Osa I tapahtui palttiarallaa kesän lopulla. Tein silloin lähtöä Espooseen koulutuskeikalle ja Marko, Masi ja Zorro olivat lähdössä metsälenkille. Zorro tiesi että mami oli lähdössä harrastamaan ja se halusi ilmeisesti mukaan, sillä karkasi Markolta heti metsässä irtipäästyään. Marko soitti metsästä ja sanoi että kurkkaapas oven taakse, ja siellähän se oli. Mitään en sille puhunut, pistin putkaan ja lähdin kuten olin aikonutkin.
Tänään Marko kärsi jysäristä ja lähti töistä aikaisemmin. Halusi metsään huokaisemaan aikomuksena tehdä töitä kotona illemmalla. Se tekeekin niitä liki kaiken aikaa, globaalia toimintaa nääs. Pitkästä aikaa oli siis yksin koirien kanssa lenkillä, tai ainahan se Masin kanssa menee, mutta nyt oli Zorrokin mukana. Markoa ei viime karkaamisen jälkeen ole hotsittanut pitää Zorroa vapaana, mutta nyt päätti yrittää.
Alkuun menikin kuulemma hyvin, mutta jossain vaiheessa Marko huomasi että eipä ole Zorroa missään. Oli tullut pari koirakkoa ja heppatyyppejä vastaan, puhelinnumeroita oli vaihdettu ja kaikki ohjeistettu Zorron etsintään. Marko soitti minulle töihin ja lähdettävähän se oli, otin isänikin mukaan kun ounastelin että Zorro-mammanpoika on minua etsimässä, enkä halunnut sen minua ''löytävän''.
Kohta soittikin jo naapuri. Zorro oli juossut kotiin päin, mutta tuossa Kaskelantiellä oli Kimmo sen yhyttänyt ja ottanut kiinni. Siellä ne oli kaikki ihanat naapurit meidän pientä hulttiota ihmettelemässä. Isäni haki sen heiltä ja tyrkkäsi sisälle tuulikaappiin, itse en välittänyt sille näyttäytyä.
Nyt pidetään koleeta kautta. On siinä vaan sellainen koira että aina tapahtuu, hyvässä ja pahassa. Kun vaan omat hermot kestäis ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti