lauantai 31. joulukuuta 2011

Joulu ja uusi vuosi


Järvenpää tarjosi ilotulituksen jo klo 19

Perjantai-iltana reenailtiin ainoina, mutta vaihteeksi kummankin koiran kanssa Hyvinkäällä. Hyvä treeni Sofille joka kehittelee lähtöongelmaa, ei vaan mukamas voi pysyä paikoillaan. Haahuilusta joutui seinälle, haahus silti ja ''ongelma'' jatkuu edelleen. En aio tuohon kovasti reagoida, se nyt vaan on siinä vaiheessa että tämäkin täytyy elää. Aksaaminen ja kontaktit kuitenkin ihan huippuhienoa ja intoa liki liikaakin. Zorro tietysti taas loistava.

Aattoilta vietettiin Ullan ja Timon herkkujen ääressä Porvoossa, isä ja Kirsti olivat myös, sekä Sanna ja Joni. Meiltä oli kaikki tytöt ja koirat. Minulle Pukki toi uuden sini-valkoisen putken. Ihan itse järkkäsin, sen piti osua jo synttäreille mutta Englannista on ilmeisen pitkä matka. Markolle Pukki toi trukkipiikit.

Tiistaina sain ostettua Sofillekin CB-treenit. Myrsky oli vienyt puolet hallin katosta, peltejä oli pitkin pihoja. Jäljelle jääneet kattopellit paukkuivat tuulessa ja alusmuovin riekaleet lepattivat ja räiskähtelivät katossa. Osa joutui jättämään treenaamisen väliin, koska eivät halunneet koiriaan säikyttää. Mutta minullahan on metästysrotuiset koirat, niiden ei paukkeesta ja lepatuksesta pidä välittää, eikä ne mitään huomiota mokomaan kiinnittäneetkään :)

Z meni ensin, alussa oli minulle vaikeaa tiukkaa valssia. Kepit oli radan toisessa päässä, muurin, renkaan ja parin hypyn kautta piti päästä toiselle puolelle hallia, tarkasti kääntävään takaaleikkaukseen ja osua neljästä putkenpäästä oikeaan. Z oli tietysti helppo, kun se tekee itsenäiset kepit ja pääsin juoksemaan karkuun. Se on myös hyvin rataa lukeva ja kiltisti hyppi kaikki hypyt välistä, vaikken juoksukiireiltäni ehtinyt niitä sanomaankaan. Osuminen oikeaan putkenpäähän oli silti vaikeaa, takaaleikkauksen paikkaa jouduin hakemaan, mutta juokseminen oli hauskaa. Kaikista ihanin asia oli kuitenkin kolme perättäistä takaakiertoa jotka opin tekemään sokkareilla, se oli ihan huippua ja niin kaunista.

Sofilla tehtiin hieno alkupää, siis lopulta. Kepille löysi pienestä hapuilusta huolimatta, mutta keppien jälkeinen elämä meillä ei onnistunut. Sofia en voinut jättää itsekseen kepittämään, juoksusuora oli liian nopea ja renkaan osumatarkkuus vielä huono. Sillä ei vielä riitä omatoimisuus ja itsevarmuus jäädä itsekseen rataa suorittamaan. Mutta muuten oikein hyvin, aa oli lopussa ja tehtiin sekin, kontaktit oikein hyvät.

Perjantaina metsästeltiin aamupäivällä Forsbergin metsässä (ap metsästystä, sen perään metsälenkki ja illalla aksaatia). Oltiin paikassa jossa oli joku ruokinta, iso hirvenluukin siellä makoili ja hajuissa varmasti löytyi. Alkuun meni melko hyvin, mutta sitten Sofilla keitti ja se otti hatkat. Meikä kuusen sisään piiloon ja odottelemaan. Vähänkö tunsin itseni tyhmäksi. Sofi kierteli ympärillä ja kävi lähellä, se tasan tiesi missä mamma on. Kävi pitämässä omaa hauskaa ja tuli taas tarkistamaan että onhan mamma vielä kuusessa, taisi hirnua naurusta koko koira. Pakkohan minun oli kerätä ylpeyteni rippeet ja tulla esiin, sitten taas yritettiin yhteistyötä. Seuraavan kerran kun se jätti tottelematta kääntymiskäskyäni minulla meni jo hermo ja muutuin lennosta King Kongiksi. Otin kuusenkarahkan ja huusi kuin hyeena ja ajoin Sofin niin sanotusti helvataan. Kaameasti sadatellen marssin pyörälle ja lähdin ajamaan pois. Yhden mutkan taakse jäin väijyyn odottelemaan. Hämmentynyt Sofi tuli laukalla perässä, hyökkäsin uudestaan ja ajoin sen tiehensä (pois laumasta). Kurkkasi taas mitä se tekee, Sofi istua törötti tiellä. Annoin sen istua ja miettiä kotvan, sitten kutsuin sen luokseni, mitään en puhunut ja seurautin samaan paikkaan mistä episodi alkoi. Johan pentele toimi, kaiken kuuli ja osasi.

Minulla on siis kaksi harrastuskoiraa jotka toimivat parhaiten sen jälkeen kun olen suuttunut kunnolla. Mitä tähän sanoisi joku kallonkutistaja? Olenko normaalisti ihan liian kiltti ihminen joka vain toivoo, että kaikki menisi hyvin?

Ei kun ihan oikeasti, tuo Sofi-tyttyönen on vasta vuosi ja kaksi kuukautta. Se osaa jo mahdottoman paljon erilaisia asioita ja siinä on hirmuisesti tekemisen iloa. Minulla on sellainen tuntu että siitä tulee ihan pirun hyvä koira kunhan tässä vielä esim vuosi mennään eteenpäin.

Nyt me vietellään vuodenvaihdetta. Koirat eivät ole poksunnasta moksiskaan, Sofilla oli ehkä normaalia enemmän askaa mammalle kun käytiin ulkona, onneksi sillä on esimerkillisen relat koirakaverit. Skumppapullo on avattuna ja lapset maailmalla. Olisin halunnut juhlia Sofin terveystuloksia mutta niitä ei ole meille vielä suotu.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Pieni tutkielma persjätöstä

Satoi koko päivän. Haukkiksessa käytiin taas harjoittelemassa, sujui melko hyvin, välillä lipes mutta menköön iän piikkiin.

Sateesta huolimatta sain Markon kuvaamaan Sofin kuukausittaisvideon. Zorrosta sama juttu. Kuvaaja vaikutti kärsivältä tuulessa, sateessa ja kylmyydessä, joten kummatkin koirat menivät vain yhden nykäisyn ja se oli sit siinä. Kenttä oli vetinen ja raskas koirille. Teemana persjättö, niitä en liiemmin ole tehnyt, saatikka nähnyt miten sen teen.




Hauskoja koiria, kummallakin sekunnilleen sama aika kun ynnäsin ajat renkaan sisäänmenosta pituudelle. Sofilla oli kuitenkin selkeästi huonompi putkesta ulostulo ja eteenlähetys vielä ihan alkutekijöissään.

Kolmoselle onnistuin jotenkuten, mutta neloshypylle kummatkin osui tuurilla, en katsonut koiriin. Putken jälkeiseen hyppyyn pitäisi kehittää jotain niistontapaista, siinä oli luvattoman pitkät kaarrokset, ainakin Sofilla joka yrittää puomille (jonka se ensin näkeekin ja mihin mun liike vie). Kummallista miten samalla lailla ohjaan, vaikka koirat vaihtuu.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Jotain kivaakin välillä


Sofin eka nollarata (vähän pidempi harjoitusrata kisanomaisesti) tapahtui perjantai-iltana Hyvinkäällä. Rata oli ihan simppeli ja suoritettiin se pari kertaan muuten oikein, mutta rimat lensivät taas pitkin poikin. Vikaan kertaan hain koiran seinästä ja ohjasin ihan tyynesti ja jopa rauhoittelin Sofia matkan aikana. Syy tähän oli se ikävyys että Sofi haukkui mennessään :( Se piti sellaista kimakkaa ajohaukkua ja ääntelyä, ei kaiken aikaa, mutta kuitenkin. Tällä rauhoitteluasenteella saatiin rimatkin pysymään, vauhtiin sillä ei tuntunut olevan vaikutusta, Sofi juoksee kybällä. Viitoskepit ohjasin oikealla kädellä, loppuun tein persjätön. Tämä harjoitus oli mm-kisojen jälkimaininkeja sikäli että kepit päättyivät vähän kuin seinään (putkeen). Kisoissa monet olivat jättäneet kepit kesken, Sofi ei ''seinään'' reagoinut. Ikää nyt vuosi ja kaksi kuukautta.

Tiistaina aksattiin kummankin kanssa Ninan rataa ja mulla oli mahdottoman hienot koirat sielläkin. Keskiviikona Sofin sisuksiin kurkattiin Mäntsälässä, nyt odottelen kärsimättömästi lonkka- ja kyynärtuloksia. Vasemmasta polvesta sai ykkösen, oikea meni nollana. Ilmoitin Sofin Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille, kurssi on viikonlopun pituinen joskus helmikuussa.

Sofin kanssa ollaan vietetty jääkautta, josko siihen saatais vähän tolkkua. Tänään metästysharkattiin Haukkiksessa. Aika hyvä alku, sitten vähän uppiniskaisuutta, ei jättänyt turhuuksia (ehkä myyrän haju), ei totellut pilliä, siis minua! No mitä siihen sanoo tai tekee? Katselin kun se touhusi karkuteillä, päätin että en suutu, en sano ei, enkä kiroile. Juoksin pari kertaa karkuun, koira tuli perässä, mutta ei se tuntunut hyvältä. Odotin että koira rauhoittui, en jahdannut yhtään. Kun Sofi tuli, nostin sen tyynesti samaan paikkaan mistä oli lähtenyt, vihelsin istumaan ja hetken kuluttua luoksetulon. Näin tehtiin kolmasti. Yhtäkkiä minulle tuli ihan aksatunne, siis se että jokaista liikettäni tarkkaillaan ja niihin välittömästi reagoidaan. Meni tosi hyvin, vähän kun vinkkasin niin Sofi kääntyi, istui ja tuli luokse. Jos (toivottavasti) tästä tulee joku käännekohta, tiedän ainakin hetken ja tunteen miten se tapahtui. Ja nyt kun olen sen kirjoittanut, jopa muistan.

Ihmettelen itseäni, jo kaksi päivää täysin tyynenä tuon koiran kanssa :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

rumasana

Aamulla mettästysharkattiin Sofin kanssa Haukkiksessa. Alkuun meni hyvin, sitten osuttiin jonkun jäljille ja Sofi muuttui ääliöksi, ei ainakaan reagoinut kääntymiskäskyyn. Minä yritin hyökkiä paikalle kuten Sami neuvoi, toimii kuulemma hänen koiralleen ja koira on nolona, että hups mites minä nyt näin jätin tottelematta ;) Juu ei, Sofi tokas että soon moro jos et nätimmin osaa olla. Eli karkas etäämmälle, mutta lähti kuitenkin perään kun juoksin karkuun.

Vaihdettiin paikkaa ja jopas meni hyvin, lihapullia kului ja koira toimi. Istuttamiset matkan päässä toimivat myöskin, pillitin ja istui heti. Minä muuttelin metsän irto-oksia paikasta toiseen ja takaisin, Sofi istui tyynesti. Lähdettiin taas hyvillä mielin kotiin. Kotona pyysin Sofin alas auton häkistä ja istutin sen auton viereen odottamaan. Silloin osui haju nenuun, perkule! Ihan sama mitä huusin tai vihelsin, sillä oli sata lasissa heti. Viimeisin mitä huusin perään oli jo haistattelua, pikkaisen olin kypsä. Kyllästytti niin että läksin sisälle ja tokaisin Markolle että sinne meni.

No onneksi rämäpäällä oli oranssi huomioliivi ja kunnolliset heijastimet. Meni varmaankin kymmenen minaa ja kävin ovella katselemassa että joko näkyy. Naapurin talon takaa se syöksyi yhtälailla sata lasissa kotia kohti. Tuli paiskattua ovi kiinni neidon nenän edessä, Marko sen haki, ajattelin ettei ole korrektia kuristaa toisen koiraa. Onpa kivan rentouttavaa tämä koiraharrastaminen, eilen Zorron ja tänään Sofi. Tosin nämä Sofin hurjuudet ovat 10 x pahempia ja vaarallisempia.

Kisoissa Riksussa

Torstaiksi sain ostettua Orenius-treenin Zorrolle. Ihan kiva rata, alkuun taas sähläsin, mutta lopulta ihan tyydyttävää. Juhalla on joku jännä vaikutus muhun (3. kerta, tavaksi ei ole tullut), kun se otti sekkarin esiin olin valmis mihin vaan. Koko radan pituisen loppusuoran alussa en olisi jaksanut enää askeltakaan, mutta halusin ja päätin että juoksen. Lopussa kaaduin maahan hekottamaan, silloin tiesin miltä tuntuu urheilijasta joka on antanut kaikkensa. Tai no, nehän taitaa itkeä ja räkiä sisuskalujaa ulos, mutta sinne päin. Kotiin tullessa Sofi, jolla oli kaunis Hurtan turkiskaulustakki päällään, otti mun myssyn suuhunsa, takertui  käsveskaani ja juoksenteli ympäriinsä näin hienosti pukeutuneena. Oli se aika neiti ja meikä sai taas nauraa :D

La oltiin Zorron kanssa Riman kisoissa jossa juostin kolme rataa. Kaksi ekaa meni ihan persiilleen, minä huono, Z juoksi aan ohi ja irtoili vallattomasti. Tokan radan jälkeen suutuin, normisti pitää yrittää suuttua, mutta nyt se kävi ihan luonnostaan. Ei tullut palkkaa, ei kehuja, nakkasin Zorron autoon miettimään. Kolmanteen lähtöön sainkin tarkkaavaisen koiran, en liiemmin mämminyt ja nolla tuli. Ei se mitenkään ihmeellisen ihanasti mennyt, mutta jotenkin suoraviivaisesti eikä suuria kaarroksia tullut.

Lähdettiin startin jälkeen Marin ja poikien kanssa mettään kävelemään, pojat tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Kun tultiin takaisin ja haettiin kisakirjoja minulle annettiin myös palkinto, oltiinkin tultu kakkosiksi! Nolotti kun olin missannut palkintojen jaon, mutta kun en jaksa kiinnostua kuka milloinkin voittaa ja miten minä siihen sijoitun. Kävin pyytämässä tuomarilta anteeksi ja sainkin, vaikka ensimmäiset ratani hän kyllä moitti, kolmas oli ollut jees. Se nyt oli sellaista, mutta siitä tykkäsin että nollia oli kymmenen ja siinä sijoituttiin. Muistan että voittajan rataa katsoessani tykkäsin kovasti, oli nuori hyvin ohjaava ja liikkuva nainen, sellaisesta minä tulen iloiseksi.

Rima: hylly, hylly, 0 2./25, tuomarina Anne Savioja

torstai 8. joulukuuta 2011

Koira irti, karussa ja ei.

Sofi on ollut nyt pitkään kiinni ulkoillessaan. Jossain vaiheessa säälin sitä ja päästin sen pihalla juoksemaan ja leikkimään Zorron kanssa. Se nosti nenunsa ilmaan ja nuuhkaisi, sitten se tiesikin minne mennä ja meni myös, huudoistani välittämättä. Naapurin niittämättömästä pellosta rupesi nousemaan fasuja, niitä oli siellä muutamassa eri kohdassa. Minä katselin ja yritin pysyä tyynenä, noo ainakaan ei verisuoni katkennut päästä.

Muutama päivä tästä ja alkoi kummallinen rauhoittuminen. En keksi syytä, mutta ainakin ruoka on vaihtunut niukempaan Roburiin. Maanantaina uskalsin yrittää hakua irtokoiralla!! Mentiin Haukkikseen kun siellä on sopiva pelto eikä lainkaan lintuja, mitä nyt oikeita vesilintuja kesällä. Ensimmäisellä etsi-käskyllä Sofi karkasi, toisella myös, meikä pinkoi karkuun ja koira tuli onneksi perässä. Otin sen hihnaan ja tehtiin ihan pienesti hakua, niin että palkkasin aina kun meni editseni. Pysäytin, otin hihnan pois ja jatkettiin. Nyt menikin hyvin, tätä me tehtiin kotva, koira haki ja minä palkkailin. Hihnakin hukkui, en uskaltanut herkkää hetkeä niin vähäpätöisellä asialla pilata ja tultiin pois onnellisina, kumpikin.

Koirien vaihto kotona ja poikien kanssa metsään. Zorro kävi sen piuhankin etsimässä, sillä ei mennyt siihen kuin tovi, se on piuhannoutajaspesialisti. Ylppärijuhlissa Porvoossa käytiin samana päivänä. Siskon tyttäret, eli tädin mussukat saivat valkolakkinsa :D

Itsenäisyyspäivänä touhuttiin Sofin kanssa uudestaan metsästystä, nyt meni heti hyvin, tosin ilman palkkaa en uskaltanut edes yrittää. Haluan sen käyvän lähellä ja irtoavan vain sivuille ja sinnekin hallitusti. Ollaan päästy takaisin kesäiseen hakukuntoon, eikä koira ole enää niin levoton ja valmiina karkaamaan hajujen perään. Toivo heräilee.

Illalla häärättiin agia kummankin kanssa. Zor meni hienosti. Sofista opittiin uutta, tai no miten sen nyt ottaa. Se juoksi putken ja hypyn ohi, niitä ei vaan ollut sille olemassa, se ei nähnyt muuta kuin minut. Kouluttaja joka on kokenut tyyppi, sanoi että kun juoksen se katsoo hullaantuneena jalkojani ja juoksee esteiden ohi. No kiva, hullaantunut koira, metsässä ja kentällä :D

Keskiviikkona jäisen iltalenkin jälkeen huolestuin kun Sofi mielestäni ontui vasenta etujalkaansa. Mitään en siitä löytänyt ja aamulla käveli taas normaalisti. Viikon verran Sofi on ulkoillut pihalla irti, ihan kuin normikoirat :)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Menettääkö turbo tehojaan :)

Ei sentään, mutta menneellä viikolla oli muutama päivä jolloin lattia pysyi ihan lattialla ja toivoni heräsi josko Sofi-neito järkiintyisi. Pari rauhallista päivää kuitenkin riitti, sitten alkoi taas barrikadien muodostus oven taakse. Muovimatosta on enää riekaleita jäljellä ja laitoin betonin suojaksi suuren käytävämaton, se meni rikki puhki saman tein. Pelottaa, että  joku noista pissaa tai kakkaa betonille, sehän imaisee kaiken eikä hajusta pääse koskaan eroon. Onneksi ovat kaikki siistejä ja varmavatsaisia eikä vahinkoja ole tullut.

Tiistaina oltiin Sofin ja Zorron kanssa CB-treeneissä, kouluttajana oli Nina. Hyvin meni, vaikka jouduin juoksemaan kummankin kanssa peräjälkeen, koska oltiin ainoat medit. Rankkaa, mutta ehdottomasti iloista ja palkitsevaa. Menen aina ensin Zorrolla, se on niin tottunut huonouksiini, Sofin otan kun koutsi on laittanut minua ensin vähän ruotuun.


Keskiviikkona Maran treeneissä juostiin tällaista putkeenlähetysrataa (ASB). Seiskaputken paikalla oli pöytä josta Sofi liukui ensin yli, se oppii varmasti lopulta hillitsemään vauhtiaan. Pyöritysrteeni oli minulle valaiseva, sinne piti oikeasti mennä sekaan että koiralla oli ohjaus koko ajan päällä.

Perjantaina nautiskeltiin Sofin kanssa Heinin reeneissä. Heini-raukka yritti kovin saada minua vekkaamaan. Toiseen suuntaan onnistui lopulta, mutta oikealla kädellä ei niinku millään.

Lauantaiaamuna Markolla ja minulla oli lähtö Vierumäelle pikkujoulu-/romantiikkaretkelle. Marko kuitenkin nukkuin aamun pitkäksi ja minä karkasin koirien kanssa metsään. Oli aivan ihana ilma, pitkästä aikaa saatiin nauttia auringosta. Pois ei oltais tultu millään, nautittiin ja harjoiteltiin vähän metästystäkin Sofin kanssa. Ei mennyt ihan pieleen :)

Lauantaista sunnuntaihin oltiin Markon kanssa reissussa. Liikuttiin, syötiin, nautittiin ja ylläri ylläri, jorattiin. Meillä ei ole yhteistä joraushistoriaa, minä tanssin aikoinani liikkumisen riemusta paljonkin, mutta kun tapasin Markon se jäi. Siihen aikaan kaikki oli aina tolkuttomasti kännissä, tupakansavu häiritsi ja jäi vaatteisiin kiinni, musiikki oli niin kovalla ettei voinut keskustella. Kerran muistan lähteneen heti alussa pois koska korvat alkoivat soida, ajattelin etten kuulovammaa kuitenkaan halua. Nyt kaikki oli paremmin. Hotellissa oli sopivasti 80-luvun teemadisko. Ei niitä kipaleita ollut kuin nimeksi ja niissäkin ihmesovitukset, mutta hytkyttiin me uudemmatkin. Heinolassa käytiin Trekki-myymälässä ostoksilla, toivottavasti tarkenen nyt paremmin.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Metästystreeniä + agia


Kiistaton todiste, Sofi istuu :)
kuva Akane Miura

Lauantaina harjoiteltiin riistatilanteita Pornaisissa. Fasuja oli ostettuna kaksi ja paikan ehdoton etu, sijainnin lisäksi, oli lintuheitin. Se oli pieni häkintapainen joka tyrkkäsi linnut suoraan ylös siivilleen, lisäksi linnut pysyivät siinä kiltisti paikoillaan. Paikalla oli monta tuttua ja päivä oli hieno vaikkakin kylmä. Täytynee siis käydä varustekaupassa.

Sofille tehtiin pientä hauntynkää liinassa kohti lintua, kakkoslinnulla se näyttikin lopulta jo joltain. Fasuille istui ja minä olin noutaja, Sofin tehtävänä oli pitää peffaa paikoillaan. Lisäksi Sami piti minulle pienet hakusulkeiset, kritisoi tekemisiäni ja yritti karsia hieman vikojani, tämäkin oli hieno juttu. Lisäksi yritin tympäänyttää Sofia lintuihin istuttamalla sitä viiriäishäkin viekussa, Sofi olis kyllä halunnut kimppuun.

Nyt juuri olen tulossa Rannikkoreeneistä. Reisilihakset on huutaneet hoosiannaa jo viime viikosta, olen kipeä mutta tyytyväinen. Tänään juostiin taas kenttää päästä päähän, oli leijeröintiä kepeille ja kaikkea mukavaa. Z oli oma ihana itsensä, kouluttaja sanoi että siinä on koira jolla on hyvä estevarmuus ja radanlukutaito. Oli ihan sama pistinkö takaakiertoon työntämällä vai poispäinkäännöksellä kaikki toimi. Leijeröinti sujui, kepit löytyi putkensuuhässäkästä ja Z kesti kepeillä vaikka itse juoksin karkuun. Sofille en saanut tänään ostettua mitään, mutta muutama treeni silläkin on ensi viikosta lähtien.

Viime sunnuntaina cockereiden agilitytoimikunta Sanna, Susanna ja minä jotenkin siihen liitettynä (mielipiteineni ei muuten), kokoontui meillä. Rouvilla oli homma hallussa, minä huolehdin kaffesta. Illalla kävin kouluttamassa cockereiden jatkoryhmää, olivat hyviä, tulin oikein iloiseksi :) Koulutukset kurssia varten on nyt kasassa.

Iloista puheenollen, Masilta jätettiin päälääke pois :) En tiedä johtuuko kastroinnista vai mistä, mutta se on ollut hyvin luottavainen ja positiivinen elämänsä suhteen, ja sen hermo pitää. Koko perhe nautitaan suuresti Masin masimaisesta (se on Persoona) seurasta <3







torstai 17. marraskuuta 2011

Ja aksaakin välillä ;)

Kaikenlaista aksatouhua on touhuiltu. CB-treeneissä on oltu, edellisellä viikolla oli Nina ja viime tiistaina Timo. Kummallakin kerralla hihkuin onnesta, oli niin kivat radat. Raivostuttavaa vaan että vaikka kouluttaja vaihtuu, tulee aina samat nootit jokaisen suusta, ne minun perhanan käännökset :( Sofillekin sain ostettua pari peruutuspaikkaa ja se teki juurikin nämä Ninan ja Timon radat. Ai kun meni hienosti, eritoten yksi keppileijeröinti jäi mieleen, sen jälkeistä rataa en noin nopealla/kokemattomalla (näppärästi laitettu koiran syyksi) koiralla osannut, Zorrolla meni hyvin. Ajattelin kuitenkin oppia.

Perjantait reenailtiin Sofin kanssa Heinin ohjauksessa Hyvinkäällä. Parina viime keskiviikkona ollaan treenailtu myös Maran porukoissa. Viime viikon rata oli aika namu, kiva oli lähetellä noin irtoovia koiria putkeen ja takaakiertoon. Viime viikon Mara-reeneissä jouduin jättämään Sofin autoon (onneksi Toyota) kun juoksin Zorron kanssa. Sofi pisti hösseliksi ja tuhosi auton kentänpuoleiset ovet. Onneksi meidän autot ovat vanhoja ja niiden ainoa arvo on ns. käyttöarvo joka ei noin ''vähästä'' alennu. Jo seuraavana päivänä isä liimasi kankaat paikoilleen ja kuorrutti revityt muoviverhoilut jeesusteipillä. Saas nähdä mitä helteellä tapahtuu, sulaako teipin liima ällöksi.

Viime viikonloppuna puutarhahommien, reenaamisen ja metsälenkin jälkeen sain päähäni tehdä Sofin kanssa videon meidän tämän hetken aksaosaamisesta. Kuten videolta näkyy, ei toi ohjaajantolvana osaa alkuunkaan kääntää koiraa (2. hyppy, valssi). Radan teemana voisi pitää paria putken variaatiota. Eli koira tulee aina samalle puolelle mistä lähetettiin, periaatteessa juoksee eteenpäin mutta katsoo/kuuntelee ohjeet, ja kun mennään uudelleen putkijarrulla, pitääkin kääntyä heti. Nämä meni mielestäni hyvin, mutta ei tarkoita että nyt Sofi osaa. En viitsi analyseerata enempää, mutta on siinä ne minun tyyppivikani: huonot käännökset, luvattoman piiitkät haltuunotot ja muut sähläykset. Koira meni paremmin :D



Metästyshommista vielä. Kokeilin taannoin ohjausta pihalla, mutta Sofilla nousi heti kuono ilmaan, se villiintyi ja kadotti yhteistyökykynsä. Päätin taannuttaa sen pennuksi ja me pillitetään nykyään ruokakupilla. Syötän sen ulos niin että tällään kupin maahan taakseni, sitten mennään ihan pienesti ja pillitän käännökset, istumiset ja luoksetulot. Lähellä täytyy olla, edessä sekä sivuilla ja istua nätisti, sitten vasta pääsee syömään. Ei tehdä tätäkään joka päivä, mutta toisinaan. Pari fasua käytiin ylösajamassa omassa pihassa, koira oli kiinni, pillitin sen istumaan ja vaadin rauhallisuutta. Sitten vaan ''hyvä'' ja lähdettiin pois, eikä oltu yhtään kiinnostuneita mokomasta siivekkäästä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kisoissa Hyvinkäällä

Oltiin me viikolla reenailemassakin. Zorron kanssa tiistaina CB-reeneissä, kouluttaja oli Timo Rannikko. Tästä jäi vähän p-fiilis, kun ei oikein onnistuttu. Keskiviikkona oltiin Sofin kanssa Tian extrakoulutuksessa, siellä mentiin suurin piirtein kahdeksikkoa putkesta putkeen, valsseja ja sen sellaista. Sofi on aina tasaisen hyvä, sillä ei ole hitaanpia päiviä, ja ohjausta se seuraa aina. Pe vielä Heinin treenit Hyvinkäällä jotka taas ihan hyvin, vaikka minua niin väsytti. Sofin into ja riemu tarttuu.

Kävin kotona nukkumassa ja la taas Hyvinkäälle Zorron kanssa kisaamaan. SM-kisojen jälkeen on ollut kaksi starttia joista yksi nolla. Nyt oli kolme starttia ja radat oli huippukivoja.

Eka startti pitkästä aikaa oli vähän jänskä paikka, perinteisesti heilun kuin tuulimylly, huudan ja juoksen kuin hullu. Nyt meni paremmin. Ensimmäinen hyppy hypättiin väärään suuntaan, eli radalta pois päin, kakkoselle osasin hyvin, mutta sitten unohdin jo radan. Kakkonen lurahti tietyti pitkäksi kun ei ollut ohjausta, kolmosella sekin kertaantui kuten yleensä käy. Loppu meni hyvin, nolla tuli. Sijoitus 9./44.

Kakkosradalla tein taas kääntämättömyyden, Z luki (ansa)loppusuoran, sain kuitenkin huudettua pois. Harmittavaa, mutta Z oli upea :) Nolla taas, eli tupla on nyt kasassa. Sijoitus 7./49.

Kolmannellakin heitin koiran hetkeksi hukkaan, Z meni minne ohjasin. Yhdessä suorassa putkessa yritin persjättöä, mutta Z oli niin nopea etten ehtinyt. Koira pyöri jaloissa ja kävi hyppäämässä hypyn väärästä suunnasta, loppu taas hienosti. Tästä hyvä hylly.

Kaikki mitä Zorro kisoissa teki oli täydellistä. No, ehkä lähdöt taas vähän tökki, Z lähtee turhan hitaasti. Mutta muuten, kääntyi kun käännettiin, loistavat kontaktit, irtosi hienosti, upea rauhallinen käytös kisapaikalla, keskittynyt hyvä koirapoika. Olin ihan sulaa vahaa ja nautin kovasti hienon koirani seurasta :) Kisoissa oli myös Kaapo-cockeri ohjaajineen, mukavaa kun uusia luppakorvia nousee kolmosluokkaan. Mäntsälän Natso oli taas upea. Viimeksi kun olin kisoissa se voitti kahdesta yhden, nyt kolmesta kaksi, tehden vielä triplanollan :D

Sunnuntaina TuuKK:lla oli avoimet ovet -päivä, oltiin siellä näytillä vähän reenailemassa. Sofi oli tietysti ihana, aakin tehtiin kun se oli laskettu a. Sofi meni ensin helpompaa möllirataa, lopuksi myös kisaavien rataa jota Zorrokin meni. Koirat oli hienoja. Päivän paras anti oli kuitenkin se kun mulla meni hermo Sofin hillumiseen. Otettiin hälinästä hyöty irti ja istutin Sofia pitkään ja monessa paikassa. Sunnuntaina Masista tehtiin puliukko.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Viikonloppuna


Nuori neiti Tuusan Nuuskanen



Pakko ottaa talteen näitä Sofin askarteluja. Kohtahan siitä tulee aikuinen ja tällaiset pienet pentumaisuudet jäävät pois. Ha ha hahhaa - tuskin jää koskaan.

Perjantai-iltana nautittiin Sofin kanssa Heinin aksatreeneissä. Oli mm putkileijeröintiä puomin tuolpuolen, jaakotusta, saksalaista ja keppikulmaa.

Lauantaiaamuna Sami ja Neo kävivät katsastamassa löytyisikö meiltä fasuja. Paha vaan apilapellot kynnettiin menneellä viikolla ja se varmin paikka on menetetty. Mulle se on hyvä juttu, toivottavasti fasut muuttavat vähän kauemmaksi. Kun maita kuitenkin piti keksiä, oli otettava satelliittikuva avuksi ja sieltähän löytyi varsinainen onnellisten laakso. Sinne mentiin, Sami jutteli ja opetti. Neo oli aivan ihmeellinen, joka välissä se katsoi suurta idoliaan ja kysyi onko uusia ohjeita, ai ei, no mä jatkan tätä siksakkia :) Yksi lehtokurppa tuli ylösajetuksi ja Neo istui sille ihan itekseen.

Ip tuli Pia ja Hertta. Nautittiin taas hyvästä piirasesta, sekä hyvistä koiristamme kun hieman aksattiin. Muutamaa ongelmaa yritettiin ratkoa, eteen lähetyksiä reenailtiin ja kaikkea sellaista.


Su aamulla käytiin Sofin kanssa reenailemassa. Valitsin pellon jossa ei varmasti ole riistaa ja yritin mennä siinä ihan pienesti. Sofi tiesi heti et eihän tässä ole mitään, odotas kun käyn tuolla vähän kauempana :( Lopulta jouduin istuttamaan sen aina käännöksen kohdalle kun kääntyminen ei onnistunut. Yritin pitää tilanteen rauhallisena ja niin ettei koiralle tule metästysajatuksia. Yritän palata ihan alkeisopetukseen, noutamiset ja tappamiset tuo jo osaa. 

Ip vietettiin synttäreitä hyvässä seurassa (Kaisa 17, minä 46). Illalla kävin kouluttamassa cockereita kun minulla on se koulutusohjaajakurssi kesken ja siihen pitää suorittaa koulutuksia. Noi cockerit on mulle ihan henkinen koti, ne on niin ihania, ja cockeri-ihmiset myös! Me ei ehkä kaikki olla ihan priimoja urheilijoita, mutta iloa ja yritystä löytyy ;)



torstai 27. lokakuuta 2011

Aksaakin välillä

CityBelgien tiistaiset talvitreenit alkoivat Agilityakatemiassa. Ensimmäisellä kerralla kouluttajan oli Nina Manner, seuraavana Iida Vakkuri ja viimeksi oli taas Nina. Eka kerta oli vähän sellaista kattelua puolin ja toisin. Rata oli myös haastava, siinä oli peräti välistävetokujanne. Muuten meni ihan ok, Z oli ihan kiva.

Iidan rata oli tavallaan vaikea, siis minulle joka olen peruslaiska. Se on niin huippua kun joku pakottaa tekemään asioita joita normisti en tee, esim persjättöjä. Eikä usko kun minä väitän ettei tällainen pölykky ehdi tai kykene. Iida pisti tekemään ja minähän tein. Tein siis persjättöjä ja valssin paikkaan johon ''en mitenkään ehdi''. Ehdin ja nautin.

Viime tiistaina oli taas Nina. Olin niin onnellinen, pystyn taas juoksemaan nauttien :) Nina opetti ja minä juoksin ja tein. Persjättöjä, sylkkärillä pituuden yli, pakkovalssia, lähetyksiä, oli ihan huippufiilikset. Ratoja en piirrä kun ne kuuluu kouluttajille. Näiden treenien hyvää antia on myös erään aussin seuraaminen, siinä on pari joka ei mene perinnemedimäisesti.

Keskiviikkona oltiin Sofin kanssa Nahkelan kentällä, Tiia piti koulutusohjaajatreenejään. Rata oli ylläri ylläri hieman samanmoinen kuin eilinen CBrata, mitä Tiiakin siis meni. Hyvä niin, rata oli silloin ihana ja oli nytkin karsittuna versiona, juuri sopiva Sofi-treeni.



Tämä on niin jännää Sofin kanssa, että mitä se näkee ja mihin menee. Näin siinä kävi: istui hyvin, lähti täpönä, seurasi hyvin ohjausta, valssilla putkeen, jaakotuksella hypyn yli kepeille (1. kertaa edistin/vedätin ja tuli keppivirhe, 2. kertaa hyvin) ja pussiin. Muuri me skipattiin kun se oli kiertomuuri, valssilla hypyn yli putkeen, välistäveto hyvin. Ekalla kerralla kierrettiin hyppy 13 ja tokalla kertaa tehtiin kaikki välistävedot (kummatkin onnistui). Renkaalle meni hyvin vaikka en tarjonnut hyvää linjaa. Loppusuoralla katseli turhaan ohjausta, mutta eihän se kaikkea voi vielä osata. Ihana se oli :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Isompi pytty: Cockeriderby 2011 2. sija
Pienempi pytty: SPME II

Hui hirveetä mikä paniikkikokemus ja se jatkui ja jatkui... Oltiin Joroisilla Derbyssä joka on metsästyskoe alle 2-v cockerspanieleille. Sofi oli vuosi ja neljä päivää. Kisaajia on neljä.

Edellinen yö meni horkassa, kun laitoin silmät kiinni, meni näkökentässä koiraa puoleta toiselle, tietysti liian kaukana, eikä mitään voinut tehdä. Painajaista jo pelkkä nukkumisen yritys :) Vika oli tietysti minussa, tiesin ettei Sofia ole opetettu niin jämptisti ja että se lähtee ja lipee joka tilanteessa. Toisaalta tiesin että jalkoihin se ei jää luuhaamaan.

Koe alkoi aamulla klo 8. Lähdettiin tuomarin (Timo Ritola) perässä koko sakki, mukana oli kaksi tarkka-ampujaa, joista toinen oli myös maasto-opas (tunsi tienoon). Haku aloitettiin järjestyksessä 1, 2, 3 ja 4, me oltiin kolmosia. Vaihto tapahtui yleensä ylösajon jälkeen. Muista mainittakoon että Derby-voittaja Neo ja ohjaajansa Sami olivat ihan suvereenin hyviä ja oli ilo nähdä niin hienoa työskentelyä.

Tuli meidän vuoro, tuomari selitti tilanteen ja maasto-opas kertoi minne mennään. Koira vaan irti ja siitä se alkoi, se painajainen. Koiraa tuli ja meni, lipes ja kaahotti. Tapahtumia enemmän kuin yksi anja tajuaa. Loiskis veteen ja kohta se oli jo toisaalla, meikä yritti saada sitä käymään siellä ja täällä. Sofi vaan huikkas ohi mennessään että ei hätää minä osaan. Tuomarikin oli sitä mieltä että Sofi osaa, käski vaan koiran perään. No me mentiin, välillä juostiin, yliteltiin aitoja, ojia, puita. En edes muista niitä tapahtumia, se oli silkkaa selviytymistä.

Eka tajuamani ylösajo tehtiin kun tultiin pellolta metsäsaarekkeeseen. Näin koirasta että nyt lähtee, siis koira näpeistä taas, mutta nyt se näytti erilaiselta. Huikkasin ampujille että siellä on fasu ja juostiin perään. Sofi ajoikin linnun puuhun, ampujat ampui, minä dyykkasin maihin ja ennen kaikkea Sofi istui! Pum ja lintu pudottettiin, paha vaan se tippui miltei Sofin suuhun. Sitten tuomarikin puhui jotain (kuulemma käski minua pyytämään koiran pois sieltä että oltais saatu se noutamaan), minä tein jotain kummaa ja Sofi oli linnussa kiinni. Kuka sitä kaikkea ehtii tajuamaan? Lintu tuli kuitenkin käteen ja homma jatkui. Sofi oli ihan hurja, siis juoksemaan.

Siinä oli kuulemma joku lehtokurppakin jossain välissä, en ehtinyt huomaamaan, mutta olin heittäytynyt pyssyjen eteen istuttamaan koiraa ja se jäi siksi ampumatta. En pysty moista muistamaan, onneksi en muista paljon muutakaan :P

Oltiin hetki levossa = kuljettiin muiden perässä, satoi, oli kylmä ja nälkä. Tuli taas meidän vuoro. Koira irti ja paniikkikokemus jatkui. Plutasin johonkin vesireikään maassa, humpsahdin sinne puolireiteen asti, loppumatka meni märkänä ja vettä kengässä. Etsittiin eikä löytynyt lintuja.  Tuomari kysyi haluanko jatkoerän. Kilpailuvietti vei, halusinhan minä sen toisenkin linnun! Muut tekivät välillä ja lopuksi otettiin meille jatkoerä 20 min. Löytyi taas fasu metsäsaarekkeen reunalta ja Sofi teki paukkunoudon. Päästiin takaisin mökille.

Illalla oli palkintojen jako. Näissä karkeloissa näköjään aloitetaan epäonnisimmasta ja päädytään parhaasiin pisteisiin. Ajattelin että me oltiin ihan kamalia, että epäonnistuttiin ihan kaikessa ja että oltiin historian huonoimmat koskaan. Mutta jotenkin siinä kävikin niin että me tulittiin siinä Derby-kisassa kakkosiksi! Ihan ihme juttu kerta kaikkiaan! Pisteitä saatiin 90.

Tuomari selosti meidän erän tapahtumat ja se alkoi; Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Haku oli ollut liian laajaa ja vauhtia oli piisannut. Mutta siinä oli ollut paljon sellaista mitä minä en tajunnut tai huomannut. Siellä oli selviä markkeerauksia, ylösajon osoitusta (koirasta näkee milloin se on löytänyt linnun), kolme ylösajoa, nainen heittäytymässä ampujien eteen ja niin lehtokurppa sai jatkaa elämäänsä, paukkunoutoja, noutoja ja luovutuksia. Koirassa hän näki paljon potentiaalia ja sanoi että minäkin voisin oppia ;)

Tämä oli tässä. Kun seuraavan kerran menen me osataan paremmin, eihän tätä näin kestä erkkikään.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Viikonloppu



Lauantaina löydettiin fasukukko apilapellosta. Ei mennyt ihan tyylikkäästi mutta sitä kohti, koira oli valjaissa. Päivällä Zorron kanssa aksaa ja Sofikin kokeili muutamaa putkeenlähetystä. Illalla poikain kanssa metsään, olikin rentoo kun typy jätettiin kotiin. Päivän mittaan paljon puutarhahommia. Elinan tammille kaivettiin isot kuopat ja laitettiin maat.

Su aamusta Sofin kanssa apilapeltoon. Ei tehty mitään, rauhoituttiin ja vaan oltiin. Lopuksi muutama nouto, fasunsiipidamin perään lähti hyvin, mutta pyrki haistelukerrokselle palatessaan. Lopulta hyvin. Kotona vähän aksaa. Ihmettelin miksi käännökset venyi tiekummulle päin, tai no, arvasin että käry kävi nenuun. Kohta sieltä nousikin kukko, oli hyvää harjoitusta Sofille kun joutui keskittymään muuhun. Pirskatti kun fasut meitä kiusaa.

Päivällä puutarhahommia. Myyrävuodesta on tulossa hyvä, Z teki hartiavoimin töitä. Istutin tammet, laitoin callunat, siivottiin ja roudattiin mullanjämät penkkiin. Zorron kanssa vähän aksaa.

Kolmen-neljän aikaan Sofin kanssa Haukkavuoreen. Ajattelin pitää sen irti jos tilanne pysyy rauhallisena, osin onnistuttiinkin. Kun vauhtia tuli liikaa, otin sen viekkuun ja mentiin ''yhdessä'', se on vähän seuraamista vapaampaa, ilman piuhaa. Näin se kulki hyvin, ei menty polkuja vaan umpimetsää, nautittiin. Tältä retkeltä nuo pari valokuvaa, kuvaaminen oli osa rauhottumisriittiä.

Sofi kotiin ja poikien kanssa Haukkavuoreen. Tämän otin kunnon kannalta, siellä on jyrkkiä ylämäkiä ja yritän saada vähän ruista reisiin. Ja taas me nautittiin. Olipa hyvä viikonloppu, paljon ulkoilua.

Näistä meidän ''vaikeuksista'' tulee mieleen että Zorron kanssa se vasta hankalaa oli. Sitä vei sukupuolivietti, Sofia vie saalisvietti. Ne oli monet kerrat kun olin Zorroa piilossa enkä aina tiennyt itkeäkö vai nauraa, tein varmasti kumpaakin. Vasta muutama vuosi ollaan ihmetelty Markon kanssa että olipa rentouttava lenkki, eli Z on ollut oikea pässi varmasti kolmevuotiaaksi asti. Masi sen sijaan on aina ollut täydellinen, oikea herrasmies.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Sofin toka ratatreeni



Jatkettiin pennun treenaamista, radaksi tehtiin yksi MM 2011-kisarata. Meidän rata loppui putkeen 17, koska tila leveyssuunnassa loppui kesken. Muutenkin se oli alkuperäisestä vähän litistetty malli, esim kepit ei olleet noin jyrkät. (http://www.youtube.com/watch?v=9cjw95Y2ZGc&feature=related)

Ihan alkuun oli pakko kokeilla aalta lähetystä hypylle ja putkeen, sekä siitä juoksua keinulle ottamaan vastaan. Ei mitään ongelmaa Sofin suhteen, kyllä meinaan homma hoitui. Tämä oli loistava rata alkeiden harjoitteluun, sillä mukana oli muutamakin ansaeste. Esim putken suu ja aa töröttivät kierron 10 takana, ja taas kierron 15 takana törötti putken suu, Sofi on aikas putki-imuinen. Opittiinkin tarkkuutta, ettei sovi suin päin mennä vaan pitää katsoa tarkasi mihin ohjataan. Heini (=niin hyvä) oli meillä koutsina ja yritti pitää meikäläistä ruodussa ja minä mielestäni opin.

Jätin koiran lähdön taakse ja menin keppien eteen hollille. Kutsusta koira siihen, kepeille, valssi perään, muurille (nyt se esitetiin oikein ja hyvin meni) hypyn yli niin että Sofi kiersi siivekkeen kuten kuvassa, aalle ja hara, välistäveto oli minulle ihan myrkkyä kun en osaa juosta takaperin ja väli oli pitkä. Hypyn kautta takaakiertoon, tässä Sofi tarjosi kovasti putkea, mutta kun minä opin ottamaan sen käteen se tuli hyvin. Aalle ja hara, lähetys putkeen ja juoksu aan takaa keinulle johon Sofi tuli. Keinulta takaakiertoon 15, mutta Sofi tarjosi taas putkea. Heini väänsi ja komensi ja jotain tolkkua saatiinkin minuun ja heti Sofi älys että ai me hypätään ensin tämä ja sit toi ja mennään putkeen. Ohjauksesta se on kiinni! Meidän rata loppui tähän.

Sofi on niin hauska, se hyppii vierellä ja kysyy: joko me mennään, mennäänkö jo, mikä hypätään, kerro jo mitä tehdään. Kun tehtävä on annettu se tekee sen mahdollisimman nopeasti, eikä mitään ylimääräistä. Aikamoinen spanielli :)

Sitten se toinen harrastus jossa Sofi ei mielestään tarvitse ohjausta, eli ei paljon kysele kun lintu lähtee. Olin ottanut perjantai-iltapäivän vapaaksi kun halusin harjoitella hakua. Alkuun menikin ihan jees ja hyvin, mutta sitten osuttiin pellon reunaan josta nousi fasu. Siitä se riemu repesi, niitä fasuja oli laumoittain. En tiedä oliko Sofilla murha silmissään, minulla oli.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Istumiskoulutusta

Hyvinkäällä on koirien metsästyskoulutukseen sopiva paikka (http://www.astrakaninfasaanisafarit.fi/). Siellä opeteltiin aurinkoisessa syyssäässä spanielimetsästyksen perusteita, istumista kun fasaani nousee lentoon.

Paikalla oli muistaakseni kymmenen koirakkoa, myös Sofin sisaruksia, pari puolisisartakin oli emänsä edellisestä pentueesta. Sofi harjoitteli kahdella linnulla. Se oli valjaissa sillä meillä on kehitteillä peräänjuoksuongelmaa taajamafasuilla. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa edes opettamaan mitä pyräyksestä pitää tehdä. Fasut olivat tarhalintuja ja ne ''istutettiin'' paikoilleen, mutta eiväthän ne siinä pysyneet, vaan lensivät ja juoksivat omille teilleen.

Ekalla kerralla meillä oli pitkä liina joka oli lopulta tuhannen sykkyrällä. Oma suoritukseni oli lähinnä liinan kanssa teutarointia, että koira sai mennä vapaasti eikä olisi jäänyt joka puskaan kiinni. Kohta näinkin fasun selän maassa ja koiran siinä päällä, sen Sofi pisti komeasti lentoon. Ampujat (useita) ampuivat ja fasu tippui vähän matkan päähän. Minä hoidin tehtäväni, istutin koiran kunnes annoin luvan noutoon. Fasu oli jo siirtynyt, sillä se oli hyvin hengissä. Sofi tietty löysi sen mutta ei tohtinut suuhun ottaa kun se taisteli vastaan. Ulla kävi sen lopettamassa, sitten Sofi sai sen tuotua minulle.

Seuraava fasu löytyi hyvin, lähti lentoon ja Sofi istui. Ampujat eivät osuneet ja fasu lensi vapauteen, ihan hyvä niin, istumistahan me oltiin opettelemassa.

Seuraavaksi lähdettiin etsimään niitä vapauteen lentäneitä, eli harjoiteltiin hakukuviota. Mentiin ihme ryteikköä joka oli täynnä nuorta koivua. En nähnyt siellä paljoakaan ja hukkasin koiran jatkuvasti, mutta Sofi teki hyvin töitä ja oli sopivalla etäisyydellä. Juha ja Pekka kulkivat amupujina mukana ja ohjeistivat jos tein jotain väärin. Liki tunnin erä mentiin ja Sofi jaksoi työskennellä hyvin. Annoin sen tehdä aika itsenäisesti kun se selvästi osasi, mitäpä siihen hajuaistiton kaupinkilaistollo puuttumaan kun koira osaa.

Loppuun tehtiin pari  noutoa kuolleella linnulla. Sofi on vielä vähän kokematon ja miettii turhan pitkään ennen kuin käy lintuun kiinni. Muuten hyvin, luovutus istuallaan ja käskystä. Mukava päivä oli.

Illalla kotiaksaa Zorron kanssa, sekin oli hieno!

Ai niin, Sofi sai rokotuksensa; rabies ja joku muu.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Viikon varrelta

Maanantaina Sofi kävi silmätarkastuksessa, se on parantunut hyvin. Antibioottitippoja laitetaan perjantaihin asti koska silmän pinnassa on rikkoa johon bakteerit helposti tarttuvat. Keinokyyneltä vielä kymmenen päivää.

Tiistaina Sofi pääsi ekalle agitreenikerralle kun tuurasi Zorroa jolla tikit lavassa näppylän poiston jäljiltä. Sofi meni hyvin.

Keskiviikkona luultavasti treenattiin hakua ja lenkkeiltiin. Ei voi muistaa.

Torstaina kävin kouluttamassa Heinin ryhmän 19-21. Kiva ryhmä, mutta jouduttiin lopettamaan hieman kesken. Tuli niin kova tuulenpuuska että esteet lensivät mäkkylään.

Perjantaina käytin Zorron tikkien poistossa Jär-Vetissä, haava on parantunut hyvin. Illaksi saatiin Heinin aksavuoro Hyvinkäällä, treenattiin siis 20-21. Zorron eka rata oli loivaa ja kuuroa haistelukierrosta, suutuin, se auttoi. Lopulta z kulki ihan hyvin, vaikka eihän se koskaan treeneissä kulje parasta vauhtia, se tietää milloin ''vaan treenataan''. Sofi on hauska, se tulee aina täpönä! Otin sille matalia hyppyjä, putkea ja puomia, aalle tai muille pahisesteille en päästänyt sitä laisinkaan. Madotin koirat (Drontal Comp)

Lauantaiaamuna oltiin Sofin kanssa hakutreenailemassa. Meni ihmeen ihanasti :) alkuun se tuntuu aina leviävän, mutta tasaantuu pian kun Sofi saa intoansa hieman laatumaan, nautittiin. Viime su olin Elimäellä seuraamassa koetta jossa oli Kepa ja Bingo. Näin hyvää hakua, kuulin mitä tuomari siitä sanoi, näin myös lavastettuja tilanteita. Tämä oli ihan ehdoton juttu, nyt tiedä taas enemmän ja osaan arvostaa Sofin tekemisiä ja olla puuttumatta kun se menee hyvin.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Sofin eka ratatreeni



Tällainen ''ihan helppo''

Sofi tuurasi Zorroa, siksi rata oli tuon näköinen :D Intoa piisasi, aan harjan yli meni lentämällä, kontakti täydellinen hara, viitoshypyn jälkeen näkyi putken pää, sinne kybällä :) Putkessa (musta) oli oikeasti yksi mutka lisää, ohjelma ei vaan antanut taivuttaa. Itsenäinen kepeillemeno, hyvät kepit, valssin kesti keppien jälkeen. Muuri ensimmäistä kertaa elämässään (minä pöhkö - noin sen sitten esittelin - heti kaduin), kepeiltä putkelle asti yhtä kaaosta, mutta vauhdikasta. Putkesta ihan täpönä ja lentokeinu, uudelleen ja lentokeinu (liukas keinu, Sofi tuli vauhdilla loppuun asti ja liukui maahan kun tassut ei pitäneet, eli ei koiran vika vaan keinun), mikään ei tuntunut hidastavan neidon vauhtia :) Puomille hyvin ja täydellinen hara. Loppuradastahan jokainen tajuaa ettei se ole mahdollinen kuin hyvin opetetulle koiralle. No lopulta Sofi oppi (siis  minä opin lähettämään), kontaktilta lähetys pituuden kautta putkeen, minä juoksin 19n taakse ottamaan valssilla vastaan, lopulta onnistuttiin tässäkin. Innokas, vauhdikas, tekevä koira. Meillä oli niin hauskaa!

Radan ulkopuolella harjoiteltiin vielä yhtä ohjauskuviota. Ei siitä sen enempää, mutta ihan vieressä oli saman ikäinen pentu remmissä. Sofi ei yhtään joutanut huomaamaan sitä, pystyi keskittymään ja keskittyi täysin aksaan :)) Vautsi mikä tyty!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Näppylän poisto


Sofin hillosipulisilmä


Ja tälle pitäsi kasvattaa näyttelykarvat. 
Ruokiksella se tulee tämän näköisenä sisään, on nääs vähän myyräbisneksiä.

Koska haluan keskittyä täysin Sofin tulevaan Derby-koitokseen, tulee Zorrolle hiukka kisataukoa. Zorron oikeassa lavassa on pitkään ollut näppylä, joka on kasvanut hiljalleen ja on hieman ärtyneen näköinen. Käytiin siis näppylänpoisto-operaatiossa. Vein sen ruokiksen jälkeen Jär-Vettiin, jossa pistettiin pikku-ukko kanttuvei, jätin koiran sinne ja lähdin töihin. Muutaman tunnin kuluttua kävin hakemassa Zorron joka oli heräilemässä. Näppylän poisto oli sujunut hyvin, lääkäri ei uskonut sen olevan pahanlaatuinen, mutta pakkohan minun oli se lähetää patologin lausunnolle, muuten en pystyisi nukkumaan. Samalla nukutuksella katsottiin myös hampaat, ne olivat hyvässä kunnossa. Tässä luotan Plaque Offiin sekä luihin. Masillakin oli Ninan mukaan hyväkuntoiset hampaat, vaikka sisaruksiltaan oli kaikilta louhittu.

Leikkauksen jälkeen Zorro heräili kotona, eikä sen koommin ole huomannut olleensa operaatiossa. Pari kaunista tikkiä sillä on lavassaan, antibioottikuuri tuli varmuuden vuoksi.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sunnuntain koiruuksia

Aamupäivällä oltiin mettälenkillä koska oli Masin karvauspäivä. Sofi kulki aika nätisti, kerran se hävisi ja silloin sai florat ja faunat taas kyytiä. Hajut tuntuvat olevan nyt jotekin vahvimmillaan sillä myös Z on aika sekoboltsi. Kotona Masin pesu ja karvaus joka sujui ihmeen hyvin. Päivällä Sofille ja Zorrolle hieman agitreeniä kuvan mukaan.


Putken ja puomin eroa tietysti taas höylättiin, 5 hyppyä mentiin kumminkin päin, 8 hypyllä Zkin kääntyi hyvin kun käänsin ajoissa enkä mennyt rimalle vaan annoin koiran käydä hyppäämässä, Z kun ei ole mikään ballerina, mutta on toisaalta hyvin hyppyvarma. Sofi harjoitteli radanlukutaitoa, tein sille myös valssinlukutaitoa kun nelosen takana oli vielä yksi hyppy ja valssilla käänsi vuoroin kiertämään viitosen, vuoroin mentiin edestä.

Päiväruuan jälkeen mentiin vielä Sofin kanssa mettästelemään. Kiva paikka, koluttiin pellonpuolikas, käytiin ojissa ja kuusien alla. Sofi meni aika hienosti, häntä oli kaiken aikaa liikkeessä ja nautittiin kummatkin. Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut tulla, saaliiksi saatiin hirmuinen määrä takiaisia, sen saaliin perkaamiseen menikin aikaa. Naapuri kertoi että ne on peltopyitä jotka meillä kotinurkilla piinaa, vähän jo ihmettelinkin onko fasut oppineet lentämään kotkottamatta.

Leena oli viikonloppuna kotona, käytiin Habitaressa ja synttärisyömässä. Laurakin oli töidensä lomassa, oli mukavaa kun kaikki tytöt olivat kotona. Habitaressa Nurmelan mediataso vaihtui Rotola-Pukkilaan, kotimaisuus silti säilyi.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Agitreeneissä


Avustajakoira Zorro oli muistini mukaan nyt ensimmäistä kertaa todellinen puupää. Sen tehtävähän on perinteisesti pelastella ja korjata kaikki tekemäni virheet, mutta nyt se antoi aika paljon takaisin :) Puomille (3) meno ei vaan onnannut, Z ei malttanut ottaa ohjeita vaikka mitä teki, sillä ihan jumitti se putki pienessä päässään, muita vaihtoehtoja ei ikään kuin ollut. Seuraava hassu kohta oli hypyt 13 ja 14, kun Z oli ensimmäisellä kerralla kiertänyt hypyn 8 ei se millään mainannut tajuta että seuraavalla kerralla se hypätäänkin edestä, taas sillä jumitti pahasti. Putken jälkeen tiukka käännös 19-20 meni aika pitkäksi mutta eiköhän se mennyt meikäläisen piikkiin. Tykkäsin kuitenkin Zorrosta kovasti ja saahan silläkin joskus jumittaa. Ihan hyvää tekee minullekin kun Z antaa vähän takaisin ja on kuten normi koira.

Tilanne tietysti kaiveli, joten pakkohan minun oli Sofilla näyttää, että joku meistä sentään osaa. Sofi ei kertaakaan mennyt putkeen kun kerroin sille puomin, putkeen se meni aina kun ohjasin sinne. Mentiin rataa osissa, matalilla rimoilla. Jännää oli viedä koiraa jolla on vielä puutteellinen radanlukutaito, esim hyppyä 14 ei sen mielestä ollutkaan koska 13 jälkeen näkyi putken suu jonne se irtosi kyllä hyvin (kuva on ihan omasta päästä nykäisty eikä pidä ihan paikkaansa). Sofi harjoitteli myös littanaksi laitettua aata ja on ihan varmatoiminen senkin kontaktin suhteen.

Torstaina kävin Porvoossa sairaalassa. Ensin otettiin verikokeita, sitten puhaltelin pariinkin erilaiseen värkkiin. Ensin puhaltelin ihan omin voimin, lopuksi otin tujauksen astmapiipusta ja puhaltelin uudelleen. Astmapiippu paransi tuloksia. Kotiin sain PEF-puhallusmittarin johon puhaltelen viikon verran aamuin illoin ja kirjaan lukemat ylös. Seuraava viikko samoin mutta ensin omin voimin, sitten otan astmapiipusta tujauksen ja puhaltelen uudelleen. Etsitään siis astmaa, sillä jotain minä köhin ja vingun. Ärsyttävää herätä joka aamuyö omaan vinkunaansa, ja köhimiseen olen lopen tympääntynyt, en jaksaisi sitä enää kunnella kun sitä jatkunut nyt jo puoli vuotta.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Voihan fasu!

Ei se metästyskoiran teko liian helppoa ole ollut tällaiselle joka paikan räpelölle. Ampumisestakin meinasi tulla ihan fiasko, sain Sofin herkistymään paukkuarkuuden puolelle kun sitä starttipistoolilla opetin. Alunperinhän mitään paukkuarkuutta ei ollut. Kasvattaja/omistajasta saatiin vinkit tähän ongelmaan. Kävimme kerran ampumaradalla räiskintää kuuntelemassa ja ihmeekseni huomasin ettei Sofi niihin helvatanmoisiin possauksiin reagoinut juuri mitenkään. Starttipistoolin ääni on niin kireän kimakka että se kuulostaa koirasta ilmeisesti epämiellyttävämmältä kuin haulikon pamaus. Vesityökokeessa Sofi ei korvaansa ampumiselle lotkauttanut, katsoi vaan tiiviisti vastarannalle.

Paukkuarkuuden, siis sen itse kehitetyn, aikoihin Sofi poti myös murrosikäänsä ja olin hivenen herkkä neito. Oli kuulevinaan/näkevinään/haistavinaan pimeydessä kaikkea outoa ja murrasi epävarmuuttaan. En sitä silloin kovasti äkseerannut vaan yritin olla rento ja luotettava. Murrosikä on nyt takana päin ja selvittiin siitä kunnialla.

Nyt ollaan keskitytty hakuun ja sen kommervenkkeihin. Melkein joka päivä otetaan joku pätkä jossain esim. lenkillä ja tehdään hakukuviota ja sen äkseerausta (istumiset, kääntymiset, luoksetulot, usuttamiset tarkastamaan jotakin). Pari ylösajoakin saatiin ja ne meni hienosti. Näistä ajattelin että hyvä juttu täähän sujuu, mutta!!! Sofihan ihan villiintyi noista fasuista, huh huh, ja niitähän meillä päin riittää. Sillä on hirveä polte fasujen perään, ja se tuntuu ajattelevan että se pärjää ihan hyvin ilman minua. Eilen ja tänään kävi ne pahimmat (Ullan kannattaa ottaa palli alle). Eilen illalla oltiin metsälenkillä, metsässä meni ihan hyvin, kaikki koirat kulki siinä meidän välissä, Marko etummaisena, ja minä viimeisenä. Tultiin valtavalle apilapellolle (luomupelto tekeillä, siksi korjaamatta ja koirille vapaa). Yhtäkkiä huomasin ettei Sofia näy missään, katseltiin, huhuiltiin ja viheltelin pilliin, ei mitään. Hetken kuluttua pellon keskeltä nousi kolmisen fasua lentoon, aha siellä siis on Sofi. Jatkettiin kutsumista mutta koira oli niin kaukana ettei se mitään kuullut. Kohta nousi fasuja taas vähän kauempana. Sofi tuli aikanaan, mutta eihän sille mitään voinut sanoa kun tilanne oli jo ohi. Tehtiin hetken päästä hakua yhdessä.

Tänä aamuna se lähti tontilta fasujen perään, tilannetta en nähnyt, mutta naapurista kävin sen hakemassa ja putkaan joutui (erotettiin laumasta, ei puhuttu). Voi itku, se on ihan syttynyt ja liekeissä on, sen voin taata.

Ihan itse ajattelin että jonkinmoista itsehillintää sille pitää opettaa. Ajattelin ottaa noutoja siellä apilapellossa. Hakukuviota ollaan oltukin juuri siellä kun se tuntuu olevan aika fasupitoinen pelto. Lisäksi se pitää nyt tietysti kytkeä kiinni kun tullaan niille haminoille. Toivoni lepää nyt lokakuun fasukoulutuksessa. Toivottavasti palikat osuvat silloin paikoilleen ja Sofikin tajuais että saalista saa kun mukana on metsästäjä ja pyssy, sekä tietyt toimintatavat. Saa kommentoida.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kisoissa pitkästä aikaa

Viime viikon pe oltiin harjoittelemassa kisaamista Cockereiden epiksissä, siellä juostiin 2 x sama rata, nollat tuli kummastakin. Ekalla tuli täysi hyytyminen mutta toisella kertaa jalat kantoi jo sen verran että saatiin parempi suoritus, eli ykköstila.

Tänään ekaksi Esa Muotkan rata. Se oli aika helppo, mutta minä asenteeltanikin ihan surkea. Ohjaus oli tyyliin hupsispeeveli/hekoheko-epäohjausta. Mutta Zorro joka on tottunut kaikkeen teki nollan ja tuli kakkoseksi. Kakkosesteen kierrätin, saksalaisella koira mukaan, kolmosen yli puolivalssilla ja syykkärillä kepeille, se jäi vähän vajaaksi ja ohjasin suoraan keppejä päin. Siitä eka peeveli, mutta Z korjasi hienosti ja kävi ottamassa sen ekankin kepin ja multa pääsi tylsämielinen heko heko. On siinä ihme koiran kun se jaksaa pelastella. Näin me jatkettiin, minä surkea sählääjä - ja koira niin hyvä! Jossain vaiheessa Zorron nähtiin astuvan korvalleen ja horjahtavan, kotiin päästyämme lähti korvakaravat.


Seuraava rata oli kimurantinpi, ajattelin että en saa Zorro käännettyä putkesta hypylle varsinkaan kun putkijarrua ei oltu käytetty vähään aikaan. Zorropa oli aivan namu, paitsi että kolmoshypyllä se sai ilmavainun jostain ja oli hetken hyppyä kiertäessään poissa, palasi planeetalle ja teki töitä upeasti. Aalle jäin sivuun putkelle päin ja pistin putkeen jarrun kanssa, se kääntyikin tosi tosi hienosti! Sitten minä mämmin, rohkeus petti juoksusuoralla ja kun olisi pitänut kurottaa ja venyä päätinkin viime tinkaan ottaa takaakierron sylkkärillä ulkokautta, ei onnannut vaan Z tuli siitä keskeltä eli hyppäsi hypyn edestä. Meikä vähän lamaantui, mutta jatko oli taas hyvää Zorrolta. Kepeille meni hienosti, vein kepit oikealla kädellä ja pukkasi putkeen. Sitten jäin jälkeen ja huusin vaan eteen, Z meni jo ja oli kohta putkessa. Minä en ehtinyt mihinkään vaan jouduin oikomaan aankin väärältä puolelta (aan ja keppien välistä) ja olin putken suulla vastassa kun Z tuli. Ai että tuli herkulliset putkesta kääntymiset sekä irtoaminen hypylle ja putkeen. Eipä voinut olla kuin iloinen ja tyytyväinen koiraan, oli se niin upea. Tältä radalta olisi ollut kiva saada nolla koska vauhti oli hyvää, tuloksena kuitenkin hylly.



Sofin kanssa oltiin la ja su reenimässä hakukuviota. Su saatiin pari ylösajoa kun hiffasin fasaanin erään pikkutien varressa. Sofi istui hienosti pillistä, mutta yllättävän pitkälle oli fasu juossut ojaa pitkin ja koira perässä, taisivat ne olla sallituissa rajoissa. Toinen fasu löytyi ihan siitä läheltä, sekin pistettiin lentoon ja istuttiin. Kivoja maastoja löydettiin ja reenitään lisää.


perjantai 26. elokuuta 2011

Spanieleiden vesityökokeessa

No niin, tästä se nyt alkaa, meidän koetusura :)

Torstaina ip lähdin ajelemaan kasvattaja-Ullan luo Hyvinkäälle josta yhdessä jatkettiin Akaan Kylmäkoskelle vesityökokeeseen. Pellon reunaan oli tehty parkkipaikka jossa turistiin ja odoteltiin omaa vuoroa. Kävin myös katsomassa muutaman voi-luokan koiran suorituksen niin että sain edes jonkinlaisen käsityksen mitä tuleman pitää. Se rauhoittikin mukavasti, tässä täytyy olla hyvin opetettu koira ja koepaikalla tehdään asiat tyynesti. Tämä näyttäisi poikkeavan oleellisesti aksasta siinä että koira tekee työt ja itse vaan rauhallisena nätisti ohjailet jos tarvitsee. Aksassa kun pitää saada positiivinen tekemisen meininki ja jännityksen kautta adrenaliiniä sopivasti vereen, että itse kykenisi siihen nopeuteen, kropanhallintaan, käskyttämiseen ja ajatustoimintaan mitä se vaatii.

Oman vuoron lähestyessä läksin rantaa kohden, hieno heinäsorsa laukussa mukanani. Yritin leikittää Sofia sorsalla mutta ei se oikein jaksanut kiinnostua, halusi puskiin ja kaislikoihin kun siellä haisi kaikelta mukavalta. En viitsinyt ottaa paineita, kerroin vaan Sofille että lintu kuuluu mammalle ja se pitäisi noutaa. Tämä oli suoraan toisinto Zorron tappareista, siellä haisteltiin fasua majan pihalla ja sanoin Zorrolle että se on mamman lintun ja sen pitää jäljestää se. Näin tapahtuikin ja linnulla Z sanoi mulle että tos on toi sun fasus.

Tuli meidän vuoro. Mentiin yhdessä rantaan, siellä oli kai kolme miestä meidän puolella rantaa, olisko ollut tuomari (Heimo Ranta), kirjuri ja ampuja. Vastarannalla oli kaislikon suojassa piilokoju josta mies heitti linnun. Mentiin rantaan, tilanne selitettiin minulle hyvin, tiirasin mitä koira näkee ja päätin paikan missä se istuu. Sofi oli mun oikealla puolella, itse tälläydyin koiran ja haulikkomiehen väliin. Ilmoitin olevani valmis, vastarannalta kuului kvak kvak ja lintu heitettiin ilmaan, samaan aikaan ampuja ''ampui'' sen, lintu mätkähti maahan vastarannan kaislikkoon. Sofi katsoi tarkkaavaisesti, sanoin sille nouda ja sinne se lähti uimaan, nousi kaislikkoon ja oli vähän aikaa piilossa etsien lintua. Siinä olisi voinut käydä miten vaan, olisi voinut hylätä linnun, tai olla löytämättä, tai jotain. Ilo oli kuitenkin suuri kun Sofi sukelsi kaislikosta lintu suussaan. Minua alkoi vapisuttamaan, se oli jännityksen purkautumista ja iloa siitä että lintu oli niin hienosti sen suussa, siinä ei ollut mitään räpeltämistä! Hengittelin ja puhaltelin itseäni rauhalliseksi, halusin koiralle rauhallisen ja hyvän luovutuksen ja olis se voinut hieman ihmetellä että mitäs kauhiaa täällä tapahtuu kun mamma noin vapisee. Menin hieman vastaan ja otin luovutuksen ilman istumista, halusin olla kiltti Sofille, oli sentään sen eka koe ja sorsa. Sitten oli mieli hyvä kummallakin, minä hieman hihkuin, Sofikin oli oikein tyytyväisen näköinen, se tiesi tehneensä hyvin ja oikein. Niin se meni, se oli ehkä meidän paras nouto ikinä, hieman yllätyin itsekin. Olisiko Eddie-iskä prepannut tytärtään matkan aikana kun matkustivat samassa häkissä.

Hieno reissu, upeat maisema, mukavia ihmisiä, rento meininki ja ilmakin oli mitä kaunein.

Tuomarina Heimo Ranta. Avo-luokka, tuloksena täydet 3 pistettä. Arvostelussa luki ''siistiä työtä''.
Sofi ei todellakaan tehnyt mitään ylimääräistä koheltamista, vaan ''työ työnä'' kuten tapaan sanoa.

tiistai 16. elokuuta 2011

Lokkilintu ja aksaa

Maanantaina oltiin Ullan kanssa vesityöreeneissä ja Sofi nouti Lokkilintua. Se oli hirmuisen iso ja kiinnostava, innokkaasti Sofi läksi sitä noutamaan. Käteen tuominen oli vähän niin ja näin, mutta kolmannella kerralla sekin jo onnistui. Kotona noudettiin sitä vielä maalta ja nyt se pötköttää meidän pakastimessa odottamassa milloin harrastellaan lisää.

Tiistaina oltiin aksareeneissä ja Sofikin pääsi nyt mukaan. Näissä reeneissä olin kokeilemassa pystyisinkö juoksemaan koko radan ahkeran kuntopyäräilyn jäljiltä. Aika hyvin se onnistu, nyt mietin ankarasti juoksenko piirimestaruuskisoissa Jäkessä ensi lauantaina.

Alla tämän päivän rata. Pitkästä aikaa radalla oli myös pöytä. Zorro oli oikein kiva, nopsa ja hyvin kääntyvä, kerran tuli kepeiltä ulos kun tyhmästi nykäisin (oppia ikä kaikki). Sofikin oli hieno, se meni alun 1-6 hienolla kontakteilla, sekä renkaalta pussille asti (10-15). Ei mitään virheitä, ihan täydellistä oli.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sofin reeniä

Kotona ollaan tehty noutojuttuja. Seuraaminen sujuu mielestäni hyvin kun teen sen omaan tyyliin. Hakuharjoitusta tehtiin la Haukkavuorella. Vähän se levis, mutta oli myönteistä ja hauskaa. Metsä oli hyvä, paljon kaatuneita puita, piiloja ja altatutkimisia. Kanipalloja löytyi ja mukavaa oli. Vedestä tehtiin noutoja.

Sunnuntaina mentiin suurin piirtein samaan paikkaan. Nyt osuttiin myös jonkun kotikonnuille ja Sofi levisi vähän liikaa, eikä istuminenkaan oikein sujunut. Jouduin palauttamaan sen muutaman kerran takaisin vihellyspaikkaan, siinä olikin hommaa oli sen verran ryteikköistä.

Mentiin uuteen joenkohtaan tekemään vesinoutoja, tämä oli Keravan kosken alapuolella ja virtaus oli aika kovaa. Heitin damin virtaan, ajattelin että menköön hetken menojaan niin saadaan vähän pituutta uimareissulle. Sofipa ei katsellut, ei ainakaan tarkaan. Kun oli lähettämässä en saanut sitä millään ottamaan oikeaa suuntaa, se oli lukinnut sen kohdan mihin olin damin heittänyt. Aikani yritin kääntää, mutta jotain oli jo tehtävä kun dami lähti karkuun. Lähetin ja Sofi meni väkisin väärään suuntaan, yritin pysäyttää, kääntää, lähettää sivuun, mutta oli aivan sama mitä tein, Sofi etsi vain sieltä minkä oli lukinnut.

Vihelsin koiran pois. Lähdettiin ryteikköistä rantaa myöten jokea eteenpäin ja koetin löytää damia. Vihdoin äkkäsin sen ja lähetin Sofin taas noutoon. Ranta oli tosi korkea ja jyrkkä, Sofi arpoi hetken ja avitin sen veteen. Nyt löytyi damikin, mutta rantautuminen oli haastavaa kun töyräs oli korkealla ja vesi oli syönyt siitä maata alta. Piti olla luova, Sofi törötti siellä alhaalla, minä kumarruin ja otin ensin damin suusta, sitten nostin koiruuden.

Mentiin takasin paikkaan josta virta oli damin vienyt. Eikun uusi heitto ja nyt Sofikin katseli mihin virta damia kuljetti. Loppuun saatiin tällainen opettavainen luontokokemus että tarkkana täytyy olla. Tehtiin pari noutoa jotka sujuivat oikein hyvin.

Autolle palatessamme tehtiin vielä pari maanoutoa kun Sofi ei ollut totellut vedessä ohjausta. Heitin damit kummallekin sivulle ja yhden kauemmaksi eteen. Lähetin Sofin sinne eteen, mutta vihelsin istumaan sivudamien kohdalle. Noudatin siitä kummatkin sivudamit ja sitten vielä sen kauimmaisen etudamin taakselähetyksenä. Ensin ei edennyt tarpeeksi ja kutsuin koiran pois, kävin nostamassa damin ja heitin sen vielä kauemmaksi. Lähetin uudestaan taakselähetyksenä ja nyt onnistui hyvin. Meillä oli oikein mukavaa.

lauantai 13. elokuuta 2011

Aksatreenit alkoivat :)

Tiistaina (9.8.) oltiin pitkästä aikaa agiharkoissa ja Zorro oli hyvä, nopea ja taitava. Sofin jouduin jättämään kotiin kun sillä oli ne juoksut enkä halunnut pilata muiden treenaamista. Myös Jpään kisat jouduin Sofilta skippaamaan samasta syystä, vaikka olisi ollut hyvä mennä reenimään kisapaikalla olemista, nyyh.

Rata jota tehtiin oli hauska, siinä oli mukavia haasteita sekä vauhtisuora juostavaksi. Ihan ekaksi kääntäminen valssin kautta okserille, lähetys pimeään putkeen (Z tietty osaa, samoin Sofi), Aan kontakti täydellinen ja niin että minä olin kaukana, toisaalta kaikkihan reeneissä osaa. Keppikulma oli kiva sekä upea, yritin juostessani pitää etäisyyttä opetusmielessä. Keinulle osuminen oli hiven hankalaa kun mulla oli kunto jo loppu, enkä millään olisi jaksanut viedä koiraa keinulle vaan pyrin oikomaan, tässä tehtiin parit vauhdikkaat liukastumiset ja tippumiset (meil on aika liukas keinu). Juoksukunnolla tästä selviäis hyvin. Seurasi putkea ja välistävetoa ja meidän kompatuskivi pyöritys (12-13), joka meni ihan loistavasti. Hirvee juoksu pussin kautta pituudelle ja putki ihanasti kontaktin vieressä, aah! Tiukka käännös hypyn yli ja osuminen puomille putkensuiden keskeltä, loppuun vielä hieno hara ja ei kun eteen. Kyllä muuten nautin! Harmittavaa oli vain kun henki loppui jo ennen puolta väliä ja käskyt jäi sanomatta enkä ehtinyt oikeisiin paikkoihin. Zorro oli kuitenkin loistava, enkä minäkään ihan huono ollut. Kuntopyörä on otettu esiin ja metsälenkin jälkeen alkaakin melkein joka ilta pienet pyöräilykarkelot. Piru vieköön, rotumestaruuskisat jouduin sen typerän taudin takia skippaamaan, pakko tehdä ensin kuntoa :(



Sofin kanssa ollaan tehty noutoja kotipihalla, näytetty suuntia ja lähetetty sivuille ja taakse, sekä ruokakupille eteen. Vedestä ollaan noudettu joella, loiskis vaan se hyppää innoissaan töyräältä veteen. Yhtään ampumista tai hakukuviota ei olla tehty mutta tähän on pari syytä. Minusta ei ole niin moneen ja vesinoutokoe kimmeltää meikäläisen näköpiirissä niin että haluan hetken keskittyä siihen. Lisäksi Sofilla oli vähän ujo piimä vaihe, se oli jotenkin hämmentynyt ja kesti tovin ennen kuin käskyt löysivät perille, tiettyä terävyyttä puuttui. Ajattelin että taitaa olla murkkuikä tai ne juoksut. Olenkin ottanut hetken aikaa löysin rantein ja yrittänyt olla luotettava sekä mukava, mutta samalla ehdottoman jämpti. Minusta näyttää että piimävaihe olisi nyt poistumassa tai jopa ohi, mutta en ole tehnyt muuta kuin näitä tuttuja ja turvallisia eli en oikeasti tiedä.

Sofin juoksut: alkoi sunnuntaina 24.7. tiputtelulla, astuminen alkoi 28.7. torstai-iltana. Tiputtelu loppui su iltana 7.8. ja Sofia ei astuminen enää hotsittanut keskiviikkona 10.8. Mitäs tosta tuleekaan, tiputtelua kaksi viikkoa, astumista 12 päivää, kaikki yhteensä 18 päivää. Nyt juoksujen jälkeen Sofilla on nisät jotenkin isommat, ennen en ole huomannut eli olisiko juoksujen jälkimaininkia.

ps. 13.8. hakuharkat taas aloitettu ja hyvin meni, mutta niistä lisää omassa tekstissä.

torstai 4. elokuuta 2011

Luppakorvakanit

Maanantaina oltiin Ullan kanssa vesityöharjoituksissa Nukarilla. Sofi oli tietysti taitava ja innokas, se nouti markkeerattuja dameja siivillä ja ilman, kaikki olivat Ullan eli vieraan hajuisia. Minulle tuli muutama musta tai ainakin harmaa kohta kun Sofi vei damia Ullalle, en tiennyt miten siihen suhtautua. En tehnyt mitään kun en osannut, olin vain hiljaa, kädet levällään ja luotin onneeni. Taisi ne damit lopulta minulle päätyä. Ehkä oli hyvä että läpikäytiin tämäkin ongelma ja toivottavasti edes Sofi mietti ja oppi ; ) Yksi spontaani kauko-ohjaus (harjoiteltu muutama kerta) onnistui hienosti kun yksi dami oli jotenkin väärässä paikassa. Sain Sofin katsahtamaan itseeni ja ohjasin vasemmalle ja vot siellä se törmäsi damiin. Paikka oli kaunis, oli mukavaaa ja rauhallista, vaikeaa oli vain kosken yli rämpiminen.

Näistä kaneista. Mullahan oli tietysti paha mieli kun aikoinaan pudotin Zorrolta pallit pois, mutta nyt näyttää siltä että Z selviytyi voittajana tässäkin asiassa. Se on ottanut asiakseen opettaa Sofille lisääntymisen jalon taidon ja Sofi on oikein innokas oppilas. Ne harrastaa sitä jatkuvasti, päivä tolkulla, aamusta iltaan, ja ne jotka Zorron tuntee tietää että tätä se tekee mielellään.

25.8. meillä on vesityökoe Kylmäkoskella. Ensi viikolla alkaa agility. Ihanaa kun alkaa tapahtumaan. 2.8. postitin valionarvohakemuksen.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Meillä juostaan

Tehtiin pieni kesälomaturnee, perjantaista keskiviikkoon. Ensin mentiin Turkuun jossa ostettiin starttipistooli. Olisin halunnut jonkun muun pamahtavan asian, mutta edes yleisurheilupuolella ei oltu kehitetty mitään muuta lähetyspaukahdusta, vaan yhä vieläkin juoksijat ammutaan matkaan. Nöyrryin ja  ostin aseen näköisen, eiköhän tähänkin totu. Asuntomessuilla käytiin Kokkolassa. Uutuutena tuntui olevan lasiset seinät. Ennen tehtiin seiniä jossa oli ikkuna, nyt  bongattiin lasiseinä jossa oli pala kiinteää keskellä. Siis ikkuna jossa oli seinä.

Sunnuntaina kuului kotijoukoilta kummia, Sofilla alkoivat ensimmäiset juoksut ja tytöt joutuivat yhdessä pöksyostoksille. Meillä olikin reissua ennen vähän kissaperhemäinen olo, sillä Sofi pudotteli ahkerasti vähiä karvojaan. Aikataulu meni suurin piirtein näin, sunnuntaina alkoi tiputtelu, torstai-iltana Sofin ja Zorron ystävyys syveni suureksi rakkaudeksi kun Sofi pyysi Zorroa astumaan itseään. Sen illan Z vietti Sofin selässä, mutta pöksyt pysyivät visusti jalassa. Torstai oli siis hekumallinen, perjantaina ei astuttu (Pia ja Hertta kylässä koko illan) lauantai-iltana astuttiin. Nää on niin rakastuneita, mutta vain iltaisin, ja tiputtelu jatkuu.

Perjantai-iltana Pia ja Hertta kävivät kylässä ja aksattiin ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan. Rata tehtiin Agirodun Open Class 2011 rataa mukaellen, mitä nyt vähistä esteistä saatiin aikaiseksi.

Kaikki kolme koiraa oli ihan superhyviä ja hiukkasen oli kivaa ja nautinnollista. Kunto vaan loppui kesken ja tuntui ääliömäiseltä opettaa koiraa hidastelemaan ja odottamaan ohjaajaansa. Nyt täytyy tehdä mulle kuntoa ja nopeutta!! Sofikin päräytti samaa rataa, mutta ilman keppejä. Sekin meni tosi hienosti, oli vaan liian nopea kun sen ei tarvinnut hypätä. Kroppaa se lukee hienosti ja kääntyvyys on ihan mahtava. Kontaktit kaikilla kolmella ihan täydellisiä, mutta niinhän kaikilla treenatessa on ; ) Oli kivaa fiilistellä, pohtia suuntia, sijainteja sekä kertoilevia jalkoja ja käsiä. Tämä hehkutus ei tarkoita että minä olisin ollut hyvä, mutta koirat ainakin oli. Mukava ilta vaihtui leppeäksi yöksi hyvästä ruuasta, viinistä ja seurasta nauttien.

Olen muuten ilmoittanut Sofin ensimmäiseen vesityökokeeseen, mulla puntit jo tutisee. No me reenataan ja kaikki menee varmasti hyvin :P

Paranin siis taudistani, harjoittelen liikkumista, mutta otan vielä varovasti ettei tule takapakkia. Rotumestaruuskisat jää meiltä nyt väliin, mutta kisataan niitä taas ensi vuonna. Loma loppui ja maanantaina joutuu töihin.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Huonossa hapessa


Tämä alkoi luultavasti jo huhtikuussa sen puolentoista kuukauden flunssan muodossa. Silloin minulla ei ollut aikaa sairastaa ja oireilin sitä pitkin kevättä, keuhkot olivat jotenkin puoliteholla ja toisinaan jopa pystyin "tuntemaan" ne. Ei vaan ollut aikaa hoitaa tällaisiä soutaa ja huopaa oireita ja välillä tunsin olevani ihan tervekin.

Alkoi kesäloma. Ensimmäinen päivä eli perjantai meni osin töissä kun oli kuunvaihde. Lauantai ja sunnuntai meni metsästysleirillä. Maanantai vietettiin Ullan (sisareni, Bellan mummi), Bella-vauvan, Sannan (Ullan tytär, Bellan täti), isän (isovaari siis!) ja Markon kanssa Porvoossa vanhassa kaupungissa syöden, shoppaillen ja kahvitellen. Myöhemmin käytiin koirien kanssa metsässä ja vietettiin laatuaikaa puutarhassa koko lauma. Illalla oli muistaakseni vähän tuntemuksia jostain lihassärystä. Tuli tiistai aamu, kalenterin ensimmäinen vapaa lomapäivä. Siitä se alkoikin kuumeella, yskällä ja säryillä. Ajattelin että hyvä, nyt kroppa ottaa aikansa ja ajaa pahan pois. Tätä kuumehortoilua ja hillitöntä yskää jatkui neljä päivää eikä se edennyt mihinkään, olin jo ihan puhki ja ilalla lähdettiin Porvoon sairaalaan terveyskeskusten yhteispäivystykseen.

Näistä en muista mitään ihan varmaa kun oli se kuume ja vatsalihakset kouristeli jatkuvasti, olin aika väsy. Otettiin verikoetta, keuhkokuvaa ja nieluviljelyä. Ilmeni että minulla oli tuju keuhkokuume, sain antibiootit, enkä halunnut jäädä sairaalaan, lähdettiin siis kotiin. Oli aika toiveikas olo, kontrollikeuhkokuva piti sopia Nikkilään kuukauden päähän.

Viikonloppu meni kärvistellen. Maanataina mentiin sitten Nikkilään terveyskeskukseen koska meikä oli ihan finaalissa. Tulehdusarvot oli vielä korkeat, happi ei riittänyt ja minut lähetettiin Porvooseen sairaalaan. Porvoossa otettin sydänfilmi, keuhkokuvat ja verikokeet. Keikuttiin päivä jossain loossissa jossa oli peti, hoitsut ja ihanat happiviikset. Illalla keuhkotautien osastolle. Yöstä ei tullut mitään, vatsa potki, yskin, helvetillinen olo, enkä pystynyt olemaan pedissä, vaelsin käytävää ja ryin. Mutta onneksi lääkitys oli alkanut ja vaelsin tippapullon kanssa.

Lääkkeeksi laittoivat jonkun antibioottisekoituksen kun ei tiedetty mikä tepsisi, epätyypillistä taudinaiheuttajaa tapettiin. Tulehdusarvot olivat yli 150. Tiistaina aamupäivä oli vielä ihan huurua, en jaksanut mitään, en katsoa, en puhua, pelotti vähän mutta itkastakaan ei voinut kun vatsa rupesi kaikesta potkimaan. Marko silitti ja lohdutti ja oli paikalla kaikki ajat jotka sai olla. Iltapäivällä tunsin että lääke tepsii, olo alkoi pikku hiljaa paranemaan. Oli se helpottavaa.

Keskiviikko meni melko hyvin, käytiin jopa ulkona käpyttelemässä. Isä ja Ullakin kävivät ja illalla tiesin pääseväni torstaina kotiin. Torstaiaamuna sain vielä ihan mahtavan päänsäryn sairaalan kovasta tyynystä.

Oli se huima kokemus. Ihan terveenä nukkumaan, aamulla herätessä keuhokuume, sen kanssa liian pitkään kotona ja perään toimimattomat antibiootit. Se sai rauhassa muhia keuhkoissa tiistaista maanantaihin ja lääkäri sanoi sen olevan aika mittava. Oikeassa keuhkossa alhaalla ja ylhäällä, vasemmassakin vähän. Nyt olen kotona, tämä viikko loppuun niin että saan käydä postit laatikosta ei muuta. Ensi viikolla vähän enemmän mutta ei siivousta tai kaupassa käyntiä, eikä tässä kuussa mitään mistä tulee hiki.

Onpa hyvä että on olemassa paikkoja joissa ammattitaitoiset ihmiset pitävät hyvää huolta kun terveys pettää. Kiitollisena voin taas maksella veroja.

Zorro sai nyt kunnon loman, se tekee sille varmasti hyvää, on se joutunut mun kanssa tahokoamaankin. Sofin kanssa pääsen varmasti pian hommiin sitä kun ohjataan pillillä ja kävellen. Onnieksi on tuo iso piha ja sadonkorjuu on jo alkanut. Koirat on puskissa, niille maittaa nyt myös isotuomipihlajan marjat. Herneet ne löysi tänään, niistä vielä riidellään kun minäkin haluan sentään jotain.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Leirillä

Odotin hellettä, hikeä ja hyttysiä, ja saamani piti. Lauantaina ensimmäisenä leiripäivänä hellettä oli 31 astetta ja sunnuntaina onneksi vain 27 asetta. Hyttysiä ei sitten ollutkaan, niitä korvasivat paarmat ja ankara hikoilu kruunasi nautinnon.

Aamulla klo 5 soi kello ja lähdin ajelemaan kohti Kylmäkoskea jossa oli ''metsästymajana'' mahdottoman suuri ja upea hirsitalo kaikilla herkuilla. Perillä syötiin aamupala ja aloitettiin tottiksella. Tottisosuus meni ihan plörinäksi. En ole nähnyt noita metsästystottiksia kylliksi ja olen ollut ihan ihmeissäni mitä pitäisi opettaa. Pienessä tyhmässä päässäni olen miettinyt että mikä seuraaminen ja mikä pysähdys. Nyt sitten vaadittiin ''kintun seuraamista'' ja pysähdykseen istuminen. Minä taas olen ajatellut että jos seuraaminen on kintun seuraamista ilman pönötystuijotusta niin pysähdykseen riittää pelkkä seisominen. Eikä se mennytkään niin vaan piti olla pysähdys-istuminen, ja tästä tuli fiasko. Vaadin mitä en ole opettanut, seurasi syntinen olo, pinnan kiristyminen, koiran pelästyminen (hidastuminen) ja kaikkea tyhmää, yök. Onneksi viikonlopun aikana näin (ehkä) niiltä kokeneilta että mitä ja miksi. Täyskäännös on vielä hepreaa, en tullut katsoneeksi mitä ne hyvät teki, kiersikö koira vai ihminen. Lisäongelmaa tuotti varmasti se kun viikko sitten päätin (isoa kirjaa lukiessani) vaihtaa sivulletulon niin että koira tulee edestä eikä kierrä (kuten olin Sofin jo opettanut), kun ajattelin että dami suussa on vähän vaikea kiertää tällaista järkälettä. Lisäksi olen soutanut ja huovannu seuraamisen suhteen. Voi itku, ei ole Sofilla helppoa, ei.

Seuraavaksi mentiin vesitöihin ja Sofi teki hienoja noutoja!! Istui sivulla, otti katsekontaktin ja luvalla meni noutamaan, toi eteen ja siitä sitten taas sivulle odottamaan uutta heittoa. Tähän odotustilaan olen Akanen neuvosta ottanut vihjesanan, eli kun pitää katsella muualle kuin minua sanon Sofille ''katsotaan'' tarkoituksena että koira katsoisi mitä lentää ja minne, sekä muistaisi putoamispaikat. Lammen vastarannalle (lyhyt sivu) heitettiin myös damia ja Sofi ui putoamispaikalle, haki daminsa ja juoksi se suussaan luokseni. Nämä meni hyvin, tuli tosi hyvä mieli.

Seuraavaksi oli hakua kivassa maastossa. Sofi oli mielestäni aika hyvä vaikka hellettä oli se 31. Kokonaisuus ei ollut kovinkaan hyvä, mutta sain hyviä ohjeita miten parantaa omaa ohjaustani, nyt suorastaan pakotin Sofin edistämään kiirehtimällä itse. Myös pistot piti saada pois.

Tämän jälkeen kävimme kanitarhalla jossa seurasimme kokeneempien hakua sekä istumista. Sen siitä ainakin opin ettei meillä ole mitään asiaa vastaavaan, ensin pitää tosiaankin saada hallittavuus ennen kuin me moista yritetään. Mieluummin uurastan etukäteen kuin rupean poisopettamaan peräänlähtemistä. Mekin kävimme kanitarhassa hihnakäpyttelemässä ja yhytimme kannon alta yhden kaninkin.

Illalla paisteltiin makkaraa ja turistiin. Naisten nukkumapaikkana oli parvi joka illalla oli tukalan kuuma mutta jonka saimme lopulta hyvinkin siedettäväksi. Yö meni erilaisten kuorsausten säestyksellä ihan hyvin.

Sunnuntaina aamusella oli taas tottista, nyt meni ehkä paremmin, mutta seuraaminen kuitenkin huonosti. Paikallaan olo sekä luoksetulo + pillillä puolessa välissä pysäytys menivät hyvin. Kokeneemmat lähtivät kanitarhalle ja me noviisit jäimme hakuharkkoihin. Nyt meillä meni tosi hyvin, suorastaan upeasti ja olin niin ylpeä pienestä Sofista. Korjasin itse edellispäivän virheeni, katsoin etten astunut viimeisimmän edestäjuoksun yli, vaan maltoin kulkea hiljempaa. Nyt Sofin ei tarvinnut edistää vaan se teki hienoa siksakkia editseni eikä siihen tarvinnut puuttua kuin muutamalla kääntymismerkillä kun se lähti vähän liian kauaksi. Sofi työskenteli hienosti, aika lailla itsekseen enkä tosiaankaan pillittänyt kuin muutaman kerran, oli vaan ihan hiljaista. Minä ohjasin kropalla, kävelin sivuttain, näytin kädellä ja Sofi seurasi ja luki minua tosi hyvin. Pysähtymisiä harjoiteltiin myös. Tehtiin ne niin että Sofi tuli minua kohti, nämäkin pelitti hienosti. Pyysin sitten lopettamista kun näin että Sofi alkaa väsyä, en halunnut sen tekevän väsyvirheitä kun se oli totellut, lukenut ja uurastanut niin hyvin. Tästä jäi hyvä mieli!

Kesäharjoitteluksi saatiin lisää hakukuviota, hallittavuutta ja pysähtymisiä (pamista, pillistä, heitosta, kädestä). Joku paukahtava pitää siis hankkia. Syksyllä käskettiin lähteä lehtokurpan etsintään. Puhuiko Tuomo kanitarhastakin, tätä en ihan muista.

Siivouksen ja syönnin jälkeen lähdettiin kotiin. Pääsin peräti motarille ennen kuin uni tuli. Otettiin päikkärit huoltsikan pihassa ja loppu matka ajettiin pirteänä kotiin asti.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Narttumaisuuksia


Sofi ja tädyke

Varaudu narttumaisuuksiin mulle sanottiin kun päätin ottaa narttukoiran. Ajattelin sen olevan sitä kun pissaavat tyynylle, pistävät 6-0 ja sitä rataa. Mutta tämä on niin hurmaava ja ihana. Kaikki toimii, uskoo kun sanotaan ja on kaikin puolin iloinen, tekevä ja toimiva pikku narttu.

Ollaan löydetty aikatauluihin sopiva treenausmuoto Sofin kanssa. Ensin käydään koko poppoo metsälenkillä, sitten laitan hurtat autoon ja käyn katselemassa sopivan hakuharjoittelupaikan. Haen hieman levänneen Sofin ja yhdessä treenailemme metsästysjuttuja. Tehdään siirtymisiä (paljon helpompaa kuin hevosella :D), hakukuviota, paikallaanoloa, pillikäskyjä ja noutoja. Olen yrittänyt painottaa näitä; Sofi oppisi hakeutumaan eteeni sekä pitämään kontaktia. Varsinkin kontaktiasia on minulle niin vaikea, pitäisi olla ihan coolisti ja nähdä milloin koira katsoo, reagoida siihen liikkeellä ja olla hiljaa. No joka tapauksessa Sofi tykkää kuin hullu puurosta.

Viikonloppuna käytiin tyttöjen kesken Lemmenlaakson joella josta Sofi nouti damia. Heittelin myös joen yli pöheikköön josta Sofi sitä innokkaana haki. Yhä useammin damit ovat olleet ''oikein'' päin Sofin suussa ja olinkin tosi jes kun joen toiselta puolelta korkean kaislan tai mitä nyt olikin ruohoa, seasta tuli koira jolla oli dami oikeaotteisesti hampaissaan.

Kotipihalla ollaan heitelty damia pitkin poikin, kohti koiraa, yli ja sivuitse ja vaikka miten, kun ollaan harjoiteltu paikollaanoloa sekä luoksetuloa tällaisen dami-ihanuuden keskeltä.

Sitten nämä penteleen kollit :(
Masi ja Z tappelivat sunnuntaina. Ruuasta se alkoi, oli liian ihanat luut mulla kädessä kun pojat osuivat yhtä aikaa oviaukkoon. Normisti nämä eivät ruuasta riitele, tietävät että ruoka häviää siltä päivältä jos tulee ärinää. Hävisi ruoka nytkin mutta tappelu leimahti rajuna eikä hevillä laantunut. Milläs siihen puutut, Z on johtaja ja kukkopoika ja Masi kun kiihtyy liikaa niin se ei osaa antaa periksi. Väliin ei uskalla mennä, jos sieltä nostaa Zorron niin Masi tulee päälle. Jos sieltä nostaa Masin niin se joka tapauksessa kiihkoissaan puree kaikkea mikä tielle osuu. Se on paha tilanne ja nyt päätin että pitää laittaa peitot hollille, peitoilla Masinkin saa erilleen. Sofi on normikoira kuten pitääkin, jos se tulee liian liki ihmettelemään niin se voi nostaa syliin ja viedä pois. Harmittaa kun noi kollit joutuu tilanteeseen jossa ne joutuu turhaan taistelemaan, kun toinen ei halua ja toiselta menee kyky alistua. Ja todellakaan Masi ei ole mikään johtajuutta himoitseva eläin, eikä se taistele ylemmästä asemasta laumassa, se vaan kiihtyy välillä ''tiloihinsa''.

Agista on kesätauko ja meidän kesälomat alkaa ihan kohta, enää kolme päivää pitäis lusia.