perjantai 28. helmikuuta 2014

Mitäs me pönttöpäät

Torstaina 27. pv vein Sofin sterkattavaksi Apexiin Malmille. Paikan valintakriteerit oli nämä, sterkkaus tähystyksellä, hyvä kirurgi ja väliajalla pääsen töihin. No aamulla vein ja ruokisella hain, kovin vaivatonta oli ainakin minulle. Sofi puolestaan oli aika tättärää operaatin jäljiltä, piti lakkaamatta ihan outoa ääntä. Luultavasti ne opiaatit (vai mitä lienee olivatkaan) sekoittivat neidon pään, illalla oli jo tointunut. Nyt kulkee pönttö päässä kun se ei tunnu haittaavan mitenkään ja minä olen niin kyllästynyt kärsimättömyyshölmöyksiini. Tässä vaiheessa näyttäis että kaikki meni ja on hyvin :)

 Z-miähen jalkatapaus etenee tähän tyyliin. Reilun viikon syötin rimadylia eikä ontunut, mutta kun lopetin lääkkeen Zorro ontui taas. Varasin ajan JärVettiin jossa käytiin maanataina 24. pv, odotteluajan syötin rimadylia. Eläinlääkäri löysi lihaksesta kohdan josta Z sanoi viu, mistään muusta paikasta ei löytynyt vikaa, vain tämä yksi lihas. Zorro sai tulehduskipulääke- ja b-vitamiinipiikit niskaan ja apteekista hain yhden viikon Loxicom-kuurin. Ostin b-vitamiinia myös kotiin paranemisen tueksi, auttaa kuulemma lihasjuttuihin. Nyt levätään kevyellä liikunnalla ja kahden viikon kuluttua on hieronta varattuna.

Ai niin, Sofi juoksi Villen kanssa Hyinkäällä kolme starttia. On ne huikeita tyyppejä kumpikin, eivät ole koskaan kuuna päivänä menneet metriäkään yhdessä, ei minkäänlaista pientäkään kokeilua. Mutta kun toinen haluaa juosta (ilmeisesti kumpikin tässä tapauksessa :)) ja toinen osaa ohjata niin tuloksena olikin kaksi nollaa ja keskimmäinenkin oli vain yhdellä väärällä estekäskyllä hylly. Sofihan on lähetyskoira, se kuuntelee mitä sille sanotaan :) Että hyvin meni! Niitä sm-varakuskinolliahan tässä haetaan, muuta ihmeellistä ei ole tekeillä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Zorrosta kakkonen cockereissa

Kuva: Irene Vinha

Arvatkaas kuka tuli vuoden agicockerikisassa kakkoseksi!! No mä tietysti!
Vaikka niitä hirmunopeita turboja on jo vaikka kuinka himputin paljon ni yhden vaan päästin edelleni! Eikä mulla ollu ku ihan lyhyt kisakausi ja se sama pönttö ohjaaja ku aina. Hitto mä olen hyvä!!!  -Zorro

Vuoden 2013 agilitycockerspanieli on Judy ja Marjut, onnittelut heille!
Zorro on kakkonen ja Sofi Lotan kanssa kolmansina, hyvä meidän klaani :)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Zorron jalka on pipi

Sunnuntaisten Ojangon kisojen jälkeen elettiin ihan normaalisti. Käytiin tietysti jäähdyttelylenkki, mutta tehtiin se pellolla koska tiet oli niin jäisiä. Pellollakin oli sellainen kevyt jääpeite josta jalka meni läpi, mutta mikä kalvoi sitten säärtä, eikä sielläkään oltu pitkään.

Kotona elettiin normisti, syötiin, lepäilittin, käytiin ulkona, syötiin nahkaluut, eikä Zorrossa näkynyt mitään poikkeavaa. Myöhään illalla kun oltiin menossa nukkumaan, Zorro tuli soffalta alas eikä laittanut vasenta etutassuaan maahan. Käytiin vielä pissalla, eikä jalalla voinut astua, minä kannoin sen hankeen ja saatiin iltahommat hoidettua.

Aamulla varoi jalkaansa, eikä varannut sille painoa, ei myöskään venytellyt huolelliseen tapaansa. Jalassa ei kuitenkaan näkynyt mitään vikaa, arvelin että oli venäyttänyt sen kotipihan jäätiköllä. Ruokiksella kokeilin aristuksia ja taivuttelin liikeratoja, jalkaa eteenpäin vietäessä luppasimmu aukesi ja alkoi kummasti laajeta. Zorro rupesi myös itsekseen venyttelemään ja siinäkin näki miten vasen jalka jäi viisi senttiä toista lyhemmäksi. Ehkä Zorrolla on joku venähdys kyynär/olka/lapaosastolla. Annoin sille tulehduskipulääkettä jota meinaan syöttää sille viikon verran, sitten viikko lepoa ja hierontaan, muuten se saa olla nyt levossa. Kiinni en ajatellut pitää ellei rupea riekkumaan. Minusta se liikkuu nyt hyvin, ei ainakaan onnu tai aristele.

Eikä voi olla mikään agilityvika. Se tekee agia 10 min/viikko ja senkin omaan terveeseen tapaansa, sitä ei vietit vie, eikä se ole minkään sortin hullu (pallo-/tms).

tiistai 11. helmikuuta 2014

Lägin kisat Ojangossa

Juostiin kummankin kanssa kolmasti Lägin suurissa kisoissa, oli vissiin 60 koirakkoa/startti, hyvin jaksettiin ja viihdyttiin. Oli tavallaan erikoiset ja jännät Anna Huittisen radat, varsinkin vika hyppäri oli ihan superjännänhauska ja tunnelma oli katossa, tuli tsempattua muita, mutta myös yritettyä tosissaan itsekin.

Eka agirata meni Sofilta hienosti, paitsi että lähetin sen huitoen okserin läpi pussiin ja rima tippui. Kuulin kolahduksen ja siitäkös meikäläisen yritys lopahti. Zorrolla samassa kohdassa ajattelin että issoo hyppyyy ja pussiin, eikä rima tippunut, vaikka tosi monella tippui. Zorron radan sössin lopun takaaleikkauksella tokavikalle esteelle, koira oli oikealla puolella ja tulin huutaneeksi Zorroo, ja Zorro kääntyi kiltisti vasempaan ja kysyi mitä, mihin mennään. Minä siihen että ei mulla muuta kuin että hyvin menee taitava koira :) Zorro meni hienosti ja olis mennyt loppuun saakka, mut kun tuli taas mölistyä. Noh mitäpä tuosta, juostiin maalin ja syötiin eväät.


Toka agirata oli Sofilta taitava ja hieno. Upeat kepit sokkarilla ja kaikki. Jossain olin taas tiellä mutta Sofi väisteli kuulemma urheasti. Aalle jouduin väärältä puoleta, niin että minulle tuli pidempi juoksumatka, mutta Sofi kilttinä tyttönä odotti haralla. Tästä saatiin oikein hieno nolla :)

Zorro vein samoin, kepit sokkarilla, ja puomia joustessa näin taas tilanteen hiukka koomisena. Zorro juoksi hölkynkölkyn puomia vieressäni, ilman mitään kiirettä. Se tietää tarkalleen että haralta pääsee vasta kun mamma on päässyt sinne asti. Ja Sofilla sama asia, se juoksee hienosti haralle, mutta joutuu siellä odottelemaan mammaa. Meidän kontaktiesteet on tasan niin nopeita kun meikä juoksee, eikä se ole kovin nopeeta. Sen siinä Zorron kanssa juostessa prikulleen tajusin. Aalle pääsin nyt lyhyemmän tien puoleta kun kovasti keskityin. Zorrolle tuli tältä radalta hieno nolla.


Huisilla hyppärillä nähtiin vaikka mitä, siinä tehtiin mieletön määrä erilaisia hyllyvariaatiota. Ohjaajilla oli kauhea tsemppi päällä kaikki halus päteä just siinä, kun se oli vähän mahdoton. Sofin kanssa se meni kuin unelma, Sofi tuli ja meni justiinsa miten halusin ja sitten ihan lopussa siinä pyöriessä minulta hukkui rata, voi ääk, ja kun ohjausta ei tule niin Sofi tietysti ehtii jo vaikka mihin. Tästä meille aivan hurmaava hylly. 

Zorron kanssa minulla oli jo sertin kiilto silmissä, että kyllähän sen kanssa ehtii ja mehän tehdään vaikka mitä. Kaikki alkoi upeasti, mutta Z ei suostunut menemään punaiseen putkeen vaikka kaikki oli ihan oikein, tuli vaan väkisin läpi ja halusi ehdottomasti siniseen putkeen. Voi elämä millainen hyllyputki siitä alkoi, me tehtiin sen tuhannen hyllyä ja Zorro puikkelehti siellä täällä ja välillä kuikuili kaula pitkänä, että mihis se mamma joutui kun sitä ei täälläkään näy. Ihana ja huvittava eläin.


Omaan asenteeseen olin nyt tyytyväinen, haluan tehdä tätä onnellisena ja hihitellen, tuloksilla ei ole väliä. Haluan että koirat on onnellisia ja nekin saa mielellään nauraa. Ohjasin Zorroakin nyt hyvin enkä hermoillut. Sofin kanssa ollaan jotekin löydetty tekemisen tatsi ja maltti, ehkä jonkinlainen työrauha jossa kumpikin luotetaan toisiimme. Vielä pitäisi rauhoittaa ohjausta, nyt kädet heilui liikaa ja huutoa tuli vääriinkin paikkoihin (okserin rima tippui kuulemma mun käden heilautuksella ja sitten se Zorron loppusuora karjahdus). Ehkä minä joskus opin, saapas nähdä.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Helpottunut, tyytyväinen ja onnellinen


Tuplanmetsästys jatkui Batin kisoissa Ojangossa, tuomarina oli ihana Anne Savioja. Zorrokin oli pitkästä aikaa mukana. Minulla on ollut sitä ikävä ja päättelin että tässä vaiheessa oma juoksukunto klaaraa kaksi koiraa. Hyvin jaksoin, myös pää ja muisti toimivat, oli ns hyvä päivä :)

Lauantaina klo 8.30 oli eka agirata ja Sofi juoksi ensin. Lähtö pelitti, välillä olin kuulemma koiran tiellä ja sen minkä unohdin käskyttää toimi rytmittämisellä. Saatiin nolla ja ohjaaminen tuntui helpolta, siinä ei ollut mitään taistelua. Tuloksissa kakkostila ja nyt saatiin vastaanottaa viimeinen a-serti!

Zorron kanssa juostessa hermoilin kuin heikkopäinen. Siitä ei pääse mihinkään että taviksena se menee hiukan hitaammin ja minä olen jo tottunut Sofin hurjaan vauhtiin. Siispä minulle oli liikaa aikaa jonka käytin steppaillen ja hermoillen, ja sehän hermostuttaa koirankin kun ohjaaja heiluu ja huojuu eikä siitä saa selvää mihin mennään. Tästä vähän ikävästä radasta saatiin kontaktivirhe kun en muistanut tehdä haraa. Tämän radan jälkeen päätin että jos sitä luppoaikaa kerran on, se kannattaa käyttää hyvään eli kehumiseen, eikä turhaan ja negatiiviseen hermoiluun.

eka rata

Tokan eli hyppärin Sofi meni pirun hyvin. Lähtöasetalma ja kohta oli samanlainen kuin silloin kun Sofi hiipi rimalle asti. Sen teki taas mieli hiippailla, mutta olin tiukkana ja katseella läsnä. Sitten me mentiin ja taas oli helppoa. Välistäveto 12 - 13 meni hyvin, otin koiran vastaiseen ja päästin putkeen 14. Hyppysuoralla 15, 16 ja putki 17 nähtiin hienoja päällejuoksuja, vaan ei minulta, jäin jälkeen ja putkeen mentiin takaaohjaten. Ai että oli hieno fiilis kun saatiin tästäkin nolla, meidän eka tuplanolla ja menolippu SM-kisoihin!

Zorron kanssa lähdin postitiiviselle radalle, kuten olin päättänyt. Vitsit että Zorro veti hyvin, se oli uskomattoman ihana, nautin joka hetkestä. Siinä se ero nyt tulikin, Sofin kanssa on mentävä noppaan, siinä ei ehdi muuta, toki nautinkin, mutta suorituksen aikana siihen ei juuri ole aikaa. Zorron kanssa ehtii nauttia vauhdin hurmasta, tai jos hermoilee niin silloinhan se ei ole niin nautinto ;) Välistävedon tein liian hätäisesti, se ei ehtinyt tulla siihen kun jo aukaisin rintamasuunnan ja Zorro teki kuten ohjasin eli hyppy väärältä puoleta. Mutta tiesin heti että oma virhe ja mentiin upeasti loppuun asti. Ja rata oli postiivinen, kehuin sitä mennessä ja meillä oli hauskaa, enkä heilunut, nykinyt tai muuten hermoillut.

hyppyrata

Kolmas oli taas agirata jossa jätin Sofin lähtöön ja kävelin aika pitkälle kakkoshypyn taakse, Sofi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten me taas mentiin, kolmosen jälkeen valssissa olin Sofin tiellä ja jäin pöljänä kaivamaan sitä takaani. Hypyillä 12 - 14 kävi kuten meillä tuppaa käymään, ne luiri ihan valtavasti, niissä meillä on paljon opittavaa mutta saadaan kyllä joskus kuntoon. Tästä taas helpontuntuinen nolla, ja niinpä meillä yhtäkkiä olikin TRIPLANOLLA! Himputti että oli hyvä mieli. Maaliin tullessa Sofi nappaa minua usein käsivarresta, nyt nappasi niin että paitaan tuli iso riekalereikä, onnentunteemme tuli näin ikuistettua :)

Zorron kanssa tein alun juosten sokkari + valssina ja se meni hienosti, oli vauhdikas ja tuli tiukka kääntyminen siivekkeen takaa putkeen. Kaikki meni upeasti tällä radalla, 12 -14 oli upea eikä luirinut lainkaan. Sillä kohdin me keskusteltiin miten himputin hieno kolli hän onkaan, ja Zorro hymyili koko matkan. 
vika agirata

Sellainen ikimuistettava onnenpäivä me vietettiin Ojangossa, radat oli ihania ja nähtiin upeita suorituksia. Kyllä täytyy ihmetellä miten himputin hienoja koiria mulla onkaan, olen niistä niin ylpeä. Voihan onnenkyynel. Sofi tuli jokaisella nollallaan kakkoseksi ja sai tosiaankin sen vikan agisertin (Lotta hommasi ne aiemmat, nyt vasta voitiin vastaanottaa viimeinen). Minä olin unohtanut rahatkin kotiin mutta ruusukkeilla sain kahvia ja sämpylää enempi kuin jaksoin edes syödä.