Halusin tarjota Sofille saman kuin Z on saanut, eli vietettiin viikonloppu hyppytekniikkakoulutuksessa. Z kävi aikoinaan yhden päivän session Hämeenlinnassa ja kokemus oli, hmm erikoinen. Kouluttaja näki Zorrossa jotain vikaa, hyppäsi kuulemma oudosti ja käski fyssarille. Meidän eka SM-kisamatka oli ovella ja minulla meni hermo ihan totaalisesti, pelkäsin syöpää ja vaikka mitä. Itku kurkussa sain puhuttua Zorron seuraavaksi päiväksi Aistiin jossa kaksi fyssaria sitä käänsi, väänsi, taivutteli, naputteli ja hinkkasi. Kaiken sen muljuttamisen jälkeen tuomioksi tuli että Zorro on kropaltaan sekä päästää erinomaisen terve koira.
Sofi pääsi Vappu Alatalon kaksipäiväiseen hyppytekniikkakoulutukseen. Alkuasetelmana meillä oli tällainen ''ongelmavyyhti''. Rimat ovat aina olleet herkässä, ensimmäinen rima on melkein aina tippunut + muita matkan varrelta. Nyttemmin Sofi on oppinut paremmin sovittamaan vauhtiaan ja hallitsemaan kroppaansa, eikä rimoja tipahtele enää entiseen malliin. Sofi on pienikokoinen medi ja joutuu hyppäämään suhteessa korkeammalle. Kaikki aina arvelevat sitä miniksi, mutta tänään se mitattiin tuomarikolleegion miniksi hyväksymän koiran vieressä ja Sofi oli selkeästi korkeampi. Minulle on suorastaan helpotus että se on medi, jos se menisi minihyppyjä en ehtisi itse mitenkään. Nyt kun sillä on sentään medihypyt voin vähän pärjätä sen kanssa.
Lauantaina aloitettiin klo 9 Satulinnassa Espoossa, oltiin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Sofi vietti häkkieläimenä monta tuntia kun ensin kuunneltiin luento ja katseltiin toisten suorituksia. Myöhään iltapäivällä tuli meidän vuoro joka alkoi perussarjalla. Siinä oli muutama hyppy tasavälein ja viimeisenä yksi vähän korkeampi. Haettiin koiran hyppyrytmiä ja Sofilla se oli pahasti hukassa, ei tullut mitään. Toisena hommelina oli okseri joka korkeus vaihteli. Huh huh, en näköjään osaa kirjoittaa näistä. Tämä hyppy meni paremmin mutta ei missään nimessä hyvin. Sofi ei osannut käyttää takapäätään vaan kauhoi pikemminkin etusillaan vauhtia. Kaikki hypyt suoritettiin paikoiltaan lähtönä niin että koira istui, katsoi targettia ja vapaalla lähti. Minusta tuntui että Sofi oli hiven hämmentynyt tästä ihmeagista ja kaipasi tutunpaa, mutta koutsi sanoi että hän näki hypyssä kyllä muitakin ongelmia.
Kotiin lähdettiin viiden aikoihin, mutta jouduttiin kurvaamaan vielä Koivukylän kautta kun Lauralle piti asentaa tiskikone. Yhdeksän aikoihin päästiin kotiin, olin väsy. Sofin verryttelylenkkikin jäi tyysti tekemättä :(
Sunnuntaiaamuna oli lumimyräkkä ja lähdin Espooseen vasta myöhemmin. Lunta oli teillä paljon ja tiet pöperöisiä, onneksi ei ollut tiukkaa aikataulua ja ajeltiin kaikki hiljaksiin. Toiset tekivä jo harjoituksiaan ja kun tuli meidän vuoro aloitettiin etäisyydenarviontiharjoitukset. Hypyt olivat kasvavin välein ja Sofi oli nyt paljon parempi. Seuraavaksi tehtiin etäisyyden arviointia niin että sarjan viimeinen hyppy siirtyi jalka kerrallaan etäämmäksi ja sitten lähemmäksi.
Lopputulema oli että Sofi osaa arvioida etäisyyden hyvin ja sovittaa itsensä ja laukkansa hyppyväleihin. Korkeudenarviontikin taisi olla hyvä. Mutta Sofin sovittaminen ja kokoaminen oli siinä mielessä päin prinkkalaa että hidastaminen ei tapahdu kokoamisena perslihaksilla vaan etupään laukkajarrutuksella. Sen täytyisi oppia kokoamaan niin että sen on helppo päästä ylöspäin. Tähän saatiin pari harjoitetta mitä tehdään. Sofi siis osaa hypätä ja laskeutua hyvin, nämä ovat terveydelle tärkeitä asioita. Tuota kokoamista ja perspään käyttöä ruvetaan nyt aktivoimaan. Pahoittelut että tämä on ihan hirveästi kirjoitettua soopaa, ei minkäänlaita punaista lankaa ja täynnä asiavirheitä, nyt ei vaan jaksa parempaa :)
Ajokeli sunnuntaina oli aika paha, paljon pöperölunta mutta onneksi ei ollut kiire kumpaankaan suuntaan. Näin hauskan jutun kehä ykkösellä, siellä oli rampillinen autoja seisomassa ja odottamassa kun lapiomies teki lumitöitä ja lapioi lumivalliin aukkoa josta päästä kehälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti