torstai 11. joulukuuta 2014

Kaikenmoista puuhastelua

Niin se Sofin jalka, se on jo ihan kunnossa. Käytiin oikeen Espoossa asti Jan Räihällä jota suositeltiin polvispesialistina. Sofi rahoitettiin ja sitä vasemman takajalan ykkösen polvea tutkittiin ja ihmeteltiin. Oli aika yökköä kun se plomsahti pois paikoiltaan. Koska Sofi ei suostunut kertomaan oliko polvi mennyt kisoissa sijoiltaan vai ei, pidettiin taukoa pahimman skenaarion mukaan, eli kuukauden verran.

Käytiin Ullalla kasvattajatapaamisessa. Siellä oli niitä uusimpia pentusia, plus yksi utelias uuno, eli minä Sofin kanssa. Oli kuitenkin mukavaa tutustua uusiin tyyppeihin ja Sofi pääsi tekemään hakua.

Käytiin Terhillä kasvattajatapaamisessa. Hilla teki ylösajosimulaatioita dameilla, lisäksi vähän hakua ja leikittiin paljon. Hauskaa oli.

Kävin kokeessa käppäilemässä Hillan Ilona-äipän perässä. Ilona oli hieno! Myös tuomarin mielestä ja saivat viimeisen ykköstuloksen eli äitee on nyt käyttövalio metsästyksen puolelta. Mistä suuret onnittelut!

Tässä vaiheessa elämää annan vähän periksi ja vien haku-hommaa tuohon pelkkään sivuirtoomiseen päin. Linttaan sen mun persoonallisuuden kaipuun, sen että koira saa tehdä asioita omaan tapaansa (ei kaikkea tietenkään). Vaikka tosiaankin tykkään katsella kun Sofi menee omaa hakuaan, mutta myönnän että nautintoni taso laskee paljon kun riistaa on paikalla. Eli luultavasti kaikki muut ovat oikeassa ja minä väärässä. Nooh katsotaan nyt, ennenkin on kaikkea päätetty, mutta tapahtuuko mitään onkin eri juttu.

Hillalle kävi agireeneissä niin ikävästi että joutui ison karvaturjakkeen jahtaamaksi. Koiruus oli päässyt irti ja päätti sitten pitää hauskaa pentua jahtaamalla. Hilla-raukka kiisi kiljuen edellä iso koira perässään. Että otti pattiin. Onneksi ei ollut tappajakoira, mitään ei olis pystynyt tekemään. Loppureeni meni varuillaan hiippaillen. Seuraavalla kerralla Hilla oli kuitenkin ihan vapautuneesti hallissa, mutta pihalla tavatessaan ko koiran, tunsi kyllä ja oli varuillaan. Tästä siis selvittiin säikähdyksellä.

Käytiin kisoissa jossain vaiheessa. Sofi oli niin hieno, eikä tripla ollut kaukana, mutta keskimmäisellä sattui pieni lennokkuus ja tuli ylimääräinen hyppy. No mitäpä väliä, tuplan metsästys jatkuu, mutta hauskaa oli ja nautittiin. Jälkikäteen ekan radan (siinä sattui kaikenlaista) tuomarilta tuli moitteet että ''ohjaajasta huolimatta koira meni hyvin''. Ja vikan startin jälkeen toinen tuomari sanoi ''teitä on kiva katsoa kun aina tulee jotain improvisointia''. Se on just noin! Eihän se ahdasmielinen ''aina oikein tekeminen'' ole yhtään hauskaa, kuka mäntti sellaista haluaa, en minä ainakaan. Hilla oli muuten ekaa kertaa mukana meidän kisareissulla.


Tässä se ''sattui kaikenlaista'' eli eka rata. Puomille mennessä käänsin liian jyrkästi ja Sofi kääntyi puomilta pois. Katseli kuitenkin numeroita mennessään ja hokasi että puomihan onkin seuraava, ja pomppasi puomin kyytiin sivulta. Jäin seuraavalla putkella vähän jälkeen mutta Sofi antoi väärän hypn pois ja kääntyi putkeen takaaohjaten eli huutamalla. Sitten tuli pientä törmäilyä ennen aata. Putken edessä katsoi ensin väärää hyppyä, mutta lähti sitten takaakiertoon. Mutta muuten hyvin, ai että tykkäsin tästä, se oli sitä meidän sattumusaksaatia. Sofilla on niin hieno asenne, vaik ohjaaja miten pöllöilee, niin hää kyllä korjaa vaikka kuin huisista vauhdista. Kiitos Katrille kuvaamisesta.

Oltiin ti ekaa kertaa Lotalla viikkotreenissä, ostin tuurauspaikan. Oli kiva juosta pitkästä aikaa, samoin sanois Sofikin. Meillä on nyt vähemmän reeniä kun jäätiin pois Juhalta (kausi vaihtui siinä polvihässäkässä). Me reenataan nykyään vain kerran viikossa omareeni eli ite koulutan itteeni, eikä siinäkään ole kuin 10 min / koira. Muuten ihan sopiva reeniaika, paitsi että pitäsi miettiäkin välissä, eikä siihen ole oikein aikaa.

Muistui mieleeni vielä yksi hassu sattumus mitä en ole kirjoittanut. Oltiin jossain vaiheessa syksyä cockeritiimiläisten treenissä tuuraamassa jotakuta. Oli tarkoitus treenata hallittua ylösajoa. Fasu oli ''nukutettu'' (ihan kiltisti ja nätisti) pesään. Sofi meni siihen pesään ja voi ihme, ei tapahdu mitään normaalia, lintu on ihan tokkurassa eikä lennä, eikä kukaan huuda eikä kiellä. Ihan uusi tilanne Sofille, meilläpäin on herkkälentoiset fasut, niitä on ahkerasti opetettu lentämään. Cappe sanoo että usuta sitä (tai mitä nyt sanoikaan), muttei meillä ole sellaista käskyä, ei olla koskaan tarvittu. Sanoin Sofille että nouda, Sofi menee linnulle ja nappaa sen selästä suuhunsa, lintu on edelleen ihan tööt. Sofi tuo linnun ja lintu tarkastetaan, ote on hyvä ja lintu ihan vahingoittumaton. Lintua hieman virvoitellaan ja se heitetään koiran edestä lentoon, ja Sofi istuu. Siitä vaan poistuttiin, hassua kokemusta rikkaampina ja lintu meidän osalta hengissä ja täysin kunnossa.