lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluisia pelastuspuuhia

Pelastettava oli tietysti Zorro, kukas muukaan. Lähdettiin poikain kanssa Lemppariin nauttimaan liikunnan riemuista joulupuuron jälkeen. Ei ehditty pitkällekään kun huomasin että Zorro oli kadonnut. Huutamalla ei tullut, kotona ei ollut, pakkohan sitä oli ruveta etsimään. Pelkäsin kauheasti että se on mennyt joelle ja humpsahtanut jään läpi ja sitten virta olisi sen vienyt jään alle. Ja pelkäsin toki paria muutakin kauhuskenaariota, mielikuvitusta kun riittää näissä pelkoasioissa. Pakkastakin oli -20 ℃.

Kahlailin joelle päin, Marko meni metsään Masin kanssa, huudeltiin kovin. Olin jo aistivinani jotain vikinää, mutta pahaksi onneksi kuulin Markon huutavan etäänpänä ''Zorroo tule'' ja päättelin että koiruus oli löytynyt. Huojentuneena kiipesin jokiniityltä pellonreunaan polulle. Kotvan sain etsiä Markoakin, mutta Zorroa hänellä ei ollut.

Palattiin kohtaan jossa viimeisen kerran olin Zorron nähnyt. Markon ja Masin jätin polulle ja pyysin olemaan hiljaa. Lähdin tarpomaan alas joelle päin, muistellen mistä olin vikinää kuullut. Aikani etsittyäni näinkin sinistä takkia. Zorro-raukka oli jumiutuneena yhden pienen rotkon reunalla eikä pystynyt liikkumaan.

Ylitin rotkon vähän kauempana missä sen helpommin pääsi ylittämään. Siinä kävellessäni koiraani kohti tuli taas ne tavanomaiset toiveet Zorron kanssa kuten, anna sen olla ehjä. Sekä pelot kuten, mitä jos sillä on jalka poikki, mitä teen ja mihin sen vien. Pelkäsin myös että se on shokissa eli kipeä, kun se oli niin totaalisen liikkumaton.

Viimein pääsin koiran luo. Hyppäsin syvemmälle rotkoon Zorron alle ja irroitin sen varovasti ansastaan. Koira näytti onneksi päällisin puolin ehjältä, nostettiin se yhdessä Markon syliin ja Marko lähti kuljettamaan sitä ylös polulle. Minä teutaroin itseni rotkosta ylös ja lähdin poikajoukon perään. Polulla todettiin että terve on mutta lähdettiin kuitenkin varuilta kotiin jos jotain piilevää kuitenkin olisi ollut.

Zorrolle aina sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa se oli hypännyt pienen rotkon yli, mutta hyvin jyrkällä vastapuolella olikin ollut lumen alla juurakkoa ja risukkoa. Siitä oli Zorron takajalat humpsahtaneet läpi eikä se voinut kiivetä ylös tai tiputtautua alas vääntämättä jalkojaan rikki. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, onneksi taas.

Torstaina käytiin agitreeneissä. Zorro oli mielestäni tosi hyvä, tykkään tehdä sen kanssa agia kun se antaa itsestään ja nauttii silminähden. Sofi oli meidän mukana ja kävi tekemässä muutaman kerran putken joka oli lyhennetty noin kahteen metriin. Mustassa putkessa käytiin syömässä vähän lihapullaa.

Sofi oli muutamana aamupäivän töissä jossa se viihtyy hyvin. Näin joulun alla ollaan töiden lisäksi käyty kukkakaupoilla ja viemässä kukkasia kivoille ihmisille.

Aattoilta vietettiin kotipiirissä perheen kesken, extrana saatiin vielä vaari ja Kirstikin meille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti