Laskuvirhenollan hakureissu

Meiltä puutui yksi aginolla, sitä lähdettiin Hattulasta hakemaan. Zorrollahan on ollut ihme talvi, se ei ole syyskuun jälkeen kisannut, koska luulin että nollat on kasassa. Talven se liikkui Markon kanssa remmissä. Lopputalven agitreeniä Zorro teki 10 min/vk, ei siinä kunto kauheasti kohissut.

Eka oli kiva hyppäri, vaikeutena kepit putken suun edessä. Tiesin miten käy, että putkeen menee. Yritin ottaa kiinni, mutta hermo petti, otin askeleen, tai horjahdin, tai jotain, putkeen meni. Pääsi se perkele, otin koiran puhutteluun ja loppu oli hienoa, mutta siis hylly. Oikeasti ei ole koiran vika jos nainen ei osaa. On toi muutaman kerran ollut opettelulistalla, mutta aika ei ole ollut kypsä. Nyt on, nyt minulla on näkemys asiasta, ja opetan sen itselleni sekä koirille.

Toka oli agirata. Kontaktit piti, koira oli hyvä, kaikki kävi helposti ja hyvin.

Kolmas oli agirata jossa todella tarvittiin rytmitystä. Herranjestas, eihän musta ole sellaiseen, minähän olen hidas, kömpelö, huonokuntoinen ja lihava nainen. Niin että mentiin sitten mun tyylillä, ei rytmitystä, mutta huutoa senkin edestä. Siitä tykkään agissa, että tyyli on vapaa, vain virheet + aika mitataan :) Tästä ei kauniista, mutta sitäkin kuuluvammasta radasta tehtiin nolla jolla tultiin toiseksi.

Olen meinaan tyytyväinen! Meidän juoksukunnolla saatiin sentään ihan kevollinen ja toivottu tulos. Ei meidän tarviikaan olla huippu hyviä, kunhan jotenkin pärjätään ja tehdään mitä osataan. Näin me tehtiin tänään. Kontakti piti, Z meni kuten ohjasin, enkä juossut kuin päätön kana. Täytyy sanoa että Sofi on opettanut minulle paljon, kuten tekemään vain oleellisen huolellisesti. Eikä Zorroa ole opetettu hifistelyihin, esim sylivekkiin. Senkin Zorrolle tänään tein ja kun katsoin taakseni haltuunottossa, oli Z melkoisella rundilla. Mutta eihän se voi osata asioita joita sille ei ole opetettu. Siihen nähden se on kyllä aikamoinen koiruus ja saa mulle hymyn huulille :)

Mutta mun turnauskestävyys :( Himputti kun tulee valtava jysäri kun vähän käyn jossain. Vikana koirakkona ei ollut aikaa levätä, eikä juoda päiväkahvia + kaikki jännittäminen, jysärihän siitä tulee.

Sofin kanssa metästeltiin sänkkäriä aamulla. Muuten meni melko hyvin, mutta vähän oli myyrästystä. Illalla mettäreissun jälkeen käytiin uudestaan. Siitä tuli lyhyt sessio koska Sofi meni niin loistavasti. Siinä oli harakka lähellä ja oli kovin tyydyttävää kun sain Sofin luopumaan siitä. Viikolla tehtiin noutoja västäräkki viekussa keikkuen. Mukavaa kun on häriöitä, mutta silti löytyy keskittymistä. Hyvä Sofi!

Luonnetestissä Sofin kanssa 110 pistettä

Olin nähnyt paljon vaivaa luonnetestiin pääsyn kanssa. Olin kytännyt kelloa, aloittanut soittorumban minuuttia vaille (enempää ei mun luonteella etuilla), soitellut tauotta noin 20 minuutin ajan, ja lopuksi kun pääsin läpi, kaikki paikat oli jo menneet. Varakoirakoksi tietty pääsi, sijalle se ja se. Näin yritin ainakin kahteen testiin. Sitten eräänä päivänä soi puhelin, tuttu PYYSI meitä heidän testiinsä, hän oli pongannut nimeni erään toisen järjestäjän varakoirakoista. Heiltä puuttui sopivasti yksi koira, ja sokerina pohjalla testi oli ihan naapurissa Keravalla.

Ulla ja Sonja odottelivat meitä upeassa auringonpaisteessa. Saavuin paikalle aika passelisti, ehdin näkemään yhden koirakon ennen kuin piti lähteä hakemaan Sofia. Testin aluksi tarkistettiin siru, sekä haastateltiin koiran elämästä ja harrastuksista.

Alla osa-alueet. Enkä rupea puhumaan heidän kieltään, enkä käytä heidän sanojaan, kun en siitä mitään ymmärrä. Minusta se meni näin:

• Käteltiin, tässä kuulemma testattiin koiran ystävällisyyttä. Sofi käyttäytyi ihan ystävällisesti, ei esim purrut ketään (sellaitakin voi kuulemma tapahtua ja sitä siinä testattiin).
• Leikittiin, tai ihmiset leikki, Sofi ei. Sofi leikkii vain kotona, ja vain kun itse haluaa. Silloin se tyrkyttää lelua, että otas kiinni tosta niin vedetään ja murrataan.
• Kelkka oli hivenen hämmentävä. Sitä piti lähestyä ensin matalana, mutta kohta tyypin taskutkin tutkittiin, että olisko sinne unohtunut jotain. Lopuksi sitä ei tarvinnut yhtään miettiä, kelkan sisällä pystyi hyvin olemaan, vaikka olihan se vähän tylsä, ja lähdettiin hakemaan lisää äksöniä.
• Luoksetulo, vai mikä se nyt on. Sofi vietiin pienen matkan päähän, minun piti se kutsua luokseni. Tulihan se, mutta ei sillä ollut mitään kiirettä, hätää tai paniikkia. Miksi olisi ollut, näkihän se minut, eikä siinä tilanteessa ollut mitään niin kummallista, että siihen olisi pitänyt reagoida näyttävällä ''kiire mamman luokse'' ryntäyksellä.
• Hyppäävä vaate, mentiin sitä kohti, noususta piti kääntyä takaisin, sitten palata ja katsoa miten koira siihen reagoi. Eikä Sofi pelännyt, reagoi kyllä ekaan nousuun, muttei välittänyt tuon taivaallista kun ohitettiin se uudelleen.
• Vierivän tynnyrin Sofi olisi halunnut tutkia heti, mutta käsky oli että et pysähdy vaan kävelet suoraan. Paluureissulla Sofi kävi reippaasti tutkimassa tynnyrin.
• Talosta etsiminen meni aika omituisesti. Sofi etsi tehokkaasti, kävi siinä perähuoneessakin jossa olin moneen kertaan, yritti pöydille ja haki kaikkialta. Istuin nurkassa, vieressä oli ulko-ovi josta puuttui kynnys, Sofi kävi senkin pariin kertaan haistelemassa, että jos olenkin oven takana. Ilmeisesti sieltä tuli ilmaa niin että jäin nurkkaani hajumottiin. Oli kyllä mielenkiintoista seurata miten oma koira hakee. Se meni pariin kertaan aika samanlaisella hakukuviolla, sitten se varioi ja kappas, siinähän se mamma olikin :)
• Seinässä kiinni -uhkaaminen meni tyyliin cockeri, ei pelkoa, ei agressiivisuutta. Kyllä cockeri tietää ettei ihmiset ole pahoja, ne vaan käyttäytyy vähän kummallisesti. 
• Laukaukset oli vain paukkuja, ei oltu metästymoodissa eikä tullut istumisia. Ei Sofi viitsinyt niistä paljoa välittää.

Kovasti Sofia kehuttiin, oli avoin, ystävällinen, hieno harrastuskoira yms yms.
Ilma on hieno, koira oli hieno, järjestelyt oli hienot (Bullmastiffit ja mastiffit ry). Hieno päivä! Tuomarina Tarja Matsuoi.

Video + tulokset:

Ladysplit's Elanor "Sofi" luonnetestissä Keravalla:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terväyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhali -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yhteispisteet 110

Ääh, ei me sitten otettukaan sitä tautia

Keskiviikkona käytiin Anidentissä hammasspesialistilla, tarkoitus oli ottaa Zorrolta verikokeet ja suunnitella leikkausoperaatio. Eipä tarvinnut kun koira todettiin ihan terveeksi. Lääkäri sanoi jo röntgenkuvista nähneensä ettei Zorrolla voinut olla se mitä patologi arpoi. No voi himputti sentään, kyllä helpotti, eipä tarvitse koiraa rääkätä isolla operaatioilla. Luultavasti patologille kävi pieni kämmi, harva labra kuulemma taitaa suupatologian. Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden kuluttua, silloin katsotaan onko lärpäkealueella tapahtunut muutoksia.

Olinpa tyytyväinen kun en ollut juurikaan surrut, enkä märehtinyt meidän kurjaa kohtaloa. Eihän noille taudeille mitään voi, niitä tulee ja se tehdään mitä pystytään. Tuli tehtyä silleen oikein, että kysyin vinkit homman kokeneelta, vein sinne mitä suositeltiin ja saatiin mainio tulos. Nyt vaan toivotaan että paha meni oikeasti pois. Keuhkot oli puhtaat, lämpö 38,7 ja syke 70.

Masillahan oli jotain häikkää taannoin, valkosolut koholla ja luultavasti joku tulehdus. Lisäksi siltä otettiin haimatesti, mutta haima oli ihan kunnossa. Masi on nyt terveen oloinen ja tänään käytin verikokeissa joissa näkyi että valkosolut olivat laskeneet, mutta edelleen koholla. Sovittiin että parin kuukauden kulutta otetaan uudet kokeet.

Kisoissa pitkästä aikaa

Vuokkosilla ja Martti Salosen radat. Viime kesänä päätin etten hänen radoilleen Sofin kanssa mene, oli silloin niin mahdottomat radat nopean koiran kanssa. Nyt oli toista, niin mukavat radat, kaksi ekaa suorastaan kilttejä, kolmas vaikeampi.

Kisasin omaa aikatauluani edellä, nyt vasta alkaa aksakausi esim omalla kentällä. Juoksukuntoa ei ole riittävästi ja hallitreenit ovat olleet asb-lehden muutaman hypyn eestaas pörräämistä. Menen niissä ihan sekaisin, en muista millä kierroksella olen, ja eksyksissä pörrätessä itsetunto rapistuu huolella. Nyt tuli tehtyä ratatreeni kisojen muodossa. Omaa kisakuntoanihan minä virittelin, sillä Zorrolle pitää hakea se laskuvirhe-nolla. Zorro on vielä doping-varoajalla, enkä nyt sen suuikävyyden takia tiedä milloin se pääsee kisoihin, mutta se on pieni murhe siihen kasvaimeen verrattuna.

Jännitin huolella etukäteen, suorastaan pelkäsin; että en muista, kunto loppuu puoleen väliin rataa, jos jalat jaksaa juosta veri/happi ei riitä aivoihin, epäonnistun/epätoivoistun ja tulee huono fiilis.

Mutta kun hain koiran starttiin, tunne oli rauhallinen ja onnellinen, halusin olla siinä ja tehdä ne jutut Sofin kanssa. Ekalla radalla jalat meni hapoille (johtuin varmaan hylly-rytmirikosta), muissa ei. Muistin radat, tunsin onnistuneeni hyllyistä huolimatta ja fiilis oli hyvä. (Kisa)ratatreeni tuotti toivotun tuloksen.

Eka rata oli helpohko hyppäri. Lähtöön laitoin Sofin maahan, taisi nousta, mutta pysyi. Alku meni tosi tiukkaan ja hyvin, sitten ihan pientä räpellystä mutta kuosissa. Hyllyn tein kun hermo petti ja tein kepeiltä nykäisevän ja liian jyrkän valssin, vika väli jäi pujottelematta. Otettiin kepit uudestaan ja jatkui nollana. Tästä tuli oikeasti kai femma, mutta otan sen hyllynä. Sofi oli hyvä, se olisi ollut hyvä rata jos olisin ollut huolellisempi.

Toinen on agirata. Lähtö taas ihan ok, puomilta karkasi, aan ja keinun pysyi. Alkuun ihan jees, puomilta vähän räpellystä kun karkasi, paljon kaunista keskellä. Sit mamma mokas kun ei kertonut välistävetoa ja Sofi meni kuten ohjasin, eli väärin. Loppu hyvin ja tyytyväisiä oltiin.

Kolmas oli selkeästi vaikempi. Siinä oli kohta joka tuotti päänvaivaa, keinulta vähän niin kuin pakkovalssi, ainakin selkeä merkkaus, mutta oli niin pitkä esteväli ettei tällä tanssitaidolla oikein kykene. Ei me sinne koskaan päästy kun Sofi irtosi jo kolmannen hypyn jälkeen sellaiseen lentoon väärään suuntaa, että nuotit oli loppumatkan hukassa. Tämän startin lähtö oli hauska, komensin Sofin maahan ja se meni ihan littanaksi, pääkin oli maata myöten. Kävelin radalle ja kaukaa ensimmäisen riman takaa minua katseli musta viiru lattiassa. Hienoa että tämä maailman rauhallisin lähtö sattui vikaksi. Rauhallinen se oli vain kunnes lupa tuli, teki siitä ihan räjähtävän lähdön, ja tosiaankin kolmannen esteen jälkeen lensi jo pitkälle reissulle hukkaan :)

Canine acanthomatous ameloblastoma

Keskiviikkona ell soitti patologin lausunnon Zorrolta poistetusta ienliikakasvusta. Voihan kökkö, se oli puolipaha kasvain nimeltä Canine acanthomatous ameloblastoma.

Puolipaha siksi, ettei se luultavasti ole agressiivinen leviämään, mutta leviää kuitenkin lähellään olevaan luuhun. Siksi Zorrolta pitää varmuuden vuoksi poistaa leukaluuta sekä lähimmät hampaat. Luultavasti siis, en ole vielä puhunut leikkaavan lääkärin kanssa. Lauman ell (Ulla Eskelinen) sanoi sopivansa ajan koska haluaa, ammatillisesta mielenkiinnosta, olla leikkauksessa mukana. Apexiin mennään jollekin spesialistille.

Voi pientä koiruus parkaa.
Paska juttu, vaan minkäs teet...


+----------------------------------------------------------------+
| Patient identification: Dog          Male cast.     7 years    |
|                         Cocker Spaniel Zorro                   |
| Owner / Animal-ID:      Lintunen, Anja                         |
| Type of sample:         Tissue                                 |
| Date sample was taken:  27-03-2013                             |
+----------------------------------------------------------------+
       
 Parameter               Value                  Reference value


Macroscopic findings:
Submitted was a tissue specimen with a size of 1.1 x 0.5 x 0.4 cm.
The cut surface was white in colour. The sample was embedded in toto
for histologic examination.

Microscopic findings:
The following staining was performed according to standard operation
procedures: H&E.

The overlying epithelium is moderately hyperplastic, forming
anastomosing rete ridges. In the lamina propria spindle to
stellate cells separated by abundant collagen matrix were seen.
Furthermore some sheets and cords of odontogenic epithelium with
intercellular bridges were present.

Diagnosis:
Canine acanthomatous ameloblastoma 

Critical report:
A canine acanthomatous ameloblastoma was found.
This is a tumor of odontogenic epithelium, which often infiltrates
the underlying bone but does not show metastatic potential.
Recurrent tumors are more aggressive and anaplastic and often can
recur as squamous cell carcinoma. The prognosis is guarded.


*** END of report *** 

Zorrosta vihdoin oikea FI AVA (operaatio ''perse edellä puuhun'')

Siinä se kutale nyt on

Minä en pilkunviilaamisista paljoo perusta, mutta kun oli pakko, omilla säännöillä ei ihan oikeasti voi touhuta.

Kun Zorro oli nuori kolli, se kävi kahdesti näyttelyssä, saaden kummastakin JUN-EH:n. Seuraavaksi Z kertoi ettei halua olla turkkirotuinen, koska hänelle tulee liian kuuma. 2-vuotiaana lähti turkki ja alkoi elämä klanina. 3-vuotiaana haettiin apua yliseksuaalisuuteen ja Z kastroitiin. 4-vuotiaana Z juoksi itsensä agilityvalioksi. Ja siinä me oltiin, vailla karvoja, palleja ja aikuisnäyttelytulosta. Enhän minä ikimaailmassa olisi uskonut että me saadaan tulokset minkään sortin valioitumiseen. En myöskään tiennyt siitä näyttelytulospakosta, paitsi lopulta tietysti tiesin.

Kesällä 2011 anoin Kennelliitosta valionarvoa, vastaus oli kielteinen kun näyttelytulos puuttui. Talvella 2013 päätin käyttää agilitysaikkuni hyödyksi ja anoin Kennelliitosta lupaa viedä kastroitu uros näyttelyyn. Lupa tuli ja alkoi karvojen kasvatus. 16.3.2013 vein liian lyhyessä karvassa olevan koiran näyttelyyn ja jollain ihmeen onnella ja säälipistellä saatiin Zorrolle KÄY-H -tulos. Näyttelyn jälkeen anoin uudestaan valion arvoa (toimi loistavasti sähköpostitse, kaikki oli maksettu jo kaksi vuotta sitten) Ihan pian posti toi kunniakirjan, ja nyt arvo näkyy myös koiranetissä.

Agitulokset Zorro teki jo 4-vuotiaana, mutta vasta 6-vuotiaana saatiin tehtyä se mistä kaiken olisi pitänyt alkaa. Jälkikäteen näyttelytuloksen hankkiminen noin ''karsitulla'' koiralla oli aikas perskutin hankalaa. Onneksi Zorro ei tajunnut tästä mitään, ongelmat kolahti oikeaan kohteeseen eli mun omaan nilkkaan :)