maanantai 28. joulukuuta 2015

Hillan kanssa kisoissa Hyvinkäällä 20.12.

Ollaan halli- ja kontaktiturneellaamme edetty Hyvinkäälle. Koettiin taas uusi halli erilaisine kontakteineen. Hillalla on tapana ensimmäisellä radalla hipsutella kontaktit ja haemme reissuillamme varmuutta ettei ne ainakaan niskaan hyppää. Paitsi että viimeisimmissä reeneissä laskettava keinu rämähti alas ja Hillan kieleen tuli reikä. Saapas nähdä kuinka ja pitkään se vaivaa.

Eka rata jälkikäteen puituna (tästä on reilu viikko aikaa) meni ihan hyvin. Minulla meni hermo yhdessä ulkokaarteessa ja huusin että ''tule jo'' ja Hilla tuli - ohi esteiden. Teki kuten käskettiin. Lopussa korvasin törttöilyni tekemällä hiukka hienon ohjauksen jota ei Hillalle ollut edes opetettu, mutta jonka hää osas hienosti.

Toinen rata meni taas ihan jees. Heti lähdön jälkeen oli tiukka kääntyminen ja Hilla on niin ihmeellinen että kokoaa ja hyppää ihan pienesti, se suorastaan pysähtyy hypylle ja pompsahtaa yli. Tykkään, siihen kun lisää vielä elämänkokemusta ja varmuuttaa niin hyvä on. Kakkosradan kompastuskivi oli vaikea keppikulma. Kepit alkoivat suoran vauhtiputken vierestä. Olisi pitänyt osata hyvä putkijarru sekä pakkovalssi kepeille. Me ei osattu. Ekalla radalla oli myös vaikea keppikulma vähän samoilla aineksilla (vauhtia putkesta ja tiukka kiinniotto), eikä me osattu sitäkään. Paljon hienoja juttuja tehtiin tälläkin radalla ja nautittiin. 

Kolmas oli hyppäri jolla viimein sai lähettää kepeille, ja hyvin Hilla lähtikin - pituudelle.

Jatkamme harjoituksia!


tiistai 22. joulukuuta 2015

Mettästelyä

Niin kaunis luonto ja valo
Kummatkin kuvat otti Jan Tanskanen

Sofi ei vähällä luovuta

Lauantaina oltiin Sofin porukoiden kanssa mettästysreenaamassa. Tai me roikuttiin siinä fölissä kun muut reenas fasuilla. En ottanut koirilleni yhtään lintua sillä halusin niiden keskittyvän muuhun tekemiseen vaikka lintuja oli paikalla. Käytiin kyllä hakemassa linnut ja matkustivat kaikki samassa takaboksissa.

Sofi haki tyhjää mutta haisevaa peltoa ihan hyvin vaikka toiset pöllyytteli lintuja siinä vieressä. Hilla teki ihan samat temput. Oli  kumpaankin koiraan tosi tyytyväinen. Ainoa pieni ikävyys oli Sofin äänenpäästö kun jouduttiin ohjaamaan muita ja lähestymään lintua silleen aika erikosella ja koiraa kiihottavalla tavalla. Se oli Sofille hieman liikaa, mutta sekään ei johtanut mihinkään, että sikäli se kävi reenistä. Sille päivälle osui kaunein ilma pitkään aikaan.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hillan uimakoulu

Hilla sai HSKH:n kisoista palkinnoksi uimaopetustunnin (puoli tuntia) Sportti Hurtan koirauimalaan. Käytiin torstaina nauttimassa pulikoinnista. Uimaope totesi pian että Hilla menee veteen ainoastaan noutaakseen ja siihenkin se haluaa luvan minulta. Ope ulkoisti itsensä ja turhaan hän olisikin ollut paikalla. Hillaa jänskätti vähän eka kerta. Minä heittelin hälle pikkudamia ja Hilla nouti, hää on himonoutaja.

30 min pulikointia oli kyllä ihan liikaa, puolet siitä olisi riittänyt. Meidän jälkeen tuli kolme valkoistapaimenkoiraa jotka ei olleet ensikertalaisia, ne huusivat jo odottaessaan. Suihkun jälkeen oltiin vaihtamassa kuivaa ylle ja kuunneltiin miten koiralauma polski hulluna huutaen altaassa. Se oli kyllä hauskaa!



Issikkavaelluksella

Taas kopio facesta:

Kävin viikonloppuna issikkavaelluksella. Hepat esiteltiin ja valitsin Laufin joka oli sopivan näköinen ja kokoinen. Hää olikin hyvä valinta, pörröinen pää täynnä positiivisia ajatuksia. Oli kivaa ratsastaa pitkästä aikaa, olisko tässä kymmenisen vuotta aikaa edelliseen. Tölttäiltiin aika paljon ja loppuun tingin vielä loppulaukat. Sillon me päästeltiin ja kiljuttiin riemusta. Onneksi joku muukin kiljui, etten ollut ainoa jota siitä vähän moitittiin.
Kauhian kiva talli (Jau Jau, Mäntsälä) ja onnellisen näköisiä heppoja sekä muita elukoita, kukko kanoineen ja syliin tunkeva kehräävä kissa.
Hieman hymyilytti kun hepalleni haettiin namipussia selkään nousun ja laskeutumisen yhteyteen. Ne oli sillä jotenkin opetteluvaiheessa. Oltiin siis hyvin lähellä omaa harrastusmaailmaani. Porkkanoita heppa sai minultakin.

Sain tänne 50v-lahjakortin Mirjalta ja Juhalta. Iso kiitos! Oli mukava paikka, hurmaava heppa ja ihanaa ratsastaa pitkästä aikaa!

Laufi

Tällaiselta näytti selästä

Kun tultiin ratsastamasta Laufin karsinassa oli kukko ja kanaset lepäilemässä. Ne piti herätellä ja ajaa matkoihinsa ennen kuin sain hepan karsinaansa.


Tallissa oli myös kehräävä kissa

lauantai 12. joulukuuta 2015

Hauskoja sattumuksia netin syövereissä

Bongasin männä viikolla pari hassua sattumusta netin syövereistä. Toinen vaan osui silmiini jotenkin, jostain, ja toinen blogista jota luen. Minullahan on silleen helppo elämä etten seuraa meidän tuloksia enkä kerää mitään pisteitä, mutta tällaisia merkkauksia ollaan näköjään saavutettu. Kiitos näistä kuuluu vain ja ainoastaan hurjalle ja ihanalle Sofille.



SM-kisat 2014 joukkuerata, jolla Sofi oli toiseksi nopein.



Bongattuna blogista, 2015 nopeustilasto.
Siellähän mekin keikutaan, aika hauskaa.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Mölli SPME-koe

Oltiin Hillan kanssa möllikokeessa Salon seudulla ja siitä keppana päivitys, eli kopio facesta:

''Hillan osuus meni näin. Meidänkin hakumaasto oli pellon reunaa, vieressä pieni oja ja sen takana mielenkiintoinen näköinen kuusikko, jonne oli jyviäkin viskottu ruokinnaksi. Hilla haki ihan nätisti pellon puolelta mutta ojaa ei olisi millään ylittänyt. Sitä me sitten tahkottiin että saatiin edes joskus se kuusikko tarkistettua. Hausta sanottiin että kattavaa, vähän liian suppeaa ja että en päästänyt koiraa etenemään tarpeeksi edelleni. No se on onneksi pelkkä päästämiskysymys. Tuomari kuitenkin tykkäsi Hillan kevyen näköisestä hausta ja mielestäni ihan oikein ja kauniisti mainitsi, että sitä hakua koira voi työskennellä pitkään, kun ei väsytä itseään turhankuohkaamisella.


Ylösajossa sattui sellainen pikku juttu että... Lintu oli kuusenoksista rakennetussa majassa ja Hilla eteni linnulle hyvin. Tyrkkäsi päänsä majaan ja lintu lähti. Paha vaan ettei noussut ylöspäin ja Hilla meni perään pienen matkaa (luulin minä). Ampuja ampui ja olin sata varma että Hilla istuu nuoren kuusen alla ihan siinä vieressäni. Sitten sanottiin että koira on linnulla! Meni mulla ihan yli hilseen kun oli sovittu että lintuun ei osuta. Minä sanoin järkyttyneenä ampujalle että eihän lintuun saanut osua. Ampuja, paukkupatruunat aseessaan selventää että varmasti ei osunut. grinhymiöSe oli tuo pieni tappajaspanieli se savuava ase, oli kopannut huonosti lentävän linnun ihan itekseen! Mun pieni kiltti Hilla! Mitäs nyt, pitääköhän hankkia aseenkantolupa mun pienelle noutavalle mettästysaseelle?''


Justiinsa silloin tuntui ehkä kurjalta, mutta nyt jo hymyilyttää. Hilla on kuitenkin kehittynyt paljon. Haku oli ihan riistan hakua, eikä pelkkää pallon etsimistä. Peräänmenossa oli taaskin ehkä vähän huonoa tuuria. Nytkin satoi aika rankasti, ja silloin edellisellä kerralla oli märkä lintu märkien heinien alla. Toisaalta tuo Hilleri ei ole mikään kiihkeä periaatteen koira, luulenpa että se istuu vielä hienosti. Noutokin toimii. Hilla toi ehjän, elävän ja kauniin linnun minulle käteen. Että tavallaan olen nyt ihan hyvällä mielellä. 


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kisaviikonloppu - Hillan ekat kisat!

Lauantaina kisasin Sofin kanssa kolme rataa Ojangossa. Ihania ratoja kaikki, hyvät lähdöt, pikku virheitä, upeita keppejä ja ainakin vikassa upeat kontaktit. Ja ekassa oli lentokeinu. Siinä meidän hyvän mielen tulokset. Olin onnellinen Sofin kanssa joka hetki, ja se on se tärkein juttu meidän harrastamisessa. Toisaalta Sofia ei vältsisti kannata ohjata siinä mielentilassa, jos tuloksia haluaa.

Sunnuntaina oli Hillan kisa-aloitus! Ostettiin kisakirja, Hilla mitattiin mediksi ja hankittiin siihen uutuuttaan hohtavaan kisakirjaan heti kaksi hienoa nollaa. Meidän eka startti oli sellaista herkkää ja haperoa tunnustelua, sentään 18 estettä ja kaikki niin uutta.



Tokalle minulta tilattiin vähän rennonpaa ohjausta, kun se eka oli niin herkkää. Rengas oli ainoa mitä vähän jännitin, että osaako Hilla sen ja onko se koskaan nähnytkään tuollaista rengasta. No nyt näki ja hyvin toimi. Loppu olikin pelkkää hauskaa fiilistelyä. Loppusuoran takaaleikkauksessa sain tämänkin koiran pyörimään, vähänkö olen taitava. Eilen tuli mieleeni ettei me oikeastaan olla tehty takaaleikkausta ja kiiruusti opetin sen Hillalle. Olisin voinut juosta loppusuoran toiseltakin puoleta mutta halusin kuitenkin kokeilla tätä. Lopputulemana oli ettei me kumpikaan osattu takaaleikkausta. Hirmu hauska kisaviikonloppu meillä oli!



Viime viikonloppuna oltiin fasuja paimentamassa yhdellä kartanolla Lahjakas kennelin porukoiden kanssa. Eka kerta tämäkin. Oli aikas ihmeellistä kun koira haki esim mettään päin ja samaan aikaan fasuja juoksi siinä vieressä peltoa pitkin. Ja lopussa käveltiin fasujen kotihotellin viereisellä tiellä jossa niitä fasuja oli paaaaaljon. Hilla oli irti ja käveli ihan rauhassa sivulla, ja tapitti silmiin. Ihmeellistä!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Yhtä juhlaa!

Sofi täytti 18.10. viisi vuotta, 
mutta joutui odottamaan minua ja kakkuaan 
vielä 10 päivää. 


Meidän yhteinen 5- ja 50-vuotiskuva!

Juhlittiin me vähän suuremminkin ihanien sukulaisten ja ystävien kesken.

Arkeen, joka sekin on tavallaan yhtä juhlaa.
Käytiin Hillan kanssa epistelemässä Kirkkonummella ja näin hienosti Hilla meni. Aan oppiminen on näköjään edistynyt ihan reenaamatta. Edellisen kerran meni sen pari viikkoa sitten Lahden epiksissä.
 Tykkäsin paljon, homma tuntui jo ihan aksalta!



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hillan epikset Lahdessa

Me tytöt lähdettiin vähän epistelemään. Halusin näyttää Hillalle erilaisia kontaktiesteitä, tehdä ''koko rataa'' ja luoda onnistumisen fiilistä, eli virheistä ei välitetty. Alunperin olin ennakkoilmonnut kolmelle medimölliradalle, mutta kun meitä oli vain kaksi koirakkoa, täytyi tehdä järjestelyjä ettei menisi liian rankaksi. Vaihdoin meille minimölli-, medimölli-, ja medikisaavien radat.

Alustuksena: Hilla oli vuosi sitten Akatemialla tuuraamassa Sofia. Siellä se istui tyylikkäästi lähdössä ja juoksi siivekkeiden läpi. Ainoa ''ongelma'' oli kun Hilla halusi kaiken aikaa noutaa jotain, ja noutikin. Siellä Hilla löysi oman tyylinsä, hän haluaa harrastaa NOUTOaksaa.

Ensimmäinen startti, minimölli. Laitan remmin ensin koiran viereen, sitten muistan, ja siirrän teatraalisesti remmin hyppylinjalle. Ei sitten tartte tulla vikan hypyn ohi. Vaan Hillapa muistaa sen alkuperäisen paikan. Putkesta tullessa lähtee kuin raketti loppusuoralle ohi vikan hypyn ja NOUTAA remminsä, ja tuo sen minulle tyylikkäästi käteen.




Toinen startti, medimölli. Jätän remmin laita-aitojen toiselle puolelle ettei ole mitään noudettavaa. Loppusuoralla Hilla irtoaa taas kuin raketti ja löytää ratahenkilön hanskat, jotka tuo minulle. Se on sitten kivaa tämä NOUTOaksa. Tässä me jumpattiin hetki että saatiin tuo viimeinenkin hyppy tehtyä, sitä ei vaan näy videolla.



Kolmas startti, medikisaavat. Hilla on ensimmäistä kertaa medihypyillä ja muuri hieman hirvitti minua. Mutta ainahan joskus on eka kerta, Hillalla se oli nyt ja näin tyylikkäästi homma hoitui. Eka lentokeinu tuli myös, mutta kaikkihan sen tekee ainakin kerran. Eikä siinä ollut tippaakaan tuhmuutta, pieni väärinymmärrys vain. Eikä jääty sitäkään murehtimaan. Aalla minulta pääsee iloreaktio, sanon Hillalle ''aalle'' ja Hilla tiesi heti ja lähti innolla kohti aata. Siitä tuli niin hyvä fiilis että kädetkin lentää ilmaan.



Hilla ei ole mennyt aata kuin muutaman kerran, tässä on nyt ihan ekoja kertoja ja tästä pikku hiljaa edetään. En tykkää aasta, eikä sitä mennä meillä yhtään enempää kuin on pakko. Ehkäpä me saadaan se treenattua epiksissä ja kisoissa.

Ajomatka A-Qilityn hallille oli ikimuistoinen. Minulla oli bensaa riittävästi hallille ajoon ja sieltä tankkaamaan. Lähdin motarilta liittymää liian aikaisin ja jouduin moottoriliikennetielle jossa ei voinut heittää ympäri. Normaalisti olen ihan ''JEE, seikkailu alkaa'' kun ajan harhaan, mutta nyt bensatilanne vähän huolestutti. Olin kuitenkin pienesti JEE ja heti kun oli mahdollista laitoin navin etsimään A-Qilityn ja ajoin minne ohjasi. Ns perillä olinkin ilmeisesti kotiosoitteessa tai ainakin ihan väärässä paikassa. Hätääntyneenä soitin Markolle joka yritti etsiä tankkauspaikkaa ja löysikin, mutta aika pitkältä. En ihan tajunnut mihin olisi pitänyt mennä ja auto ilmoitti bensaa olevan 1 km. Hermot oli riekaleina eikä aivot enää toimineet, näpyttelysormista puhumattakaan, hermoromahdus kerrassaan. Olin pysähtyneenä jonkun bussilinjan kääntöpaikalle ja siihen saapui bussi. Menin bussikuskille itkemään (melkein) etten tiedä missä olen, bensa on ihan loppu ja mistä löydän tankkauspisteen mihin vielä pääsen. Kiltti bussikuski sanoi vievänsä minut tankille jos lähden seuraamaan häntä. Niin me sitten mentiin, ajelin bussin perässä ja otettiin parit matkustajatkin kyytiin. Mentiin pitkään niin että auto sanoi bensaa olevan 0 km. Lopulta vastaan tuli kylmäasema ja olin pelastunut.

Loppuun kiitokset Terhi Kestille videoinnista sekä bussikuskille oikein erityiskiitos meikäläisen pelastamisesta.


tiistai 20. lokakuuta 2015

Sofi 5-vuotta


Sofi maailman ihanin kulta mussukka, 
hurja mutta suloinen ja mamman luottotyttönen.

Sunnuntaina 18.10. Sofi täytti 5-vuotta.

Ja perinteiseen tapaan mamma vähän niin kuin unohti. 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kisaviikonloppu

Hillan kanssa käytiin lauantaina JAUn ykköskakkoskisoissa hurraamassa seurakarvereiden kisauran aloituksille. Hurmiossa ja lujaa vetivät, pari voittoakin sieltä napsahti. Oli hirmu mukavaa. Samalla reissulla Hilla mitattiin mediksi. Hilla suorastaan varvisteli itsensä 37 cm korkeuteen, Anne oli niiin ihana.

Sunnuntaina kisattiin Sofin kanssa. Ei mitään mainittavaa, yksi nolla tehtiin. Minulla oli ehkä vähän väsy päivä ja vähän huono muisti. Paljon hienoja kohtia tehtiin ja olin Sofiin todella tyytyväinen. Meidän ainokaisesta nollasta sen verran että starttiin mennessä olin epätietoinen mitä teen. Moni koira ei osunut keinulle, eivät kääntyneet. Sama hypyllä ennen keppejä, mietin teenkö vastakäännöksen. Starttiin mennessä oli pakko tehdä päätös. Päätin etten tee mitään, että kääntyyhän Sofi (tasan ei ole mikään kääntyvä koira) ja kääntyihän se. Ohjasin mahdollisimman yksinkertaisesti, kuin näppärää shelttiä. Sofi oli mainio! Tässä Tarjan ottama videopläjäys, josta kiitos.




torstai 8. lokakuuta 2015

Hillan eka ylösajo

Maija, Hilla, Peltsi, Minttu ja Lumia
vain Pii puuttu, muuten on koko sisarussarja

Kuukausi sitten opiskeltiin metsästysjuttuja kolmen kennelin riistatreenissä Lohjalla, Hillan kasvattajan luona. Jakauduimme pienryhmiin, me osuttiin kivasti Lahjakas-ryhmään. Lähdettiin lintutilalle jossa asusteli fasuja ja kyyhkysiä. Ensimmäinen rasti oli tilan pihapiirissä, koirat istuivat ringissä ja niille näytettiin kyyhkysiä. Tilanne oli rauhallinen, linnut lepattivat siipiään ja ne päästettiin lentoon koirien katsoessa. Seuraavaksi lähestyttiin lintua hakukuviolla, tehtiin ylösajo ja istuttiin. Tämä onnistui meillä hienosti, Hilla oli kuuliainen ja todella rauhallinen ylösajon jälkeen. Siirryttiin luontoon, ojan penkalle oli laitettu fasu. Hilla ja Maija lähestyivät sitä haulla ja istuivat kumpikin hienosti kun lintu pölähti lentoon. Oli rento meininki.

Iltapäivä meni noutotreenissä. Tehtiin muistamisharjoitusta, eteenlähetystä sekä markkeerattuja noutoja. Ihan hienosti Hilla nouti, rivityöskentely oli uutta ja mukavaa, hieman saatettiin pulista. Meidän ryhmä oli niin taitava että saatiin extrana laukauksesta istumista. Siinä kävi perinteisesti eli Hilla ei tykännyt, se jättäytyi jälkeen, mutta nouti kyllä hyvin. Vaikka Hillaa jänskättää ampuminen, se ei onneksi vähennä noutointoa. 

Sunnuntaiaamuna lähdettiin maastoon kertomaan Hillalle mitä hyötyä/iloa laukauksesta on. Mentiin pellolle tarkoituksena tehdä ylösajo, sekä tiputtaa ja noutaa fasu. Hilla teki vuorollaan hienoa hakua, innokasta ja tottelevaista. Fasu oli laitettu heinien alle talteen. Tultiin fasulle ja tajuttiin ettei se sieltä märän heinätuppaan alta mihinkään pääse. Kaivoin sitä esiin, oli aika hassu tilanne. Lisäksi lintu oli ihan märkä eikä olis lähtenyt lentoon. Käskin ''kiinni'' ja Hilla pölläytti sen lentoon. Pum, osuma ja lintu tippui metsään. Hilla liikkui muutaman metrin, mutta istui sitten nätisti ja rauhassa. Minä sen sijaan olin pyörällä päästäni. Mietin menikö Hilla liikaa perään ja miten siihen pitäisi reagoida. Onneksi ampuja puuttui tilanteeseen ja sanoi että hänen mielestään olen epäreilu nuorelle koiralle ja että se oli täydellinen ylösajo. Sepäs helpotti ja lähetin Hillan noutoon. Hilla painui metsään ja tuli kohta fasun kanssa takaisin. Voi sitä onnea, meidän eka fasu.

Iltapäivällä oli vielä hakureeniä. Hilla alkoi ehkä vähän jähmeästi mutta toisella vetäisyllä oli jo melko täydellinen. Minulla oli helppoa kun koira ehti istua itse kouluttajan heittoihin ja laukauksiin. Minulla oli pidemmät piuhat, se tuli näin todistetuksi. Oli hieno reenisessio koko viikonloppu, tykkäsin kovin.

Lisää tykkäämisen kohteita. TuuKK vuokrasi Jaun entisen aksahallin. Ollaan tehty jonkun verran talkootöitä, paikattiin vanha matto ja asennettiin sen päälle uusi hieno Jutagrass matto. Kyllä nyt kelpaa reenailla. Lisäksi hommasin vapaareenikortin, mistähän sitä vapaata aikaa sais vielä järjestettyä. Lokakuussa alkoivat viikkoreenit. Koulutan ja reenaan Hillan kanssa maanantaisin, Sofi reenaa tiistaisin. Tiistaina on kai aina joku ulkopuolinen kouluttaja, nyt ekalla kerralla oli Maiju Korhonen. Tykkäsin hänestä, oli kiva rata, hyvät ohjeet ja koirakin oli hieno.

Oltiin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kisoissa. Taas meinasi tulla tupla, kuten viimeksikin (rima tippui). Nyt minulta pääsi pieni peruutus ja jäin jälkeen, tuloksena hylly. Seuraavalta radalta saatiin hulvattoman hauska nolla, törttöiltiin sen verran väljässä kohdassa ettei tullut virhettä. Muutenkin oli hienot kisat, maajoukkueen medit viimeistelivät siellä kisakuntoaan. Fiilis oli huipussaan kun saatiin katsella heidän upeita vetojaan. Tsempit maajoukkueelle viikonlopun MM-kisoihin!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kesän hyppimiset


Kesällä käytiin Pohjois-Norjassa

Ja tutkittiin Lapin mestoja

Ollaan me vähän esteitäkin hypelty. Ostin tiistaiksi Hillalle tuurausvuoron Akatemialle, kouluttajana Iina A. Valitsin pennulle mukavan koutsin, kun oli tavallaan eka ohjattu treeni. Hyvin Hilla veti, innolla, tarkkana ja ennen kaikkea hyvällä mielellä. Edellisen viikon sateinen ulkokenttä oli nimittäin vähän liikaa hälle, silloin ei hotsittanut mikään. Sofi pääsi keskiviikkona Juhan puolelle ja voi veljet että me nautittiin, kumpikin. Sofi lähtöhässäköinti on kummallisesti rauhoittunut. Se istuu lähdössä ihan rauhassa, mutta kun lupa tulee, lähtee kuin raketti.

Syyskuu on ollut vähän aksakuivaa aikaa meille, meinaan tulla hulluksi. Ei olla osuttu kisoihin, viikonloppuisin on ollut muuta. Hillan kanssa voi jotain tehdä kotonakin mutta Sofi kanssa ei, se ei osaa aksata hiljaa (paitsi kepit osaa). Sama juttu seuran kentällä, en kehtaa huudattaa koiraa, naapurit on liian lähellä. Täytyy yrittää ostella hallireenejä. Seuralla ei ole hallia tässä kuussa, mutta lokakuussa päästään ilmeisesti Jaun entiseen halliin Tuusulaan. Se on huippua!

Hilla opettelee keppejä isojen koirien avustuksella. Hilla on jännästi pehmeämpi tapaus, superkiltti, pohtii ehkä vähän liikaakin, eikä kestä niin epäonnistumisia. Keppejä opettaessa tykkään että koira oppii itsenäisen suorituksen, tietää mistä mennään sisään, miten kepitetään ja missä on esteen loppukohta. Tuohon suoritukseen tarvitsee vauhtia, eikä siinä aloituksen jälkeen saa liikaa pohtia, muuten tippuu vauhti ja rytmi katoaa. Perustettiin tähän lihapullarinki. Hilla katseli kun Zorro kepitti ja sai lihapullaa palkaksi. Sitten laitoin koko lauman peräjälkeen kepittämään, ja kaikki oli ihan että JEE, Hillakin. Into, ahneus ja rentous, siis oikea mielentila, on laumassa mukavan tarttuvaa.




Kahdet kisat käytiin Sofin kanssa kesällä. Piirimestiksiin saatiin oikein joukkue seuran koirista. Tosi mukavaa että meillä rupeaa olemaan jo joukkueellinen kaikkiin kokoluokkiin. Medit ei juhlineet, minäkin liukastuin jo neljännellä esteellä, mutta TuuKK:n minijoukkue nappasi hopeaa! Sitä touhua oli ilo katsoa. Yksilöradoilta meille tuli ekasta nolla ja kakkosstartista vain rima, ei ihan huono.

PM-kisat alustettiin käymällä Jaun kisoissa Tuusulassa. Sieltä taisi tulla kontaktifemma ja muutama hylly. Karsiontoihin me ei kuunaan päästy sillä Sofille tuli tulehdus anturoiden väliin. Hoito vaati antibioottikuurin. Rotumestaruuksiin ei myöskään päästy, ne juostiin samaan aikaan kun me oltiin taippareissa Hillan kanssa. Se vähän harmitti (pikkurillillisen vaan).

maanantai 31. elokuuta 2015

Hilla on SPA YKKÖSTYTTÖ



Käytiin Rengossa taippareissa, samassa paikassa kuin Masin ja Sofin kanssa kolme vuotta sitten.

Nostin Hillalle numeron 1, eli startattiin ryhmämme ensimmäisenä. Homma alkoi sosiaalisella osuudella, joka meni loistavasti. Hilla on kaikkien kaveri ja alati iloinen ihanuus.

Alustuksena hakuosuuden kuvaukselle: Hilla on ihan tavallinen lintujen perässä pyrähtelevä koira, sitä kiinnostaa luonto kaikkine ihanuuksineen silloin kun se on vapaa. Mutta kun mennään metsään treenaamaan se unohtaa luonnon saman tein ja keskittyy palloihin, se ei ole vielä tajunnut että lintuja me oikeasti jaakataan. Hää on niin kiltti että etsii palloja. Ja istuu, hällä on istujan geenit. Ja tuijottaa silmiin, hällä on hyvä kontakti.

Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin metsään hakuosuudelle. Taipparihakuhan on kokemukseni mukaan aika irtoavaa ja vallatonta metsässä koluamista missä koira hömpsöttelee siellä täällä ja nuuskuttelee mennessään, ampuja ampuu haulikolla ja katsotaan miten koira reagoi. Mentiin metsään tuomarin ja ampujan kanssa. Laskin Hillan vapaaksi ja Hilla oli heti tarkka tyttö, etsi hieman ja totesi ettei ole palloja. Minä vähän kuiskuttelin että etsi, Hilla menee taas, kääntyy ja pysähtyy, tuijottaa silmiin ''mamma ei täällä ole palloja'', lähetän toiseen suuntaan, vien kuin pentua, kävelen siksakkia. Hilla irtoaa aina muutaman metrin, käännöksistä tulee saappaiden edestä toiseen suuntaan. Voi kääk mikä tuskien taival oli meidän hakuosuus, hiki tuli ohjaajalle. Aikamme touhuttiin tätä, tuli ampuminen ja Hilla istui laukaukselle. Vapautin sen ja lähetin vähän kuin noutoon, silloin se irtosi etsimään sen verran että siitä tuli meidän oljenkorsi. Tiesin ettei perushaku voinut olla tyydyttävää, mutta Hillan ''nouto'' oli kenties riittävä.

Koko loppupäivän oli aika jännä olo, olin kokenut jotain ihan käsittämätöntä. Me oltiin kenties stiplattu jo hakuosuudella. Herranpieksut sentään.

Jäljestyshomma meni todella hyvin. Saatiin siihen ukkonenkin rankkasateineen mukaan, mutta lintu löytyi varmasti ja vakaasti. Riistapukin nouto lammesta meni myös loistavasti, luovutus edessä istuen.

Siirryttiin majalle syömään ja odottelemaan tuloksia. Hillan tulokset luettiin ensimmäisinä ja mielenkiinnolla odottelin mitä hausta sanotaan ja päästiinkö siitä läpi. Tuomari maalaili nuorta koiraa ja sanoi hakua suppeaksi, oli kuitenkin laukauksesta innostunut sen verran että haki oikealla etäisyydellä. Hakuosuus hyväksytty, huh! Muut osuudet menikin niin mallikkaasti etten oikein edes kuunnellut tarinointia. Lopputulemana taipparit hyväksytysti läpi. Mukana oli kaksi muutakin Lahjakas koiraa Lumia (Hillan sisko) sekä Melli (2 kuukautta vanhempi) ja kaikki kolme saivat tuloksen SPA1!

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloinen ja sosiaalinen narttu. Tervehtii tuomarin ystävällisesti ja tulee toimeen myös muiden koirien kanssa.

Haku ja laukaus:
Kovin ohjaajasidonnainen nuori koira, joka odottaa koko ajan apuja. Hakukuvio melko suppeaa siksakkia. Laukauksesta innostuu ja tekee oikein näyttävää työtä sopivalla etäisyydellä. Näyttö riittää, mutta koulutuksen myötä toivottavasti saadaan hieman lisää omatoimisuutta.

Jäljestys:
Hyvin ja varmasti matkaan. Maavainulla alusta loppuun, kulma tarkasti, kaato kiinnosti. Hyvä suoritus.

Vesityö:
Ripeästi veteen, ui pukille ja noutaa sen ohjaajan käteen.

Tottelevaisuus:
Koira hyvin ohjaajan hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuori koira on nöyrä palvelemaan ohjaajaansa ja se näkyy etenkin haussa. Hieman itsenäisyyttä tekisi terää. Kuitenkin hyvin toimiva pari.

Hämeenlinna, Renko Kakarin Maja, tuomarina Kirsi Salokanto

ps. Miten voi yhdellä ihmisellä olla kaksi niin erilaista saman rodun ja linjan edustajaa. Sofi tiesi jo pentukoirana että on syntynyt lintuja jaakaamaan ja luontoa pölläyttämään. Oli jo vuoden vanhana mielestään valmis vaikka mihin ja ihan pöljä lintujen perään. Hilla (1 vuosi ja 3 kuukautta) taas on niin kiltti että heti kun ollaan jotain tekevinään hää unohtaa linnut ja luonnon ja keskittyy siihen mitä kuvittelee minun haluavan, eli palloihin. Lisäksi on ihan lapsi vielä, ei puhettakaan että olisi valmis syksyn kokeisiin. Oikeasti tämä taitaa nyt olla se hyvä tilanne, tästä on hyvä jatkaa.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hilla vesitöissä - hyväksytty!


Kun luotto koiraan on luja, uskaltaa ilmota kokeeseen, vaikkei koira ole vesilintua nähnytkään.

Ilmosin Hillan vesityökokeeseen tilanteessa ettei se osannut uida (lompsotteli liian pystyssä), kerran oli nähnyt riistalinnun ja sekin oli fasu, eikä tykännyt ampumista (hiippaili takavasemmalle). Oli kyllä tarkoitus harjoitella linnulla, mutta se jäi minulle tyypillisesti viimetinkaan ja humpsahti siitäkin vielä viikolla. 

Päästiin viikko ennen koetta kokeilemaan noutoa linnulla. Hilla teki ensin kokeenomaisen noudon damilla ja seuraavaksi linnulla. Kaikki meni kuten uumoilin, eli täydellisesti. Uimaankin oppi samalla reissulla, oli ilmeisesti tarpeeksi pitkä uintimatka ja hyvin markkeerattu heitto, niinpä ei tarvinnut varvistella, eli uida liian pystyssä nähdäkseen. Ampumista treenattiin kotona haun yhteydessä paukkunoudoilla, mutta vasta kakkosheitolle ja sillekin vasta luvalla. Halusin kertoa hälle että ampumisesta seuraa jotain kivaa, ja noutaminen on Hillasta superkivaa!

Itse koe meni täydellisesti. Mentiin Hillan kanssa rantaan ja katsottiin heitto, kesti hyvin ampumisen ja lähetin noutoon. Lähti hyvin, oli vesirajassa kun ase sanoi naks, Hilla pysähtyin ja katsoi asetta (Hillan eka haulikkokokemus), lähti taas ja ui suoraan linnulle. Otti linnun, ui suoraan takaisin ja luovutti hienosti edessäni istuen. 



Videolla kuuluu miten minä höpötän Hillalle. Aloitin höpöttämisen vasta kysyttyäni tuomarilta onko sillä lintu suussa vai mitä se tuo, oli kuulemma lintu. Kehuin Hillaa sillä tämä oli sentään vasta toinen vesilintu kuunaan eli ihan opetteluvaihe vasta. Vaikka hän oli kyllä nyt jo ihan täydellinen!

Cockerspanielit ry:n vesityökoe Hyvinkäällä ke 12.8.2015, tuomarina Arto Kurvinen.
Kiitos Ulla Ruistolalle reenistä, videosta ja järkkäämisestä. Kasvattajille kiitos Lahjakkaista geeneistä. Alla vielä arvostelu.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

SM-kisoissa Oulussa

Lähtötunnelmissa

Jihuu, oltiin siellä mekin. Jalka teipattuna ja nilkkatuella (nilkka poksahti reilu viikko sitten). Joukkueradalla edustettiin Cockereita, koska omasta seurasta ei löydy joukkueellista medejä. Kuvittelin että ihan tehtävissä oleva rata ja että näytetäänpäs perskules. Sofi näyttikin minulle persvillat ja lähti omineen. Joukkueradalta meille tuloksena tuhannen hyllyä.

Sunnuntain hyppyradalla oli heti aloituksena odottamani ''hitaat kuskit karsiva juoksusuora'', ja minulla koira jota ei voinut jättää lähtöön. Tein mitä täytyi ja juoksin kuin viitapiru. Neloshypylle tehtiin meidän tavaramerkkipyörähdykset sekä arvottiin huonompi poistumissuunta, mutta klaarattiin rata ja saatiin tulokseksi hieno nolla, sijoituksella 7. / 254 koirakkoa. Aika hyvin!



Finaaliradalla täytyi jättää koira lähtöön, hieman komensin, mutta niin komensivat muutkin. Mentiin hyvin, mutta puomin jälkeen ajauduin liian pitkälle enkä osannut korjata tilannetta vaan vedin alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa olin myöhässä, rintamasuunta väärin ja peitin kepit. Sofi kävi hyppäämässä renkaan kuten ohjaus kuului. Hylly tässä kohdin. Renkaalta Sofi jatkoi upeasti avokulmaan kepeille, eli teki aika paljon vaikeamman radan kuin muut. On se taitava. Lopussa minä kämmin, se vähän harmittaa, muttei onneksi paljoa.



Ihan vaan muistutuksena itselleni, kannattais olla sen verran kiinnostunut karsintaradan tuloksista ettei tarvitsis melkein 50:n koirakon ajan olla hermoromahtaneena siitä koska on oma vuoro. Ei meinaan tullut minkäänlaista infoa montako koirakkoa on mennyt ja montako jäljellä. Meikä hermoili omaa vuoroa odotellessa koko rahan edestä, ihan vaan että osuisin oikeaan aikaan radalle. Sen hermoilun jälkeen olinkin jo ihan naatti, ja sitten, sen väsymisen jälkeen tuli lopulta oma vuoro. Ensi kerralla, jos flaksi käy, teen karsintaradan tuloksista itselleni aikataulun. Hassua oli muuten huomata miten eri planeetalta olin verrattuna kanssakilpailijoihin, olivat ihme urheilijoita koko sakki, hyvä niin. Tätiaksaaja oli jopa vähän hämillään. Kaikkiaan oli hienot kisat ja upeat järjestelyt. Kaikesta innostuneena ilmoitin meidät karsintoihin, käydään nyt sekin ihme kerran katsomassa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hillan ekat epikset!

Tässä se nyt on, meidän ensimmäinen episrata. Jouduttiin vähän oikaisemaan tuomarin suunnitelmasta, sillä vasta ilmoittautumisen jälkeen tajusin että agirataanhan kuuluu kontaktit. Ihan samanmoisesti Hilla posotti kuin aikoinaan nelikuisena video. Hää on niin helppo tapaus, istua napottaa lähdössä ja seuraa ohjausta hirmu hyvin.


Tarkoituksena oli harjoitella hälinää, lepattavia kehänauhoja, pillittävää tuomaria, ratahenkilöitä, muita koiria ja yleisöä, eikä mikään näistä tuntunut häiritsevän Hillaa. Tein saman radan kolmella eri ohjauksella, sillä halusin sen tottuvan erilaisiin juttuihin. 

Ja mehän ei olla paljoa reenattu, Hillalla oli 10 min/vk viime talvikaudella hallissa. Nyt kesäkaudella hällä ei ole lainkaan reenivuoroa. Hilla osaa mielestäni niin hyvin (seuraa ohjausta) ikäisekseen (12 kk + 2 vk) ettei sen tarvitse reenata. Talven lumilla kokeiltiin keinua sen verran että tiedän ettei siinä ole ongelmaa. Puomin lopun osaa ja puomin yli juokseminen on kokeiltu, ei ongelmaa. Matalan aan on juossut pari kertaa, siihen tulee juoksarit, niiden eteen ei olla tehty mitään. Kepeistä ei tiedä vielä mitään, mutta luultavasti oppii ihan itsekseen kunhan laitan ohjurit ja namikipon loppuun, heh. Nyt annetaan vaan ajan kulua ja palataan näihin kun kisaikä lähestyy.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ihania hyllyjä Sofin kanssa

Ollaan Sofin kanssa yritetty hommata vähän kisarutiina lähestyvien isojen kisojen tähden. Korkattiin ulkokausi ensin JAUn kisoissa Hyrylässä ja viime viikonloppuna juostiin KATin kisoissa pari starttia. Meillä on ollut oikein hauskaa vaikka kaikenlaista on sattunut.

Jaulla juostiin kolme starttia. Ekalla mentiin hyvin, tosi hyvin kaikki vaikeat kohdatkin. Sitten tuli juoksusuoran päässä putkeenlähetys ja kun Sofi saavutti putken suun niin minä huusin koiraa nimeltä. Sofihan on niin ihme otus että se ehtii reagoimaan ihan sekunnin osassa ja olenpa ennenkin pyöräytellyt sitä putken suulta pois. Hyvin pyöri, kääntyi ensin katsomaan että ''mitä asiaa'' ja kun sanoin pukeen niin osui siihen väärään. Ihminen ei hevillä opi.

Tokassa startissa minun piti päästä kolmoshypyn kohdalle. Siinä kulkiessa vilahti sivusilmässä musta koiruus, varasti pirulainen. Mietin hetken että keskeytänkö mutta aattelin sitten että mitä turhaa, lähden mieluummin nauttimaan agilityn hurmasta. Ja me mentiin taas niin hyvin. Puolessa välissä sattui niin että jäin jälkeen eikä Sofi katsonut numeroita tarkkaan (kepeiltä tietty puuttui numero) ja valitsi keppien sijaan putken ja joutui ihan eksyksiin. Tuomarin kanssa seistiin keppien aloituksella, naureskeltiin ja ihmeteltiin missäs koira on. Lopulta Sofikin saapui paikalle ja jatkettiin rataa hienosti loppuun asti. Puomilla sain päähäni pysäyttää Sofin haralle, ja se pysähtyi, eli ihan voittajina päästiin maaliin.

Kolmas oli taas vähän haastellinen, mutta eihän mulla ollut hätää Sofin kanssa. Tämä oli taas niin herkkupullaa minulle, fiilistelin ja nautin. Tuloksena hieno nolla! No sellainen kauneusvirhe oli taas, että löysäsin lopussa kun nolla rupesi varmistumaan, siitä ylimääräistä lenkkiä. Kuvat radoista olis kivat, mutten löytänyt netistä.

Seuraavana viikonloppuna Katin kisoissa olin ensin vähän kauhuissani kun tuomari laittoi rimat tappiin, mutta sitten selvisi että teemana oli SM-kisat ja siitä se nautinto alkoi. Sofilla ei ollut rimaongelmia ja hää oli niin mainio. Siellä tehtiin kaikenlaista jännää putkilla mutta Sofi oli tarkka, kiltti ja huoleton. Minulla jäi yksi linjaus vähän vajaaksi ja niinpä yksi hyppy luiskahti väärältä puolelta.

Tokalla radalla tehtiin putki/kontaktierittelyjä. Enkä eritellyt, ajattelin että kyllä Sofi osaa ja osasihan se. Olipa melkoinen fiilis kun lähdin juoksemaan puomia, katsoin taakseni ja näin Sofin tekevän kaikkensa päästäkseen puomin aloitukselle vaikka siihen oli laitettu putki tielle. Hylly siitä lopulta tuli kun minulta jäi yksi pidättävä käsi pois enkä ollut ehtinyt suoristamaan juoksusuuntaa joten Sofi teki ylimääräisen takaakierron. Harvoin kiittelen tuomaria, mutta olipas nyt todella kivat teemaradat.

Tulostaso tökkii mutta ei haittaa, paljon hauskempaa tehdä hienoja hyllyjä kuin punnertaa pakkonollia. Jos ne nollat tulee hauskuudella niin tulkoon, ei niissä silloin mitään vikaa ole. 

lauantai 9. toukokuuta 2015

6.5. Hilla 1-v!

Kelläs nyt on synttäripallo?
No mulla!

Onnea Hilla Hilpeä ensimmäisenä syntymäpäivänäsi.
Olet ihana!


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vapun ajan rientoja

Oli siellä jäniksen käpäläkin, sanois Hilla
Kaikki kuvat Henna Kyllösen hienoja otoksia!

Torstaina oli talviryhmän viimeinen viikkotreeni jonka kunniaksi pidettiin hulppeat agiepikset Reettan ja mun ryhmien kesken. Sekkarin paikallaolo ja pieni ''nollalla muuten voittaa'' vihjailu sai ohjaajilla höyryn nousemaan korvista. Tahtotila oli hirmuinen ja hienoja nollia tehtiin lopulta kaksi kappaletta (radassa oli haastetta). Näin terveellisissä mutta hulvattoman hauskoissa merkeissä meni vapunaatto.

Perjantaiksi tulivat Leena, Laura, Ale ja Raija-anoppi kyläilemään, ja sehän on aina niin mukavaa.

Varhain lauantai-aamuna lähdin tyttöjen (narttujen) kanssa ajelemaan kohti Längelmäkeä. Oli olevinaan pitkä matka, mutta yllättäen ei sitten tuntunutkaan siltä, ei edes palatessa. Mulla on ehkä joku aikuistumisprosessi käynnissä autossa nukkumisen suhteen. Perillä odotti lauma sokkerityyppejä, ihmisiä sekä koiria, ja luvassa oli agia ja metästystreeniä positiivisessa hengessä.


Sofi ja pakkopulla, niin ihana!

Aamulla oli esittelyt, radanrakennus sekä rataantutustuminen yhdessä. Meidän ryhmä lähti majoituspaikan maastoihin pallonhakureeneihin Terhin (Hillan kasvattaja) hyvässä opastuksessa. Ensin etsittiin palloja maastosta ja seuraavalla rundilla etsittiin palloja hajustetussa maastossa. Hilla oli mamma pieni pallonnoutaja-apulainen, etsi tuttuun tapaansa noudettavaa ja pallon nousivat hyvin. Haku oli edelleen sellaista josta puuttuu se ahaa-elämys. Sofi haki ja totteli hyvin, mutta ne pallot, ne oli taas ihan pakkopullaa. Mutta tuo oli tosi hyvä aloitus,  siinä tuli määrättyä työ, eikä koira päässyt luirimaan mihinkään, vaan kaikki oli nostettava.


Ruuan jälkeen oli meidän aksavuoro Hannan opissa (joka ensimmäisenä sokkeristina lähtee edustamaan Suomea maailmalle, tästä olen innoissani!). Ei minulla tästä oikein jäänyt muuta muistikuvaa kuin se että alusta oli aika jännä eikä Sofi saanut siihen tuntumaa. Käännökset se juoksi silleen tönk tönk koiraa rikkoen, ettei me lopulta viitsitty juuri kääntyillä. Ei kaikilla ollut ongelmia, mutta mun koirilla oli. Lisäksi parille koiralle ennen meitä tuli mystisesti haava anturaan (ei johtunut alustasta, tiedettiin lopulta) niinpä ei kauheasti pärräytelty. Hilla oli myös oikein hieno, hieman oli sitä tönk-kääntymistä hälläkin ja tehtiin enempi suoria osuuksia.


Majapaikkana meillä oli hirmu hieno vanha hirsitalo, jossa oli sauna pihassa ja siinä se ilta kului hyvässä seurassa. Muutama lintunoutokin tehtiin, siellä oli lehtokurppa ja kyyhkynen ja hyvin ne noudettiin. Kauhean käteviä koiria nämä meidän sokkerit kun kaikki nukkuivat yön hyvin ja hiljaa vaikka häkit oli ladottu päällekkäin. Sofi ja Hilla nukkuivat toisessa kerroksessa Hillan velipojan päällä. Minulla oli hieman ohut patja, mutta niinhän se  tuppaa aina olemaan, nukuin silti.


Sunnuntai-aamu alkoi radanrakennuksella jonka jälkeen lähdettiin taas mettästelemään. Meillä oli käytössä Lotan vinttikoiraviehesysteemi. Sepä olikin hieno peli, aivan loistava vekotin liikkeestä pysähtymiseen. Ensin tehtiin parit hallitut istumiset. Sofi lähestyi viehettä hakukuviolla, Hillan kanssa mentiin remmissä, Sofille myös ammuttiin. Kumpikin koira istui hyvin. Myöhemmin mentiin hajustettua rataa jossa haettiin palloja sekä istuttiin lentäville palloille ja nouseville linnuille. Loppuhuipennuksena oli heinikosta lähtevä viehe. Hilla oli taas hieman hoomoilasena, mutta teki kaiken tietysti hyvin ja istui vieheelle, hää on niin kiltti. Sofi teki mielestäni tosi hyvää hakua ja kierroksetkin oli aika ylhäällä, muttei liikaa. Istui kun piti, vähän joutui tietty äkseeraamaan, muttei pahalla ollenkaan. Viehettä lähestyessä jouduin jo puhumaankin kun käännökset alkoivat venyä eteenpäin. Sain puheella haun kuosiin ja vieheelle istui, perskules!


Iltapäivällä ruuan jälkeen taas aksattiin. Aloitin Hillalla, jonka kanssa oli helpompaa aksata vatsa pullollaan. Nyt oli suoraviivaisempi rata, eikä niistä käännöksistä tarvinnut enää niin huolestua, ei myöskään anturoiden palamisista kun sitä ei sitten ollut tapahtunutkaan. Kauhean hauskaa oli mennä Hillan kanssa, tässäkin hää on niin kiltti ja hyvä! Sofin kanssa mennessä taisin tehdä vaikutuksen. Ei nää oikeat aksatyypit olleet kai kuulleet meidän ''juosta ja huutaa'' -agista. No nyt ne kuuli. Saattoi siellä hieman leuat loksahtaa kun me alettiin hommiin ;) No mutta, meillä oli Sofin kanssa ihan hemmetin hauskaa kun saatiin juosta päräyttää sitä ihanaa rataa. Sofi oli viimeinen koira ja niin hyvän juoksun jälkeen käytiin pitkä loppulenkki jonka aikana muut ehtivätkin jo siivota kämpän ja lähteä kotimatkoilleen.


Tykkäsin siis tästäkin koulutuksesta tooodella paljon, toivottavasti tulee pian jatkoa. Kaunis kiitos järjestäjille sekä ihanille kouluttajille.


Seuraavana päivänä eli maanantaina, saatiin jatkoa kun ruokiksella tapahtui seuraavaa. Oltiin tuossa tievallin kupeessa hegailemassa. Tievalli on Sofilta kiellettyä aluetta koska siinä usein lymyää fasuja, ja tosiaankin, tie on sen toisella puolella. Tievallilta lähti kana lentoon, nopea skannaus ympärilleni eikä Sofia näkynyt missään, toisaalta ei kuulunut dramatiikan ääniä. Huusin Sofia, ei tullut. Komensin Hillan ja Zorron istumaan ja lähdin etsimään Sofia. Ylläri oli iso mutta mieluinen, kun löysin sen istumasta pajuangervojen lomassa, siitä oletetulta ylösajopaikalta. Sofi istui ja oli rauhallisen oloinen, eikä mitään ongelmaa tai pakkoa päästä mihinkään. Oi onnea!



Hilla ja herkkupulla

Kulta mussukka














torstai 30. huhtikuuta 2015

Zorro 9-vuotta!


Tärkein meinasi unohtua -

  Zorro täytti 9-vuotta!

Onnea mamman mussukka ja ihanainen kultapoika!

Aloitit elämäsi Zorrona, mutta pian näytit todellisen karvasi ja sinusta tuli Zorbas - suuri kreikkalainen rakastaja. Sitten sinusta tuli Z, Z-miäs ja Zor-mies (ken on Pikon ja Fantasionsa lukenut ymmärtää). Nyttemmin, hieman kehittyneenpänä olet meidän oma rakas Zetä-mies. 

Onnea, pitkää ikää ja hyvää terveyttä!

Toivoo mamma ja kohottaa kaffemukinsa onneksesi

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hillan kanssa metsästyskoulutuksessa 18.4.


Siinä se nyt on, Hillan eka fasu!

Hieno kokemus kaikin puolin. Tukikohtana Jokelan takana oleva vanha koulu, josta ohimennessäni olen usein pohtinut että mitähän siellä nykyään on. Oli oikein viihtyisä hostelli. Vanhaa koulua oli jätetty sopivasti näkyville ja muutenkin varsin hurmaava paikka. Tykkään tästä nykytrendistä missä huonekalut saa olla rehvakkaasti erilaisia ja eri kausilta. Tykkäsin siis sisustuksesta ja ruuasta tykkäsin, ja kahvit oli ajallaan. Mitäpä ihminen muuta tarvisee viihtyäkseen.

Kouluttajana oli Jukka Paroinen ja tykkäsin hänestäkin. Rauhallinen ja letkeän humoristinen tyyppi. En jaksa kaikesta kauhean kattavasti kirjoittaa mutta tässä omalta kantilta tärkeimmät.

Tehtiin noutotreeniä maastossa. Hilla meni mielestäni ihan hyvin, lähti hyvin, palautti suoraan ja hyvin. Ohjatut noudot tehtiin hieman suppeammin koska vieressä oli oja jossa en juoksuista Hillaa halunnut uittaa. Eteenlähetykset oli lopulta hieman nahkeita koska Hilla alkoi muutaman pysäytyksen jälkeen ennakoimaan. Laukaukset pelottivat Hillaa, huomasin sen jo kun edellisille koirille ammuttiin. En ole juuri ampunut, muttei meillä mielestäni ole ollut ongelmaa asiasta. Laitan tämän juoksujen piikkiin, Hilla on ollut nyt hieman herkkässä tilassa. Oli aika hauskaa kun Jukka ampui ja lähetin Hillan noutoon, niin lähtö oli hieno, mutta Jukan ohi mennessään hidasti hieman ja saattoipa jopa mulkaista pahasti. Damin haki ja palautti kuitenkin hienosti, ja tykkäsi lopulta kovasti kouluttajastakin.

Tehtiin hakua samassa maastossa. Rauhallista ja kuuliaista menoa, Hilla on niin helppo ja kevyt koira ohjata. Löydettiin dameja ja sorkka. Luulin ensin että jäi jotain kepakkoa ihmettelemään ja komensin pois. Kouluttaja puhui jotain sorkasta ja tajusin että sehän se olikin. Koira sinne uudestaan ja sieltä nousi sorkka. Saatiin ohjeita kotitreeniin.

Käytiin koululla syömässä ja kaffettelemassa. 

Tehtiin hakua koulun pihalla pakastefasuhajustetulla nurmella jossa oli puskia toisella sivulla ja toisella sivulla puskia satunnaisesti. Puolessa välissä aluetta oli fasu puskassa ja toinen alueen loppumetreillä. Haussa Hilla oli hieman kuriton. Paljaalla ruoholla oli liian hyvä näkyväisyys ja Hilla olisi halunnut noutaa kaikenlaista mitä oli näkevinään tai toivoi näkevänsä. Hyvää hyvyyttään siis vähän poukkoili. Hilla tuli ensimmäiselle fasulle ja pysähtyi ihmettelemään. Minä olin kauempana, ehkä kahdeksan metrin päässä ja aloin juttelemaan koiralle ''mikäs sieltä löytyi ja onpa hieno fasu sulla siellä''. Hillan häntä rupesi vipottamaan ja niin vaan nappasi fasusta kiinni ja toi sen minulle ihmeteltäväksi. Olin niin onnellinen ja ylpeä. Jukka otti fasun ja oli laittamassa laukkuun, mutta pyysin sen takaisin, se oli sentään meidän fasu. Yhdessä vietiin meidän eka fasusaalis autoon. Eikä jatkettu enää reeniä vaan jätettiin siihen hienoon onnistumiseen. 

Sitten taas kaffettelua ja Ullan perinteinen luento. Hieno päivä, kiitos järjestäjille!

Samikset Hilla ja Lakka

Seuraavana päivänä oli seuran puuhapäivä jossa doboiltiin ja temppuiltiin Sofin ja Zorron kanssa. Ja sitä seuraavana päivänä mun reidet huusi hoosiannaa doboilun jäljiltä.

Hillan juoksut etenee näin
13.4. alkoi tiputtelu
25.4. alkoi astuminen
29.4. alkaa olla ohi

Madotin koirat ja hierojalla ollaan käyty Sofin ja Zorron kanssa.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Hilla Härvelin kuulumisia


Lapsikoiran kanssa vietettiin ihmeen ihana viikko. Sofi kävi maanantaina hierojalla ja Hilla pääsi tuurauskeikalle tiistaireeneihin. Meillä oli sellainen kieputusrata ja haastoin taitamatonta ja tottumatonta itseäni joten päätin kääntää takaaleikkaamalla, ja Hilla oppi heti. Siinä me sitten mentiin ja yhtäkkiä huomasin että himputti mehän mennään ihan ilman hyppykäskyjä jo. Tuntui aika paljon agilityltä.

Torstaina oli meidän viikkoreeni jossa kummallakin tytyllä oli oma 10 minuuttia reeniaikaa. Rata alkoi välistävetoneliöllä ja kaikenmaailman kommerverkkejä oli, esim siihen neliöön piti posottaa putkesta mutta osua pakkovalsiin, oli takaakiertoa ja vielä aika tiukka takaaleikkaus josta hypyn kautta pituudelle. Ja herranjestas kun Hilla teki kaiken hyvin ja taas ihan ilman hyppykäskyjä, siellä sanottiin vaan haltuunotot ja lähetykset. Siis ihan yhtäkkiä meidän tekemisestä on tullut kaunista ja ihmeellisen hiljaista aksaa. Hilla seuraa hirmu hyvin ohjausta ja lähtee suorittamaan tehtäviä, lisäksi on kivasti estehakuinen ja selvästi lukee jo rataa.

Muutenkin noi meidän reenit menee hyvin vaikkakin kiireisesti. Reenikaverit järkkää mulle aina koirat valmiiksi, ni homma pyörii hienosti.

Pienenä lisärinä ollaan ruvettu myös tokoilemaan, ollaan käyty jo kahdesti. Ollaan siellä rivikoulutuksessa oppimassa kontaktia, nopeaa reagointia, mutta erityisesti cooleutta. Hilla on niin superiloinen tapaus. Hää on ihan huippu tässäkin hommassa. Pientä ongelmaa meillä on remmin suhteen, en haluaisi pitää sitä kädessä ja kun tipautan sen maahan, niin Hilla heti polleana ''noutaa'' sen minulle. Pienen pieni mamman apulainen. Tokoa me tehdään vaan mettästys mielessä, itseni tuntien kyllästyn kohta.

Mettästyksessä on niin hauskaa, Hilla on niin täysin toisenlainen kuin Sofi oli nuoruudessaan (syntyi suureksi metsästäjäksi). Kun mennään reenaamaan (eipä olla paljoa reenailtu) Hilla kuvittelee edelleenkin että ollaan palloja tai dameja etsiskelemässä. Ja kun minulla roikkuu pilli kaulassa niin Hillan suurin toive on että puhallan sen istumaan, siitä on niin huippua saada istua pillin vihellyksestä. Eipä siis ole ihme jos meikä haluaa nauttia tästä hassun hauskasta nuoruusajasta rauhassa, enkä ihan vielä viitsis kertoa että lintuja me siellä oikeesti jaakataan. Eipä silti, kyllä Hilla ehta lintukoira on, ei vaan ole osannut yhdistää näitä kahta asiaa.

Ja vielä sellainen ihmeellisyys että Hilla leikkii ja minäkin opettelen. Naru on meidän tokoriemu, muussa ei olla sitä käytetty.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

TUPLA viimeinkin

Heh, sitä puuttuvaa tuplaa saikin kotvan odottaa, mutta nyt se on plakkarissa ja tulokset kesän rientoihin saavutettu. Podettuani helvatinmoisen flunssan jouduin ihan asiakseni kisaamaan, mutta nyt on helppo hengittää ja nautiskella.

Ensin oltiin Ojangossa, tuomarina Savioja. Sofi juoksi ekan nollana mun pienillä huojumisilla. Toka oli selkeästi vaikeampi rata josta hylly. Vikan radan hyllytin kakkosesteellä kun ohjasin siihen ekan radan alun. Sofi juoksi radan nollana, eli meni minne ohjasin. En onneksi tiennyt virheestäni menessä, eli hyvällä mielellä mentiin. Kisan jälkeen avaudin tuomarille ettei me saada tuplaa kun keskimmäinen rata on alvariinsa vaikein. Pitivät ilmeisesti kriisipalaverin viikolla, sillä seuraavana viikonloppuna Lahdessa keskimmäinen oli ihan tehtävissä :)

Lahdessa eka oli ihana, paitsi etten saanut koiraa oikealle linjalle 8putkesta tullessa.  Siitä hylly, mutta muuten rata meni hyvin.

Keskimmäinen oli tehtävissä, josta melko hyvä nolla. Kolmas piti mennä nauttien mutta mämmin, ja lopulta jouduin näkemään vaivaa, keskusteltiin tovi ja saatiin se lopulta nollaksi. Ei mikään hyvä, mutta väkisin rävelletty tuplanolla kuitenkin. Kyllä helpotti.

Ystävänpäivänä Ojangossa Karstusen ihanat juoksuradat. Eka oli jo hurmaavan laaja, ensimmäistä kertaa käytin eteenkäskyä keskellä rataa, ja kyllä Sofi lähtikin, juoksin perässä ja ihailin sen menoa. Kerran oli takaakierrossa koiran edessä enkä jättänyt laskeutumispaikkaa ja rima tuli alas. Lisäksi mämmin pakkovalssin, en kääntynyt koiran mukana joten käänsin liikaa, seurasi huono linja ja arpomista. Näitä on nyt alkanut tulemaan, että koira kääntyy liian hyvin, tai siis oikein hyvin. Tähän pitäsi reagoida oikein ja sovittaa ohjaus ja jaksaa kääntyä. Ekasta femma.

Toka oli vauhdikas hyppäri. Menin ihan väärällä asenteella, kun piti juosta töpötin. Oppia ikä kaikki. Vaikka koirani on sähäkkä käyttölinjainen, olen itse enempi ojankaivuulinjainen ja mun täytyy muistaa nostaa itseni starttiin. Meni ihan tuhannen hyllyksi tämä. Hyvää oli se ettei tule ikuna enää laitettua koiran syyksi omia toilailuja.

Kolmas oli niin namu ettei mitään rajaa. Siinä piti osata rytmittää ja olla huolellinen juuri ennen kiirettä. Tämä oli niin sitä aksaa mistä tykkään, pientä riskiä ilmassa, mutta jokainen este vuorollaan yhtä tärkeitä. Me mentiin niin hyvin, todellista yhteistyötä. Yhdessä tiputettiin rimakin, minä huusi rimalla ja Sofi tiputti. Oltiin aika hurjia ja nautittiin paljon. Alexandralle kiitos videoinnista.


Ollaan muuten saatu treeniasiat hyvään kuntoon, ja ihan oman seuran reeneissä. Meidän torstain tunti on neljälle turhan kireä, varsinkin kun koulutan siinä samalla. Onneksi meille aukesi paikka kouluttajien tiistaireeneihin. Siellä on aikaa vähän miettiäkin ja nyt päästään pureutumaan meidän lähtöongelmaan. Aiemmin on ollut pakko päästää koira matkaan vaikka varastaen, mutta nyt on aikaa vaatia pysymistä. Hyvä juttu, tämä avittaa paljon. Toisaalta ei olla enää käyty ulkopuolisilla, mutta sellaista se on, kaikkea ei voi saada.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Vuosi pakettiin ja rusetti päälle

Perheessä on kaikki hyvin, iskästä lähtien ollaan kaikki suht terveitä ja asiat ainakin ovat mallillaan. Ja laumassa palikat kohdallaan, ovat terveitä ja onnellisia.



Zorro parani hyvin viime talven venähdyksestään. Paraneminen vaati vapauden riiston ja Zorro hihnaleikkeili Markon kanssa pitkän tovin. Se kauhea lihasten kuihtuminen oli minulle henkisesti raskasta, siitä tuli vähän sama efekti kuin jonkun yhtäkkisestä laihtumisesta. Se on jotenkin niin sairasta ja pelottavaa, jopa kuolemaa enteilevää. Vaan mepäs ei kuoltu, vaan maksettiin hunajaa hieronnoista ja nyt Zorro on erittäin terve ja aktiivinen eläkeläismiäs hääräämässä omia projektejaan.

Kesällä harrastettiin aksaa muutama kerta että päästiin rotumestiksiin. Kolmen startin tuloksena yksi nolla oikein hyvällä sijoituksella ja etenemällä.

Eläkevirka mejäkoirana meni yllättäen, mutta hauskasti puihin. Mejäily osottautui niin yksinäseksi touhuksi kummallekin, että me kuopattiin yhteistuumin mokoman harrastus. Kun me tehdään jotain,  me tehdään se yhdessä.



Sofin kanssa menee niin hyvin. Se on selkeästi vähän rauhoittunut nuoruusvuosiltaan ja muutamia pölläytystakapakkeja lukuunottamatta se on jo melko luotettava. Tai sitten minä olen oppinut pitämään paremmin katseeni sen ajatuskuplassa. Metästyskokeeseen en sen kanssa varmasti koskaan pääse, mutta teemme sitä meidän metästystä, liikumme luonnossa ja nautimme yhteistyöstä.

Aksassa tehdään samoin, menään meidän omaa aksaa jossa ei tuoksia katsella vaan nautitaan. Olen nopeasti kiihtyvänä (=suuttuvana/epätoivoistuvana/hanskat tiskiin heittävänä) opetellut hyllynjälkeistä elämää ja rupean kai pikkuhiljaa oppimaan. Esim viime kisoissa (0/hyl/hyl) me oltiin niin onnellisia lähtöön mennessä, että kerroin Sofille miten ihana ja rakas hän on, ja hyllyn jälkeen (josta kykenin hienosti jatkamaan) maalissa sama juttu, ihan täydestä sydämestäni. Tällä linjalla me jatketaan. Tosin epäilen etten rakkaushörhömoodilla ehdi ohjauksiin, vaan väliäkö sillä. Vuoden kohokohta oli SM-kisojen joukkueradan nolla ja toiseksi paras aika, se jäi lähtemättömästi mieleeni. Tätiaksaa parhaimmillaan.




Kesän alussa syntyi Lahjakas-pentue josta halusin pennun itselleni. Oli se taas jännää. Voi niitä suuria toiveita ja toisaalta vähintään yhtä suuria pelkoja. Ja sieltä pentuaitauksesta piti osata valita se oma kullanmuru. Minähän paneuduin ja valitsin huolella, mutta lopulta kasvattaja valitsikin meille ihan toisen pennun, sen villikon joka oli kyllä kauhean kiinnostava, mutta liian riiviö. Heh heh ja millainen söpö pieni ihanuus sieltä sitten tulikaan ja niin kiltti, eikä juurikaan riiviö, vaan rauhallinen, hirmu iloinen ja hauska.

Metästystä ollaan harjoiteltu sen verran että pillin osaa jollain muotoa. Metsässä hakee ja hakee, muttei raukka tiedä mitä, ja ilahtuu suuresti löytäessään pallon tai damin. Aika helppoa minulle tuollainen joka ei linnuista tajua. Noutoja ollaan tehty, niitä tehdään talvella lisää, sitten kun muuta ei voi harrastaa. Aksassa edetään rauhassa ja nauttien. Ostin hälle kehikon, talvella opetellaan juoksemaan sen läpi. Liitän sen aikanaan aahan jos liitä, aika näyttää. Hänestä taitaa vaan tulla maailman pienin medikoira, mutta me yritetään vielä kasvaa.

Jos seuraavalle vuodelle saa jotain pientä toivoa niin terveyttä kaikille, kiitos. Siitä se kaikki mukavuus lähtee. Ja toivon että naapurimaa hieman rauhoittuisi ja lopettaisi sen pullistelun ja muun höpöilyn.