Vuokkosilla ja Martti Salosen radat. Viime kesänä päätin etten hänen radoilleen Sofin kanssa mene, oli silloin niin mahdottomat radat nopean koiran kanssa. Nyt oli toista, niin mukavat radat, kaksi ekaa suorastaan kilttejä, kolmas vaikeampi.
Kisasin omaa aikatauluani edellä, nyt vasta alkaa aksakausi esim omalla kentällä. Juoksukuntoa ei ole riittävästi ja hallitreenit ovat olleet asb-lehden muutaman hypyn eestaas pörräämistä. Menen niissä ihan sekaisin, en muista millä kierroksella olen, ja eksyksissä pörrätessä itsetunto rapistuu huolella. Nyt tuli tehtyä ratatreeni kisojen muodossa. Omaa kisakuntoanihan minä virittelin, sillä Zorrolle pitää hakea se laskuvirhe-nolla. Zorro on vielä doping-varoajalla, enkä nyt sen suuikävyyden takia tiedä milloin se pääsee kisoihin, mutta se on pieni murhe siihen kasvaimeen verrattuna.
Jännitin huolella etukäteen, suorastaan pelkäsin; että en muista, kunto loppuu puoleen väliin rataa, jos jalat jaksaa juosta veri/happi ei riitä aivoihin, epäonnistun/epätoivoistun ja tulee huono fiilis.
Mutta kun hain koiran starttiin, tunne oli rauhallinen ja onnellinen, halusin olla siinä ja tehdä ne jutut Sofin kanssa. Ekalla radalla jalat meni hapoille (johtuin varmaan hylly-rytmirikosta), muissa ei. Muistin radat, tunsin onnistuneeni hyllyistä huolimatta ja fiilis oli hyvä. (Kisa)ratatreeni tuotti toivotun tuloksen.
Eka rata oli helpohko hyppäri. Lähtöön laitoin Sofin maahan, taisi nousta, mutta pysyi. Alku meni tosi tiukkaan ja hyvin, sitten ihan pientä räpellystä mutta kuosissa. Hyllyn tein kun hermo petti ja tein kepeiltä nykäisevän ja liian jyrkän valssin, vika väli jäi pujottelematta. Otettiin kepit uudestaan ja jatkui nollana. Tästä tuli oikeasti kai femma, mutta otan sen hyllynä. Sofi oli hyvä, se olisi ollut hyvä rata jos olisin ollut huolellisempi.
Toinen on agirata. Lähtö taas ihan ok, puomilta karkasi, aan ja keinun pysyi. Alkuun ihan jees, puomilta vähän räpellystä kun karkasi, paljon kaunista keskellä. Sit mamma mokas kun ei kertonut välistävetoa ja Sofi meni kuten ohjasin, eli väärin. Loppu hyvin ja tyytyväisiä oltiin.
Kolmas oli selkeästi vaikempi. Siinä oli kohta joka tuotti päänvaivaa, keinulta vähän niin kuin pakkovalssi, ainakin selkeä merkkaus, mutta oli niin pitkä esteväli ettei tällä tanssitaidolla oikein kykene. Ei me sinne koskaan päästy kun Sofi irtosi jo kolmannen hypyn jälkeen sellaiseen lentoon väärään suuntaa, että nuotit oli loppumatkan hukassa. Tämän startin lähtö oli hauska, komensin Sofin maahan ja se meni ihan littanaksi, pääkin oli maata myöten. Kävelin radalle ja kaukaa ensimmäisen riman takaa minua katseli musta viiru lattiassa. Hienoa että tämä maailman rauhallisin lähtö sattui vikaksi. Rauhallinen se oli vain kunnes lupa tuli, teki siitä ihan räjähtävän lähdön, ja tosiaankin kolmannen esteen jälkeen lensi jo pitkälle reissulle hukkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti