Kisoissa Riksussa

Torstaiksi sain ostettua Orenius-treenin Zorrolle. Ihan kiva rata, alkuun taas sähläsin, mutta lopulta ihan tyydyttävää. Juhalla on joku jännä vaikutus muhun (3. kerta, tavaksi ei ole tullut), kun se otti sekkarin esiin olin valmis mihin vaan. Koko radan pituisen loppusuoran alussa en olisi jaksanut enää askeltakaan, mutta halusin ja päätin että juoksen. Lopussa kaaduin maahan hekottamaan, silloin tiesin miltä tuntuu urheilijasta joka on antanut kaikkensa. Tai no, nehän taitaa itkeä ja räkiä sisuskalujaa ulos, mutta sinne päin. Kotiin tullessa Sofi, jolla oli kaunis Hurtan turkiskaulustakki päällään, otti mun myssyn suuhunsa, takertui  käsveskaani ja juoksenteli ympäriinsä näin hienosti pukeutuneena. Oli se aika neiti ja meikä sai taas nauraa :D

La oltiin Zorron kanssa Riman kisoissa jossa juostin kolme rataa. Kaksi ekaa meni ihan persiilleen, minä huono, Z juoksi aan ohi ja irtoili vallattomasti. Tokan radan jälkeen suutuin, normisti pitää yrittää suuttua, mutta nyt se kävi ihan luonnostaan. Ei tullut palkkaa, ei kehuja, nakkasin Zorron autoon miettimään. Kolmanteen lähtöön sainkin tarkkaavaisen koiran, en liiemmin mämminyt ja nolla tuli. Ei se mitenkään ihmeellisen ihanasti mennyt, mutta jotenkin suoraviivaisesti eikä suuria kaarroksia tullut.

Lähdettiin startin jälkeen Marin ja poikien kanssa mettään kävelemään, pojat tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Kun tultiin takaisin ja haettiin kisakirjoja minulle annettiin myös palkinto, oltiinkin tultu kakkosiksi! Nolotti kun olin missannut palkintojen jaon, mutta kun en jaksa kiinnostua kuka milloinkin voittaa ja miten minä siihen sijoitun. Kävin pyytämässä tuomarilta anteeksi ja sainkin, vaikka ensimmäiset ratani hän kyllä moitti, kolmas oli ollut jees. Se nyt oli sellaista, mutta siitä tykkäsin että nollia oli kymmenen ja siinä sijoituttiin. Muistan että voittajan rataa katsoessani tykkäsin kovasti, oli nuori hyvin ohjaava ja liikkuva nainen, sellaisesta minä tulen iloiseksi.

Rima: hylly, hylly, 0 2./25, tuomarina Anne Savioja