torstai 30. joulukuuta 2010

Agiteenit

Oltiin reenailemassa agia Espoossa. Zorro oli tietty ihan täydellinen, ja nyt pitää muistaa että en ole mikään niuho kuten eräät (ystävällismielinen viittaus Katjaan joka marmatti vikojaan voittaessaan kisan). Oli aika kiva ilma ja Sofi käppäili alku- ja loppuverkat meidän mukana. Laumassa oli yhteensä kuusi cockeria sekä kaksi parsonia, hyvin Sofi siellä pärjäsi. Zorro ystävällisesti opetti sen kulkemaan nätisti rinnallaan.

Agissa pistin ruttuputken loppupäähän namialustan ja lähettelin Sofia putkeen. Meni hienosti namialustalla sekä niin että palkka tuli kädestä. Oikeastaan me opeteltiin sitä että mami on kivampi kuin muilta koirilta haiseva keinonurmimatto. Tulikin lopulta sellainen tunne että meikä päihitää haisevan maton, jippii. Tähän auttoi se että Sofikin on hotoahne cockerinalku. Häkkihommat Sofi hoiti hienosti, oli siis hiljaa, samoin Zorro joka oli seinässä kiinni.

Ai ja sosiaalistamista ollaan jatkettu kun käytiin kolmistaan pimeässä, kylmässä ja kolisevassa bajamajassa.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Otus

Sofi-tyttönen on nyt kymmenen viikon ikäinen ja tunnen sitä jo pikkuisen. Peloton se tuntuu olevan, ainakaan vielä ei ole pelännyt mitään. Vielä kun hoidellaan vuodenvaihde tyylikkäästi niin ei tule siitäkään pelkoja. Isot varmasti opettaa, ne kun osaa ottaa raketit lunkisti. Menossa tämä on jatkuvasti, Zorron kanssa leikkivät kovin, mutta onneksi Z opettaa myös tärkeimmän, siis sen että mami on ihanin kaikista. Nukkuakin S osaa rauhassa, yöunet nukkuu omassa häkissään sängyn vieressä, illalla nukahtaa heti ja aamulla herää herätyskelloon. Herätessään se haukottelee ja naukaisee muutaman kerran ''mijaauu'', muttei juuri koskaan hauku. Kiteytetäänpä pieni koiruus näin: Sofi on sähäkkä jännä otus ja niin kovin kaunis!

Näitä me ollaan harjoiteltu:
Istuminen - Tätä alettiin aika pian kotiutumisen jälkeen. Sofi istuu ruokakupilla sekä sisään tullessa kun remmi otetaan pois kaulasta. Istuu nätisti, vähän kärsimätön on tietysti, mutta vapaa käskyllä vasta lähtee.
Remmeily - Tämäkin tuli aika pian kuvioihin. En uskalla pitää Sofia vapaana pimeään aikaan, pelkään että jos jotain yllättävää tapahtuu ja pentu pelästyy niin pahimmassa tapauksessa hukkaan sen tuonne pimeään ja pakkaseen. Siispä Sofi käy remmmipisulla pimeään aikaan. Remmissä menee ihan hienosti, vähän olis kiva kaahottaa isojen perään, mutta kyllä tämä tästä.
Hoitopöydällä olo - Ollaan vähän harjailtu seisten ja istuen. Katsottu silmät, korvat ja hampaat. Kynnet menee muuten ihan jees, mutta Sofista on niin kovin turhauttavaa maata selällään, tätä ollaan harjoiteltu ihan erikseenkin, siis pelkkää selällään oloa josta saa namia kun osaa olla nätisti ja hiljaa. Tassuistaan ei ole yhtään arka, kynsien leikkaus sujuu muuten hyvin.
Vihellys - Huomasin heti että Sofi oli jo tullessaan oppinut reagoimaan vihellykseen. Marko vihelteli jotain kappaletta niin Sofilla nousi heti pää, et mitä nyt. Olen ottanut luoksetuloa viheltäen ja sieltähän se tulee muiden jaloissa ihan kybällä, eli toimii.
Yksinolo - Tänään aamuleikin jälkeen Zorro tuli opettaneeksi Sofille ''yksinoloa''. Menivät kimpassa lepäämään Zorron pedille makkariin, jätin ne sinne ja suljin oven perässäni. Kotvasen kuluttua kävin siellä ja lähtiessäni suljin taas oven. Rauhassa osasi Sofikin olla kun oli niin hyvä roolimalli kupeessa.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluisia pelastuspuuhia

Pelastettava oli tietysti Zorro, kukas muukaan. Lähdettiin poikain kanssa Lemppariin nauttimaan liikunnan riemuista joulupuuron jälkeen. Ei ehditty pitkällekään kun huomasin että Zorro oli kadonnut. Huutamalla ei tullut, kotona ei ollut, pakkohan sitä oli ruveta etsimään. Pelkäsin kauheasti että se on mennyt joelle ja humpsahtanut jään läpi ja sitten virta olisi sen vienyt jään alle. Ja pelkäsin toki paria muutakin kauhuskenaariota, mielikuvitusta kun riittää näissä pelkoasioissa. Pakkastakin oli -20 ℃.

Kahlailin joelle päin, Marko meni metsään Masin kanssa, huudeltiin kovin. Olin jo aistivinani jotain vikinää, mutta pahaksi onneksi kuulin Markon huutavan etäänpänä ''Zorroo tule'' ja päättelin että koiruus oli löytynyt. Huojentuneena kiipesin jokiniityltä pellonreunaan polulle. Kotvan sain etsiä Markoakin, mutta Zorroa hänellä ei ollut.

Palattiin kohtaan jossa viimeisen kerran olin Zorron nähnyt. Markon ja Masin jätin polulle ja pyysin olemaan hiljaa. Lähdin tarpomaan alas joelle päin, muistellen mistä olin vikinää kuullut. Aikani etsittyäni näinkin sinistä takkia. Zorro-raukka oli jumiutuneena yhden pienen rotkon reunalla eikä pystynyt liikkumaan.

Ylitin rotkon vähän kauempana missä sen helpommin pääsi ylittämään. Siinä kävellessäni koiraani kohti tuli taas ne tavanomaiset toiveet Zorron kanssa kuten, anna sen olla ehjä. Sekä pelot kuten, mitä jos sillä on jalka poikki, mitä teen ja mihin sen vien. Pelkäsin myös että se on shokissa eli kipeä, kun se oli niin totaalisen liikkumaton.

Viimein pääsin koiran luo. Hyppäsin syvemmälle rotkoon Zorron alle ja irroitin sen varovasti ansastaan. Koira näytti onneksi päällisin puolin ehjältä, nostettiin se yhdessä Markon syliin ja Marko lähti kuljettamaan sitä ylös polulle. Minä teutaroin itseni rotkosta ylös ja lähdin poikajoukon perään. Polulla todettiin että terve on mutta lähdettiin kuitenkin varuilta kotiin jos jotain piilevää kuitenkin olisi ollut.

Zorrolle aina sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa se oli hypännyt pienen rotkon yli, mutta hyvin jyrkällä vastapuolella olikin ollut lumen alla juurakkoa ja risukkoa. Siitä oli Zorron takajalat humpsahtaneet läpi eikä se voinut kiivetä ylös tai tiputtautua alas vääntämättä jalkojaan rikki. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, onneksi taas.

Torstaina käytiin agitreeneissä. Zorro oli mielestäni tosi hyvä, tykkään tehdä sen kanssa agia kun se antaa itsestään ja nauttii silminähden. Sofi oli meidän mukana ja kävi tekemässä muutaman kerran putken joka oli lyhennetty noin kahteen metriin. Mustassa putkessa käytiin syömässä vähän lihapullaa.

Sofi oli muutamana aamupäivän töissä jossa se viihtyy hyvin. Näin joulun alla ollaan töiden lisäksi käyty kukkakaupoilla ja viemässä kukkasia kivoille ihmisille.

Aattoilta vietettiin kotipiirissä perheen kesken, extrana saatiin vielä vaari ja Kirstikin meille.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Töissä ja vapaalla

Perjantaina Sofi lähti taas töihin. Sillä on parahultainen unirytmi, itse asiassa ihan sama kuin pojilla. Ensin aamulla syödään, sitten Sofi laukkaa ja riekkuu, Zorro tyrkyttää jotain kivaa aarretta ja Masi vaan notkuu sohvapöydän kupeessa. Kun lähdön hetki koittaa ovat pojat ihan valmiita päiväunille makkariin ja Sofi lähtee töihin nukkumaan. Sama sitten ruokiksella, Sofi herää ja lähdetään kotiin, silloin pojatkin taas jaksavat ottaa osaa ja käydään pienellä puutarhakierroksella. Sofi syö ruokisella ja sitten se lähteekin taas töihin nukkumaan.

Kaikenlaista jännää tapahtuu ''kaupungissa'', ollaan tavattu potkukelkka, pyöräilijä ja matkalaukkua pyörän perässä vetävä poika. Tällaista ei meillä maalla tapahdu, eli kaikin puolin on hyvä että Sofi kulkee minun mukanani. Kotona olisi myös (llian) ihana Zorro, enkä halua että Sofi rupeaa Zorron koiraksi, haluan siitä koiran itselleni, itsekäs kun olen! Täytyy muuten kehaista miten hienoja kavereita Masi ja Zorro ovat olleet pienelle Sofille. Zorro jaksaa leikkiä pennun kanssa vetoleikkejä ja kylkimyyryä (Zorro on kyljellään ja sit halitaan). Masi ei leiki mutta sen hermo pitää yllättävänkin hyvin, välillä se joutuu lelunvahtimismoodiin ja silloin se ärhentelee, mutta muuten siis hyvin.

Perjantaina Sofi oli mukanamme Jumbossa kun käytiin ostamassa elämämme ensimmäiset konjakkilasit. Jumbossa Sofi oli takkini suojissa kun huristeltiin rullaportaissa kuin vanhat tekijät ja hississäkin oltiin Lauran luona. Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa, mutta sen pienen ajan Sofi koisi autossa. Pojat joutuivat odottelemaan kotona, eli perjantai oli niille tylsä päivä.

Viikonloppu vietettiin kotioloissa poikien kanssa metsälenkkeillen ja vapaasta nauttien. Ilmoitin meidät kisoihin Hyvinkäälle. Jänskättää vähän että mitä siitäkin tulee, kun ei olla kisattu pitkään pitkään aikaan. Ainakin olis hyvä syy olla ahmimatta jouluna, kun joutuu juoksemaan.

torstai 16. joulukuuta 2010

Arki alkoi Sofille

Se lähti nimittäin töihin. Lauralla oli muita menoja, leffoja ja muita älyttömyyksiä eikä hän halunnut olla enää pentuvahtina. Aamusella syötin koirat, melskasivat pitkin pirttiä aikansa ja kun lähdin Sofi mukanani töihin oli nukkumatti aikas tuloillaan. Töissä laitoin häkin kontuurin puolelle, pennun sinne ja siellä se nukkuikin ruokatuntiin asti. Päätin olla huono työläinen ja nipistin hieman aamusta ja loppupäiväkin jäi vajaaksi kun tänään oli agility. Ruokikselle lähdettiin Mustin ja Mirrin kautta josta ostettiin Sofille söpö vaaleanpunainen neulekolttu, samalla käytiin hakemassa Kaisa lukiolta kotiin.

Kaisa hoitikin Sofia iltapäivän kotosalla. Ennen neljää lähdettiin ajelemaan Juvanmalmille agireeneihin. Sofi osaa autoilla varsin lunkisti, se on vähän samanlainen kuin minä, sekin tuntuu aina nukahtavan. Reeneissä Sofi oli häkissä nätisti, kävi myös vähän käveleskimässä ruohomatolla ja kontaktiesteiden pintaakin kokeiltiin hieman tassujen alla. Ekat ''reenit'' kestivät vain pari minaa, lähinnä vain totuttiin olemaan ja kuulemaan hallin ääniä.

Zorro oli innokas, kuuliainen ja varsin hyvä vauhtinen, muutaman kerran harhaili, mutta kun ei ollut ohjausta niin eihän se tiennyt minne juosta. Mulla ei ollut hurjat agifiilikset, lähinnä kiitin Zorroa ja pidin sen hyvällä mielellä.

Illemmalla kun jätkät lähtivät lenkille, me vietettiin Sofin kanssa laatuaikaa ja panostettiin meidän ''suhteeseen''.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ihan mahoton

sanois Tuula, mut tää ei nyt aukene kaikille ; )

Tästä on mahotonta saada kuvia. Koira on liian nopee, kamera on liian hidas ja valoa on liian vähän. Tähän asti kaikki kuvat taitaa olla paikoillaanolokuvia, joko on pidelty tai pentu on nukkumassa, mutta tässä on nyt pari hereilläolokuvaakin. Kuvaamista vaikeuttaa sekin kun Zorro ilmestyy heti häntä ja kroppa heiluen tyrkyttämään jotain kivaa juttua suoraan kuvaajan suuhun. Ja tyrkkiin siinä samalla Sofin kauemmas tai kumolleen.


Sormi on uhrattu, mutta näin tämä pysyy paikoillaan.



Ihana Sofi!



Kato Laura, kato mitä mul on, ja Sofi on siellä takana jossain...



Sofi leikkii.

Maanantaina madotin neidin. Tiistaina se kävi kanssani suihkussa, jätin vaan suihkun oven auki ja sinne se mukaan änkesi. Kynsiä on leikattu aamuin illoin, se ei suju ilman protestointia joten tätä tehdään vähän ja taajaan. Taluttamista on kokeiltu, se tulee sujumaan. Istumista harjoitellaan myös, muuten menee ihan jees, mutta kun se ruokakuppi ilmestyy näkyviin iskee Sofiin alkukantainen suuri röyhkeys ja syömisen himo eikä se voi millään käsittää että vieläkin pitää istua - ja sittenhän se ruokakuppi taas häviääkin pois : (   Katsekontaktia ollaan ruvettu harjoittelemaan pienimuotoisesti.

Laura on ollut hoitamassa Sofia. Minua harmittaa kovin että joudun olemaan töissä tämän herkkääkin herkemmän alkuajan. Pikkaisen harmittaa ylikireä pakkanen myös, käytiin muuten kaupoilla Sofin kanssa ja ostettiin sille Hurtta-takki.

Me kiitetään onnitteluista. Onnea tässä tarvitaankin, myös aivot olisivat tarpeen - toivottavasti Pukki tuo.

-

Kas kas, pentuhan oppii. Kävin syöttämässä sen tässä kirjoitusten välissä. Pistin istumaan ja kun ruokakuppi läheni nousi koirakin. Mitään en sanonut, nostin vaan kuppia kun pepa nousi. Ihan kärppänä tajusi ja pepa peruutti takaisin maahan. Tätä tehtiin muutama kerta ja johan pysyi pepa maassa ja vapaalla vasta nousi! Sofihan selvästi ajattelee!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sofin toinen päivä

Yö meni hyvin, illalla mentiin iltapisun jälkeen klo 23 nukkumaan. Kolmelta yöllä Sofi heräsi, yritin sitä kädellä ensin tyynnyttää, mutta se ei auttanut. Vein pienen pisulle ulos, pistin takaisin häkkiin ja loppuyö nukuttiin taas hyvin. Seitsemältä herättiin mutta ne oli kyllä kollit kun heräs ennen meitä daameja.

Zorron kanssa Sofi on leikkinyt kovasti. Zorro käveleksii lelu suussa ja Sofi loikkii ja syöksyilee ympärillä ja koittaa saada lelusta kiinni. Imurointi oli ihan jees, pieni yritti vaan napata liikkuvaa suuleketta eikä itse masiinaakaan pelännyt lainkaan. Hoitopöydällä käytiin ja vähän pehmoisella harjalla siliteltiin, tassut katsottiin ja koiteltiin.

Serkkukoirat Nappi ja Jakke kävivät perheineen syömässä. Ulla-täti, Jenny, Miika ja Bella-vauva kävivät siis kun olivat täällä päin. Sofi oli sillä välin nukkumassa ja kun heräsi pidin sitä sylissä enkä laittanut hyörintään sekaan. Serkkukoirat ovat ihan kilttejä, mutta ajattelin että Sofi on liian pieni.

Matoista ei ole tarvinnut luopua. Yksi pisu ja kakka on tullut sisälle, kaikki muu on tehty ulos. Johtotehtävistä on pientä pitänyt kieltää ja Sofi osaakin ei-sanan melko hyvin, hyvin pystyy luopumaan tekemisistään kun kielletään. Nimensäkin tietää on oikein hyvin ja häntä iloisesti viuhuen tulee kun kutsutaan.

Leenakin kävi tänään, mutta ei ehtinyt näkemään Bella-vauvaa kun olivat juuri ehtineet lähteä. Laura tuli  kotiin pariksi päiväksi Sofin hoitajaksi sillä meidän pitää mennä töihin.


Masi näyttää mallia ja peni tekee perässä



Luonto tavoittelee symmetriaa?

lauantai 11. joulukuuta 2010

Sofi on täällä!


Aamulla haettiin Sofi-pentu. Kauniisti hän lähti mukaan, autossa yritti ensin kiivetä koipea pitkin syliin, mutta tyyntyi sitten jalkoihin ja kävi lepäämään. Kun saavuttiin kotipihaan laskin pennun sylistäni poikain pissapaikkaan ja siihen Sofikin lorautti ekan pissansa. Kaikki on käyty sinne tekemässä, mitään ei ole vielä sisälle tehnyt.

Sisällä päästin Sofin ensin tutkimaan hieman paikkoja. Masin makuupaikka sohvapöydän nurkalla piti haistella huolella. Pienen tutkimusmatkan jälkeen otin pennun syliin ja käytiin yhdessä vapauttamassa kollit makkarista. Hienosti meni kaikki, kummatkin pojat oli hienoja ja ihania, Zorron iloinen häntä paukutteli pentua pläsiin, mutta siihen se saa tottua. Uuteen kotiin saapumisesta on videokin, mutta vielä ei osata laittaa sitä näytille.

Unet Sofi nukkui makkarissa häkissä, pojat oli sillä välin metsässä ja minä tein ruuan. Hyvin nukkui, kävin sitä välillä katsomassa ja kun se viimein heräsi käytiin taas ulkona pissalla.

Poikain kanssa Sofi söi sapuskansa ja hyvin maittoi, mitään ei kuppiin jäänyt ja hotona veti. Meillä kaikki syö hyvin, tai siis ylihyvyin ; )

Sofi on jo tutkinut melkein koko talon, rohkeasti se vetää pitkin huushollia. Olkkarin matosta ollaan käyty pientä keskustelua, pennun mielestä se on yks iso pehmolelu jota pitäis järsiä ja kurittaa, minä ilonpilaajana olen toista mieltä. Pojat ovat olleet sille hyviä kavereita, Masikin sanoo vain nätisti että älä tuu liikaa häiritsemään. Zorro hyörii ympärillä lelu suussa ja yrittää saada Sofia leikkiin. Ihan vielä Sofi ei ole uskaltanut, mutta pientä lelusta nappaamista on jo ilmassa. Zorro on vielä niin hirmu iso ja sillä on se mahottomasti heiluva häntä. Eiköhän Sofi pian tuosta kasva ja Zorro on vielä paiseessa sen kanssa!


Ja nyt on videokin (lisätty 25.3.2014)

torstai 9. joulukuuta 2010

Agiteenit + pentu

Sama juttu kuin viimeksi. Ei tule kuvaa, koska saatiin edellisten treenit, enkä kehtaa kuvaa laittaa. Joka tapauksessa Zorro oli mielestäni erittäin hyvä, tosin tämä on täysin mittaamatonta mutua. Kisathan aikanaan näyttää missä mennään ja pelkään järkyttyväni kun niiden aika koittaa.

Koira on mielestäni hyvin opetettu, se tietää, osaa ja tekee. Oma suoritus on aina vähän hakusessa. Hösellystä on liikaa, siis turhanpäiväinen hosuminen josta johtuu kunnon tilttaus. Osaisinpa tehdä yksikertaisemmin, vain tarvittavat ja olla hetkessä läsnä. Huollisuutta kaipaisin myös, se on niiiin tyhmää hosua turhia ja jättää sitten joku tärkeä asia tekemättä.

Maanantaina kävin Ullan luona ja valittiin meille pentu. Minulle tuli uskomattoman varma olo, olen valintaan oikein tyytyväinen. Yritin tehdä kaiken oikein tämän pentuhankinnan suhteen ja nyt näyttääkin tosi hyvältä. Tulossa on pieni narttu. Nimekseen tulee Sofi ja lauantaina alkaa meidän yhteinen taival!

torstai 2. joulukuuta 2010

Agiteenit

Edellinen treeniryhmä oli tehnyt radan jonka sitten lähteissään ystävällisesti meille näyttivät. Piirsin sen kyllä talteen, mutta tähän en kehtaa laittaa. Tallensin sen nimellä vauhtirata_paastapaahan ja nimi on kyllä kuvaava.

Siinä lähdettiin päädystä, juostiin melkein koko hallin pituus kilpaa koiran kanssa, sillä seuraavan päätyyn oli kiire. Siellä otettiin kiinni ja lähetettiin putkeen joka meni puomin ali. Koiralle aukesi siitä nopea väylä aalle. Mutta sinne ei tietysti pitänyt mennä. Ohjaajalle putkeen lähettämisen jälkeen tuli ongelmaa, piti nimittäin ehtiä kiertämään puomin pää ja ohjaamaan jo takaakiertoja. Okei, ei tätä voi kirjoittaa ilman kuvaa...

Joka tapauksessa juostiin kuin hullut kenttää päästä päähän. Toisessa päässä oli siis puomi poikittain niin ettei ehtinyt ohjaamaan oikeille hypyille. Toisessa päässä oli hyppysuoran jälkeen hyppy jolle ei saanut osua vaan ennen sitä piti saada koira kääntymään takaisin päin.

Paljon tuli siis juostua, ei mitään keski-ikäisen hommaa. Yritettiin kuitenkin kovasti ja vikalla kerralla kun minulla oli jo henkinen pakko, onnistuttiin mielestäni hyvin. Zorro sai ennen tätä hivenen kurinpalautusta, se oli turhautunut minun hölmöilyistäni ja rupesi riekkumaan. Vikaan onnistuneeseen sessioon tarvittiin siis latautunut ohjaaja ja kurmuutettu koira (kurmuutus = joutui istumaan hetken aloillaan).

Hyviäkin asioita oli paljon. Zorro liikkui iloisesti, kontaktit ihan priimaa, vaikea avokeppikulma lähetyksellä onnistui ihan joka kerta, karjaisusta kääntyi hyvin (kurinpalautuksen jälkeen), puomilta poispäinkäännös (tai mikä lie) putkeen meni hyvin. Olin tyytyväinen. Oli ihanaa juosta ja päästellä kun jalkakin taas kestää!!