Perjantaina pakkasin kaiken valmiiksi, tarkoitus oli lähteä lauantai-aamuna klo 5 ajamaan kohti Urjalaa. Menin ajoissa nukkumaan, Marko jäi sulattelemaan tallin jäätynyttä vesijohtoa. Yhden jälkeen yöllä Marko kömpi nukkumaan ja sanoi että johto on edelleen jäässä ja Saabin lohkolämmitin on vainaa. Hetken sain vielä nukuttua, mutta kolmelta heräsin murehtimaan pakkasmurheita. Esim mitäs jo pyörähdän, menee taju, kukaan ei näe ja jäädytään autoon. Tai jään jaloistani kiinni, puhelin menee rikki, tai ei osu käteen, niin miltä tuntuisi jäätyä kuoliaaksi. Oma osansa oli varmaankin viime päivien ketjukolareilla ja niiden videoilla. Kehittelin loppuyön hienoja selviytymisstrategioita, kuten mihin taskuun pistän kännykän ja ne ihme lämpöjutut jotka aktivoituu ilmasta ja pelastaa meidät. Miten pakkaan Sofin reppuun jos joudutaan kävelemään, mitä otetaan mukaan, ja kaikkea tällaista kätevää. Kun kello tuli viisi, en vaan uskaltanut lähteä ajamaan ja menin takaisin nukkumaan. Pakkasta aamulla oli reilu -28 ja päiväksi luvattu -21.
Vietettiin hauska lauantai kotosalla. Käytiin lenkillä, tehtiin yhdessä ruokaa, sulateltiin se pirun vesiputki ja vielä saunottiin. Illemmalla lähdin ajamaan kohti Urjalaa, perillä olin noin seitsemän aikaan. Jaoin yläkerran huoneen aksakentiltä ulkonäkötutun Sadun kanssa.
Sunnuntai alkoi toko-osuudella, se meni meiltä hienosti, Sofi oli nopea ja tottelevainen. Lähdettiin ajamaan hakupaikalle, se oli samassa paikassa kuin vuosi sitten, silloin oli vain katsomassa ilman koiraa. Ensimmäiset tekivät hakuosuuttaan ja me mentiin vähän harjoitusäkseeraamaan metsän puolelle. Siellä oli paljon eläinten jälkiä, kun siinä oli ruokintapaikka vieressä. Sofi vallan hullaantui ja juoksemiseksihan se meni, lopulta olin jopa yksinäni muutaman minuutin.
Meidän ensimmäinen haku+lintu oli vähän niin ja näin... pöhköä ohjausta, kuritonta hakua, lopulta linnulla ja siitä paukkunouto. Mutta Tuomo pysyi rauhallisena ja korjattiin mitä pystyttiin. Sofi haettiin linnulta, käskin sen istumaan ja hain itse sen penteleen linnun (eihän se linnun vika ollut, raukka parka). Kehuin koiran istumisesta ja poistuttiin paikalta ei niin tyylikkäästi hakukuviolla päinvastaiseen suuntaan.
Käytiin kaffella ja palattiin hakuilemaan toinen lintu. Sofi oli paremmin kuulolla, pidin sen väkisin lähellä, vaadin käteen ja päästin irti, ohjasin ihan aksana ja se toimi. Kun Sofi pysyi lähellä pääsin jopa puuttumaan ylösajoon. Linnulla Sofi pyllähti kauniisti istumaan, no varmasti, kun mamma vähän perskarvoista avitti. Hain linnun itse ja poistuttiin taas ei ihan tyylikkäästi hakukuviolla.
Mentiin yksikseen hakuharjoittelemaan ja kun heti ensimmäisestä tottelemattomuudesta vähän kurmootin niin johan rupes Sofi pelittämään. Tehtiin hakua pitkin poikin, koira totteli ja hyvin meni. Se toinen päivä perään olisi ollut ehdottomasti hyvä juttu, se ei nyt vaan onnannut niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti