilla sekä sisään tullessa kun remmi otetaan pois kaulasta. Istuu nätisti, vähän kärsimätön on tietysti, mutta vapaa käskyllä vasta lähtee.
Remmeily - Tämäkin tuli aika pian kuvioihin. En uskalla pitää Sofia vapaana pimeään aikaan, pelkään että jos jotain yllättävää tapahtuu ja pentu pelästyy niin pahimmassa tapauksessa hukkaan sen tuonne pimeään ja pakkaseen. Siispä Sofi käy remmmipisulla pimeään aikaan. Remmissä menee ihan hienosti, vähän olis kiva kaahottaa isojen perään, mutta kyllä tämä tästä.
Hoitopöydällä olo - Ollaan vähän harjailtu seisten ja istuen. Katsottu silmät, korvat ja hampaat. Kynnet menee muuten ihan jees, mutta Sofista on niin kovin turhauttavaa maata selällään, tätä ollaan harjoiteltu ihan erikseenkin, siis pelkkää selällään oloa josta saa namia kun osaa olla nätisti ja hiljaa. Tassuistaan ei ole yhtään arka, kynsien leikkaus sujuu muuten hyvin.
Vihellys - Huomasin heti että Sofi oli jo tullessaan oppinut reagoimaan vihellykseen. Marko vihelteli jotain kappaletta niin Sofilla nousi heti pää, et mitä nyt. Olen ottanut luoksetuloa viheltäen ja sieltähän se tulee muiden jaloissa ihan kybällä, eli toimii.
Yksinolo - Tänään aamuleikin jälkeen Zorro tuli opettaneeksi Sofille ''yksinoloa''. Menivät kimpassa lepäämään Zorron pedille makkariin, jätin ne sinne ja suljin oven perässäni. Kotvasen kuluttua kävin siellä ja lähtiessäni suljin taas oven. Rauhassa osasi Sofikin olla kun oli niin hyvä roolimalli kupeessa.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluisia pelastuspuuhia

Pelastettava oli tietysti Zorro, kukas muukaan. Lähdettiin poikain kanssa Lemppariin nauttimaan liikunnan riemuista joulupuuron jälkeen. Ei ehditty pitkällekään kun huomasin että Zorro oli kadonnut. Huutamalla ei tullut, kotona ei ollut, pakkohan sitä oli ruveta etsimään. Pelkäsin kauheasti että se on mennyt joelle ja humpsahtanut jään läpi ja sitten virta olisi sen vienyt jään alle. Ja pelkäsin toki paria muutakin kauhuskenaariota, mielikuvitusta kun riittää näissä pelkoasioissa. Pakkastakin oli -20 ℃.

Kahlailin joelle päin, Marko meni metsään Masin kanssa, huudeltiin kovin. Olin jo aistivinani jotain vikinää, mutta pahaksi onneksi kuulin Markon huutavan etäänpänä ''Zorroo tule'' ja päättelin että koiruus oli löytynyt. Huojentuneena kiipesin jokiniityltä pellonreunaan polulle. Kotvan sain etsiä Markoakin, mutta Zorroa hänellä ei ollut.

Palattiin kohtaan jossa viimeisen kerran olin Zorron nähnyt. Markon ja Masin jätin polulle ja pyysin olemaan hiljaa. Lähdin tarpomaan alas joelle päin, muistellen mistä olin vikinää kuullut. Aikani etsittyäni näinkin sinistä takkia. Zorro-raukka oli jumiutuneena yhden pienen rotkon reunalla eikä pystynyt liikkumaan.

Ylitin rotkon vähän kauempana missä sen helpommin pääsi ylittämään. Siinä kävellessäni koiraani kohti tuli taas ne tavanomaiset toiveet Zorron kanssa kuten, anna sen olla ehjä. Sekä pelot kuten, mitä jos sillä on jalka poikki, mitä teen ja mihin sen vien. Pelkäsin myös että se on shokissa eli kipeä, kun se oli niin totaalisen liikkumaton.

Viimein pääsin koiran luo. Hyppäsin syvemmälle rotkoon Zorron alle ja irroitin sen varovasti ansastaan. Koira näytti onneksi päällisin puolin ehjältä, nostettiin se yhdessä Markon syliin ja Marko lähti kuljettamaan sitä ylös polulle. Minä teutaroin itseni rotkosta ylös ja lähdin poikajoukon perään. Polulla todettiin että terve on mutta lähdettiin kuitenkin varuilta kotiin jos jotain piilevää kuitenkin olisi ollut.

Zorrolle aina sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa se oli hypännyt pienen rotkon yli, mutta hyvin jyrkällä vastapuolella olikin ollut lumen alla juurakkoa ja risukkoa. Siitä oli Zorron takajalat humpsahtaneet läpi eikä se voinut kiivetä ylös tai tiputtautua alas vääntämättä jalkojaan rikki. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, onneksi taas.

Torstaina käytiin agitreeneissä. Zorro oli mielestäni tosi hyvä, tykkään tehdä sen kanssa agia kun se antaa itsestään ja nauttii silminähden. Sofi oli meidän mukana ja kävi tekemässä muutaman kerran putken joka oli lyhennetty noin kahteen metriin. Mustassa putkessa käytiin syömässä vähän lihapullaa.

Sofi oli muutamana aamupäivän töissä jossa se viihtyy hyvin. Näin joulun alla ollaan töiden lisäksi käyty kukkakaupoilla ja viemässä kukkasia kivoille ihmisille.

Aattoilta vietettiin kotipiirissä perheen kesken, extrana saatiin vielä vaari ja Kirstikin meille.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Töissä ja vapaalla

Perjantaina Sofi lähti taas töihin. Sillä on parahultainen unirytmi, itse asiassa ihan sama kuin pojilla. Ensin aamulla syödään, sitten Sofi laukkaa ja riekkuu, Zorro tyrkyttää jotain kivaa aarretta ja Masi vaan notkuu sohvapöydän kupeessa. Kun lähdön hetki koittaa ovat pojat ihan valmiita päiväunille makkariin ja Sofi lähtee töihin nukkumaan. Sama sitten ruokiksella, Sofi herää ja lähdetään kotiin, silloin pojatkin taas jaksavat ottaa osaa ja käydään pienellä puutarhakierroksella. Sofi syö ruokisella ja sitten se lähteekin taas töihin nukkumaan.

Kaikenlaista jännää tapahtuu ''kaupungissa'', ollaan tavattu potkukelkka, pyöräilijä ja matkalaukkua pyörän perässä vetävä poika. Tällaista ei meillä maalla tapahdu, eli kaikin puolin on hyvä että Sofi kulkee minun mukanani. Kotona olisi myös (llian) ihana Zorro, enkä halua että Sofi rupeaa Zorron koiraksi, haluan siitä koiran itselleni, itsekäs kun olen! Täytyy muuten kehaista miten hienoja kavereita Masi ja Zorro ovat olleet pienelle Sofille. Zorro jaksaa leikkiä pennun kanssa vetoleikkejä ja kylkimyyryä (Zorro on kyljellään ja sit halitaan). Masi ei leiki mutta sen hermo pitää yllättävänkin hyvin, välillä se joutuu lelunvahtimismoodiin ja silloin se ärhentelee, mutta muuten siis hyvin.

Perjantaina Sofi oli mukanamme Jumbossa kun käytiin ostamassa elämämme ensimmäiset konjakkilasit. Jumbossa Sofi oli takkini suojissa kun huristeltiin rullaportaissa kuin vanhat tekijät ja hississäkin oltiin Lauran luona. Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa, mutta sen pienen ajan Sofi koisi autossa. Pojat joutuivat odottelemaan kotona, eli perjantai oli niille tylsä päivä.

Viikonloppu vietettiin kotioloissa poikien kanssa metsälenkkeillen ja vapaasta nauttien. Ilmoitin meidät kisoihin Hyvinkäälle. Jänskättää vähän että mitä siitäkin tulee, kun ei olla kisattu pitkään pitkään aikaan. Ainakin olis hyvä syy olla ahmimatta jouluna, kun joutuu juoksemaan.

torstai 16. joulukuuta 2010

Arki alkoi Sofille

Se lähti nimittäin töihin. Lauralla oli muita menoja, leffoja ja muita älyttömyyksiä eikä hän halunnut olla enää pentuvahtina. Aamusella syötin koirat, melskasivat pitkin pirttiä aikansa ja kun lähdin Sofi mukanani töihin oli nukkumatti aikas tuloillaan. Töissä laitoin häkin kontuurin puolelle, pennun sinne ja siellä se nukkuikin ruokatuntiin asti. Päätin olla huono työläinen ja nipistin hieman aamusta ja loppupäiväkin jäi vajaaksi kun tänään oli agility. Ruokikselle lähdettiin Mustin ja Mirrin kautta josta ostettiin Sofille söpö vaaleanpunainen neulekolttu, samalla käytiin hakemassa Kaisa lukiolta kotiin.

Kaisa hoitikin Sofia iltapäivän kotosalla. Ennen neljää lähdettiin ajelemaan Juvanmalmille agireeneihin. Sofi osaa autoilla varsin lunkisti, se on vähän samanlainen kuin minä, sekin tuntuu aina nukahtavan. Reeneissä Sofi oli häkissä nätisti, kävi myös vähän käveleskimässä ruohomatolla ja kontaktiesteiden pintaakin kokeiltiin hieman tassujen alla. Ekat ''reenit'' kestivät vain pari minaa, lähinnä vain totuttiin olemaan ja kuulemaan hallin ääniä.

Zorro oli innokas, kuuliainen ja varsin hyvä vauhtinen, muutaman kerran harhaili, mutta kun ei ollut ohjausta niin eihän se tiennyt minne juosta. Mulla ei ollut hurjat agifiilikset, lähinnä kiitin Zorroa ja pidin sen hyvällä mielellä.

Illemmalla kun jätkät lähtivät lenkille, me vietettiin Sofin kanssa laatuaikaa ja panostettiin meidän ''suhteeseen''.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ihan mahoton

sanois Tuula, mut tää ei nyt aukene kaikille ; )

Tästä on mahotonta saada kuvia. Koira on liian nopee, kamera on liian hidas ja valoa on liian vähän. Tähän asti kaikki kuvat taitaa olla paikoillaanolokuvia, joko on pidelty tai pentu on nukkumassa, mutta tässä on nyt pari hereilläolokuvaakin. Kuvaamista vaikeuttaa sekin kun Zorro ilmestyy heti häntä ja kroppa heiluen tyrkyttämään jotain kivaa juttua suoraan kuvaajan suuhun. Ja tyrkkiin siinä samalla Sofin kauemmas tai kumolleen.


Sormi on uhrattu, mutta näin tämä pysyy paikoillaan.



Ihana Sofi!



Kato Laura, kato mitä mul on, ja Sofi on siellä takana jossain...



Sofi leikkii.

Maanantaina madotin neidin. Tiistaina se kävi kanssani suihkussa, jätin vaan suihkun oven auki ja sinne se mukaan änkesi. Kynsiä on leikattu aamuin illoin, se ei suju ilman protestointia joten tätä tehdään vähän ja taajaan. Taluttamista on kokeiltu, se tulee sujumaan. Istumista harjoitellaan myös, muuten menee ihan jees, mutta kun se ruokakuppi ilmestyy näkyviin iskee Sofiin alkukantainen suuri röyhkeys ja syömisen himo eikä se voi millään käsittää että vieläkin pitää istua - ja sittenhän se ruokakuppi taas häviääkin pois : (   Katsekontaktia ollaan ruvettu harjoittelemaan pienimuotoisesti.

Laura on ollut hoitamassa Sofia. Minua harmittaa kovin että joudun olemaan töissä tämän herkkääkin herkemmän alkuajan. Pikkaisen harmittaa ylikireä pakkanen myös, käytiin muuten kaupoilla Sofin kanssa ja ostettiin sille Hurtta-takki.

Me kiitetään onnitteluista. Onnea tässä tarvitaankin, myös aivot olisivat tarpeen - toivottavasti Pukki tuo.

-

Kas kas, pentuhan oppii. Kävin syöttämässä sen tässä kirjoitusten välissä. Pistin istumaan ja kun ruokakuppi läheni nousi koirakin. Mitään en sanonut, nostin vaan kuppia kun pepa nousi. Ihan kärppänä tajusi ja pepa peruutti takaisin maahan. Tätä tehtiin muutama kerta ja johan pysyi pepa maassa ja vapaalla vasta nousi! Sofihan selvästi ajattelee!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sofin toinen päivä

Yö meni hyvin, illalla mentiin iltapisun jälkeen klo 23 nukkumaan. Kolmelta yöllä Sofi heräsi, yritin sitä kädellä ensin tyynnyttää, mutta se ei auttanut. Vein pienen pisulle ulos, pistin takaisin häkkiin ja loppuyö nukuttiin taas hyvin. Seitsemältä herättiin mutta ne oli kyllä kollit kun heräs ennen meitä daameja.

Zorron kanssa Sofi on leikkinyt kovasti. Zorro käveleksii lelu suussa ja Sofi loikkii ja syöksyilee ympärillä ja koittaa saada lelusta kiinni. Imurointi oli ihan jees, pieni yritti vaan napata liikkuvaa suuleketta eikä itse masiinaakaan pelännyt lainkaan. Hoitopöydällä käytiin ja vähän pehmoisella harjalla siliteltiin, tassut katsottiin ja koiteltiin.

Serkkukoirat Nappi ja Jakke kävivät perheineen syömässä. Ulla-täti, Jenny, Miika ja Bella-vauva kävivät siis kun olivat täällä päin. Sofi oli sillä välin nukkumassa ja kun heräsi pidin sitä sylissä enkä laittanut hyörintään sekaan. Serkkukoirat ovat ihan kilttejä, mutta ajattelin että Sofi on liian pieni.

Matoista ei ole tarvinnut luopua. Yksi pisu ja kakka on tullut sisälle, kaikki muu on tehty ulos. Johtotehtävistä on pientä pitänyt kieltää ja Sofi osaakin ei-sanan melko hyvin, hyvin pystyy luopumaan tekemisistään kun kielletään. Nimensäkin tietää on oikein hyvin ja häntä iloisesti viuhuen tulee kun kutsutaan.

Leenakin kävi tänään, mutta ei ehtinyt näkemään Bella-vauvaa kun olivat juuri ehtineet lähteä. Laura tuli  kotiin pariksi päiväksi Sofin hoitajaksi sillä meidän pitää mennä töihin.


Masi näyttää mallia ja peni tekee perässä



Luonto tavoittelee symmetriaa?

lauantai 11. joulukuuta 2010

Sofi on täällä!


Aamulla haettiin Sofi-pentu. Kauniisti hän lähti mukaan, autossa yritti ensin kiivetä koipea pitkin syliin, mutta tyyntyi sitten jalkoihin ja kävi lepäämään. Kun saavuttiin kotipihaan laskin pennun sylistäni poikain pissapaikkaan ja siihen Sofikin lorautti ekan pissansa. Kaikki on käyty sinne tekemässä, mitään ei ole vielä sisälle tehnyt.

Sisällä päästin Sofin ensin tutkimaan hieman paikkoja. Masin makuupaikka sohvapöydän nurkalla piti haistella huolella. Pienen tutkimusmatkan jälkeen otin pennun syliin ja käytiin yhdessä vapauttamassa kollit makkarista. Hienosti meni kaikki, kummatkin pojat oli hienoja ja ihania, Zorron iloinen häntä paukutteli pentua pläsiin, mutta siihen se saa tottua. Uuteen kotiin saapumisesta on videokin, mutta vielä ei osata laittaa sitä näytille.

Unet Sofi nukkui makkarissa häkissä, pojat oli sillä välin metsässä ja minä tein ruuan. Hyvin nukkui, kävin sitä välillä katsomassa ja kun se viimein heräsi käytiin taas ulkona pissalla.

Poikain kanssa Sofi söi sapuskansa ja hyvin maittoi, mitään ei kuppiin jäänyt ja hotona veti. Meillä kaikki syö hyvin, tai siis ylihyvyin ; )

Sofi on jo tutkinut melkein koko talon, rohkeasti se vetää pitkin huushollia. Olkkarin matosta ollaan käyty pientä keskustelua, pennun mielestä se on yks iso pehmolelu jota pitäis järsiä ja kurittaa, minä ilonpilaajana olen toista mieltä. Pojat ovat olleet sille hyviä kavereita, Masikin sanoo vain nätisti että älä tuu liikaa häiritsemään. Zorro hyörii ympärillä lelu suussa ja yrittää saada Sofia leikkiin. Ihan vielä Sofi ei ole uskaltanut, mutta pientä lelusta nappaamista on jo ilmassa. Zorro on vielä niin hirmu iso ja sillä on se mahottomasti heiluva häntä. Eiköhän Sofi pian tuosta kasva ja Zorro on vielä paiseessa sen kanssa!


Ja nyt on videokin (lisätty 25.3.2014)

torstai 9. joulukuuta 2010

Agiteenit + pentu

Sama juttu kuin viimeksi. Ei tule kuvaa, koska saatiin edellisten treenit, enkä kehtaa kuvaa laittaa. Joka tapauksessa Zorro oli mielestäni erittäin hyvä, tosin tämä on täysin mittaamatonta mutua. Kisathan aikanaan näyttää missä mennään ja pelkään järkyttyväni kun niiden aika koittaa.

Koira on mielestäni hyvin opetettu, se tietää, osaa ja tekee. Oma suoritus on aina vähän hakusessa. Hösellystä on liikaa, siis turhanpäiväinen hosuminen josta johtuu kunnon tilttaus. Osaisinpa tehdä yksikertaisemmin, vain tarvittavat ja olla hetkessä läsnä. Huollisuutta kaipaisin myös, se on niiiin tyhmää hosua turhia ja jättää sitten joku tärkeä asia tekemättä.

Maanantaina kävin Ullan luona ja valittiin meille pentu. Minulle tuli uskomattoman varma olo, olen valintaan oikein tyytyväinen. Yritin tehdä kaiken oikein tämän pentuhankinnan suhteen ja nyt näyttääkin tosi hyvältä. Tulossa on pieni narttu. Nimekseen tulee Sofi ja lauantaina alkaa meidän yhteinen taival!

torstai 2. joulukuuta 2010

Agiteenit

Edellinen treeniryhmä oli tehnyt radan jonka sitten lähteissään ystävällisesti meille näyttivät. Piirsin sen kyllä talteen, mutta tähän en kehtaa laittaa. Tallensin sen nimellä vauhtirata_paastapaahan ja nimi on kyllä kuvaava.

Siinä lähdettiin päädystä, juostiin melkein koko hallin pituus kilpaa koiran kanssa, sillä seuraavan päätyyn oli kiire. Siellä otettiin kiinni ja lähetettiin putkeen joka meni puomin ali. Koiralle aukesi siitä nopea väylä aalle. Mutta sinne ei tietysti pitänyt mennä. Ohjaajalle putkeen lähettämisen jälkeen tuli ongelmaa, piti nimittäin ehtiä kiertämään puomin pää ja ohjaamaan jo takaakiertoja. Okei, ei tätä voi kirjoittaa ilman kuvaa...

Joka tapauksessa juostiin kuin hullut kenttää päästä päähän. Toisessa päässä oli siis puomi poikittain niin ettei ehtinyt ohjaamaan oikeille hypyille. Toisessa päässä oli hyppysuoran jälkeen hyppy jolle ei saanut osua vaan ennen sitä piti saada koira kääntymään takaisin päin.

Paljon tuli siis juostua, ei mitään keski-ikäisen hommaa. Yritettiin kuitenkin kovasti ja vikalla kerralla kun minulla oli jo henkinen pakko, onnistuttiin mielestäni hyvin. Zorro sai ennen tätä hivenen kurinpalautusta, se oli turhautunut minun hölmöilyistäni ja rupesi riekkumaan. Vikaan onnistuneeseen sessioon tarvittiin siis latautunut ohjaaja ja kurmuutettu koira (kurmuutus = joutui istumaan hetken aloillaan).

Hyviäkin asioita oli paljon. Zorro liikkui iloisesti, kontaktit ihan priimaa, vaikea avokeppikulma lähetyksellä onnistui ihan joka kerta, karjaisusta kääntyi hyvin (kurinpalautuksen jälkeen), puomilta poispäinkäännös (tai mikä lie) putkeen meni hyvin. Olin tyytyväinen. Oli ihanaa juosta ja päästellä kun jalkakin taas kestää!!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Zorron seikkailut, osa II

Osa I tapahtui palttiarallaa kesän lopulla. Tein silloin lähtöä Espooseen koulutuskeikalle ja Marko, Masi ja Zorro olivat lähdössä metsälenkille. Zorro tiesi että mami oli lähdössä harrastamaan ja se halusi ilmeisesti mukaan, sillä karkasi Markolta heti metsässä irtipäästyään. Marko soitti metsästä ja sanoi että kurkkaapas oven taakse, ja siellähän se oli. Mitään en sille puhunut, pistin putkaan ja lähdin kuten olin aikonutkin.

Tänään Marko kärsi jysäristä ja lähti töistä aikaisemmin. Halusi metsään huokaisemaan aikomuksena tehdä töitä kotona illemmalla. Se tekeekin niitä liki kaiken aikaa, globaalia toimintaa nääs. Pitkästä aikaa oli siis yksin koirien kanssa lenkillä, tai ainahan se Masin kanssa menee, mutta nyt oli Zorrokin mukana. Markoa ei viime karkaamisen jälkeen ole hotsittanut pitää Zorroa vapaana, mutta nyt päätti yrittää.

Alkuun menikin kuulemma hyvin, mutta jossain vaiheessa Marko huomasi että eipä ole Zorroa missään. Oli tullut pari koirakkoa ja heppatyyppejä vastaan, puhelinnumeroita oli vaihdettu ja kaikki ohjeistettu Zorron etsintään. Marko soitti minulle töihin ja lähdettävähän se oli, otin isänikin mukaan kun ounastelin että Zorro-mammanpoika on minua etsimässä, enkä halunnut sen minua ''löytävän''.

Kohta soittikin jo naapuri. Zorro oli juossut kotiin päin, mutta tuossa Kaskelantiellä oli Kimmo sen yhyttänyt ja ottanut kiinni. Siellä ne oli kaikki ihanat naapurit meidän pientä hulttiota ihmettelemässä. Isäni haki sen heiltä ja tyrkkäsi sisälle tuulikaappiin, itse en välittänyt sille näyttäytyä.

Nyt pidetään koleeta kautta. On siinä vaan sellainen koira että aina tapahtuu, hyvässä ja pahassa. Kun vaan omat hermot kestäis ; )

perjantai 26. marraskuuta 2010

Agiteenit

Rupeaa toistamaan itseään nämä mun jorinat. Juvanmalmilla oltiin, ilma ulkona oli kuin Siperiaa, mutta sisällä oli mukavaa olla. Olen jopa sitä mieltä että Zorrolla oli liian kuuma, sen kyllä huomaa kun se säästelee silloin itseään.

Muuan Tomi oli meille pitämässä treenejä ja pidin kyllä osin hänen tyylistään, pyrki yksinkertaistamaan. Sapiskaa tuli samoista tutuista asioista, liika heilunta ja hösellys. Jos ton pääsis itsekin jotenkin joskus toteamaan niin ongelmalle voisi ehkä tehdäkin jotain. Esim jos videoisi ja itse näkisi niin ehkä ongelma helpottaisi (ja koska miehet ei pienistä vihjailusta tajua niin laitetaanpa selkokielellä, tarvitsisin siis laitteen jolla saa videokuvaa).

Hyvää tässä radassa oli ainakin alku, se on juuri sellainen meidän kompastuskivialku, eli heti pitäisi kääntyä. Normisti olisin kakkoshypyn takana tekemässä jotain, ehkä niistoa. Mutta nyt olen saanut uuden työkalun kääntymiseen. Tein siis vekin ja johan se pelittikin hyvin tuohon kohtaan. Koira tiesi hyvin että nyt ei mennä aalle vaan kääntyi seuraavalle hypylle hyvin.

Putkesta kepeille oli tietysti mielenkiintoinen kun oli puomi ja putkenpää tyrkyllä. Jaakotukset ei suoraan sanottuna oikein sujuneet, en tiedä miksi, tai tietysti syy on minun.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Extratreeniä Katjalta sekä 1. varoitus tuholaisesta

Kiva sunnuntai. Ensimmäisenä käytiin katsomassa uutta pientä pentukoiraa minulle. Havittelen narttupentua tietystä pentueesta ja oli kyllä niin tasalaatuinen pentue että eihän niistä ottanut millään selvää kuka on kuka. En siis edelleenkään tiedä mikä niistä oli se ''mun''. Sukkia ja lahkeita siellä kuritettiin kovasti ja hännät huiskivat. Kuvassa yksi ihanuus, ne muutkin olivat tällaisia rohkeita, avoimia ja hienoja otuksia.



Pentupaikasta lähdin ajelemaan Juvanmalmille (miksi kaiken pitää olla Juvanmalmilla, sehän on ihan hevonkuusessa ja sen inhottavan tien varrella). Katja oli luvannut pitää extrateenit teemana tekniikat. Oltiin muuten pentupaikassa keskusteltu agikoiran haukkumisesta ja kuumumisesta sen odottaessa vuoroaan seinään kytkettynä. Päätin siis tarkkailla koirani tekemisiä. Laitoin Zorron kiinni seinään, siinä keppien kupeessa se kävi maate ja lepäsi, kävin laittamassa sille takkini pediksi kun en halua enää virtsatietulehdusta. Zorro vaan lepäsi, yhtäkään haukahdusta ei siltä päässyt vaikka göötti teki sen edessä rataa. Kun tuli meidän vuoro hain koiran, riisuin siltä takin ja rupesin sitä jumppaamaan. Vasta silloin alkoi haukku, rataa tehdessään se ei hauku. Eli agikoira on hiljaa ja lepää kunnes se haetaan ja ruvetaan hommiin, mot.

Treeneissä opeteltiin tekniikoita, oli kierto + päällejuoksu, sylivekki, kierto + niisto persjättö, kierto + valssi + sylivekki + takaaleikkaus, putkeen mentiin välistävetojen kautta ja putken jälkeen eteenlähetys. Zorro oli ihan hyvä, itse olisin voinut olla tarkempi ja terävämpi. Ei nimittäin ollut helppo rata, nopea ja paljon vaihtoehtoja osua väärään. Päällejuoksut mämmin ensin siten että tein kuten kuuluu, näin jäin kuitenkin jälkeen. Kun karsin turhuudet ja tein kuten haluan ja olen koiralle opettanut niin johan meni hienosti. Sylivekki putken jälkeen oli vaikea, mutta kun sitäkin vähän purki, niin huomasin että se mitä tein näyttää koiralle samalta kuin takaaleikkauksen hypynylivienti ja sitä se Zorro tarjosikin. Itse pitää olla selkeämpi. Niisto meni (lopulta) ihan hyvin, mutta malttia ja huolellisuutta se vaatii. Kierto jees, sylivekki taas huono (selkeyttä!), persjättö periaatteessa hyvä, mutta tiukempi ohjaus, käytiin myös väärässä putken päässä. Välistävedot olikin aika mahdottomat, koira tuli putkesta tuhatta ja sataa, vaikea sitä oli  saada välistä. Tulihan se tietty lopulta. Tämä suora on syytä opetella, muutenkin koko välistäveto pitäis oppia tekemään kääntyilemättä. Siinä ei ole mitään kaunista kun iso ihminen rupeaa tanssahtelemaan.


Oli siis vaikea, mutta ihana rata. Olis siinä toki voinut itsetuntokin mennä, mutta onneksi Katja kävi Afin kanssa näyttämässä miten se kuuluis mennä. Afi keksi radasta vielä paaaljon enemmän variaatiota, eikä Katja näyttänyt kaiken aikaa niin onnelliselta ; )

Pialta tuli ilosanomia pitkin päivää. Tekivät kaksi älyttömän hienoa nollaa ja olivat vissiin kakkosina kahdesti isoissa luokissa. Tuloksena siirto kakkosiin, Jippii!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Ukkometsässä

Lumisessa ja kauniissa Puolimatkantien metsässä, kuusi ukkoa, irtorullat ja metsästysporukka. Mentiin metsään jo klo 9, sillä iltapäivällä oli Jennyn ja Miikan ihanan vauvan kastetilaisuus Porvoossa. Vauvan nimestä oli kerrottu etukäteen että lappilainen nimi tulee. Hänestä tuli sitten Bella Maria Elisabeth, niin kovin lappilaista!

Asiaan, Masi oli hotinta hottia, siis ihan ylikuuma. Hakualuetta lähestyttässsä veti ja vinkui, yritin toki rauhoittaa en kuitenkaan onnistunut siinä. Ekalle ukolle osasi kyllä lähteä mutta näytölle ei osannut, ei vaan osunut herne kohdilleen kun oli ylikierroksilla. Maalimiehellä ei viihtynyt kun oli kiire seuraavalle. Ihme edistämistä lähetyksissä kun ei malttanut ottaa syvyyttä. Ukot löytyi tottakai vaikka tuli tehneeksi rataa väärin päin. Ei tehty koko rataa, vaan järjestettiin vikaksi yksi varma onnistuminen ja jätettiin siihen.

Olen sen päättänyt että Masi saa harrastaa kuten haluaa, enkä rupea sitä muottiin pakottamaan. Vähän kuitenkin mietityttää onko harrastus sille hyväksi jos sillä ihan keittää. Saako se tästä jotain myönteistä vai aiheutuuko sille vaan stressiä, kun sillä on tuo himputinmoinen hakemisen palo.

Zorro veti ihan coolisti ja hyvin. Eka pisto oli ylipitkä kun radan kulmasta oli just tullut metsästysporukka beaglen kanssa ja alue oli siis suurentunut kummasti. Neljä ekaa ukkoa meni ihan hyvin, mutta kolmannella alkoi taas meille ihmisille niin tyypillinen sähläys. Viides maalimies tuli menneeksi piiloon ilman palkkaa, sai jotekin viestittyä että palkat olis paree tuoda mukana. Ei siinä mitään, päätin että näytölle mennään niin että minä roikun liinassa ja vien ukolle namit mennessäni. Normisti pistän liinan kiinni, annan koiran mennä ja itse juoksen perässä. Nyt jäin siis liinan päähän jarruksi. Ihmettelin vähän kun Zorro lähti kohti kolmatta piiloa, siis sellaista jossa jo oltiin käyty, ajattelin että nyt tämäkin sekos kun tehtiin asiat epänormaalilla tavalla (roikuin liinassa). Annoin kuitenkin koiran viedä, kiinnosti kovasti mihin se minut vie. Yllästys oli suuri kun maalimies olikin tällä väärällä jo käydyllä piilolla. Häntä ei oltu ohjeistettu matkaan hyvin ja siksi sekaannus. Ei sillä, ei tätä niin tosissaan tehdä etteikö saisi vähän sekoilla ; )

Kerran otin Zorron lähetyksen jälkeen takasin, kun ei lähtenyt riittävän suoraan. Tulin palkanneeksi takaisintulon lihapullalla. Uudelleen lähetyksen meni tosi hienosti. Mutta seuraavalla lähetyksellä toiseen suuntaan näin heti koirasta että sillä oli lamppu syttynyt. Sehän yrittää tehdä minusta namiautomaattia vaikka millä keinoin. Nyt Zorro ei lähtenytkän hyvin vaan jäi hengailemaan, ajatteli että kutsu nyt niin tulen syömään lihapullaa. Kutsuinkin, mutta namia ei enää tippunut vaan pisti koiran menemään suoraan ja pitkälle. Loppu sujui hyvin.

Kun tultiin Zorron kanssa hakuun, meitä vastaan tuli metsästysporukka jolla oli saaliina rusakko ja koirana ihana tyttö-beagle. Saatiin haistella rusakkoa ja sitten mentiin hakuun. Oman vuoromme jälkeen käytiin metsästäjien nuotiolla, paistoivat seillä makkaraa. Siellä Zorro mussutti kovin rusakonverta sekä sitä mitä siitä oli jäljellä, lähinnä karvatuppoja.

torstai 18. marraskuuta 2010

Vauhdikas mutta kinkkinen

Oli Evan keksimä rata, tai kai se oli sille jossain tullut vastaan. Joka tapauksessa jo lähtö tuotti ongelmaa, kun piti olla näyttämässä hyppysuunta edes jotenkin, puomille ei saanut päästää (käytiin me sielläkin) ja pussiin kun meni niin oli yhdessä hujauksessa taas jaloissa. Koitin putkijarrutusta ja kaikkee, mutta pussin rätti on niin nopea että en oikein saannut hallittua suoritusta, siis niin että koira olis ollut kaiken aikaa hallussa eikä yhtään hukassa. Puomin jälkeen tein kierron ja viskileikkauksen, putkeen valssin kautta ja seuraavaan putkeen lähettämällä. Sitten alkoikin taas armoton hierominen, koiraa tuli ja meni, vauhti oli huima ja väärät esteet ärsyttävän tyrkyllä. No hyvin meillä meni. Zorro oli riekkupelse ja haukkui hulluna, ei suorituksen aikana, mutta muuten kuumotti itseään. Mulla piti pientä jysäriä enkä oiken jaksanut sitä haukkumista. Me vähän keskusteltiin siitä, hauskaa oli kaikesta huolimatta.


lauantai 13. marraskuuta 2010

Sylivekki extratreeneissä

Elämämme ensimmäinen sylivekki tuli tehtyä Mäntsälässä Niinun treeneissä. Ihan huippu juttu, helppo, yksinkertainen ja tehokas. Koira koko ajan silmissä ja käsissä. Zorro teki sen taitavasti, heti ekasta kerrasta onnas ja kääntyi tosi hyvin. 

Alla olevalla pätkällä se tapahtui. Eli putkeen, persjättö, sylivekki ja aalle. Ensin tein tuon kohdan sylikäännöksenä koska vastakäännöksenä sitä ei kuulemma saanut tehdä. Toimi se sylkkärikin, mutta sylivekki oli kyllä tehokkaampi ja muutenkin kaunis kokemus.  Lisäksi tuli vähän jaakotusta, ennakoivaa valssia, takaa- ja viskileikkausta. Täytyy kyllä ihmetellä miten hyvin Zorro kääntyykään kun minä teen asiat oikein. Ennakoivassa valssissa esim. kun menin kaivamaan koiraa, kun se ei käänny, ilmenikin että minähän kaivaessani tyrkin sitä laajemmalle kierrokselle. Itse en vaan tajua mitä teen ennen kuin joku jolla on kyky, näkee ja ottaa puheeksi. Kyllähän minä sitten tajuan, mutta harmittava viive tässä on.

Zorro meni tosi hyvin, minä en ollut niin loistava. Hiukan kävi kunnon päälle kun oli taas yli 30 estettä. Oli siinä kommerverkeissä muistamista ja juoksemista, kunto rupes loppua kohden tilttaan ja virheitähän se sit teettää. 


perjantai 12. marraskuuta 2010

Nainenkin osaa piipata

Sattuneista syistä ollaan Zorron kanssa harjoiteltu pillin käyttöä. Aloitettiin istu-käskyllä, eli minä vihellä yhden pitkähkön piipin ja silloin Zorron kuuluu istua. Voi olla että muistan nostaa kätenikin ylös, myös pelkästä kädestä kuluu istua. Nämä me osataan jo aika hyvin kotioloissa,  kunhan saadaan tehdä rauhassa ja ilman häiriöitä. Vähän ollaan tätä jo metsäänkin viety, mutta ihmetemppuihin ei olla kuitenkaan ruvettu, tehdään varman päälle silloin kun tilanne on sopiva.

Eilen ruokiksella näin ikkunasta pari fasua käyskentelevän takiksella ja sain kuningasajatuksen. Että pistänpäs koiran siihen hollille ja sitten vaan vihellän sen istumaan. No ovi rohkeesti auki, mutta Zorro kun äkkäs ne linnut niin sinnehän se meni, minut jätti portaille viheltämään. Zorro tuli kohta takaisin ja katseli siihen malliin et nyt mä voisin leikkiä sitä vihellysjuttua kun sain noi tirpat ensin ajettua maailmalle.

Tänään sitten sama toistui. Fasujahan meillä riittää ja taas niitä meni tuosta ikkunan ohi. Nyt ehdin vähän jalostamaan ajatustani ja pistin Zorrolle remmin kaulaan ja otettiin jopa yksi harjoitusistuminen sisällä. Sitten vasta aukaisin oven ja linnut lehahtivat lentoon melkeinpä samantien. Vihelsin Zorrolle ja se istui nyt hienosti!

Zorron kanssa harjoitellaan tätä vihellysjutta koska Zorro on tähän joutava (ei aio kokeisiin), mutta kuitenkin noutava. Ja Zorro tekee tätäkin mielellään. Ärsyttävää vain on kun metsässä vihellän sille, käyn palkkaamassa ja vapautan niin se jää pörräämään jalkoihin ja odottaa minun viheltävän lisää. On kuin se olisi keksinyt hienonkin namiautomaatin.

torstai 11. marraskuuta 2010

Agiteenit

Sporttikoirahallilla oltiin. Meillä oli kaksi rataa, mutta se toinen ei ollut niin mukava kuin tämä piirtämäni. Oli siinäkin hieno (eli vaikea) keppikulma, hirveestä avokulmasta mentiin ja hyppykin oli vieressä. Zorro toki klaaras tän, minä kun en kepeille vie.

Tällä radalla oli hauskaa lähettämiset. Keinulta lähetin putkeen, seuraavan hypyn leieröin (oikea termi?) eli juoksin kakkosputken ''alapuolelta''. Putkeen ja hypyt, kasihyppy meillä vähän venyi, piru vie en osaa noita. Hypyn kautta putkeen, siihen vaikeampaan päähän (tunnustan, kerran pääs hujahtaan vääräänkin) ja putkesta heitto (poispäinkäännös?) hypylle ja puomille. Taaskaan en käynyt putken toisella puolella vaan ohjasin koko ajan ton kakkosputken ''alapuolelta'' ja puomille Z meni upeesti vaikka en käynyt siellä päinkään. Kivaa!


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Juhlagaalassa

Cockerspanelit ry viettää 30 v juhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi aktiivit ja ihanat ihmiset olivat järjestäneet gaalan jossa käytiin näyttelykisa vuoden kauneimpien cockereiden kesken (pennut, veteraanit ja aikuiset). Lisäksi syötiin ja juotiin fiinisti ja nosteltiin maljoja hienoille koirille ja tuloksille. Harrastuspuolet oli myös kutsuttu näytille ja juhlimaan, siksi mekin siellä oltiin.

Zorro sai kutsun agimestaruutensa johdosta. Markokin oli mukana kun halusi osallistua ja hauskaahan meillä olikin. Minä/Zorro, Eva/Sunny/Jazzy/Joya, Sanna/Siiri, Miia/Tessa ja Asko/Lyyli oltiin edustamassa agipuolta kun muita kutsuttuja ei tullut. Zorro, Siiri ja Lyyli edustivat tyylikkäästi lyhyessä karvassa, kommentteja pääsi vain muutamilta, mutta onhan se ymmärrettävää ja odotettavaa niissä piireissä. Hyvä on kuitenkin pakkaa vähän sekoitella ja pieni järkytys on ihmisille vaan hyväksi ; )

Myös muut harrastuspuolet (mejä, toko, metsästys) esiteltiin parhaiden koirensa keralla. Tämä oli tietysti mielenkiintoista, vaikken vieläkään tajua niiden tuloksista hölkäisen pöläystä jos niitä luettavakseni saan. Minulla nämä käytössä menestyneet koirat menevät kuitenkin 6-0 kauneudessa pärjäävien ohi, varsinkin kun en näköjään kauneudestakaan mitään tajunnut, tuomari valitsi usein toisin kuin minä.

Olihan ne näyttelykoirat tietty kauniita ja pääsääntöisesti hienosti käyttäytyviä ja mukavan innokkaita vilperttejä. Yllättävää oli kuitenkin muutaman koiran pelokkuus ja haluttomuus vaikka olivat näyttäytymisen ammattilaisia. Luulisi että pysytyvät jo juoksemaan muutaman metrin suuntaan jos toiseenkin, varmasti sitä oli hiottu ja opeteltu. Mutta joitain sai houkutella ja raahata perässä kun niitä pelotti niin. Hui, jos koira jota pelottaa tuollainen pääsee jatkamaan sukua kauneutensa tähden, niin eipä mennä hyvään suuntaan luonteissa. Tämä arkuus tuli ilmi vain muutaman koiran kohdalla, mutta silmään se kävi.

Ja kotona. Talviaikaan siirtymisen aiheuttaman väsymyksen päätin poistaa tänä viikonloppuna ja luulen että onnistuin siinä. Lääkkeeksi nautin metsää sekä löhöilyä. Lauantaina oltiin aamulla metsälenkkeilemässä ja kurainen Zorro valmistautui gaalaan käymällä vain suihkussa. Sunnuntaina tehtiin taas metsälenkkiä pidemmän kaavan kautta, perunatkin tuli nostettua ja kaikenlaista puutarhajuttua tehtyä.

torstai 4. marraskuuta 2010

Nyt ei jaksa...

Pahuksen ajanrukkaus on sekoittanut elämän, ennen kykenin sopeutumaan paremmin. Aamulla herään liian aikaisin, nälkäkin tulee tunnin etuajassa. Ja kauhea pimeys laskeutuu ennen kuin pääsee edes kotiin. Eilen sain pidettyä iltapäivällä vapaata ja läksin poikain kanssa metsään nauttimaan sateisesta luonnosta.

Agiteenit tänään menivät haukotellen eli huonosti. Ei mulla ollut oikeaa virettä, eikä tekemisen meininkiä.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Extratreenit Mäntsälässä

Olikin tosi hyvät, Niinu Linna koulutti. 30 estettä, suoran putken kummassakin päässä tehtiin asioita. Juosta sai siis hulluna mutta tarkkuus säilyi ja yllättäen kuntokin kesti. Kuvaa en viitsi tähän laittaa kun ovat tarkkoja koulutuksistaan. Kääntymisiin käytin myös hienovaraisia juttuja, takaa- ja viskileikkauksia. Zorro kääntyi näillä hienosti, vaikka perinteisesti olen toisin väittänyt. Kaiken kaikkiaan mentiin tosi hyvin, upeat lähetykset putkiin (myös omituiset putkikulmat), kepeille ja kaukana olleille hypyille. Z oli nopea, notkea, tarkka, teki kaiken mitä pyysin ja parit pelastukset, olin ihan taivaissa!

torstai 28. lokakuuta 2010

Agii

Ah, Zorro oli varsinainen riekkupelse, tai sitten ohjaaja epätarkka. Näin me mentiin, kiva oli päästellä! Kirjainrata meni tosi hyvin, heittelin vaan koiraa menemään.


Käytin Zorron oikein ammattitrimmaajalla eilen. Olin kasvattanut karvaa, niin että Z oli jo liki talvikarvassa. Piti vähän siistiä gaalaa varten, mutta trimmaajapa otti ja klanas sen : )

Vielä hauska tapaus alkuverryttelyistä. Tuli vähän kiire lähtö ja remmi + kaulapanta unohtuivat kotiin. Onneksi kori oli mukana ja siellä oli hakuilupanta, remmi tehtiin autossa olleesta liinasta (joo Marko, kyl mä nyt muistan että siellä on vararemmi jemmassa). Jouduin sitten verryttelyn lopussa juoksemaan kun taas tuli kiire. Pidin kättä kauniisti sivulla ylhäällä ja koira juoksi kauniisti, kun sehän ei edes vedä. Jossain vaiheessa näin Zorron siellä edessä kauempana ja tajusin että juoksutan kauniisti käsi ojossa pelkkää remmiä ja kaulapantaa! Oli ollut löysällä ja koira humpsahtanut läpi.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Hakua ja ajankulua Nurmijärvellä

Päätettiin mennä suureen metsään Nurmijärvelle. Meillä oli pitkä syvä rata, alkupää oli tosi haastavaa sähkölinjan alustaa josta oli pari vuotta sitten kaadettu risukko. Vanha puusto oli nyt poikittain pohjalla ja päälle oli kasvanut jo uusi risukko. Siitä rata sitten pikkuhiljaa selkeytyi aivan ihanaksi metsäksi. Nyt meillä tilaa hengittää eikä missään liikkunut ketään, eikä kukaan siis häirinnyt kuten kaupungin ahtaissa metsissä. Paitsi että...

Kun hain Masi autosta oli hirvitorneihin (sähkölinjan alle) kiivennyt miehiä passiin. Sanoivat että heillä oli koira ajamassa hirveä tähän suuntaan ja että heidän koiransa ei välttämättä ole kiva meidän koirille. No otin Masille pari ukkoa siinä linja alla kun siinä näki (pyssymiehet meidät ja me ne). Ekana Masi juoksi ilmaisemaan sen pyssymiehen tornissaan, mutta ei osannut kuitekaan kiivetä tikkaita hänen luokseen, eikä rullaa löytynyt, jäi siis ilmaisematta ;) Lähetin uudelleen ja nyt maalimies löytyi. Tokalle ukolle lähetin aika helvatinmoiseen risukkoon. Masi yritti muttei juuri päässyt eteenpäin, siinä piti todella mennä yli, ali ja läpi. Kääntyi takaisin, lähetin uudelleen ja taas Masi yritti luistaa. Kolmannella kerralla antoi periksi, nosti nenun ilmaan ja saman tien tiesi missä maalimies oli (ei syvällä).

Siihen jäikin meidän eka sessio sillä en halunnut laittaa Masia vaaraa jossa se olisi voinut kohdata kiivaan koiran tai joutua ampuma-alueelle. Pistettiin notski pystyy, paistettiin makkaraa ja syötiin eväitä. Masi sai viettää laatuaikaa meidän kanssa. Kun metsästäjät lähtivät jatkettiin rataa, loput Masi menikin mallikkaasti vaikka rata oli syvä ja pitkä. Muistan sen tehneen yhden vinon lähdön, mutta silloin se oli jo saanut vainun ja tiesi minne mennä.


Zorro toimi erittäin hyvin, pärjäsi aika hyvin risukossa ja teki yhden hienon tyhjän sillä meillä oli paljon metsää maalimiesten välissä. Maalimiehiä oli kummallakin kuusi ja he olivat niin että suoran piston päässä piti edetä rataa jotta löytyivät. Zorrolla oli hienot suorat ja syvät pistot.

torstai 21. lokakuuta 2010

Agiteenit

Tehtiin rata edellisten rataa mukaellen ja tällainen siitä tuli.


Otin kakkoshypyn keskeltä sylikäännöksellä sekä aan puolelta pakkovalssilla josta se oli selkeästi jouheampi ja nopeampi. Putkeen jos lähetin ''putkeen putkeen'' juoksi Z pitkälle eteen ja hukkaan. Mutta kun lähetin putkeen puolipidätteellä eli sanoin zor, kääntyi Z heti putkesta tultuaan hienosti. Tämä täytyy muistaa, putkeen se menee joka tapauksessa kun sen eteensä saa. Hypyt kepeille mentiin hienosti persjätöllä 6-7, keppikulma tietysti hienosti, keppien jälkeen niistosokkari ja loppu eteenlähetyksineen upeasti. Zorro oli tosi hyvä!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Ukkometsässä

Syksy alkoi hahmottua tutusti. Neljänä maanantaina käyn kouluttamassa cockeriagilityä jatkokurssilaisille sekä kilpaileville Sporttikoirahallilla Espoossa, viime maanantai oli eka kerta. Torstaisin meillä on omat treenit samassa paikassa ja lauantaisin päästään ukkometsälle. Tuli sopiva peitto viikolle.

Ukkoja etsittiin samassa vanhassa metsässä, mutta tehtiin rata eri päin kuin tavallisesti. Kummallakin viisi ukkoa + yksi tyhjä, irtorullat. Vähän porukkaa (vain me vanhat jäärät jotka kestetään vähän huononpaakin ilmaa) siksi liikkuvat maalimiehet. Tyhjän halusin radan loppuun siksi ettei vahingossa pääse edistämään seuraavalle maalimiehelle, eli viides pisto oli tyhjä, kuudennessa eli vikassa taas ukko.

Masi eka. Olin vähän asennevammainen Masin suhteen, ajattelin että se piippaa ja juoksee hulluna, mutta liekö viimekertainen autoon nakkaaminen auttanut kun Masi olikin hyvin kuulolla ja oikein yhteistyökykyinen. Meni aika hyvin minne näytin ja upposikin hyvin. Jos ei tullut hyvää pistoa, otin takaisin ja lähetin uudelleen. Nämä meni hyvin, olin tyytyväinen koiraani. Tyhjän kanssa tuli vähän sähläystä, ei Masin kanssa vaan maalimiehen kun oli väärässä paikassa (no metsäänhän eksyy helposti), jouduin siksi lähettämään Masin jo kertaalleen käydylle lohkolle. Masi kävi kyllä hienosti tarkastamassa paikat kun kerran mamma halusi. Hienosti Masi teki työn työnä eikä hörhöttänyt tai inttänyt vastaan. Masi oli siis hyvä ja hän oli taas itseensä tyytyväinen työkoira eikä mikään hullu hakupeto.

Zorro oli kanssa hieno, kaikki meni hyvin, tyhjäkin meni hyvin varsinkin kun alkuperäinen suunnitelma toteutui ja maalimieskin oli kartalla. Ekalle ukolle piti lähettää sellaiseen pieneen kulmaukseen joka oli polun takana, sinne jouduin lähettämään kahdesti kun eka kerralla ei ylittänyt polkua. Kakkosukko oli unohtanut ottaa rullan mukaansa ja tarjosi hanskaansa kun Zorro tuli, Zorro oli ollut vähän hämillään ja etsiskeli rullaansa, mutta maalimies tyrkkäsi hanskan eteen ja sanoi taikasanan ''ota'' ja sillähän Zorro toimikin. Kun Z tuli seuraavan kerran tämän maalimehen luo se jo tiesi miten toimitaan, vaikka nyt oli rullakin paikalla oli Z käynyt hanskaan kiinni koska tältä rouvalta täytyy ottaa hanska eikä rullaa. Hanska vaan sattui olemaan kädessä, mutta sen Z oli tajunnut saman tien kun hampaillaan kokeili ja etsi sitten kiltisti sen rullan. Nopea koira oppimaan!

torstai 14. lokakuuta 2010

Eka kerta sporttikoirahallissa

Kiva paikka oli. Hyvä tasainen pohja mun jalalle, eikä liian kuuma. Olisiko ollut vähän liukasta kun Zorro kaatui putkessa.
Tällaista rataa mentiin. Tuolla pituuden takana oli pöytä nurkassa säilytyksessä ja ekalla kerralla Zorro irtosi sinne, teki sen kyllä hyvin. Sittemmin rupesin ohjaamaan aallekin ja Zorro oli oikein hyvä. Kolmosen tein niistona sekä pakkovalssi/jaakotuksena. Kepit vein kummaltakin puolelta, aan puolelta yritin poispäin käännöksellä, mutta Zorro irtosi hypylle asti, ainakaan en kyennyt ohjaamaan ajoissa putkeen. Toiselta puolelta keppejä tein valssin ja olinkin ajoissa viemään putkeen. Tiistaina madotin koirat. Ensilumi satoi illan ja yön aikana.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Suvun uusi ihme!

Minusta on tullut iso-täti ja Ulla-siskostani tuli siis Ulla-mummi!

6.10.2010 syntyi Jennylle ja Miikalle pieni ihana tyttövauva (53 cm ja 4115 g). Hän on ihana, nätti ja söpöliini.



lauantai 9. lokakuuta 2010

Hakuilemassa

Oltiin kolmen ohjaajan kanssa hakuilemassa. Ei viitsitty pienellä joukolla koko metsää tallata vaan tehtiin kaistat liikkuvilla maalimiehillä. Neljä kapeaa mutta syvää kaistaa ja irtorullat.

Heti jouduin päätökseni Masin suhteen perumaan. Oli siis ne kaistat ja olisi luullu koiran menevän aika suoraviivaisesti. Mut ei, lähetin Masin oikealle ja lähti aika hyvin, mut sitten meni hermo ja kaarsi rataa eteenpäin, juoksi radan loppuun, tuli keskilinjan yli, juoksi vasemman puolen lopusta alkuun, löysi sieltä kakkosukon, otti rullan ja palasi mun luo. Kaiken aikaa olin huutanut sitä luokse, mutta sillä oli pyhä tehtävä kesken eikä se mitään ohjaajaa malttanut kuunnella. Otin koiran kiinni ja vein suoraan autoon.

Zorro seuraavana. Lähti ekalta ukolta myös kaartamaan, mutta tuli kutsusta takaisin. Lähetin uudelleen, tämä ja seuraavat olivat ihan hienoja.

Masi uudestaan. Nyt lähti ekalle ukolle suoraan ja syvälle, löysi ja teki rullahommansa hyvin. Toka hyvin. Kolmannella lähti taas edistämään juoksi radan loppuun ja keskilinjan yli toiselle puolelle. Komensin maalimehet ylös ja koira joutui autoon.

Kylläpä Masi käy kuumana, hui. Puolustukseksi voi sanoa että se metsä on kaiken maailman joukkioita täynnänsä. Ampuhemmot kävi meidän kanssa alueita jakamassa, sienestäjiä kulkee sinne tänne. Mutta silti, työ pitäis tehdä työnä eikä haahuilla tai hörhöttää kybällä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Hakuilemassa

Pieneksi käyvät kaupungin metsät. Tämän päiväisessä sessiossa oli läsnä sotaa leikkiviä joukkioita jotka haahuilivat sinne tänne ja ääntäkin heistä lähti kiitettävästi. Meidän tallaama hakualue meni siis puhki, mutta muuten otettiin kaikki hyöty möykkäämisestä, harvoinpa saa noin hyvää häiriöharjoitusta!

Irtorullat, neljä ukkoa merkatuissa piiloissa. Noilla merkatuilla piiloilla haen suoraa pistoa, eli tiedän ukon olevan siellä minne näytän. Etsimisessähän näillä ei ole ongelmaa, mutta suoraan etenemisessä Masilla on suuria ongelmia ja yritän opettaa sille että kannattaa mennä minne minä näytän, koska sieltä se ukko löytyy.

Kotipihalla olen yrittänyt opettaa sille eteenlähetystä. Ollaan yhdessä viety rulla jonnekkin, tultu yhdessä pois. Sitten olen lähettänyt sen noutoon, sanomalla eteen ja käsi näyttää että minne. Mutta Masi on niin nihkee noutamaan, se ei vaan tykkää siitä.

Ukkometsässä kokeiltiin ekalla pistolla haamua. Masilla meni pasmat ihan sekaisin, se kiihtyi liikaa, seurasi ihmeellistä juoksentelua. Tokalla ukolla edisti jo tutusti eli ei suoraa pistoa. Kolmas oli mielenkiintoinen, niitä sotaukkoja oli siellä jossain lähellä väijymässä ja maalimies kertoi Masin käyneen sotaukon luona. No hyvä että tuli sekin pelastettua! Löysi kyllä oikeankin maalimiehen, mutta eihän Masi voinut tietää ketä me tarkalleen jaakattiin, haki kaikki jotka oli alueella. Neljäs ukko oli tosi pitkällä, vaikean suoran päässä, vieraat miehet huuteli ja räiski lähellä. Kaikesta huolimatta Masi hoiteli tämän erinomaisesti ja siihen olikin kiva lopettaa.

Zorro meni ekat ukot ihan täydellisesti. Kolmas oli vaikea, kun ne sotaukot huuteli siinä vähän matkan päässä. Kun lähetin Zorron oikealle, se kaarsi heti takaisin ja lähti vasemmalle niiden sotaukkojen luokse, kuvitteli että niitä haettiin. Huusin sotaukoille että nyt ei saa ampua, siellä on pieni koira seassa. Otin Zorron takaisin, lähetin uudestaan ja sama kaarto toistui ja taas kävi sotaukoilla. Kolmannella kerralla lähti mihin lähetin ja sieltä löytyi oikea ukko. Hyvä treeni Zorrolle että se alue etsitään johon lähetetään. Tähän lopetettiin koska sotaukot oli sen neljännen ukon luona.

Nyt seuraa päätös. Tästä lähtien Masi saa harrastaa harrastustaan kuten haluaa, en laita sitä enää muottiin vaan annan se vaikka hakea aluetta väärin päin. Tänään huomasin että se paineistuu kun vaadin siltä liikaa (sitä suoraa pistoa). Juoskoon kuin päätön kana jos haluaa, kunhan on onnellinen!


Masi on niin kaunis


Zorro tietää että seppelvarpujen alla asuu joku


Saarnen keltainen syysasu


Humalaportti


Humalan käpyjä


Humala, Iisoppi ja Kääpiömäntyjä

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Nappi, uusi serkkukoira



Jenny, sisareni vanhempi tytär hommasi noin kuukausi sitten hurmaavan koiranpennun. Nappi on hänen nimensä ja isänsä on pk chihuahua ja äitinsä bolonka (Nappi on syntynyt 1.5.2010). Ihan ensi hetkistämme lähtien oli selvää että Nappi on erityisen älykäs ja sopeutuvainen pieni koiraherra. Iso-tädin luona Nappi vierailee usein kun oma perhe on liesussa. Kaikki tälle ihanalle koiralle käy ja kaiken se hetimiten oppii.

Zorro on Napin suuri idoli. Nämä kaverukset jaksavat juosta yhdessä pitkin tonttia ja vääntää hampaat iloisessa irvessä. Ulkona Zorro pitää fiksusti villasukkaa suussaan, siinä nimittäin roikkuu pieni Nappi-koira. Jos ei ole villasukkaa niin Zorron korvissahan Nappi sitten roikkuu. Masia Nappi käy nätisti liehittelemässä, muttei Masi siitä paljoa perusta, antavat toistensa lähinnä olla rauhassa.



Poskisuudelma


Napin kalusto


Hullut

tiistai 28. syyskuuta 2010

Agiteenit

 Nyt ei jaksa runoilla. Tällainen kiva rata. Zorro hyvä. Nämä oli kuulemma vikat reenit tänä syksynä, tiedoksi vaan Pia.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Ukkometsässä

Oltiin uudessa metsässä, irtorullat, neljä ukkoa ja ihana ilma.

Masi: Eka ukko oli syvällä etukulmassa, hienosti löytyi. Toka jees. Kolmas oli melko lähellä, ja silti juoksi ohi kun edisti pirulainen. Oli olevinaan niin kiire ettei malttanut juosta minne käsi näytti, vaan edisti radan suuntaisesti. Joutui juoksemaan ylimääräistä ja löysi ukon lopulta sieltä minne olin ohjannut. Täytyy toivoa että tajusi, tuskinpa. Neljäs ukko oli syvällä, eksyi nimittäin metsään, onneksi oli hakukoira paikalla! Masi juoksi ja etsi, löysi lopulta hienosti. Meillä oli uusia paikalla ja olivat ekaa kertaa maalimiehinä. Palkka ja kehuminen ei kai ollut oikein hyvää sillä Masi joka on läheisriippuvainen tuli kahdesti minua näytöllä vastaa eikä viihtynytkään maalimiehen luona, vai oliko sillä kiire seuraavalle eli edistikö se tässäkin? Komensin hieman Masia maalimiehelle, luulen että se sen kestää, että ei saa lähteä kun vasta kutsuttuna.

Masi meni muuten hyvin, mutta vanha vaiva eli edistäminen tuli taas pinnalle. Täytyy tuohon taas panostaa, ehkäpä kotipihalla muutama eteen lähetys. Seuraavalla kerralla voisi ottaa johonkin väliin haamun. Myös omaa asentoa pitää miettiä, esim. rintamasuunta. Maalimiehellä viihtymistä pitää tarkkailla, vaikka ei siinä ollut ongelmia enää komentamisen jälkeen. Aika hyvät keskilinjalle takaisin siirtymiset, ei tarvinnut montaa kertaa komentaa, mutta toivoisin toki että se olisi lunkisti ja lepäisi tämän siirtymätaipaleen.

Zorro: Oli taas pirun hyvä, tyyni, nopea, teki oleelliset ei ylimääräistä hötkyämistä. Kaikki ukot aikas optimaalisesti, hyvät rauhalliset maalimieheltä keskilinjalle siirtymiset. Siistiä ja tehokasta!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Oman seuran treenit

Tulikin putkesta putkeen, osa 3.

Sateisella kentällä mentiin, rata oli kiva, koira hyvä. Kotiläksyksi tuli 10 ja kääntyminen, muuten meni ihan hyvin.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Putkesta putkeen, osa 2 + putkijarrutus

Oltiin Zorron kanssa Mäntsälässä agikoulutuksessa. Mentiin tällaista kivaa putki/puomi/kepit -hässäkkää.

Zorro oli tosi hyvä ja eilisen hyvät fiilikset vaan jatkuivat. Ohjasin koko hässäkän puomin oikealta (siis hyppyjen) puolelta. Eli keinun kautta hyppy, rengas, muuri, tähän valssi. Putkeen mentiin putkijarrutuksen avulla (aina oppii uutta kun kotoa lähtee!), putkelta lähetys seuraavaan putkeen, hypyn kierto, niistosokkari, putkeen ja lähetys kepeille. Enkä siis mennyt sinne keppipuolelle puomia ollenkaan vaan otin koiran vastaankin tuossa keinun ja puomin välissä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Täydellinen ukkojahti

Ilo on näillä koirilla ukkoja jahdata.

Ei olla pitkään aikaan oltu hakutreeneissä, Masi oli kuukausi sitten ja Zorron treeneistä on tosi kauan. Viimeksi Masi oli liian huonokuntoinen pitkään rataan, mutta ei enää!

Irtorullilla meni kumpikin koira ja neljä ukkoa kummallakin. Masi sai taas mennä ensin ja teki aivan täydellisen radan, kaikki osa-alueet aivan täydellisesti. Lähti minne näytin, juoksi suoraan, rullan kanssa hienosti ja hyvät näytöt. Hyvin näki koirasta kun haju osui nenään, täydestä vauhdista ilmalennosta koira tippui maahan ja suunta oli heti toinen. Ja Masi oli niiiin onnellinen radan jälkeen, se oli ihan sulaa vahaa kun sitä kovasti kehuttiin.

Hyvä putki sen kuin jatkui kun tuli Zorron vuoro, se oli aivan yhtä mahtava, suorat hyvät pistot, nenä auki, noppaa ja tarkkaa työtä. Ainoa kauneusvirhe Zorron työskentelyssä oli se kun se hieman jäystää rullaa, täytynee opettaa se siitä pois.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Putkesta putkeen

Aloitettiin koko touhu kakkukahvilla kun Afista oli tullut agilityvalio. Hyvä Katja ja Afi, ja paljon onnea!!

Katja jätti meille kivan radan joka oli jouhea mutta sopivan vaikea. Uutena tuli esim. putkesta putkeen lähetys niin että ei käyty siellä pukensuulla.




Zorro oli kiva ja noppa. Tehtiin rata vaan pari kertaa ja karattiin pois, maxit jäi sinne jauhamaan. Olen vaihtanut putken käskyksi putkeen putkeen kun se läpiläpi rupesi menemään mun suussa ihan sekaisin, siitä tulee jossain vaiheessa piläpilä. Tätä putkeen putkeen me nyt koitetaan oppia kumpikin. Palkkasin muuten pallolla, toimi. Saihan Zorro naminsakin mutta vasta kun pallo oli takaisin kädessä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Niistosokkari

Opittiin jotain ihan uutta eli niistosokkari. Jotta tyhmäkin ymmärtäis (siis minä) se menee näin, niisto + persjättö eli sokkari, tämä yhteensä on niistosokkari.

Herttileijaa kun sais tämänkin kouluttajan (Rainetoja muistaakseni) koulutuksen pysymään päässä. Pointti taisi olla se että elä koko ajan ota kiinni vaan ohjaa jouheesti. Minä kun pysäyttelen koko ajan Zorro-parkaa kun mulla on se tuntu ettei se käänny, käännän sitten jarrutuksen kautta väkisin. Sehän taas syö aikaa...




Kolmoselle sekä vitoselle tein niistosokkarin. Putkeen mentiin niskapersotteella (kuvainnollisesti) ja koira heitettiin oikeaan putken suuhun. Hypyn kautta lähetys putkeen. Puomille Zorro osas hyvin kun ollaan tahkottu kontaktia ja putkensuita. 17 -18 sokkarina ja19 tehtiin kiertona ja niisto.
Tänään jäi Masilta hakureenit väliin, mikä oli surku. Ollaan sentään maastopyöräilty paljon ja luulenpa että Maspalla on kunto kohonnut raketin lailla.
Zorro otti eilen käyttöön uuden ruuan, kokeilussa on Robur.  Sille tuli JahtiVahdista anaalirauhasongelmia ja silmät rähmi. Masi saa jatkaa JahtiVahdilla sillä se tuntuu sopivan sille hyvin, ainakaan ei ole mitään ongelmia ja turkkikin on tosi hyvässä kunnossa. Vai johtuisiko hyvä turkki päälääkityksestä jos aikaisempi hilseily ja muu johtuikin hermoilusta.

tiistai 24. elokuuta 2010

Masikin harrastaa

Kun päästiin rotumestaruuskisoista kotiin alkoi toinen tahti elämässä. Tähän asti olin joutunut elämään jalan ehdoilla kun tarvitsin sitä juoksemiseen. Nyt tuli muutos, tulkoon perässä jos ei alla pysy. Nyt en myöskään puhu siitä enää, olen täysin kyllästynyt koko koipeen.

Lauantai-iltana lähdettiin pyöräilemään poikien kanssa, ensin mentiin tietä pitkin ja sitten metsätielle koirat irti. Zorro pysyi hyvin vauhdissa mukana, mutta Masilla loppui kunto ja sillä taisi mennä myös yli hilseen. No me käännyttiin pari kertaa ja käytiin noukkimassa Masikin mukaan. Tämä todisti vaan sen pahan pelkoni että Masin kunto oli huonontunut kävelylenkkien ja helteisen heinäkuun ansiosta.

Sunnuntaina Masi pääsi hakumetsään, siellä me mentiin huonokuntoinen koira ja ohjaaja kyynärsauvojen avulla. Ei vaan, Masi meni ihan hyvin. Ensimmäsellä ukolla tuli pieni mietintätauko rulla suussa, että mihin nyt, miettiminen kuitenkin auttoi ja toisen ukon Masi sitten osasikin masimaiseen tyyliinsä, eli noppaan. Näin kuitenkin koirasta että se oli väsynyt, enkä halunnut vetää pidempää rataa, täytyy tehdä sille kuntoa ensin.

Zorro on herkutellut kesän mittaan omenoilla, mustaviinimarjoilla, vadelmilla ja ärsyttävän piikikkäillä karviaisilla. Salaatit ja herneet se söi myös suoraan penkistä. Nyt se on jo siirtymässä aronioiden kimppuun, mutta ne ovat kai vähän raakoja vielä. Viime vuonna se söi niitä aivan hotona kun pakkanen oli niitä ensin hieman puraissut.

Marko on hävinnyt Intiaan vähän mietiskelemään (työjuttuja sentään) ja Laura on Mallorcalla. Me täällä Kaisan kanssa pidellään kotia pystyssä. Tänään Masi lähti agiteeneihin mukaan kun Kaisakin oli liesussa eli ratsastamassa. Masi sai tehdä tokojuttuja ja sillä oli kai ihan hauskaa. Zorro teki agia ja hyvin tietysti meni, pitkästä aikaa meillä oli pöytäkin radalla ja hyvin Zorro osasi senkin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Rotumestaruus! eli Zorrolta aika hyvä kauden aloitus


Ei olis aamulla uskonut mitä kaikkea tulikaan Porvoosta kotiinviemisiksi. Zorro on vaan niin ihmeellinen koirapoika että tämänkin se meille järkkäs!

Lähdin tekemään tuplanollaa kun se pitää olla, ja pelkään että kaudesta tulee jalan takia tynkä. Jalka oli jo ihan finaalissa mutta pakkohan meidän oli mennä rotumestaruudesta skabaamaan.

Ekana oli onneksi agirata jonka pääsin jalkaa säästellen ja kaukaa ohjaten läpi. Muuten olin siihen melko tyytyväinen mutta alkupätkä oli hidas, ehkä pyysin Zorroa liian kaukaa. Harat toimi, mutta on niitä hiottukin, siitä kiitos Markolle joka keväällä askarteli meille puomin.

Seuraavaksi oli hyppäri jolle lähtiessäni tiesin että nyt pitää juosta jos aikoo tehdä nollan, sillä mineillä tuntui olevan vaikeaa päästä ihanneaikaan. Tämä menikin meiltä melko hyvin, tein mielestäni tarkkaa työtä ja juoksin minkä pystyin. Zorro oli hyvä ja kuulolla!

Radalta tullessani tiesin (ja tunsin) että nyt ei sit enää edes kävellä, vaan jatkoin tyynesti kyynärsauvoilla. Jos radat olisivat olleet toisin päin eli ensin olisi ollut hyppäri ja sitten agility en varmaankaan olisi pystynyt toiseen rataan, mutta onneksi olivat näin päin. Marko oli taas meillä koiran- ja naisen hoivaajana mukana, itse vaan istuskelin ja sain valmiiksi lämmitellyn koiran startin alla.

Tuplanollaa lähdin siis tekemään ja se tulikin, mutta lisäksi tuli rotumestaruus, Millin Malja - kiertopalkinto parhaalle agilitycockerille sekä hyppyserti. Jee!

Tulokset: 0 5./19 ja 0 2./21 tuomarina Kari Jalonen

Masi kävi perjantaina korvien jälkitarkastuksessa ja hiivat sekä muut pöpöt olivat onneksi poissa.

torstai 19. elokuuta 2010

Agitreenit + lekuri

Tiistaina oli taas oman seuran treenit. Mika veti ja hyvät treenit olikin vaikka esteitä oli vaan muutama. Mullehan se sopi hyvin, otin vaan paikkani ja yritin olla enempi liikkumatta. Cockerileirillä pystyin juoksemaan paremmin, mutta oma kenttä tuottaa tuskaa kun siinä on sellaisia isompia kiviä, kun taas Hauholla oli ihan tasainen kenttä. Täytyy toivoa että viikonlopun rotusembaloissa olisi vimoisen päälle tasainen alusta, ettei mene ihan seisoskeluksi.

Kävin Söderkullassa lääkärissä. Oli uusi lääkäri ja tuli myös uusi diagnoosi. Tämä epäili vamman syntyhistorian kuultuaan että se onkin lihas joka on irronnut vähän kantaluusta. Lepo ja tabut on ainoa hoito. Jollain oli kuulemma vastaava tehnyt vuoden sairasloman, siis pois töistä! No, tohonhan mä en ryhdy/kykene. Ja muutenkin, tässä on ollut lomakuu välissä joka oli vielä niin kuuma ettei oikeasti tullut riehuttua. Agista olen lomaillut melkein kolme kuukautta, SM-kisat, parit treenit ja kouluttamiset pois lukien. Eli olen siis levännyt niin paljon kuin ikinä kykynen, eikä se auttanut. Kortisoonipiikistä olin jo päättänyt etten sitä sittenkään ota, eikä lekuri sitä suositellutkaan, sanoi että huonoon paikkaan osuessaan voisi irroittaa loputkin lihakset kantaluusta.

Marko joutuu siis edelleen taivaltamaan lenkkejä koirien kanssa. Eipä sillä, hyvää se Markolle tekee. Ja minä poljen tuota helvatin rakkinetta, elikkäs kuntopyörää.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Cockerileirillä

Perjantaina pakattiin Zorro autoon ja ajeltiin kohti Hauhoa ja Hauhovia. Jollain konstilla olin onnistunut saamaan Markonkin mukaan harrastamaan kanssani (valokuvausta ja puutarhajuttuja Lepaalla, ei kuitenkaan cockereita). Kaikkea se rakkaus teettää tai sitten sitä vaan pelotti jäädä teinien kanssa kotiin.

Leirillä oli mahottoman mukavaa. Aivan mahtavia koiria, ihania ihmisiä ja kivaa toimintaa aamusta iltaan, tai siis yöhön asti.  Perjantaina kuultiin taippariesitelmä Liisa Pajalata. Myöhemmin vedettiin hänen opastuksellaan laahausjälkiä kanilla ja melkein kaikki kai ajoivatkin jäljen. Hyvin tuntui kaikilta onnistuvan, myös Zorro teki sen tietysti hyvin.

La aamuna meillä oli Nybergin Johanna kouluttamassa agia ja hän vetikin hyvän treenin. Itse koipivammaisena panostin kauko-ohjaamiseen joka osin onnistuikin. Hieman tilannetta tietysti vaikeutti kun oma liikkuminen ei ollut normaalia, vaan jäin kinkkaamaan kun olisi pitänyt irrota vauhtia.

Omien treenien jälkeen minä ja Susanna opetettiin alkeita sekä myös kilpailevien ryhmää. Oli vähän höhlä tunne kun jotkut opetettavat (kilpailevat) olivat kokeneenpia kuin me, mutta ei ne sentään silmille tulleet ;) Kummastakin ryhmästä pystyi kyllä itsekin oppimaan, sillä onhan se vähän kuin peiliin katsoisi kun muut tekevät virheitä, kun tietää että itsellä on samat ongelma ja vähän vielä lisää...

Lauantai-iltana oli sitten rientoja, mutta siinä vaiheessa karkasin parisuhdetta hoitamaan, kun ei se Marko noita koirahommia niiin rakasta. Tässä jäi siis aukkoja (ainakin TOTO-juoksu) meikäläisen sivistykseen, Hipon tanssiesityksen kuitenkin maltoin katsoa, oli se hienoa! Yötä myöten sitten värkättiin Pian opastuksella naruleluja koirille, ja syötiin makkaraa, ja otettiin vähän olutta (tai siis ei kai kukaan muu nainen juo olutta).

Sunnuntaina Asko tuli kouluttamaan meitä ja kyllä sekin treeni paikkansa tiesi. Tuli muunmuassa poispäin käännös. Zorro oli hieno!

Ja sitten me taas Susannan kanssa koulutettiin omat ryhmämme. Kiva oli kun ihmiset oli niin innokkaita ja kiinnostuneita oppimaan. Oli ihan kiva levittää agilityn ilosanomaa (ohhoh, näikö ne uskonnot saavat alkunsa?)

Jossain vaiheessa olisko ollut sunnuntaina oli myös hieno ja hyvä luento koiran motivaatiosta ja motivoinnista. Silloin ei tullut kysymyksiä mieleen kun sai kysyä, mutta nyt niitä olisi.



tiistai 10. elokuuta 2010

Kyllä se nyt koettelee

Oikea takapakkien putki päällänsä.

Masilla löytyi hiiva korvista, uimisen jälkimaininkeja luulisin. Lisäksi meillä käytiin suuri taistelu pudonneesta sipsipussista kun me ''aikuiset'' oltiin kesälomamatkalla (ai niin, lomakin tosiaan loppui) eikä Masi saanut hoitoa ajoissa. Seurasi tulehdus ja siihen antibioottikuuri. Nyt Masi on jo ihan OK, haavakin parani hyvin.

JAUn kisat olis olleet sunnuntaina, mutta siihen tein mielestäni järkiratkaisun eli jätin Zorron pois. Oli vaan niin pirun kuuma, yli 30 jo varjossa. Ajattelin ettei se ole meidän agilitylle hyväksi (luottamus/uurastus/vauhti), että vien Zorro siihen pätsiin.

Mitäs vielä. Rotumestaruuskisoihin unohdin ilmottautua eilen, mutta nöyrästi soittelin aamulla perään ja sain onneksi tehtyä jälki-ilmottautumisen.

Parit tiistaitreenit on käyty (TUUKK), kummatkin olivat tosi hyviä ja hyödyllisä. Paha vaan että tänään palttiarallaa kolmannella polkasulla lähdön jälkeen meni taas toi jalka. Eihän se ole vielä parantunutkaan mutta kesti kuitenkin jo agilityä. Nyt se on taas paskana.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Masi tiesi tämänkin

...että hänelle uimisesta tulee korvaongelmia. Ei mitään suurta mutta tulehdus kumminkin. Ilmeni siten että rupesi rapsuttelemaan vasenta korvaansa. Näinhän minä että ongelmia tulossa ja lyhensin karvat (koko koirasta), mutta vasta kun rupesi kulkemaan pää vinossa aloitin lääkityksen. Pistin hauteena puhdistuainetta ja viimeistelin Canofitellä, näyttäisi tepsivän.

Masi on siis uinut ja paljon, ollaan oltu hiekkakuopilla ja Päijänteellä jossa Masi leikki hengenpelastajaa.

Minä, Marko ja koirat lilluttiin ja uitiin Markon tädin mökillä Asikkalassa ensi kertaalleen. Oltiin tunnin tai pari kuivilla ja mentiin uudelleen. Nyt Masi ei tullut vaan hermoili laiturilla ja juoksi takaisin mökille, ajateltiin jo että antoi myöten ja lähti fiksumpien ihmisten Rauni ja Tuomon koiraksi.

Eikö mitä, oli tullut mökille ja selitti selkeästi Raunille tilanteen: Ne hullut on vedessä ja hänen pitäisi ne pelastaa, mutta ei hän osaa, tule apuun!

Rauni ja Masi siis lähtivät rantaa kohti. Masi oli kuitenkin ruvennut epäröimään josko tämä hentoinen nainen pystyisi mitään tekemään ja kääntyi takaisin mökille ja kävi selittämässä saman Tuomolle. Hengenpelastusjoukkiona tuli siis Masi etunenässä, mukanaan Rauni sekä Tuomo.

Mutta me vaan uitiin eikä pelastusapujoukoista ollut apua joten Masi teki sankariteon: Hyppäsi korkealta laiturilta järveen!!  Huom. meidän Masi joka ei muutama päivä sitten uinut laisinkaan. Emme siis hukkuneet vaan olemme pelastetut.

Kiitollisina Anja ja Marko


Ai niin, käytiin Haukkavuoressa mutta jalka ei tykännyt. Lisäksi ollaan ruvettu syömään omia pottuja ja hedelmätarhaan ollaan istutettu luumupuita sekä päärynäpuu (pitäähän jänöt ruokkia).

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kuvia poikain uimareissulta

Lämmintä on piisannut, mittarissa oli tänään lukemat 33,2. Koirat lepäilevät nyt päivisin, kuten ihmisetkin ja lomallahan me onneksi ollaan.

Illalla käytiin taas uintireissulla, Marko ui, minä heittelin kaikennäköistä veteen ja ohjasin Zorroa. Masi oli mukana hengailemassa ja uikin toki jonkin verran, ei ottanut osaa noutoihin mutta kävi Markoa moikkaamassa ja tuli takaisin rantaan.

Zorrolle heittelin taas frisbeetä ja kaikki toimi hienosti. Olen opettanut kummatkin koirat tekemään luovutuksen sivulla ja vaikka se onkin meillä rannalla vähän vapaamuotoisempaa niin siihen se Zorro nakutti.

Ajattelin tarjota Masille jotain helpommin noudettavaa kun se frisbee oli sille vaikea, keksin korista letkunpätkän (esineruutuilun roinia) ja päätin kokeilla sitä ensin Zorrolla. Sepä painui heti pohjaan ja Zorro ui niille kohdille monesti sitä etsimään, heitin sille frisbeen kauemmas ja lähetin ''hukkaamispaikasta'' noutoon, hyvin toimi.

Kun letku oli uponnut piti keksiä jotain joka on helppo ja pysyy pinnalla, otin sitten kenkäni ja kokeilin taas Zorrolla. Pistin sitten Zorron kiinni ja Masi joutui hommiin. Masi fiksuna koirana kahlasi hieman veteen, aisti tuulen suunnan ja hokasi että odottelemallahan tästä selvitään. Siinä se sitten odotteli kunnes kenkä oli kahluusyvyydellä noudettavissa ja kävi hommiin. Onneksi kenkä väisti kun laine osui siihen ja Masi joutui oikeasti uimaan muutaman metrin. Sai kengän hyvin suuhunsa ja toikin sen hyvin, en kuitenkaan ottanut luovutusta sivulle kun mulla oli siinä Zorro joka olisi tietysti halunnut kengän sekä namit. Masi luovutti edessä irti-käskyllä ja sai naminsa.

Zorro ja frisbeen luovutus.

 Tuol se on, nyt hanaa.

 
Löytyi tällainen kenkä.

 Masi: Kas vain, tässä kun odottelen niin sehän lipuu suuhun.

 
Tule tule, kenkyliini.

 
No jos minä vähän tuun vastaan.

 
 Kenkä napattu.

 
Luovutus ja namit. Hah, Zorro ei saa mitään.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Masi se jaksaa yllättää

Käytiin taas uimapaikassa (jossain hiekkakuopalla Jokelasta Ridasjärvelle päin) sillä rautaahan on taottava kun se on kuumaa.

Kahlasin muutaman metrin jorpakkoon kokeillakseni onko vesi herkälle rouvallekin tarpeeksi lämmintä ja Masi tuli siihen vierelle ja noin vain lähti uimaan kun tuli tarpeeksi syvälle. Me siinä uiskenneltiin ja hengailtiin melkein tunti, heittelin Zorrolle koirien frisbeetä, sellaista missä on lärpät reunat ja pallo keskellä. Zorro haki sen eräänkin kerran ja ui muutenkin tosi paljon. Ennen lähtöä otettiin Z remmiin ja pistin Masin noutamaan frisbeetä, ensin maalta että muistaa mitä tehdään, ja sitten vedestä. Kummatkin meni hiukan huonosti kun maissa Masi yritti tarttua sitä keskeltä pallosta (ei onnistu silleen) ennen kuin tajusi ottaa reunasta. Vedessä otti hienosti reunasta mutta jotenkin erilailla kuin Zorro koska pää painui veden alle. No tuli se sieltä kuitenkin. Vedestä noutaessaan minun piti kahlata ja näyttää että tota me noudetaan, Masi kun ei ole mikään noutokone, mutta hakukone se on, suorastaan hakuhullu!

Minäkin siis uin, mitä ei tapahdu joka vuosi, mutta ajattelin että menköön, harvoinpa tulee näin lämpimiä vesiä.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Uskomatonta, Masi ui!

Kaikki nämä kuusi vuotta jotka Masi on ollut ilonamme olen yrittänyt saada sitä uimaan. Se ei vaan ole hoksannut mitä kivaa siinä on vaan on jopa panikoinut ja pelännyt. Mutta tänään kun oltiin systerin mökillä Porvoon saaristossa Masi ui!!!

Oli kuuma päivä, vesi oli superlämmintä ja ranta sellainen rauhallisesti syvenevä kun kahlailtiin ja heittelin Zorrolle keppiä. Masi tuli siihen hengailemaan (yleensä varoo vettä) ja houkuttelin sen namilla vähän syvemmälle. Se oli jo melkein uimasillaan mutta ei kuitenkaan ihan rohjennut, hivenen mahasta nostamalla liu'utin sen uimaan. Masi ui hyvin ja hätääntymättä, palkkasin sen kun tuli luokse eikä se paennut minnekään. Uitin sitä näin muutaman kerran, kaikki sujui rauhassa ja Masille jäi kokemuksesta ilmeisen hyvä mieli.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Ukkometsässä

Saatiinhan me homma käyntiin kun oli jo toka ukkojahti tällä viikolla.

En kuitenkaan laittanut koiria raatamaan pitkää rataa, koska Masilla ei voi olla kunto niin kohillaan ja karvaisena koirana sen väsyy kuitenkin helteessä helposti. Maalimiesmotivaatiollahan se metsässä kulkee ja sitä motivaatiota suojelen ihan kybällä, jääköön siis vaikka vähän vaille mutta väsyksiin en sitä vedä.

Kaksi ukkoa, kapeat mutta syvät kaistat ja irtorullat kummallakin. Harjoituksen painopiste pitkissä suorissa pistoissa.

Hyvin onnistui kummaltakin koiralta, suorat syvät pistot. Hyvä rullantuoti, etenivät kumpikin rataa eteenpäin, löysivät minut sieltä mistä pitikin (hyvä minä). Hyvät näytöt. Loistavat koirat!

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Vihdoinkin ukkojahdissa

On ollutkin pitkä tauko ton jalan takia. Eihän se Zorroa haittaa kun sillä on ollut hyppäämistä, mutta Masi-raukka on jäänyt ihan paitsioon. Olen koittanut tokoillakin Masin kanssa, mutta ei mulla pää kestä sitä kuin ihan muutaman askeleen, sitten jo rupeaa jurppimaan että tätäkö tää taas on, kävelyä sinne tänne jokun ihme säännöstön mukaan. En vaan ole toko-ihmisiä vaan enempi sellainen villi ja vapaa mettäläinen.

Päästiin siis vihdoin metsään, hellettä oli 25,5 astetta ja takana kahden kuukauden tauko. Tehtiin lyhyt muistinvirkistysharjoitus. Kummallakin oli irtorulla ja kaksi ukkoa valmiina piiloissa vastakkain, niin että lähetin uudelle ukolle suoraan keskilinjan yli (tai siis suuremmin pysähtelemättä).

Kuten aina, Masi meni ensin. Lähti suoralla hyvällä pistolla, löysi hyvin, otti rullan, oli palaamassa rulla suussa minun luokseni kun ''juna'' tuli. Tää ''juna'' on se kun Masille iskee kakkahätä, se nimittäin tulee just siinä eikä sen tulemista voi estää tai ajankohtaa muuttaa. Siinä se sitten kyykki rulla suussa ja kun asia tuli toimitettua sekos sen verran että lähti takaisin maalimehen luokse (sillähän ne palkat oli!). Ei siinä mitään, odottelin hiukan että tajuaako lähteä tulemaan ja kun ei sitä kuulunut rupesin huutelemaan. Tulin sitten rulla suussa ja hoidettiin asiat kuten piti. Maalimieheltä kuulin että kun Masi oli tullut oli hänellä käynyt namivahinko eli namit tippui tantereelle ja näin Masi tuli palkituksi väärästä suorituksesta.
Ei tämä jäänyt meitä vaivaamaan, vaan seuraavan maalimiehen Masi hoiteli ihan täydellisesti.

Zorro meni sitten, eka maalimies ihan täydellisesti. Tokalle lähti vähän kättä vasten, ei siis suoraa pistoa. Otin takaisin ja sanoin eteen-sanan ennen ukko-käskyä, tulikin suora hieno pisto ja maalimies löytyi ja kaikki meni muutenkin hyvin.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Sunnuntain SM-yksilökisa

Sitten niihin yksilökisoihin.

Hyppärille heti jäätiin ja ihan hyvä niin, koitetaan vielä opetella ja kehittyä niin kyl se sitten suttaantuu.

Meillä meni muuten ihan hyvin, Zorro vaan tuli kepeiltä ulos. Valokuvista päätellen se tapahtui ihan keppien lopussa, en sattunut itse näkemään joka on tietysti jonkin sortin synti. Yksi rima tippui myös, tätäkään en nähnyt, sorruin siis taas vedätykseen sekä koiran hylkäämiseen. Joka tapauksessa olin ihan tyytyväinen, minusta rata eteni meille ihan vauhdikkaasti (Marko oli näkevinään että 34 ja jotain).

Kannatti suojella jalkaa ja olla treenaamatta, no en olis pystynytkään. Jalka kuitenkin parani riittävästi ja kesti kisaviikonlopun.

Ja kuvat.

Tästä se alkaa

Puolessa välissä keppejä kaikki hyvin

Tässä on ilmeisesti oikaistu vika keppiväli

Rengas ja tiukka käsky ettei mene väärään putkensuuhun

Zorro lähtee hyppyyn, ja olihan siellä tuttujakin ;)