torstai 30. elokuuta 2012

VOI-luokan vesityökokeessa 1

Vuosi sitten oltiin Kylmäkoskella meidän ensimmäisessä metästyskokeessa. Se oli AVO-luokan vesityökoe, josta otettiin täydet 3 pistettä tosi siistillä noudolla. Nyt mentiin samaan paikkaan mutta VOI-luokkaan. Temppuhan oli nyt aika sama, lintu piti noutaa vastarannalta, mutta nyt ilman markkeerausta ja rannasta piti edetä monen monta metriä (ei hölkäsenpöläyksen tajua tämänkään lajin säännöistä). Oltiin reenailtu sitä Keravan kohdilla yhdellä joella, ja Sofi kyllä tietää miten temppu tehdään.

Seurautin Sofin rantaan, pian oltiin valmiita ja ampu tuli. Lähetin vastarannalle eteen-käskyllä, Sofi ui joen yli ja lähti reippaasti etenemään kaislikkoon. Kului tovi ja koira tuli rantaan ilman lintua. Lähettelin muutaman kerran uudestaan, mutta aina tuli ilman lintua. Sofi ui luokseni ja lähetin sen uudestaan eteen-käskyllä. Lintua ei vaan tullut ja keskeytin kokeen. Vastarannan koetyyppi kertoi että Sofi oli heti ensimmäisellä pistolla edennyt linnulle, muttei ollut huolinut sitä mukaansa. Myös niillä muilla lähetyksillä oli käynyt linnulla. No, se oli Sofin ensimmäinen telkkätuttavuus koskaan, eikä se sitten osannut tai halunnut sitä ottaa. Parkkiksella saatiin telkännouto toimimaan ja kotimatkalla käytiin vielä tekemässä joenylitys+etenemä+telkäntuonti, se onnistui hyvin.

Mitäpä tästä voi oppia? Täytyy harjoitella myös oikean riistan kanssa, sekä myös kylmällä raadolla, kuten tämä telkkä oli. On aika surkeaa että riista tulee kuvioihin vasta ja ainoastaan silloin kun koira viedään kokeeseen. Sofilla on niin kovin erilainen elämä ollakseen metsästyskoira. Temppu tuli opetettua ja opittua, mutta riistakokemus meiltä puuttuu tyystin.

Tuloksena kokeesta nolla.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Taippareissa


SPA1


Pitkään luulin etten pääse Masin kanssa taippareihin, kun ei se ui (ui vihdoin 6 vuotiaana), eikä ainakaan nouda vedestä. Eikä Masia voi ''väkisin'' opettaa koska se paineistuu herkästi ja menee lukkoon. Ja minulla menee hermo, en vaan kestä asioita jotka tapahtuu liian hitaasti. Ehkä me ei työmerkeissä vaan sovita toisillemme. Tänä kesänä Masi kuitenkin yllätti ja löysi itsestään noutajan. En varmaankaan muistanut kirjoittaa siitä, mutta fb-päivitys tapahtumasta meni näin. Siinä oli kuulkaa rakkautta ilmassa, kuten usein Masin kanssa: 
''Kaunis luontokokemus Masin kanssa, joka siis ei ui, eikä nouda. Joella noudatin Zorroa ja Sofia vuotellen, ja kun Masi lähti kahlailemaan komensin toiset sivummalle. Odotin menisikö se ihan itse uimaan. Oli jo vatsaansa myöten ja ihan selvästi haki katseellaan pinnalta jotain noudettavaa, ei kuitenkaan löytänyt ja kääntyi pois. Sillon heitin damin kauemmaksi veteen ja ihan spontaanisti ilman mitään käskyä lähti Masi uimaan, otti damin suuhunsa ja toi sen minulle käteen asti. Se oli niin kaunista, sillä selvästi lakkasi taas joku geeni olemasta poikittain ja se löysi itsestään noutavan lintukoiran. Onnellinen oli Masikin, oltiin kumpikin ♥''
Joella nousi yksi asia mieleeni, taippareihin, ja ihan heti, ikinä ei voi tietää mitä huominen tuo. Sofi lähti tietysti mukaan samalla vaivalla.

Treenattiin näin:

  • Heinäkuussa käytiin lotikolla heittelemässä dameja, Masi oli kehittänyt pakkomielteen damiin vedessä, se huusi niiden perään, siinä oli meille moottori. Enempää ei ehditty teenaamaan kun työt alkiovat. 
  • Menneellä viikolla käytiin joella heittämässä riistapukkia ja tietenkään Masi ei enää veteen halunnut vaan ruikutti rannalla. Vähänkö otti päähän, oli pakko laittaa Sofi riistapukin perään sillä joki vei sitä mennessään. Kun Sofi oli hommansa tehnyt voitti Masikin pelkonsa ja toi pukin nätisti käteen. 
  • Vedin niille verijäljen omassa pihassa, tulos oli täysi fiasko. Sofi meni siksakkia kuin risteilyohjus jäljen päällä ja taisi eksyä muille jäljille. Masi ei lähtenyt edes oikeaan suuntaan. No verijälkihän voi olla jopa pelottava, olen kuullut, ehkä en osannut, tai ehkä jälki ei ollut tekeytynyt tarpeeksi kauan. 
  • Mari muistutti että jälki tehdään linnulla, no mistäpä minä linnun saan. Tuli seuraava aamu ja ulos mennessä Z ahdisti räksän nurkkaan, siitä tuli meille lintu. Ei kun jälkeä vetämään, mutta huonoin tuloksin taas, ei tainnut räksä kiinnostaa.


Niin että sekavin miettein lähdettiin. Ajattelin että Masi ei ehkä jäljelle lähde, kun taas Sofi lähtee jos se on tehty fasulla. Muilta osioilta odotin onnistumisia.

Lauantaina klo 7 lähtö Renkoon. Vedin koirille numerot 4 Masille ja 8 Sofille. Ne on mun onnennumerot, liittyen koris- ja hevoshistoriaan, jos jollain niin niillä pärjää (lottoa niillä ei ole vielä voitettu).

Sosiaalisuus
Masin numerossa oli ruksi ja siltä tarkistettiin siru. Seurasi hieman ongelmia kun tarkastaja tarrasi Masin korvaan ja rupesi vääntämään kaulaa ja sirua hollille. Hän ei murinaa kuullut, mutta minä kuulin. Jelpin vähän kädellä ja saatiin siru luettua ilman vahinkoa. Kummatkin koirat olivat porukassa hienosti ja tyynesti.

Haku ja laukaus
Mentiin metsään. Masi lähti neljäntenä koirana hakuosuudelle. Metsässä se touhusi omiaan, ihan vähän ohjasin muutaman kerran että näkivät miten se on ohjattavissa. Aika pian tuli laukaus, Masi pysähtyi ja kävi haistamassa pyssynpiipun (ei sille ole koskaan ammuttu) ja ohjasin sen hakuun. Tuomarin mielestä haku tehostui ampumisesta.
Sofin haku oli alkuun tosi hienoa, mutta kun se huomasi ettei siihen puututa se laajeni taippari-sopivaksi. Laukaus tuli ihan muutaman metrin jälkeen, ja sinne minne piippu osoitti, hävisi Sofi tavalla jota tuomari kuvasi räjähdykseksi, ja totisesti se yritti löytää linnun. Tuomari tykkäsi kovasti, oma lohtuni oli ettei lintua tietenkään löytynyt.

Jäljestys
Onneksi se oli fasu. Tämä meni ihan ihmeellisesti. Olin majalla näyttänyt fasua koirille, nyt sanoin Masille että etsi mamman fasu ja vein sen siihen alkuun (tai päästin, Masi oli ihan innoissaan). Sanoin jälki ja Masi pisti menoksi. Katselin niitä nauhoja joiden ohi mentiin ja Masi tiesi tarkkaan mitä tekee. Sitten tuli tenkkapoo, yhtäkkiä se rupesi vaeltelemaan ja etsimään, olin ihan pyörällä päästä, en tiennyt miten päin oltiin ja mihin pitäisi mennä. Ohjaaja sanoi että kehoita sitä, minä siihen että enhän mä tiedä minne. Sanoin jälki ja taas mentiin, ja hienosti loppuun asti. Se oli kuulemma vaikea jälki, siinä oli joku riistajuttu kesken kaiken jota jäljen tekijä oli joutunut kiertämään. Sanoivat että Masi ratkaisi tämän ongelman erinomaisesti. Vähänkö olin iloinen kun Masi veti niin älyttömän hienosti sen ainoan osuuden jota pelkäsin.
Sofin vaan päästin jäljelle ja se teki tarkan ja vauhdikkaan ajon häntä vauhdikkaasti vatkaten. Tiesin heti alussa että ollaan menossa loppuun asti. Kuljin perässä ja nautin.

Vesityö
Lampi oli tavattoman kaunis. Mentiin Masin kanssa rantaan, edessä oli noin metrin levyinen väylä josta olisi päässyt hyvin veteen, kaikki muu oli hyllyvää sammalmätästä. Masi istui sivulla ja oli täpinöissään, heitin pukin ja sanoin nouda. Eikä se voinut mennä siitä väylästä vaan etsi rannalta hyllyvän kohdan, yritti ja vikisi, sillä oli kauhea halu veteen ja noutoon, rohkeus ei vaan riittänyt. Tuli niin epätoivoinen olo, siinä ne menneet 8 vuotta vilisi silmissä ja katseli itseäni kuin ulkopuolelta. Siinä minä hoputin koiraa veteen johon se hulluna halusi mutta ei vaan uskalla. Masin ei koskaan ole meillä pakko mitään, mutta nyt oli piru vie PAKKO mennä veteen. Hoputin ja hiillostin, Masi paineistui varmasti, mutta fokus oli kaiken aikaa pukkiin, se halusi sen. Tuomari näki hyvin tilanteen ja käski höllätä. Hölläsin ja odotin, Masi teki hirmuisesti töitä, se oli ihan tuhannen mutkalla sammaltöyräällä ja yritti veteen. Lopulta se sai liuttua veteen, silloin tiesin että homma on voitettu, ja pukki tuli hienosti käteen asti. HUH!
Sofin kanssa mentiin seuraamalla rantaan, heitin pukin, käskin noutoon ja otin vastaan. Siinä se, eikä aikaa kulunut kuin hetki.

Herran pieksut että Masi teki lopusta jännän :) Päivä oli pitkä ja olin tyytyväinen että juuri Sofi oli kakkoskoirana ja porukassa tokavikana. Saatiin harjoitella paljon odottamista.
Nyt on Masin pakko-hommat ohi, toivotan sille onnellista ja pitkää loppuelämää. Sofin kanssa edetään kohti uusia seikkailuja.

Masin arvostelut

Sosiaalinen käyttytyminen
Reippaan oloinen vanha herra. Suhtautuu muihin koiriin rauhallisesti, melko välinpitämättömästi. Antaa koskea itseensä, mutta ei ole juurikaan kiinnostunut vieraista ihmisistä.
Haku ja laukaus
Erittäin vauhdikasta, innokasta hakua. Työskentely on itsenäistä ja pääasiassa ilmavainuista. Laukauksesta haku tehostuu, pillillä luokse.
Jäljestys
Reipasvauhtista, mutta tarkkaa työtä tekevä ''gentleman'', joka on erinomainen ongelman ratkaisija. Täysin itsenäinen suoritus. Fasaani kiinnosti.
Vesityö
Masi ui toistuvien käskyjen jälkeen ja nouti riistapukin hienosti rantaan.
Tottelevaisuus
Hyvä
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii, kunhan ohjaaja muistaa vähän hellittää, eikä paineista koiraa liikaa.
Kokonaisarvostelu
Hyväksytty



Sofin arvostelut

Sosiaalinen käyttytyminen
Rauhallisesti ihmisiin ja toisiin koiriin suhtautuva nuori neiti, joka muuten tuntuu olevan luonteeltaan hyvin räväkkä.
Haku ja laukaus
Oikealla etäisyydellä tapahtuvaa innokasta, järjestelmällistä ja maavainuista hakua hakukuviolla. Itsenäistä työskentelyä, mutta myös tiiviistä ohjaamisesta saatiin näytös. Laukauksesta ''räjähti'', luoksetulo pillillä.
Jäljestys
Räväkkää menoa. Jäljestää maavainuisesti jäljen päällä edeten. Fasaani kiinnosti.
Vesityö
Reippaasti veteen. Toi riistapukin rantaan ohjaajalle.
Tottelevaisuus
Erittäin tottelevainen koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Erittäin hyvin toimiva koira, kuuntelulla koko suoritusten ajan.
Kokonaisarvostelu
Hyväksytty

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Neuropsykologilla

Täysin kyllästyneenä elämäni pieniin vastoinkäymisiin hakeuduin neuropsykologin testiin. Eipä tässä muuta kuin tämä helvatan huono muisti, kun en muista uutta enkä vanhaa. Kaiken maailman muistisääntöjä kehitellen olen yrittänut lutviutua elämästä ja odotellut seesteistä keski-ikää jolloin rauhoitun, keskityn paremmin ja muistan. Ei tullut seesteisyyttä, tulikin vain nopeampi väsyminen alituiseen pinnistelyyn. Huumorilla selviää jotenkin, mutta toisinaan potuttaa tosi raskaasti. Olen niin kyllästynyt potkimaan itsäni eteenpäin ja kuitenkin aina pettymään, aina unohtamaan, hukkaamaan, ihmettelemään mitä olinkaan tekemässä, mitäs toi mulle äsken sanoikaan, ja missä pirussa mun ostoskärry, avaimet, lompakko, pilli, jne on.

Testissä minua rääkättiin neljä tuntia. Tuloksena etten muista mitään mitä olen nähnyt, tai mitä minulle on sanottu. En mitään, eikä tule sanoja, ei vaan tule. Aivot vaan raksuttaa, kauhea stressi mutta sanoja tai muistamista ei tule. Keskittymiskyky on mitätön, hälinää en kestä, ajatus karkaa saman tein. Niinpä testaaja totesi että minulla on, ja on aina ollut AD/HD. Tähän on kuulemma lääkitys. Kyllä, haluan sen.

Niin että ihan turha odottaa että muistan kenenkään nimeä, tai koiran nimeä, hyvä jos omani muistan. Tai millaisen radan kukakin meni, en muista saman päivän iltana edes omiani vaikka menin sentään tuplana. Ja nyt lopetan koko muistamisen yrittämisen sekä siitä stressaamisen. Täysin väsynyt moiseen turhuuteen, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Taas tuli voitto, hyvä Zorroo!

Sunnuntaina Vantaalla Ihahin kisoissa. Saako sanoa, sanon kuitenkin, oli taas ihan liian kuuma mulle ja Zorrolle, ainakin ekan startin ajan. Minulla oli jalat alkuun ihan hyytelöä, sanoja ei tullut, epävarmaa köpöttelyä ja huonoa ohjausta.

Rata 1, agility
Zorron kanssa oltiin yhdessä ja erikseen niin huonoja ettei mitään rajaa. Z ei ollut siellä missä piti ja minä häselsin, tiputettiin yksi rima kun ohjasin niin huonosti, siitä seurasi takkuamista ja pysähdyttiin arpomaan seuraavaa estettä, yäk. Tuloksena rima ja kielto, hävettää että tällä tultiin kolmansiksi.

Sofin kanssa eka rata aika hurja, en jaksanut juosta, Sofi sössi kontaktit, aika karsee kaikkiaan. Startin jälkeen käytiin neuvottelemassa kontaktiasia kuntoon.

Rata 2, agility
Vihdoin hyytelöreidet lähti toimimaan ja olin jotenkin ajan tasalla. Zorrolle saatiin sellainen melko hyvä nolla, yksi hukka siinä oli ja kontakteilta päästin heti. Erityisen hienoa siinä oli se että sattui olemaan VOITTORATA :D

Sofin samainen agirata oli aika herkku. Kontaktit oli mitä pitikin, Sofi kaiken aikaa hyvällä asialla, meni suoraviivaisesti ja hyvin. Yksi takaakierto tuli minulta hätäisesti, väylä hypylle aukesi liian varhain ja liike imi, siitähän se Sofi luiskahti. Loppurata hienosti ja tästä tulikin oikein hieno hylly :)

Rata 3, hyppäri
Menin Zorrolta muuten hienosti mutta yksi takaakierto+niisto venyi pitkäksi. Z lähti katselemaan että mihin mamma mut haluut. Loppurata Zorrolta kuten kuuluukin ja tuloksissa oltiin kolmansia.

Sofin hyppäri alkuun niin hieno, miten pienesti se tekikään takaakierto+niiston, ja jatkoi upeasti kunnes tuli taas takaakierto. Meni aika samanlailla pieleen kuin edellisellä radalla. Loppuradalle jäin vähän jälkeen, mutta olin oikein tyytyväinen Super-Sofiin.

Ajattelin etten helteen takia olisi ottanut Zorrolle kuin hyppyradan, mutta onneksi otin myös agit. Saatiinhan sentään tupla ja voitto, ei voi tietää vaikka haluttaisiin maajoukkuekarsintoihin. Palkinnoiksi saatiin paljon Roburia ja kolme ilmaista starttia :) Mun täytyy näköjään skarpata takaakiertojani kun joku niissä selvästi mättää.

perjantai 17. elokuuta 2012

Epikset Mäntsälässä


Jätettiin tiistain seuratreenit väliin ja lähdettiin Pian ja Hertan kanssa Mäntsälään epiksiin. Sofin kanssa vähän sählättiin, mutta Hertta ja Z voittivat luokkansa (vaikka Z:lla yksi kierto venyi melkein putkeen asti), hyvä me!



sunnuntai 5. elokuuta 2012

Onnenkyynel sentään, hypärivoitto ja serti!

Juostiin taas yhdet hellekisat, nyt Porvoossa. Kummallakin koiralla kolme starttia Salme Mujusen mielenkiintoisilla radoilla, ensin kaksi agia ja vikaksi hyppäri. Zorro lähti toisena ja Sofi viimeisenä.

Zorro joutui ensimmäisellle radalle ihan valmistautumattomana, se ei oikeasti tiennyt että mentiin starttiin, eli mamma mokasi pahasti. Rata meni silleen varmasti, ei mitekään erityisesti, mutta hellekisaksi tuli ihan jees-nolla ja 5. tila. Sofi meni muuten hyvin, mutta pidin sitä muutaman kerran kiinni, yksi törkeä hukkaanheitto, yksi yllättävä hyppysuunta ja sitä rataa. Tuloksena herranjestas-nolla ja 3. sija.

Toinen agirata Zorrolla muuten aika hyvin, mutta teki tyhmän keppivirheen. Olin keppien aloituksessa takana, mutta silti jätti taipumatta ja meni kaksi kepakkoa. Eipä sillä väliä, kivaa oli, mutta tästä hylly. Samasta radasta Sofin kanssa leivottiin ihan katastrofi, tosin oli siinä paljon hyvääkin, mutta hylly.

Kolmas oli aivan ihana hyppäri, sen ainoa vaikeus oli oikeastaan kepit johon mentiin sisään loivaan avoon ja koira piti jättää kepittämään vinoille kepeille, kun itse juoksi jo karkuun. Moni koira mokasi aloituksen ja moni vedätettiin kepeiltä kesken pois kun ne oli niin oudosti vinot (erityisesti minit ja maxit, medit osoittivat suurempaa älyä ja taitoa, mitä ne ei normisti tee). Mun kummatkin koirat aloittivat, pysyivät ja kulkivat kepit hyvin. Zorro teki hienon ja iloisen nolla, samoin Sofi viimeisenä lähtijänä teki myös aivan hurmaavan ja varman nolla. Olin tosi otettu jo nollasta ja jäin odottamaan tuloksia. Mitään en tiennyt, kuulutuksia ei tullut, enkä papereista viitsinyt mennä katsomaan. Sitten kuulutettiin palkintojenjako alkavaksi ja voittajaksi kuulutettiin cockerspanieli Sofi! Olin niin onnellinen ettei mitään rajaa. Lisäksi saatiin tietysti h-serti :)

Rata + tulokset