Tuplanmetsästys jatkui Batin kisoissa Ojangossa, tuomarina oli ihana Anne Savioja. Zorrokin oli pitkästä aikaa mukana. Minulla on ollut sitä ikävä ja päättelin että tässä vaiheessa oma juoksukunto klaaraa kaksi koiraa. Hyvin jaksoin, myös pää ja muisti toimivat, oli ns hyvä päivä :)
Lauantaina klo 8.30 oli eka agirata ja Sofi juoksi ensin. Lähtö pelitti, välillä olin kuulemma koiran tiellä ja sen minkä unohdin käskyttää toimi rytmittämisellä. Saatiin nolla ja ohjaaminen tuntui helpolta, siinä ei ollut mitään taistelua. Tuloksissa kakkostila ja nyt saatiin vastaanottaa viimeinen a-serti!
Zorron kanssa juostessa hermoilin kuin heikkopäinen. Siitä ei pääse mihinkään että taviksena se menee hiukan hitaammin ja minä olen jo tottunut Sofin hurjaan vauhtiin. Siispä minulle oli liikaa aikaa jonka käytin steppaillen ja hermoillen, ja sehän hermostuttaa koirankin kun ohjaaja heiluu ja huojuu eikä siitä saa selvää mihin mennään. Tästä vähän ikävästä radasta saatiin kontaktivirhe kun en muistanut tehdä haraa. Tämän radan jälkeen päätin että jos sitä luppoaikaa kerran on, se kannattaa käyttää hyvään eli kehumiseen, eikä turhaan ja negatiiviseen hermoiluun.
eka rata
Tokan eli hyppärin Sofi meni pirun hyvin. Lähtöasetalma ja kohta oli samanlainen kuin silloin kun Sofi hiipi rimalle asti. Sen teki taas mieli hiippailla, mutta olin tiukkana ja katseella läsnä. Sitten me mentiin ja taas oli helppoa. Välistäveto 12 - 13 meni hyvin, otin koiran vastaiseen ja päästin putkeen 14. Hyppysuoralla 15, 16 ja putki 17 nähtiin hienoja päällejuoksuja, vaan ei minulta, jäin jälkeen ja putkeen mentiin takaaohjaten. Ai että oli hieno fiilis kun saatiin tästäkin nolla, meidän eka tuplanolla ja menolippu SM-kisoihin!
Zorron kanssa lähdin postitiiviselle radalle, kuten olin päättänyt. Vitsit että Zorro veti hyvin, se oli uskomattoman ihana, nautin joka hetkestä. Siinä se ero nyt tulikin, Sofin kanssa on mentävä noppaan, siinä ei ehdi muuta, toki nautinkin, mutta suorituksen aikana siihen ei juuri ole aikaa. Zorron kanssa ehtii nauttia vauhdin hurmasta, tai jos hermoilee niin silloinhan se ei ole niin nautinto ;) Välistävedon tein liian hätäisesti, se ei ehtinyt tulla siihen kun jo aukaisin rintamasuunnan ja Zorro teki kuten ohjasin eli hyppy väärältä puoleta. Mutta tiesin heti että oma virhe ja mentiin upeasti loppuun asti. Ja rata oli postiivinen, kehuin sitä mennessä ja meillä oli hauskaa, enkä heilunut, nykinyt tai muuten hermoillut.
hyppyrata
Kolmas oli taas agirata jossa jätin Sofin lähtöön ja kävelin aika pitkälle kakkoshypyn taakse, Sofi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten me taas mentiin, kolmosen jälkeen valssissa olin Sofin tiellä ja jäin pöljänä kaivamaan sitä takaani. Hypyillä 12 - 14 kävi kuten meillä tuppaa käymään, ne luiri ihan valtavasti, niissä meillä on paljon opittavaa mutta saadaan kyllä joskus kuntoon. Tästä taas helpontuntuinen nolla, ja niinpä meillä yhtäkkiä olikin TRIPLANOLLA! Himputti että oli hyvä mieli. Maaliin tullessa Sofi nappaa minua usein käsivarresta, nyt nappasi niin että paitaan tuli iso riekalereikä, onnentunteemme tuli näin ikuistettua :)
Zorron kanssa tein alun juosten sokkari + valssina ja se meni hienosti, oli vauhdikas ja tuli tiukka kääntyminen siivekkeen takaa putkeen. Kaikki meni upeasti tällä radalla, 12 -14 oli upea eikä luirinut lainkaan. Sillä kohdin me keskusteltiin miten himputin hieno kolli hän onkaan, ja Zorro hymyili koko matkan.
vika agirata
Sellainen ikimuistettava onnenpäivä me vietettiin Ojangossa, radat oli ihania ja nähtiin upeita suorituksia. Kyllä täytyy ihmetellä miten himputin hienoja koiria mulla onkaan, olen niistä niin ylpeä. Voihan onnenkyynel. Sofi tuli jokaisella nollallaan kakkoseksi ja sai tosiaankin sen vikan agisertin (Lotta hommasi ne aiemmat, nyt vasta voitiin vastaanottaa viimeinen). Minä olin unohtanut rahatkin kotiin mutta ruusukkeilla sain kahvia ja sämpylää enempi kuin jaksoin edes syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti