Kun päästiin rotumestaruuskisoista kotiin alkoi toinen tahti elämässä. Tähän asti olin joutunut elämään jalan ehdoilla kun tarvitsin sitä juoksemiseen. Nyt tuli muutos, tulkoon perässä jos ei alla pysy. Nyt en myöskään puhu siitä enää, olen täysin kyllästynyt koko koipeen.
Lauantai-iltana lähdettiin pyöräilemään poikien kanssa, ensin mentiin tietä pitkin ja sitten metsätielle koirat irti. Zorro pysyi hyvin vauhdissa mukana, mutta Masilla loppui kunto ja sillä taisi mennä myös yli hilseen. No me käännyttiin pari kertaa ja käytiin noukkimassa Masikin mukaan. Tämä todisti vaan sen pahan pelkoni että Masin kunto oli huonontunut kävelylenkkien ja helteisen heinäkuun ansiosta.
Sunnuntaina Masi pääsi hakumetsään, siellä me mentiin huonokuntoinen koira ja ohjaaja kyynärsauvojen avulla. Ei vaan, Masi meni ihan hyvin. Ensimmäsellä ukolla tuli pieni mietintätauko rulla suussa, että mihin nyt, miettiminen kuitenkin auttoi ja toisen ukon Masi sitten osasikin masimaiseen tyyliinsä, eli noppaan. Näin kuitenkin koirasta että se oli väsynyt, enkä halunnut vetää pidempää rataa, täytyy tehdä sille kuntoa ensin.
Zorro on herkutellut kesän mittaan omenoilla, mustaviinimarjoilla, vadelmilla ja ärsyttävän piikikkäillä karviaisilla. Salaatit ja herneet se söi myös suoraan penkistä. Nyt se on jo siirtymässä aronioiden kimppuun, mutta ne ovat kai vähän raakoja vielä. Viime vuonna se söi niitä aivan hotona kun pakkanen oli niitä ensin hieman puraissut.
Marko on hävinnyt Intiaan vähän mietiskelemään (työjuttuja sentään) ja Laura on Mallorcalla. Me täällä Kaisan kanssa pidellään kotia pystyssä. Tänään Masi lähti agiteeneihin mukaan kun Kaisakin oli liesussa eli ratsastamassa. Masi sai tehdä tokojuttuja ja sillä oli kai ihan hauskaa. Zorro teki agia ja hyvin tietysti meni, pitkästä aikaa meillä oli pöytäkin radalla ja hyvin Zorro osasi senkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti