Jotain liikuntaa sentään

Cockerit järjesti syksyllä piirimestaruuskisat, kiitokseksi työläisille saatiin HIENO agility-viikonloppu Purinalla. Lauantaina oli Nina Frantsi ja Janne Toivola, sunnuntaina Sari Vähäniitty ja Janne Karstunen. Ainoastaan Ninan olen kokenut aiemmin, muut olivat minulle uusia, ja älyttömän kiinnostavia.

Tätä koulutussessiota olin niin toivonut ja halusin sinne ehdottomasti. Mutta jalka pentele kiukutteli ja ajattelin fiksuna jättää koko viikonlopun väliin. Onneksi Lotta ehti käymään Sofin kanssa lauantaina Jannen treenin. Frantsiakin kehuttiin kovin, olisin halunnut olla mukana, mutta enpä vain ollut :( Sunnuntaina olin, en tehnyt mitään äkkinäistä, juoksin vaan ja yritin rytmittää, enkä varsinkaan valssannut. Sofi meni Sarin treenin ja Zorro Jannen, valitsin rataprofiilin mukaan.

Sofille otettiin putkijarrua. Sylivekeissä oli kuriton, ihan totaalisen, ei paljoa katsellut vaan juoksi läpi, putkensuun myös valitsi ite. Tästä neuvoteltiin ja väännettiin. Paljon toki hyvääkin ja mieluummin keskustelen nämä tottelemattomuudetkin treeneissä kuin kisoissa. Lähdöt hienot ja intoa piisas :)

Zorron kanssa mentiin Karstusen rata. Tykkäsin juosta pikku-ukon kanssa, se meni hienosti. Juoksukontaktit lähinnä hämmentää sitä, mutta siitä en ota paineita. Virheet oli niitä tyypillisiä, kun mamma vaan koheltaa eikä muista katsoa koiraansa.

Keskiviikkona oltiin Ojangossa. Ratana tehtiin irrottelua (kun en valssaa) jossa tultiin putkesta renkaan kautta kepeille 90 asteen avoon niin että putken suu oli ihan viekussa. Sofi lähti vauhdilla kepeille, lopussa iski pupu pöksyyn ja väisti putkeen. On siis epävarma, eikä oikeasti osaa sitä avoa. Harjoiteltiin ja Sofi oli aika turhautunut kun mammalle ei kelvannut kuin se yksi ja ainut väli, josta kepityksen sai alkaa. Lopussa toki meni lähetyksenä kauempaa ja poispäinkäännöksellä siihen viekussa olleeseen putkeen. Zorrolla sama harjoitus meni täydelleen, mutta helppoahan se on kun osaa :) Täytyy Sofikin saada samaan tilaan.

Torstaina Oreniuksella ihan itse! Harjoittelen nyt vain juoksua ja esim sokkareita. Alku meni tietysti täysin kaaoksessa, mutta Juhan opastuksella saatiin loppuun aika hieno nollarata. Nyt ei koiran kurittomuudesta ollut tietoakaan :)

Flunssa + muuta pientä

Elämä kulkee urallaan, tällä hetkellä aika syvällä. Takareisi revähti alkukuusta, eikä parane kun minä en kykene rauhoittumaan. Alkuviikosta tulehtui kantapään joku juttu, kesken työpäivän vaan huomasin ettei jalkaa voinut laittaa maahan. Onneksi jalkavaivat osuivat samaan jalkaan. Nyt tuli vielä karsea räkätauti. Jollain pervolla tavalla olen kuitenkin tyytyväinen, ehkä nyt pystyn olemaan paikoillani kun vaivoja on tarpeeksi. Ja hyvä että tulivat samaan aikaan, ettei kaikkea tarvitse erikseen sairastaa.

Sofi tähtisilmä kävi keskiviikkona silmätarkastuksessa, olivat hyvät. Torstaina madotin koirat.

Torstaina mentiin Orenius-treeneihin, olin farkkukuosissa ja ainoastaan seisoskelin. Ällistyttävän hyvin meni, vaikka Juhalla on juoksuradat. Esim tämä alla oleva kohta, tultiin aalta, siitä rengas ja eteenpäin. Ihan parilla askeleella koko höskä, paitsi että mun putkijarru ei toimi. Ajattelin hoitaa 8-kepit näin: takaakierto, niisto, sokkari, 9-hyppy, päällejuoksu 10-hypylle, mutta eipä onnistunut kun mun sokkarit on niin huonoja (täytyy harjoitella). Juha käski tekemään pakkovalssi/jaakotuksen 9-hypylle ja takaaleikkaamalla 10 ja lähetys kepeille. Pirskatti että toimi hyvin, Sofi haki avokulmaan ihan täydellisesti.

Eka nolla Juhan treenissä

Ollaan metästystreenattu Sofin kanssa ja tuntuu että ollaan saavutettu jotain uutta ja ihanaa. Nyt mennään hymyssäsuin kumpikin, Sofi pysyy lähellä ja huiskuttelee hännällään, minä ohjaan kiittäen ja kehuen. Istuminen sujuu, mutta ampuasia on vielä ihan tekemättä. Toisaalta haluan hetken nauttia tästä uudesta rauhasta ja kauniista yhteistyöstä.

Viime viikon Orenius-treenissä koettiin Sofin kanssa ensimmäinen 0-rata. Ei ollut mikään turhan helppo rata, eikä vauhti ollut mitenkään hiljainen, silti saatiin nolla, eräänlainen elämän kohokohta siis :) Sofiahan on todella helppo ohjata, se reagoi nopeasti, on estehakuinen ja lukee rataa hyvin. Mutta tämä ohjaajan tolvana järjestää aina jotain turhaa äksöniä, välillä ei malta, välillä ei saa itseään liikkeelle, vaikka rytmitys on koko homman a ja o. Yleensä en piirrä noita reenarien ratoja, mutta menköön tämän kerran. Siinä on jotain tosi pielessä, mutta jotenkin noin se meni.

Ja vielä pitää pistää koirien lauantaiaamuinen leikki tänne talteen :)

Treeniä vaan

Tiistaina oman seuran treenit ja Hertan sertikaffitukset :) Tehtiin jotain mm-rataa, se oli ihan hieno ja kiva. Koirat toimi ja niiden kanssa oli oikein mukavaa juosta.

Keskiviikkona Sofin kanssa Oreniuksella. Olin niin väsy etten osannut/muistanut mitään. Ei tullut sanoja, en muistanut esteiden, käskyjen saati sitten koiran nimeä. Että ihan peffalleen koko hieno treeni.

Torstaina seuran epikset kauniissa säässä. Vain yksi startti/koira, mutta koiria oli paljon :) Zorro laiskanpulskeesti mutta satavarmasti eteenpäin. Puomilta karkas, aalle teki hyvän haran ja pääsin juoksemaan yhden hypyn yli, vasta sitten vapautin. Sofi teki ensimmäisen kisakeppivirheensä, sillä ilmeisesti jalka lipesi heti alussa kun luiskahti yhdestä kepistä ohi. Tehtiin sitten harat huolella, jopa asettelin käsin sen puomin päähän. Aalle jätin myös niin että juoksin hypyn yli.

Lauantaina alueellisessa hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen treeni. Alkuun sählinkiä, mutta Villen neuvoilla päästiin oikein hyviin tuloksiin. Kysymys oli eräänlaisesta pyörityksestä, tein sen alkuun hivenen teatraalisesti, mutta opin tekemään pienesti. Yksinkertaisuutta ja pienen kauneutta minä haenkin, täytyy harjoitella. Takaaleikkaukset sujui, Sofi oli oikein hyppyhakuinen ja helppo ohjattava, moni muukin asia sujui, tykkäsin kovasti. Sofista on tullut hyvin helppo koira, ei mitään ongelmaa pitää irti, ei myöskään kiinni odottamassa, osaa käyttäytyä hienosti ja rauhassa.

Aika paljon aksaa

Maanantaina cockereita kouluttamassa, tiistaina oman seuran treenit, keskiviikkona Orenius. Torstaina oli vika ilmoittautuminen Ihahin kakkosiin, missasin sen mutta jälki-ilmosin perjantaina. Järkytyin kun tajusin että heidän kenttänsä on se ahtaan oloinen postimerkki josta ahdistuin kun kävin mittauttamassa Sofin. Mutta kun mietin, mikä on pahinta mitä kakkosissa voi tapahtua, en keksinyt muuta kun nousu kolmosiin ;) Eli sinne siis hyllyjä tekemään. Perjantai oli aksavapaa, lauantaina seuran talkoot, sunnuntaina alueellinen ja myöhemmin vielä seuran naisten kesken opiskeltiin Sagin tulosohjelmaa. Tuleva viikko on samanmoinen hirviö :( ma cockerikouluttamien, ti treenit, ke orenius, to seuran epikset (töihin ja kisaamaan), pe lepopäivä, la kisat ja su Sofin mh-kuvaus.

Orenius oli ihan riittävän vaikea, suurimmaksi osaksi mämmittiin, mutta muutama onnistunut kohtakin oli. Sofi on ruvennut hyppäämään paremmin, enää ei tarvitse rimoja nostella, tosin eihän ne tapissa ole treenatessa.

Alueellinen pidettiin Koivukylän oikein viihtyisällä ruohokentällä. Oli mukavaa nähdä viimein myös muita koirakoita. Aika paljon seurailtiin mitä muut teki, oma sessio oli varmaankin 2 x 10 min. Odotteluajat Sofi oli varjon puolella aidassa kiinni kuten muutkin koirat. Kaiken aikaa huutavien shelttien, bc:n ja muiden joukossa oli rauhassa makoileva ja istuskeleva, hiljainen pieni spanieli :) Treenit meni meidän osalta oikein hyvin, pientä viilaamista toki tuli kotiläksyksi. Parasta oli että pidin Villen ohjaustavasta, sitä opin mielelläni :)

Metästysjuttuja ollaan tehty vähän. Sofi on mielestäni aika hyvällä mallilla tällaisen maallikon koiraksi. Paitsi kun ollaan paikassa jossa oikeasti on/on ollut riistaa, silloin on aika hottia. Noutoja vedestä ja joen vastarannalta ollaan tehty. Mielenkiitoista on ollut että jos koira on vedessä, tai vastarannalla ja vihellä pip pip, niin Sofi katsoo ohjeet ja kun kädellä annan suunna se lähtee tarkkaan sinne. Jokaisella kerralla se on myös löytänyt keppinsä vedestä tai daminsa pöpeliköstä ohjeiden mukaan. Tekee myös hyvin itsenäisen haun vastarannalla.

Zorron kanssa ollaan oltu vain tiistaitreeneissä ja niissäkin mennään vain minien rataa. Vähän ollaan tahkottu kotonakin, mutta on ollut niin kuumat ilmat että olen liikuttanut sitä metsälenkein ja uimalla. En viitsi helteessä aksata kun oppii vaan säästämään itseään, tai osaa sen jo, mutta haluaisin siitä pois. Nyt se pitäisi taas karvata, turkki tukkii sen totaalisesti, mutta kun ei ole aikaa :( Z ja Sofi ovat vaihtaneet Roburin Virbaciin.

Eka Orenius-treeni

Mari järkkäsi Chilille ja Sofille paikat Agilityakatemiaan, keskiviikkona oli ensimmäinen kahdestatoista koulutuksesta. Kuumat paikat tulee olemaan kasvihuoneessa, ainakin aurinkoisilla ilmoilla. Nyt oli jo mahdottoman kuuma, ja ilokseni voin todeta ettei Sofi ole helleherkkä, ihan iloisena jaksoi juosta.

Komea Chili-veli meni ensin, se oli hienosti juokseva ja hyppäävä hirvenkokoinen jässikkä :) En ollut koskaan nähnyt ja hyvin se veti, ei ehkä ollut ihan niin varmatoiminen kuin Sofi ja kontaktien kanssa oli pientä malttamattomuutta, muuten hyvin. Suurin osa jäi näkemättä kun piti hakea koira ja valmistella oma sessio. Sofi taas tuntui varmemmalta kuin ohjaajansa. Hermoheikko pöljä teki kaikenlaista hauskaa, askel sinne ja toinen tänne, ja kun Sofi vastaa heti ohjasin sitä hypyille väärin. Toisaalta osasin pitää koiran puolta ja tiesin että minähän se taas kerkesin tekemään kaikki sössimiset. Viimeisellä nykäsyllä saatiin muuten nolla, paitsi että kepeille haki putkesta, kuten haki kaiken aikaa, mutta oikeaan keppiväliin. Rimat pysyi kun sai juosta Chilin kanssa kotona sekä alkuverryttelyt :) Täytyy ruveta lämppäämään Sofi raisusti eli päästellä pahimmat höyryt ulos.

Loppuverryttelyllä satuttiin löytämään kuollut lintu (yhdestä paikasta vaan), sitä noudatettiin kummallakin koiralla. Sofi teki myös hiukkasen hakua, se sujui hyvin. Alla rata kuten sen muistan.

Eka alueellinen

Klo 10 Purinalla aloitettiin alueellinen tohina. Meitä oli reilu 20 naista sekä yksi mies, meidän seuran Mara. Osan tunsin ennestään, osaa en ollut koskaan nähnyt. Tehtiin viisi pistettä joilla mitattiin koirien suoritusaikaa. Oli kepit, aa, puomi ja keinu, sekä hyppysuora. Näitä aikoja vastaan kokeilemme myöhemmin onko tullut kehitystä. Sofin lukemat ovat näin: kepit 3,0 s / A 1,8 s / keinu 1,91 s / puomi 2 s / hyppysuora 3,78 s. Sofi meni nämä kaikki mielestäni hyvin, kontaktit piti ja niistä tuli tietysti lisäaikaa, sillä ajanotto lopetettiin vasta kuin koira lähti kontaktilta. Puomilta saatiin kolme erilaista lukemaa, ensimmäinen oli huonoin koska Sofi aina himmaa ekan kerran (3,9 s), mutta seuraavat kaksi olivat jo liki identtiset. Kaikki muut Sofi teki tasaisen hyvin, olen oikein tyytyväinen.

Seuraavaksi oli piip-testi meille ohjaajille. Minulle eka kerta tätä herkkua, eikä se ihan huonosti mennyt. Tulokseksi taisi tulla 5,30, en nähnyt tulosta, mutta kuulin. Enkä mitenkään tehnyt liikoja, juoksin minkä helposti jaksoin. Lopuksi puhuttiin yleisesti treeneistä ja taidettiin valita uudet treeniryhmät, pidin omastani.

Kotiin mennessä käytiin Kivikossa ykköskakkosten kisoissa hankkimassa kisakirja ja mittauttamassa Sofi, se on nyt virallisesti medi. Ei muuten pelännyt mittaamista yhtään, seisoi rentona ja suorana. Ensi viikonloppuna kisoihin, yhdessä Chili-veljen kanssa :)

Akasatreenejä

Tiistaina tehtiin rataa joka oli kisoissa elokuussa 2009. Kyllä on paljon makeempaa nyt kun osaa jo jotain, eikä ole vaan yhtenä kysymysmerkkinä ohjauslinjoja valitessaan. Hyvin kummallakin koiralla meni ja saatiin Sofillekin lopulta nollatulos. Alku (2-3) meni Zorrolla hyvin myös takaakiertoina, mutta Sofille en onnistunut, se ehti aina liian nopsasti kolmoselle ja jäin jälkeen. Voipi olla että varmistelin takaakiertoa liiaksi, aika varmasti auttaa tähän ''ongelmaan''. Välistävetoina onnistui hyvin kummallakin ja sain sillä Zorrolle vauhdikkaamman lähdön. Sofi osasi aika hyvin myös lopun eteenlähetyksen, Z osaa tietysti hyvin.

Torstaina otin kummatkin koirat Ojankoon. Minulla oli yksi radanpätkä mielessä ja sen ympärille suunniteltiin demokraattisesti (muillakin oli ongelmia) muut tilpehöörit, yhdessä saimme aikaan tosi namun radan. Muissa seuroissa ei varmaankaan ole tällaista ''radansuunnittelua'', meidän porukassa tämäkin onnistuu, eikä tähän mennyt aikaa kuin muutama minuutti. Sofilla muurinpalat lenteli (minimuuri!), muuten mun koirat oli oikein hyviä :)

Aloitussuunnitelmat uusiksi + Sagin alueellinen valmennus + juoksut

Olin suunnitellut Sofin kisauran aloituksen Janakkalaan 22.4. siellä oli sopivat kolme starttia ja oli ihan fiiliksissä. Mutta ei, taas tuli vaivaa vaivaa (mulle) ja kisat oli pakko skipata. Listan muista kisoista en syty millään, kahta starttia kaikki ja jossain hevon kuusessa (Janakkalaiset voisivat olla ylpeitä, he eivät siis ole hevon kuusessa). Tilanne on nyt avoin ja aloitus tuntuu siirtyvän kuukauden verran.

Haettiin Sofin kanssa Sagin alueelliseen valmennukseen ja tuhannen mutkan kautta päästiin TargetTeam3 -ryhmään. Tämä ei ole kauhean ihmeellinen asia, me ei haeta mitään maajoukkuepaikkaa, siihen olen jo liian vanha enkä jaksa sitoutua harrastukseen niin lujasti, mutta mielenkiintoista tämä tulee olemaan. Ensimmäisestä treenistä tiedän jo että siinä kartoitetaan alkutilannetta, eli mitataan koirien suoritusnopeutta esteillä, sekä ohjaajien nopeutta ja kestävyyttä. APUA - multa puuttuu ne kummatkin.

Sofilla on juoksut, se pissaili useasti ja nyt tiputtelee, tänään huomattiin. Muuten Sofi on fiksuuntunut urakalla, puolitoistavuotiaana se on varsin hieno koira :)

Extra Liuhto-treeni

Torstaina ensin Zorron kanssa Ojangossa. Pidettiin lähinnä hauskaa, sillä perjantaina kisataan pitkästä aikaa. Ojangon jälkeen ajettiin Juvanmalmille jonne sain extratreenin Liuhdoille :) Sofilta taas oikein iloluonteista menoa. Kepit ja putki alkoivat vierekkäin ja hienosti neito erotteli ne ja meni minne ohjasin. Kepeillä leieröinnin kesti hyvin, putken jälkeen oppi tekemään itsenäisen kepeillemenon, ja putkijarrua opeteltiin kovasti kumpikin. Jännää tällaisen ''moottoritoimii'' koiran kanssa, ohjauksen osana käytettiin pysähtymistä ja passiivisuutta ''sä voit pysähtyä tähän ja vähän huokaista''. Kotiin päästiin taas tosi myöhään, vasta vähän ennen puolta yötä.

Sofin eka kerta Niinulla

Tarkoitus on näyttää Sofille erilaisia paikkoja ja esteitä, tänään aksattiin Mäntsäläläisten kanssa Satulinnassa Espoossa. Jaettiin aika niin että mentiin vuorotellen 10 min pätkissä (meillä 2 x 10 min) ja kuvaaja poistui ensimmäisen pätkän jälkeen, siksi video on lyhyenläntä. Aika hyvin meni koulutus ja koska tämä nyt sattuu olemaan meidän blogi johon on tarkoitus kirjata meidän historiaa niin pistänpä tänne tämänkin. Niinulta pääsi ehkä pieniä ylisanoja Sofin ekan pyräyksen jälkeen, kuten ''maailmanluokan koira'' ja ''tuollaista ei tule joka viikko vastaan'', meidä toka pyräys taisi tasoittaa hieman tilannetta ja tipahdettiin ehkä ihan taviksiksi ;) Tykkäsin erityisesti Sofin hienosta renkaasta ja menihän se kaiken aivan upeasti. Omasta juoksustani puomin vieressä en tykkää, mutta hyvä että näin sen nyt.

Aksaa + häät!

Tiistaina treenit perinteiseen tapaan, ei jaksa muistaa  sinne asti. Torstaina Kaisa ja Marko olivat Jyväskylässä. Minä pidin minilomaa torstain ja perjantain. Aamusella Sofin kanssa kävästiin Keravalla kenkäostoksilla. Taitava myyjä osasi heti antaa oikeat kengät kun kerroin vaimennuksen, neutraaliuden ja jäykkyyden. Lisäksi roudasi kenkälaatikot paikalle kun piti löytää täydelliselle oikean jalan kengälle pari, onneksi löytyi myös hyvä vasen kenkä. Hyvä myyjä ja hyvä palvelu :)

Illalla treeneihin Ojankoon, ensin piti viedä Sofi ja Masi Lauralle Koivukylään. Me Zorron kanssa vähän aksailtiin Ojangossa, ei tehty mitään ihmeellistä kunhan juostiin ja pidettiin hauskaa. Kävin vaihtamassa koiraa Lauralla ja Sofin kanssa jatkettiin Juvanmalmille jossa oli meidän viimeinen Liuhto-treeni, nyyh. Mitäs minä tästä raportoisin, ensin meni huonommin, sitten Tuulia sanoi että tee näin ja näin (4.hyppy takaaleikkaus ensin pitkäksi / toisesta putkesta päällejuoksu hallitsematon kunnes jarrutin koiraa sitä ennen / 13-14 yritin persjättöä, ei ehdi tolla koiralla, tee poispäinkäännös sanoi Tuulia / 16-17 persjätön hiomista / 25 valssin hiomista, eikä onnistunut tuohon otokseen). Lopuksi tehtiin aika helmi rata, parahiksi oli ekaa kertaa uusi känny mukana ja olin pyytänyt yhtä kaveria kuvaamaan. On nää puhelimet nykyään ihmeellisiä. Haukkuminen on hivenen raivostuttavaa, mutta Sofilla on niin kivaa että se kuuluu ja se on aika kiihkeä narttu, vinkumiset nauhalla on kameran viereisen koiran ääniä. Lähdössä Sofin oli taas vaikea pysyä se haluaisi niin juoksemaan, kontaktilla on rauhassa ja hiljaa, mutta kun siitä tulee lähtö niin heti mennään lujaa :)



To-pe yönä en sitten nukkunut, kävin kierroksilla ja aksaksin vaan, ihan ääliömäistä. Pe aamuna käytiin pienellä juoksentelulenkillä, ravailtiin koirien lihaksista maitohapot pois, samalla tuoreistettiin minun. Puolitapäivin lähdin Hyvinkäälle, nyt Jennyn ja Miikan häihin!!! Vihkiminen tapahtui samassa maistraatissa missä mekin aikoinaan mentiin naimisiin. Oli niin ihanaa ja tavallaan myös haikeaa, meidän vauvoista ensimmäinen meni jo naimisiin. Kaikkea hyvää ja onnea rouva ja herra Harkimalle! Vihkimisen jälkeen mentiin ravinteliin syömään.

Ajelin kotiin nukkumaan hetkiseksi ja illalla lähdin taas Hyvinkäälle aksatreeneihin. Olin aika tättärää, ei jaksa olla nukkumatta ja toisaalta ei kykene nukkumaan. Lauantaina olin muuttoapuna (siivoojana) nuorenparin uudessa kodissa Porvoossa. Kivalla paikalla, hyvä iso asunto, täti on tyytyväinen.

Hyppytekniikkakoulutuksessa

Halusin tarjota Sofille saman kuin Z on saanut, eli vietettiin viikonloppu hyppytekniikkakoulutuksessa. Z kävi aikoinaan yhden päivän session Hämeenlinnassa ja kokemus oli, hmm erikoinen. Kouluttaja näki Zorrossa jotain vikaa, hyppäsi kuulemma oudosti ja käski fyssarille. Meidän eka SM-kisamatka oli ovella ja minulla meni hermo ihan totaalisesti, pelkäsin syöpää ja vaikka mitä. Itku kurkussa sain puhuttua Zorron seuraavaksi päiväksi Aistiin jossa kaksi fyssaria sitä käänsi, väänsi, taivutteli, naputteli ja hinkkasi. Kaiken sen muljuttamisen jälkeen tuomioksi tuli että Zorro on kropaltaan sekä päästää erinomaisen terve koira.

Sofi pääsi Vappu Alatalon kaksipäiväiseen hyppytekniikkakoulutukseen. Alkuasetelmana meillä oli tällainen ''ongelmavyyhti''. Rimat ovat aina olleet herkässä, ensimmäinen rima on melkein aina tippunut + muita matkan varrelta. Nyttemmin Sofi on oppinut paremmin sovittamaan vauhtiaan ja hallitsemaan kroppaansa, eikä rimoja tipahtele enää entiseen malliin. Sofi on pienikokoinen medi ja joutuu hyppäämään suhteessa korkeammalle. Kaikki aina arvelevat sitä miniksi, mutta tänään se mitattiin tuomarikolleegion miniksi hyväksymän koiran vieressä ja Sofi oli selkeästi korkeampi. Minulle on suorastaan helpotus että se on medi, jos se menisi minihyppyjä en ehtisi itse mitenkään. Nyt kun sillä on sentään medihypyt voin vähän pärjätä sen kanssa.

Lauantaina aloitettiin klo 9 Satulinnassa Espoossa, oltiin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Sofi vietti häkkieläimenä monta tuntia kun ensin kuunneltiin luento ja katseltiin toisten suorituksia. Myöhään iltapäivällä tuli meidän vuoro joka alkoi perussarjalla. Siinä oli muutama hyppy tasavälein ja viimeisenä yksi vähän korkeampi. Haettiin koiran hyppyrytmiä ja Sofilla se oli pahasti hukassa, ei tullut mitään. Toisena hommelina oli okseri joka korkeus vaihteli. Huh huh, en näköjään osaa kirjoittaa näistä. Tämä hyppy meni paremmin mutta ei missään nimessä hyvin. Sofi ei osannut käyttää takapäätään vaan kauhoi pikemminkin etusillaan vauhtia. Kaikki hypyt suoritettiin paikoiltaan lähtönä niin että koira istui, katsoi targettia ja vapaalla lähti. Minusta tuntui että Sofi oli hiven hämmentynyt tästä ihmeagista ja kaipasi tutunpaa, mutta koutsi sanoi että hän näki hypyssä kyllä muitakin ongelmia.

Kotiin lähdettiin viiden aikoihin, mutta jouduttiin kurvaamaan vielä Koivukylän kautta kun Lauralle piti asentaa tiskikone. Yhdeksän aikoihin päästiin kotiin, olin väsy. Sofin verryttelylenkkikin jäi tyysti tekemättä :(

Sunnuntaiaamuna oli lumimyräkkä ja lähdin Espooseen vasta myöhemmin. Lunta oli teillä paljon ja tiet pöperöisiä, onneksi ei ollut tiukkaa aikataulua ja ajeltiin kaikki hiljaksiin. Toiset tekivä jo harjoituksiaan ja kun tuli meidän vuoro aloitettiin etäisyydenarviontiharjoitukset. Hypyt olivat kasvavin välein ja Sofi oli nyt paljon parempi. Seuraavaksi tehtiin etäisyyden arviointia niin että sarjan viimeinen hyppy siirtyi jalka kerrallaan etäämmäksi ja sitten lähemmäksi.

Lopputulema oli että Sofi osaa arvioida etäisyyden hyvin ja sovittaa itsensä ja laukkansa hyppyväleihin. Korkeudenarviontikin taisi olla hyvä. Mutta Sofin sovittaminen ja kokoaminen oli siinä mielessä päin prinkkalaa että hidastaminen ei tapahdu kokoamisena perslihaksilla vaan etupään laukkajarrutuksella. Sen täytyisi oppia kokoamaan niin että sen on helppo päästä ylöspäin. Tähän saatiin pari harjoitetta mitä tehdään. Sofi siis osaa hypätä ja laskeutua hyvin, nämä ovat terveydelle tärkeitä asioita. Tuota kokoamista ja perspään käyttöä ruvetaan nyt aktivoimaan. Pahoittelut että tämä on ihan hirveästi kirjoitettua soopaa, ei minkäänlaita punaista lankaa ja täynnä asiavirheitä, nyt ei vaan jaksa parempaa :)

Ajokeli sunnuntaina oli aika paha, paljon pöperölunta mutta onneksi ei ollut kiire kumpaankaan suuntaan. Näin hauskan jutun kehä ykkösellä, siellä oli rampillinen autoja seisomassa ja odottamassa kun lapiomies teki lumitöitä ja lapioi lumivalliin aukkoa josta päästä kehälle.

Kisoissa Hyvinkäällä, Z + ääliöohjaaja

Sunnuntaina oltiin kisoissa Hyvinkäällä. Juostiin ihan helpot radat, mutta minä mämmin jokaisen hyllyksi. Ekalla radalla vaihdoin hypyn takaakiertoon, tokalla unohdin ohjata yhden esteen ja kolmannella unohdin että kontaktiestellä on se kontakti mihin meillä pysähdytään. Siihen on tavattu sanoa käskyksi mene hara, mutta nyt vallan unohdin. Tuomari äkkäs heti että siinä on virhe tuloillaan, leikkasi editseni tuijottamaan kontaktia, minulla oli/meni pasmat todellakin sekaisin ja lopputulemana taas hylly. Zorro oli joka radalla aivan ihana!

Jo kisapaikalla ihmettelin oloani, ihan kuin pumpulissa olisin ollut. Minulla oli niin yli mukavaa etten kyennyt tekemään mitään järjellistä, kaikki tohina, tekeminen, jännittäminen, adrealiini ja sen tuoma tsemi oli poissa. Edes jälkikäteen en osannut olla vihainen itselleni, ihme touhua. Kotona oli pakko katsoa uusien lääkkeiden haittavaikutukset, muttei sielläkään lukenut että tekee käyttäjästään ääliön. Muutenkin ihme viikko, rikoin töissä leikkurin kun en vaan muistanut/ei tullut mieleen että tein sellaisen teon mikä satavarmasti rikkoo vehkeen. Isä-raukka joutui kädet naarmuilla taistelemaan koneen taas käyttökuntoon. Ja yksi lomake, ihmettelin ettei eräs asiakas ollut tullut vaikka oli sovittu. Sitten posti toi filkan siitä lomakkeesta, ja muistinkin että kävihän se ja minähän naputtelin koko helahoidon koneelle, mutta uhohdin koko jutun. Ja pari muutakin outoa tapausta. Nyt tämä nainen pistetään vähäksi aikaa telakalle. Pitäisi levätä edes joku viikonloppu, eikä hillua yömyöhään + viikonloput kylillä aksaamassa. Lepoa! Paitsi että ensi viikonloppu menee Sofin kanssa Espoossa hyppytekniikkakurssilla.

Tiistaina CB-treenit. Vaikeahko rata, kuten aina. Zorro aivan hurmaavan hyvä, hieno leieröinti tiukkaan avokeppikulmaan. Ensin ei muka osannut mutta kun keskusteltiin ja selitin tilanteen niin heti osasi (Zorro ymmärtää selvää suomea, sille voi kertoa asioita). 23 estettä ees taas, Zorron kanssa juostiin vikaksi nolla ja olinpa aika puhki. Sofin kanssa samaa rataa, se oli vaan paljon nopeampi :) Upea kontakti, hyvä hyvä! Kaikenlaista välissä ja lopuksi opeteltiin se keppisydeemi myös leieröiden. Ihan mahtavat koirat ja Sofi on kyllä aika raketti.

Aksaa

Tiistaina CB-treenit. Hyvät, mukavat ja vauhdikkaat. Oli putki puomin alla uuna niin että kaikki suut vierekkäin, siihen piti taittaa koira heti lähdöstä. Kumpikin koira ihan 100 %. Puomin jälkeen se meidän tyyppimoka, eli hyppy ja käännös josta Z aina lukee loppusuoran. Nyt hyppynä oli pituus, eikä niitä muita hyppyjä. Merkkasin seuraavan hypyn ja tuuppasin vaan sille pituudelle. Zorron kanssa ihan hyvin, mutta Sofin kanssa jouduin hakemaan asennetta, se tuli sieltä niin noppaan että aina joutuu miettimään että ''olenko valmis nyt se tulee...''.  Putken yli leieröitiin ja hyvin meni kun on irtoavat koirat. Treenit muutenkin tosi hyvin, tykkäsin.

Torstaina Ojangossa Sofin kanssa. Ei menty mitään erityistä rataa, vaan meillä oli kahden putken välissä kolmen hypyn suora jossa mentiin takaakiertoja, välistävetoja ja kiemurana (ei muista nimeä). Lisäksi suora jossa oli muuri, rengas, pari tavis hyppyä ja lopussa pöytä, ja sama toiseen suuntaan. Treenien jälkeen vein Sofin Lauralle Koivukylään.

Zorron kanssa jatkettiin Juvanmalmille, mentiin samankaltaista rataa kuin tuossa alla, mutta paljon pidempää (23 estettä). Meni ihan hyvin, Z teki nollaa, mutta vauhtia tietysti puuttui. Mutta Z on niin fiksu että treenaa hitaammin kuin kisaa, onneksi juuri noin päin!

Perjantaina Sofin kanssa Hyvinkäällä. Heini myöhästyi joten tein oman radan joka oli lyhennelmä ja mukaelma torstain Liuhtotreenistä. Hyvinkään kenttä on niin pieni ettei sinne mahdu juuri mitään. Sofi oli ihan mahti tyty, lähtöongelmakin on voitettu ja nollaa teki pikkunarttukin. Hyppyjen 11 ja 12 väliin tein sokkarin ja kepeille vein oikealla kädellä, oikean välinkin haki itse kunhan en jyrännyt päälle.

Menneellä viikolla kävin Porvoossa sairaalassa. Keuhkot oli parantuneet hyvin ja astmalääke vaihtui uuteen koska edellinen rikkoi suun tehokkaasti, nyt on Alvesco 160 mg. Lisäksi otettiin verikokeita kun pyysin yhtä tutkimusta. Allerginen olin näköjään vähän kissoille ja koirille :)

Aksaa

Tiistaina DB-treenit kummankin kanssa. Nyt ensimmäisen kerran kävi se etten osannut enää ohjata Zorroa. Se kun on sellainen tavallinen että sitä täytyy vedättää että se liikkuu, minä jo ehdin laiskistua Sofin kanssa se kun menee ja tulee täpönä. Siispä oli paskiainen Zorroa kohtaan, tähän teen nyt tässä kohtaa korjauksen, näin ei enää käy. Nyt tämä täti uskoo, muistaa ja tekee asian oikeammin ja reilummin, Zorroa ei jätetä enää yksin! Asiaan, treeneissä oli suora jossa putki, pussi ja putki olivat suorassa juoksulinjassa. Zorro kampesi pussista väkisin jalkoihin ja vaati todellakin lähettämistä putkeen. Sofi oli presiis erilainen, se juoksi ''hulluna'' koko suoran, ja vaikeaa sen kanssa tuli kun toisella lähestymisellä pitikin saada koira kääntymään ennen vikaa putkea. Kaipa minä yritin putkijarrua ja vaikka mitä, mutta Sofista oli mielettämän kivaa juosta putkiralliaan. Noo täytyy opetella lisää sitä putkijarrua :)

Torstaina kumpikin Ojangolla. Tällaista helppoa rataa taas posotettiin, Zorron kanssa oli tietysti tosi hauskaa, se osasi vaikka miten. Sofin kanssa halusin tehdä kepit+rengas+putki niin että heitin sen kepeiltä poispäinkäännöksellä ja leijeröin putkelle. Ei meinannut millään onnata, mutta onneksi sain seurakaverin namivahdiksi. Muutamalla toistolla Sofi irtosi jo täydellisesti putkeen asti. Nopea tyttö oppimaan :) Hypyt 10+11+12 olivat vaikeita, Sofi nopeana tarjosi kovasti 11 kiertoa. Kun lopulta älysin linjata sen jo ennen kymppiä pääsi Sofi juoksemaan suoraan kahdelletoista asti. Ihanaa, nyt alkaa tämä linjaaminen vaikka sen pitäsi olla ihan perusasioita, ei vaan olla käytetty. Puomin jälkeinen hyppy 14 oli ihan jees, mutta hyppysuoralle ei oikein päästy, puomi veti. Eteenlähetyksen halusin lähettää oikealla kädellä kun toisella puolella oli muutama hyppy edessä vaikka piirroksessa ei näy (Battilaisten rata, ei saa muutella, mutta tehtiin erilailla kuin he). Kotimatkalla älysin että siihenkin olisi pitänyt tehdä sitä linjausta jo heti hypyltä 14.

Aksaa

Tiistaina tutusti CB-treenit kummallakin koiruudella. Koutsi oli kipeänä joten koulutimme toinen toisiamme. Radassa muutama tiukka kohta joihin olisin tarvinnut opastusta, varsinkin ylläri ylläri Zorron kanssa. Oli lähetys kahden putkenpään välissä oleville kepeille, Z painoi jääräpäisesti putkeen, mutta Sofi osui kepeille. Aalla Sofi kehitteli ikäväkseni kontaktiongelmaa, teki kyllä kontaktin, mutta ei jäänyt odottamaan vapautusta. Tämähän oli ihan odotettavissa ja näin sen pitääkin käydä, nyt opetellaan sit oikeasti venaaminen. Treenit muuten ihan jees.

Torstaina käytiin ensin Zorron kanssa Ojangossa, tämä oli sen eka kerta uudessa hallissa. Siellä oli turhan vaikea rata valmiina kun meillä oli vasta kisaamisen aloittaneita paikalla, kehiteltiin samasta radasta vauhdikkaampi versio, lopputulema oli loistava. Zorrokin oli loistava, eka nykäsy oli vähän huono, mutta kun se riippuu Zorron kanssa niin paljon musta, jos minä olen huono niin ei liiku koirakaan. Kun sain itseni vauhtiin niin menipä tosi hyvin, ja vitsit että se koira kääntyy ja melkein siitä näkee että se nauttii kun käyttää kroppalihaksiaan saadakseen itsensä taipumaan. Tämä oli hyvä treeni Zorrolle, se sai osin luukuttaa, mutta joutui muutaman kerran oikesti jumppaamaan.

Käytiin viemässä Z Lauralle Koivukylään. Kaisa oli Lauran kanssa kaupoilla ja tytöt olivat vasta tulossa kotiin, joten oltiin heitä junalla vastassa. Sofin kanssa jatkettiin Liuhto-treeniin Juvanmalmille. Sofi meni kuin viitapiru vaikealla radalla. A oli vaikea kun se piti suorittaa ''yksin'' ohjaajan jäädessä lähetysasemiin. Sofi meni varsin hyvin, mutta yhdistettynä meidän uuteen ''kontaktiongelmaan'' tulos oli huono. Oltiin onneksi oikeassa paikassa ja saatiin hyvitä ohjeita ongelman korjaamiseen. Radalla oli hienoja keppikulmia, lähetys pimeään putkikulmaan, pakkovalsseja, no kaikkea kivaa. Nautittiin kovasti. Lähdössä pysymiseen saatiin myös hyviä ohjeita. Oltiin vuorostamme viimeinen koirakko ja meni tosi myöhään. Lopuksi käytiin hakemassa tytöt ja Z Koivukylästä, puolenyön jälkeen päästiin kotiin, rankkaa.

Perjantaina Sofin kanssa Hyvinkäällä. Vaikeahko rata, mutta onneksi Heini viimekerralla teki sen suuren työn että opetti mulle taakaakierron oikein, nyt minäkin ehdin valssit ja muut, enkä jää niin herkästi jumittamaan. Lähdöt meillä meni oikein hyvin, kontaktit osin ja harjoiteltiin niitäkin nyt uudella tyylillä.

Jos tekee pienen rodunsisäisen vertailun näiden kahden tapauksen välillä, niin tämän olen huomannut. Tiukassa/nopeassa tilanteessa  Z saattaa jumittaa, se menee tasan sinne minkä lukitsi vaikka se olisikin väärä este. Zorrosta suorastaan näkee, että nyt se kuulee, nyt se ajattelee, mutta ajatus/reagointi ei vaan ole niin nopeaa. Vaikka siihen tilanteeseen tekee muutaman toiston ja koirasta näkee että nyt ei muuten mene oikein, se ei vaan pääse irti siitä väärästä tekemisestä. Sofilla on selvästi notkeampi aivotoiminta, se saa viestin aivoista kroppaan nopeammin ja sen kroppa reagoi ja kääntyy nopeammin. Sofi pystyy siis korjaamaan tilanteen nopeasti. Tosin Zorron ''hitaus'' voi hyvinkin johtua sen ankeasta historiasta olla mamman aksanopettelukoira, ja se on ohjaajan virhe jos ei kykene kertomaan oikeita esteitä. Ohjaaja se vasta jumittaakin meidän paletissa ;) Asian toinen puoli on tietysti se että Zorron menoon voi satavarmasti luottaa, sille kun sanoo et toi este, mene ja hyppää, se varmasti tapahtuu :)

Ööö, aksaa :)

Sofin aamupäivä irrottelut :)

Tällaista jälkeä oli vastassa kun tulin keskiviikkona kahdentoista aikoihin kotiin syömään. Marko ja Kaisa olivat lähteneet 9.30, eli kahden ja puolen tunnin aikana Sofi pisti hösseliksi. Mamin pussiin kiltti tyttö pelasi, inhosin aina tuota huonoa muovimattoa, nyt jopa Marko myöntää että jotain tarttis tehdä.

Tiistaina oltiin CB-treeneissä kummankin kanssa. En jaksais aina kehua kuin pirun hyvät koirat mulla on, mutta kun ne on sellaisia. Mikä nautinto niiden kanssa on treenata :) Opittiin ihan uusi juttu eli poispäinkäännös + vastakäännös, Zorro meni sen älyhyvin, Sofi teki vähän pellehyppyä kun sille ei ole vielä opetettu poispäinkäännöstä. Käännös oli kun putkesta tullessa sen edessä oleva hyppy piti kiertää ja siitä tehdä tiukkaa suunnanmuutosta ja hyppysuoran kautta aalle. Zorrolle sain tehtyä aata ennen sokkarin, mutta ei puhettakaan että olisin Sofin eteen ehtinyt, se meni takaaleikaten. Treenit oli kivat ja koirat loistavat.

Nyt to iltana oltiin Sofin kanssa Ojangossa, oli mun vuoro pitää kisaavien treenit. Kas kas radassa oli se saman suora putki + hyppy joka piti kiertää, harjoiteltiin siis lisää poispäinkäännös + vastakäännöstä. Vitsit että Sofi pelitti hyvin, mikä nautinto sen kanssa on mennä rataa. Se sanoo vaan että jippii ja menee täpönä ihan just sinne minne ohjataan. Rengas onnistui joka suuntaan, kontaktit tietysti loistavat, paria keppikulmaa mentiin täydellisesti ja se posottaa kepit loppuun asti olinpa missä tahansa. Alkuverryttely ulkona oli ainoa mikä meni pyllylleen. Siellä oli mahottoman liukas jää lumen alla ja lensin suorin vartaloin selälleni niin että pää pamahti viimeisenä jäälle. Aikani siinä makasin ja ihmettelin, mutta on tässä kovakalloisuudessa hyviäkin puolia, eli henkiin jäin.

Aksaa aika paljon :)

Viime viikolla aksailtiin urakalla, tästä olen haaveillut ja nyt eiku antaa palaa vaan. Tiistaina kummankin koiran kanssa CB-treenit. Kyllä kelpas noin pätevien koirien kanssa luukuttaa, oli sellainen juoksurata ettei mamma meinannut perässä pysyä. Juoksusuoraa lähestyttiin puomilta (loisto kontaktit kummallakin) käytiin parilla hypyllä kääntymässä, juostiin suoraanputkeen ja parin hypyn kautta uputken kakkospäähän. Tämä suora osoitti selkeästi meidän hyvät ja huonot puolet. Tarkoitus oli mennä takaaleikaten uputkeen, eikä kukaan muu osannut pelätä koiransa päätyvän putken vastakkasella puolella olevalle hypylle (sama tapahtumaketju kuin SM-finaalissa mulla ja Zorrolla). Minä aavistin miten käy, ja niin kävi kummankin kanssa! Siis kenen syy :P Tätä hinkattiin ja Zorrolla sain korjattua, mutta Sofilla en vaan ehtinyt. Toisaalta juoksusuoran alussa mulla oli niin hyvin opetetut koirat että sain ne heitettyä itekseen suorittamaan kaksi hyppyä, mm takaakierron mun juoksusuunnan suuntaisesti niin että ne myös hyppäsivät vaikka mamma meni jo. Siitä on etua että ''kierrä'' on hyppykäsky, sieltä ei hyppäämättä tulla :) Tämä rata oli täynnänsä herkkuja; putken jälkeen kierto niistolla, aalle, takaakierto päällejuoksulla, pituus vastakäännöllä, oksu tiukalla valssilla, pimeeseen putkeen ja hirveästä juosten karkuun. Nam, mikä rata ja mitkä koiruudet :)

Torstaina ensin Sofin kanssa Ojangolla. Helpohkoa rataa mentiin, mutta se oli oikein sopiva ja opettavainen meille juuri tähän kehitysvaiheeseen, Sofi sai kehittää radanlukutaitoaan. Kontaktit taas ja aina ihan loistavat :) Viime viikon kaaos korjattiin eriyttämällä kisaavat ja möllit, me TuuKKilaset osattiin tehdä kunnon treenit. Zorro odotteli autossa kun olin ostanut vain yhden koiran treenin. 

Ojangolta ajeltiin Koivukylään Lauran (keskimmäinen) luo, sillä Sofi tarvitsi hoitopaikan kun me Zorron kanssa jatkettiin Juvanmalmille Liuhto-treeniin. Kerrostalo oli meille niin eksoottista, ajaa huristeltiin hissillä yksi kerrosväli, toinen kerros mentiin kierreportaissa :) Sinne Sofi jäi tyytyväisenä tyttöjen iloksi.

Zorron kanssa lähdettiin ekaan Liuhtojen-treeniin. Olen ostanut neljä kertaa kun yksi kaveri sairastui ja kauppasi niitä. Minulle olivat ihan tuntemattomia suuruuksia mutta onneksi treeni oli hyvä, nyt kouluttajana oli Tuulia. Rata oli sellainen sopiva, ei helppo, ei vaikea. Hyvää oli että eri vaihtoehtoja kellotettiin, ajalla kun on väliä, ja meillekin saatiin sekunnin ero jo neljännen esteen kohdalla. Siellä tuli myös tunne että osaan sittenkin kääntää ja Z kääntyi hyvin, lisäksi tein vekin, jee! Nautin tästä koulutuksesta kovin, mutta mielestäni tein oikean valinnan kun halusin talveksi nimenomaan AA-halliin. Nämä sisähallit ovat jotenkin ahtaita ja liian ''helppoja''. Valitsemalla AA-hallin heitin itseni tuleen ja nyt joudun juoksemaan kahden koiran kanssa suurta hiekkapohjaista kenttää, hieman ehkä ''sadistikoutsien'' ohjauksessa (jaksaa, jaksaa), hyvä niin.

Perjantaina Sofin kanssa Hyvinkäällä Heinin opissa. Hyvä rata harkata, tehtiin muutamaa eri versiota. Vau että oli taitavia koiria! Putken ja aan erottelukyky ihan täysi kymppi, kontaktit myös. Ohjaaja vähän pykii, kun herne osuu vain paikoitellen, ajattelussa ja muistissa on selkeitä katkoksia havaittavissa. Vaikeaan keppikulmaan osuttiin toistuvasti, siitä se lähtee rutinoitumaan :) Kyllä nautin pätevästä ja innokkaasta Sofi-koiruudesta. Ihan kuin se olisi hieman rauhoittunut, pysyi ehkä paremmin lähdössä, eikä ahdistunut vaikka menin hinkkaamaan peffan takaisin sinne mistä hiippailuvarastaminen lähti. Eikä karannut kertaakaan radalle. Muutenkin vuoden alusta lähtien meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia lintujen (fasut hävis talveksi), irtipidon, tottelemisen, tuhoamisen tai yhtään minkään suhteen. Ihan helppoa pitää lintukoiraa kun ei ole fasuja ;)

Sofin terveystuloksetkin tulivat tällä viikolla. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 1/0 ja jotain jalostukseen liittyviä verikokeita jotka olivat puhtaat. Hyvät tulokset, olen oikein tyytyväinen!

Hevonpeelenkki

Pe iltana Sofin, Zorron ja Hertan kanssa treenailtiin aksaa Hyvinkäällä. Pidettiin mukavat ja vauhdikaat treenit ja ratkottiin kaikenlaisia aksaongelmia mitä lähiajat ovat mukanaan tuoneet. Niitähän sentään riitti. Käännöksiä harjoiteltiin kovasti. Koirat olivat ihan loistavia.

La aamuna metästyharkattiin Sofin kanssa. Oltiin vanhassa paikassa missä muinoin jo yritin peltohakua, mutta Sofi turhautuneena jätti minut hakuilemaan itekseen. Nyt ei tullut keskaria eikä hatkoja :) Hakuitiin ensin pellolla, haluaisin että lopputulema olisi se että pistän pillin ja kädet taskuun, ja koira tekee kunnes toisin sanotaan. Hakuiltiin ensi pellolla ja sitten metsässä, mutta siellä oli niin paljon konkeloita etten oikein viihtynyt. Lopuksi taas peltoa.

Kiitokseksi hyvästä työstä päästin Sofin vapaaksi, eikä ollut mitään ongelmaa lähellä pysymiseen. Sofi pörräs ympäriinsä omia juttujaan, mutta pysähtyi välillä katsomaan olisko mammalla ohjeita. Käppäiltiin metsätietä ja Sofi otti hevonläjästä ison puolijäisen palleroisen. Kuljetteli sitä aarteenaan ja pysähtyi aina välillä syömään. Päätin kokeilla auktoriteettiani, kun Sofi katsahti minuun levitin käteni luoksetuon merkiksi. Hetpaikalla Sofi läksi, nappas hevonpaskan suuhunsa ja toi sen minulle :) Entisellä hevostytöllä ei ollut mitään ongelmaa ottaa hevonpeetä kätee, kun taas linnun ottamisessa on. Mukava, rento reeni, kumpikin tultiin tyytyväisenä kotiin.

Lenkeillä ollaan opeteltu olemaan innostumatta kaiken maailman turhista hajuista, siis niistä Sofin ilmavainuista jotka tekevät minut hulluksi. Ollaan opeteltu hylkäämään niitä, parempaa kohti ollaan selvästi menossa.

Jos katsoo taaksepäin Sofin ensimmäistä vuotta, on vauhti ollut suorastaan hirmuinen. Yhdessä vuodessa se on kasvanut pennusta isoksi koiraksi. Opiskellut lauman elintavat ja käyttäytymissäännöt koirien sekä ihmisten suhteen. Kokenut kasvumyrskyt, sekä narttukoiran hormonimyrskyt. Opiskellut kaksi koiranvirkaa, aksan sekä ihmisen kanssa metästyksen.