tiistai 28. kesäkuuta 2011

Narttumaisuuksia


Sofi ja tädyke

Varaudu narttumaisuuksiin mulle sanottiin kun päätin ottaa narttukoiran. Ajattelin sen olevan sitä kun pissaavat tyynylle, pistävät 6-0 ja sitä rataa. Mutta tämä on niin hurmaava ja ihana. Kaikki toimii, uskoo kun sanotaan ja on kaikin puolin iloinen, tekevä ja toimiva pikku narttu.

Ollaan löydetty aikatauluihin sopiva treenausmuoto Sofin kanssa. Ensin käydään koko poppoo metsälenkillä, sitten laitan hurtat autoon ja käyn katselemassa sopivan hakuharjoittelupaikan. Haen hieman levänneen Sofin ja yhdessä treenailemme metsästysjuttuja. Tehdään siirtymisiä (paljon helpompaa kuin hevosella :D), hakukuviota, paikallaanoloa, pillikäskyjä ja noutoja. Olen yrittänyt painottaa näitä; Sofi oppisi hakeutumaan eteeni sekä pitämään kontaktia. Varsinkin kontaktiasia on minulle niin vaikea, pitäisi olla ihan coolisti ja nähdä milloin koira katsoo, reagoida siihen liikkeellä ja olla hiljaa. No joka tapauksessa Sofi tykkää kuin hullu puurosta.

Viikonloppuna käytiin tyttöjen kesken Lemmenlaakson joella josta Sofi nouti damia. Heittelin myös joen yli pöheikköön josta Sofi sitä innokkaana haki. Yhä useammin damit ovat olleet ''oikein'' päin Sofin suussa ja olinkin tosi jes kun joen toiselta puolelta korkean kaislan tai mitä nyt olikin ruohoa, seasta tuli koira jolla oli dami oikeaotteisesti hampaissaan.

Kotipihalla ollaan heitelty damia pitkin poikin, kohti koiraa, yli ja sivuitse ja vaikka miten, kun ollaan harjoiteltu paikollaanoloa sekä luoksetuloa tällaisen dami-ihanuuden keskeltä.

Sitten nämä penteleen kollit :(
Masi ja Z tappelivat sunnuntaina. Ruuasta se alkoi, oli liian ihanat luut mulla kädessä kun pojat osuivat yhtä aikaa oviaukkoon. Normisti nämä eivät ruuasta riitele, tietävät että ruoka häviää siltä päivältä jos tulee ärinää. Hävisi ruoka nytkin mutta tappelu leimahti rajuna eikä hevillä laantunut. Milläs siihen puutut, Z on johtaja ja kukkopoika ja Masi kun kiihtyy liikaa niin se ei osaa antaa periksi. Väliin ei uskalla mennä, jos sieltä nostaa Zorron niin Masi tulee päälle. Jos sieltä nostaa Masin niin se joka tapauksessa kiihkoissaan puree kaikkea mikä tielle osuu. Se on paha tilanne ja nyt päätin että pitää laittaa peitot hollille, peitoilla Masinkin saa erilleen. Sofi on normikoira kuten pitääkin, jos se tulee liian liki ihmettelemään niin se voi nostaa syliin ja viedä pois. Harmittaa kun noi kollit joutuu tilanteeseen jossa ne joutuu turhaan taistelemaan, kun toinen ei halua ja toiselta menee kyky alistua. Ja todellakaan Masi ei ole mikään johtajuutta himoitseva eläin, eikä se taistele ylemmästä asemasta laumassa, se vaan kiihtyy välillä ''tiloihinsa''.

Agista on kesätauko ja meidän kesälomat alkaa ihan kohta, enää kolme päivää pitäis lusia.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Videot SM kisoista

YouTubeen aukeaa isompana.

Ensin lauantain joukkuerata josta Zorro teki nollan, kuten viime vuonnakin.



Sunnuntain yksilökisan hyppyrata josta nollatulos. Sijoitus tässä vaiheessa 40./156 koirakkoa.



Sunnuntain yksilökisan finaalirata, josta harmittava hylly.





tiistai 21. kesäkuuta 2011

SM toka päivä, hyppäri ja finaali!


Hyppärillä tullaan pituudelta ja heti käännös hypylle


hypyltä niistontapainen


kaikenlaista välissä ja loppusuoralle


ensin pari hyppyä ja muuri


takaaleikaten ja vielä parit hypyt


toka vika, ohjaaja parka tulee jossain perässä


tässä loikataan maaliin


mammakin ehtii perille ja on kehujen aika


Aamusella lähdettiin ja muistelin mikä meni viime vuonna rataantutustumisessa pieleen kun meinasin missata sen, mutten muistanut. Marko ajoi ja minä nukuin. Onneksi oltiin lähdetty ajoissa sillä Nastolassa herättyäni muistin. Se oli sellainen kompa että kaikki rataantutustumiset tulee heti alussa pötköön eikä kuten minun logiikkani sanoisi, pitkin päivää. Eli kaikkien koirakoiden pitää olla paikalla heti aamusta vaikka oma lähtövuoro olisi päivemmällä. Pikkaisen tuli kiire, mutta juoksemalla ehdin. Jokohan minä ensi vuonna muistaisin tämän :D

Päivän ohjelmana oli karsiva hyppäri josta nollan tehneet tai 50 parasta meni jatkoon. Kisaamisen lisäksi ajattelin seurata erityisesti naapurin Hellun sekä Mäntsälän Natson yksilökisaa. Hellu ei sitten kisannutkaan, joku nolla varmaankin puuttui, joukkuekisassa meni kuitenkin lujaa. Natsolle kävi vähän huonosti hyppärillä (järjestäjien pienenä virheenä), eikä se päässyt finaaliin. Katja pääsi Afilla ja DeeDeellä, tästä olin onnellinen. Ja Zorrokin sinne meni. Vielä radalla luulin että meille tuli ''SM-uusimoka'' (tehdään aina jotain uutta ja ihan ihmeellistä. Torniossa ihme putkenhaku vaikka ohjasin aalle, juoksi aan toiselle puolelle ja bongasi siellä putkenpään. Vantaalla tuli ulos kepeiltä vaikka ei koskaan tee niin). Okserin jälkeen oli putki enkä kuullut sen juoksevan putkessa, oli ihan hiljaista ja ajattelin sen juosseen ohi! Enkä nähnyt putkestatuloa (mun moka), meni siinä pasmat vähän sekaisin ja seuraava kurvi venähti. Zorro juoksi kuitenkin hienosti loppuun ja tehtiin hyppäriltä nolla, sijoitus oli 40./156 koirakkoa.

Finaaliin en koskaan ole hinkunut, se on suoraan sanottuna pelottanut. Mutta jos sen jossain piti tapahtua niin Nastola oli hyvä paikka, sillä oli letkeä meininki, hyvä sää ja kaikki niin hyvin kuin olla voi. Väliaikana käytiin Lahdessa hakemassa pizzat ja syötiin ne venesatamassa, jossa myös kaffeteltiin, käppäiltiin ja levättiin.

Iltapäivällä tultiin takaisin kisapaikalle, jossa ikäväkseni missasin Evan finaaliradan. Oma suoritus kauhistutti tietysti alkuun, mutta kun radanrakennus alkoi ja sen myötä ohjauksen pohtiminen, helpotti myös jännitys. Tuli sellainen olo että tuota pitää päästä kokeilemaan. Kaikki muu tuntui suht helpolta mutta heti iski silmään juoksusuora; kontakti, suora putki ja hyppy. Tiesin että tuohon se sortuu jos johonkin, ja sen se tekikin. Turhan paljon olin kääntämässä okserilla, mutta toisaalta eipä irronnut renkaalle. Aalle jäin ehkä jälkeen, kontakti tuli hyväksi, lähdettiin yhtä aikaa, putkeen ja siihen loppui mun nopeus. Z tuli putkesta, näki ja lukitsi väärän hypyn, minä olin työntämässä (vai vedinkö sittenki, sitä sietää pohtia) vastakkaisella, mutta sekin taisi mennä väärin. Voisiko sanoa että mulla ei järki toiminut tarpeeksi nopeasti, en osannut korjata ja Z pääsi luiskahtamaan sille väärälle hypylle. Se oli sit siinä. MUTTA en lamaantunut tyystin kuten normaalisti vaan kykenin ohjaamaan loppuun asti ja ihan hyvin vielä.

Toivoa vielä on, opettelen lisää sillä opittavaa ja parannettavaa on onneksi yllin kyllin. Finaaliradoista löytyi kisavideot netissä. Joo-o hurjan näköistä, en ymmärrä missä välissä minusta tuli näin vanha, lihava ja huonosti liikkuva nainen, itsestä kun tuntuu niin nuorelta, ja että juoksenpa lujaa ;) Aikuisten oikeesti ne oikeat agility-koirat ja -ohjaajat oli täysin eri planeetalta kuin me ja varsinkin minä. Sellaisia meistä ei voi tulla, eikä tarvitsekaan, mutta vielä vähän sinne päin me varmasti kyetään hilautumaan.

Zorroon olen tosi tyytyväinen koko viikonlopun osalta, se antoi paljon, kaikkea se ei pystynyt korjaamaan mutta kelpo avustajakoira se taas oli. Itselleni finaali oli hieno kokemus, näinpähän mitä pitää opetella ja opettaa. Ja kyllä kaksi nollaa kolmesta on meille ihan OK suoritus.

Katja oli DeeDeellä upeasti 22. Afille jotain pientä ja hylly. Riddulle tapahtui jotain jo hyppärillä, mutta sillä olikin lainaohjaaja ja niin vaan tuppaa silloin helposti käymään. Muut cocspat jäivät ilmeisesti jo hyppärille. Lauantain joukkuekisassa meidän joukkueen nimi oli muuten TuuKKin Jyrät ja meidän paidoissa oli takana se Katjan piirtämä kuva (edellisessä tekstissä), hihoissa mulla luki Zorro ja edessä TUUKK - tulee ja jyrää!  Ensi vuonna mennään ja jyrätään uudestaan!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

SM eka päivä, joukkuekisa

Katjan piirtämä kuva. Riddu siinä opettaa meitin koiria, samoin kuin Heini opettaa meitä ohjaajia.


Tehtiin sentään tulos. DeeDeelle okserin rimasta femma, Zorro nolla, Afille kontaktilta femma ja Riddulle upeasta lainaohjauksesta nolla. Näillä tuloksilla oltiin 17. kun joukkueita oli 49. Cockerit oli hienosti 18.

Ärsyttävää tällainen pakkonollien teko, omiin nimiin on sentää helppo hölmöillä mutta joukkueradalla täytyy skarpata. Ei saa tehdä niin tiukkaa että rimat tippuu, kontaktit on pakko ottaa (aalta meille aika huono), muutenkin hermot vähän riekaleina. Kaikki riskit pitää poistaa ja tehdä vaan varmaa.

Meillä muuten ihan jees, pari hiukka pahaa roikkoa, okserin jälkeen ja ennen pituutta, minä tietty surkea. Mutta tehtiin mitä piti ja saatiin nolla ;)

Eritysen hienoa näissä kisoissa oli Mäntsälä ja siellä Natso, sitä oli ilo katsoa. Cockerit meni hyvin ja varsinkin Miia Manulla ja Tessalla. Manu oli upea ilmestys ja nopsa poika!

Samaan aikaan kotona. Kaisa oli koiravahtina ja taas oli lattiamattoa järsitty niin että mehän ollaan kohta helisemässä. Tai onhan betonilattia sentää aika sisustuksellinen yksityiskohta, vai?

perjantai 10. kesäkuuta 2011

SM-kirous :(

SM-kisat on ihan kohta ja kiiruusti piti taas ruveta ''tapahtumaan''. Viime vuonna mulla meni jalka ja Zor söi ksylitolit ja kävi tiputuksessa. No sepä ei sitten ollutkaan mitään.

Eilen soi puhelin ja Heini, meidän valkku ja ankkurikoiran ohjaaja kertoi tehneensä kupperskeikkoja autolla. Heini-rukka satutti niskanikamansa ja joutuu käyttämään kauluria jonkin aikaa, eikä taatusti juokse. Pääasia tietysti on että paranee entiselleen, lupasi ainakin. Tilanne oli kuitenkin hirmuinen, olisi voinut käydä todella pahasti. Olen aika järkyttynyt...

Joukkueelle onneksi Heinillä on aksataitoinen äiti joka ystävällisesti tulee kisaamaan Riddun kanssa. Niinpä joukkue on edelleen kasassa vaikkakin muuttunut ja huolen vaivaama. Muutenkin ollaan vähän ihme joukkio. Tyypillisiä aksarotuja ei ole yhtään. Katja menee kahdella käppänällä (DeeDee hallitseva rotumestari ja Afi rotumestari kakkonen), Heinillä suomenlapinkoira Riddu joka taitaa olla rotunsa ainoa ja siis ensimmäinen agilityvalio, ja mulla tämä luppakorva spanieli. Sama linja jatkuu nuoressa polvessa, kukaan meistä ei ole suostunut ottamaan aksarotua, vaan kaikilla myös seuraavat koirat ovat jotain ihan muuta (kappas vaan, kaikilla sama rotu jatkuu). Me vaan jaksetaan lyödä päätämme Karjalan mäntyyn, mutta tyypillisyyksiin ei taivuta. Ja nämä neljä medi kolmosta ovat muuten tämän seuran ainoat, muita ei ole.

Normit tiistaiaksareenit ollaan käyty. Keskiviikon toko ollaan tiputettu pois, saas nähdä missä muodossa jatketaan. Sofin kanssa olen käynyt muutaman kerra metsässä hakupyörähdyksillä, mutta myönnän että lähestyvä SM saa nyt kaiken huomion. Noilla muilla on hurjia haaveita joukkuekisan suhteen, mulla ei, mutta yritän kiltisti tehdä kaikkeni että heidän toiveensa toteutuisi. Paha vaan että minulle jäi köhiminen jäljelle vaikka flunssa lähti, olen nyt kuin Bob Fleming (Fast Show / Ruuvit löysällä; maaseudun elämästä kertovan päiväohjelman Country Matters juontaja, joka ei kykene olemaan yskimättä).

Torstaina oltiin Mäntsälässä epiksissä Pian ja Hertan kanssa, he menivät tietysti hienosti. Vuosi sitten samoissa epiksissä Hertta aloitteli kisauraansa ja on nyt jo kolmosissa. Minulla oli Sofi mukana harjoittelemassa kisapaikalla oloa, Zorroa en viitsinyt ottaa kun oli niin kuuma. Zorroa säästellään nyt että olisi iskussa kun aika koittaa. Meillä olisi kisat huomenna Riksussa, mutta jos tämä helle jatkuu jätän nekin väliin.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Mites sitten kävikään

Tämäpä ihmeellistä, noustiin sija ylöspäin. Tämä on meidän uusi enkka, tämän ylemmäs ei koskaan päästä.
Agi.fi ilmoittaa medikisaajia olevan 695 ja me ollaan tässä hetkessä 14. paras. Ei ihan huonosti.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Meidän paras ranking-sija ikinä

Tähän kohtaan elämässä uusi kirjanmerkki:

Zorro nousi rankingissa (agi.fi) sijalle 15. / 692 (kaikki Suomen kisaavat medikolmoset).
Medi cockereissä Zorro nousi johtoon 181 pistettä / 26 kisaa (kisaavia cockereita 23 kpl).
TuuKKin medi paras näyttäisi myös olevan just tällä hetkellä.

Näitä on kiva muistella kun alamäki taas koittaa. Rankingtulokset ovat niin kovin häilyväisiä, niihin kun on pakko tehdä nollia ja sijoittua edes jotenkin pärjätäkseen.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kisoissa Janakkalassa

Kaikin puolin hauska reissu, vapaapäivä, hieno ilma, levännyt ja freesi olo. Mukavan pienet kisat, vähän koirakoita ja kaikki rullas noppaan ja päästiin pian poiskin.

Kummatkin oli agiratoja tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Eka meni muutoin ihan hyvin paitsi kolmantena esteenä ollut A. Zor nousi sille hyvin mutta jäi alastuloon miettimään eikä tullut alas ennen kuin sai pähkäiltyä miten se alastulo suoritettiinkaan niin ettei nainen suutu. Tämä oli ihan loisto juttu! Tästä on väännetty sillä Zorrolla oli hyvää matkaa kehitteillä kontaktiongelma. Se oli ruvennut hyppäämään surutta kontaktin yli ja oltiin saatu jo femmakin joissain kisoissa. Tämän yhden kontaktin se mietti niin että raksutus miltei kuului, mutta se aika oli todella hyvin käytetty sillä kaikki seuraavat kontaktit menivät täydellisesti. Kummassakin radassa oli vieläpä sama loppu; puomi ja hyppy, käytännössä siis katastrofin ainekset. Siihen alastulon mietintään paloi aikaa, mutta muuten Zorro meni hyvin ja kuuliaisesti. Tästä 0 ja 4. sija.

Toka meni myöskin hyvin, paitsi että nainen vähän sekosi valssisarjassaan, hukkasi esteet ja tuli heittäneeksi koiran taas tyhjyyteen. Saatiin lopulta esteet oikein ja kontaktit oli loistavat. Tästä myös 0 ja 3. sija.

Olin tosi tyytyväinen. Zorrolle on tullut sanottua viimeaikaisista tekosistaan kovasti, koira selvästi mietti (hyvä, hienoa, loistavaa!!). Oli nyt tarkka ja nopsa poika. Eihän se mitään lentoa ollut mutta ihan hyvää cocspa/vanhempi rouva -agia nyt kuitenkin. Saatiin tästä hyvä fiilis ja onnistumisen riemu kummallekin. Oma kunto kesti, jaksoin juosta, ajatus kulki, en ollut edes puhki lopussa. On toi agi tosi helppoa kun kaikki toimii ja niin hauskaa, ah.

A 0 4./21 ja a 0 3./21