No niin, tästä se nyt alkaa, meidän koetusura :)
Torstaina ip lähdin ajelemaan kasvattaja-Ullan luo Hyvinkäälle josta yhdessä jatkettiin Akaan Kylmäkoskelle vesityökokeeseen. Pellon reunaan oli tehty parkkipaikka jossa turistiin ja odoteltiin omaa vuoroa. Kävin myös katsomassa muutaman voi-luokan koiran suorituksen niin että sain edes jonkinlaisen käsityksen mitä tuleman pitää. Se rauhoittikin mukavasti, tässä täytyy olla hyvin opetettu koira ja koepaikalla tehdään asiat tyynesti. Tämä näyttäisi poikkeavan oleellisesti aksasta siinä että koira tekee työt ja itse vaan rauhallisena nätisti ohjailet jos tarvitsee. Aksassa kun pitää saada positiivinen tekemisen meininki ja jännityksen kautta adrenaliiniä sopivasti vereen, että itse kykenisi siihen nopeuteen, kropanhallintaan, käskyttämiseen ja ajatustoimintaan mitä se vaatii.
Oman vuoron lähestyessä läksin rantaa kohden, hieno heinäsorsa laukussa mukanani. Yritin leikittää Sofia sorsalla mutta ei se oikein jaksanut kiinnostua, halusi puskiin ja kaislikoihin kun siellä haisi kaikelta mukavalta. En viitsinyt ottaa paineita, kerroin vaan Sofille että lintu kuuluu mammalle ja se pitäisi noutaa. Tämä oli suoraan toisinto Zorron tappareista, siellä haisteltiin fasua majan pihalla ja sanoin Zorrolle että se on mamman lintun ja sen pitää jäljestää se. Näin tapahtuikin ja linnulla Z sanoi mulle että tos on toi sun fasus.
Tuli meidän vuoro. Mentiin yhdessä rantaan, siellä oli kai kolme miestä meidän puolella rantaa, olisko ollut tuomari (Heimo Ranta), kirjuri ja ampuja. Vastarannalla oli kaislikon suojassa piilokoju josta mies heitti linnun. Mentiin rantaan, tilanne selitettiin minulle hyvin, tiirasin mitä koira näkee ja päätin paikan missä se istuu. Sofi oli mun oikealla puolella, itse tälläydyin koiran ja haulikkomiehen väliin. Ilmoitin olevani valmis, vastarannalta kuului kvak kvak ja lintu heitettiin ilmaan, samaan aikaan ampuja ''ampui'' sen, lintu mätkähti maahan vastarannan kaislikkoon. Sofi katsoi tarkkaavaisesti, sanoin sille nouda ja sinne se lähti uimaan, nousi kaislikkoon ja oli vähän aikaa piilossa etsien lintua. Siinä olisi voinut käydä miten vaan, olisi voinut hylätä linnun, tai olla löytämättä, tai jotain. Ilo oli kuitenkin suuri kun Sofi sukelsi kaislikosta lintu suussaan. Minua alkoi vapisuttamaan, se oli jännityksen purkautumista ja iloa siitä että lintu oli niin hienosti sen suussa, siinä ei ollut mitään räpeltämistä! Hengittelin ja puhaltelin itseäni rauhalliseksi, halusin koiralle rauhallisen ja hyvän luovutuksen ja olis se voinut hieman ihmetellä että mitäs kauhiaa täällä tapahtuu kun mamma noin vapisee. Menin hieman vastaan ja otin luovutuksen ilman istumista, halusin olla kiltti Sofille, oli sentään sen eka koe ja sorsa. Sitten oli mieli hyvä kummallakin, minä hieman hihkuin, Sofikin oli oikein tyytyväisen näköinen, se tiesi tehneensä hyvin ja oikein. Niin se meni, se oli ehkä meidän paras nouto ikinä, hieman yllätyin itsekin. Olisiko Eddie-iskä prepannut tytärtään matkan aikana kun matkustivat samassa häkissä.
Hieno reissu, upeat maisema, mukavia ihmisiä, rento meininki ja ilmakin oli mitä kaunein.
Tuomarina Heimo Ranta. Avo-luokka, tuloksena täydet 3 pistettä. Arvostelussa luki ''siistiä työtä''.
Sofi ei todellakaan tehnyt mitään ylimääräistä koheltamista, vaan ''työ työnä'' kuten tapaan sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti