Perjantaina Sofi lähti taas töihin. Sillä on parahultainen unirytmi, itse asiassa ihan sama kuin pojilla. Ensin aamulla syödään, sitten Sofi laukkaa ja riekkuu, Zorro tyrkyttää jotain kivaa aarretta ja Masi vaan notkuu sohvapöydän kupeessa. Kun lähdön hetki koittaa ovat pojat ihan valmiita päiväunille makkariin ja Sofi lähtee töihin nukkumaan. Sama sitten ruokiksella, Sofi herää ja lähdetään kotiin, silloin pojatkin taas jaksavat ottaa osaa ja käydään pienellä puutarhakierroksella. Sofi syö ruokisella ja sitten se lähteekin taas töihin nukkumaan.
Kaikenlaista jännää tapahtuu ''kaupungissa'', ollaan tavattu potkukelkka, pyöräilijä ja matkalaukkua pyörän perässä vetävä poika. Tällaista ei meillä maalla tapahdu, eli kaikin puolin on hyvä että Sofi kulkee minun mukanani. Kotona olisi myös (llian) ihana Zorro, enkä halua että Sofi rupeaa Zorron koiraksi, haluan siitä koiran itselleni, itsekäs kun olen! Täytyy muuten kehaista miten hienoja kavereita Masi ja Zorro ovat olleet pienelle Sofille. Zorro jaksaa leikkiä pennun kanssa vetoleikkejä ja kylkimyyryä (Zorro on kyljellään ja sit halitaan). Masi ei leiki mutta sen hermo pitää yllättävänkin hyvin, välillä se joutuu lelunvahtimismoodiin ja silloin se ärhentelee, mutta muuten siis hyvin.
Perjantaina Sofi oli mukanamme Jumbossa kun käytiin ostamassa elämämme ensimmäiset konjakkilasit. Jumbossa Sofi oli takkini suojissa kun huristeltiin rullaportaissa kuin vanhat tekijät ja hississäkin oltiin Lauran luona. Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa, mutta sen pienen ajan Sofi koisi autossa. Pojat joutuivat odottelemaan kotona, eli perjantai oli niille tylsä päivä.
Viikonloppu vietettiin kotioloissa poikien kanssa metsälenkkeillen ja vapaasta nauttien. Ilmoitin meidät kisoihin Hyvinkäälle. Jänskättää vähän että mitä siitäkin tulee, kun ei olla kisattu pitkään pitkään aikaan. Ainakin olis hyvä syy olla ahmimatta jouluna, kun joutuu juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti