perjantai 12. marraskuuta 2010

Nainenkin osaa piipata

Sattuneista syistä ollaan Zorron kanssa harjoiteltu pillin käyttöä. Aloitettiin istu-käskyllä, eli minä vihellä yhden pitkähkön piipin ja silloin Zorron kuuluu istua. Voi olla että muistan nostaa kätenikin ylös, myös pelkästä kädestä kuluu istua. Nämä me osataan jo aika hyvin kotioloissa,  kunhan saadaan tehdä rauhassa ja ilman häiriöitä. Vähän ollaan tätä jo metsäänkin viety, mutta ihmetemppuihin ei olla kuitenkaan ruvettu, tehdään varman päälle silloin kun tilanne on sopiva.

Eilen ruokiksella näin ikkunasta pari fasua käyskentelevän takiksella ja sain kuningasajatuksen. Että pistänpäs koiran siihen hollille ja sitten vaan vihellän sen istumaan. No ovi rohkeesti auki, mutta Zorro kun äkkäs ne linnut niin sinnehän se meni, minut jätti portaille viheltämään. Zorro tuli kohta takaisin ja katseli siihen malliin et nyt mä voisin leikkiä sitä vihellysjuttua kun sain noi tirpat ensin ajettua maailmalle.

Tänään sitten sama toistui. Fasujahan meillä riittää ja taas niitä meni tuosta ikkunan ohi. Nyt ehdin vähän jalostamaan ajatustani ja pistin Zorrolle remmin kaulaan ja otettiin jopa yksi harjoitusistuminen sisällä. Sitten vasta aukaisin oven ja linnut lehahtivat lentoon melkeinpä samantien. Vihelsin Zorrolle ja se istui nyt hienosti!

Zorron kanssa harjoitellaan tätä vihellysjutta koska Zorro on tähän joutava (ei aio kokeisiin), mutta kuitenkin noutava. Ja Zorro tekee tätäkin mielellään. Ärsyttävää vain on kun metsässä vihellän sille, käyn palkkaamassa ja vapautan niin se jää pörräämään jalkoihin ja odottaa minun viheltävän lisää. On kuin se olisi keksinyt hienonkin namiautomaatin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti