Masi tiesi tämänkin

...että hänelle uimisesta tulee korvaongelmia. Ei mitään suurta mutta tulehdus kumminkin. Ilmeni siten että rupesi rapsuttelemaan vasenta korvaansa. Näinhän minä että ongelmia tulossa ja lyhensin karvat (koko koirasta), mutta vasta kun rupesi kulkemaan pää vinossa aloitin lääkityksen. Pistin hauteena puhdistuainetta ja viimeistelin Canofitellä, näyttäisi tepsivän.

Masi on siis uinut ja paljon, ollaan oltu hiekkakuopilla ja Päijänteellä jossa Masi leikki hengenpelastajaa.

Minä, Marko ja koirat lilluttiin ja uitiin Markon tädin mökillä Asikkalassa ensi kertaalleen. Oltiin tunnin tai pari kuivilla ja mentiin uudelleen. Nyt Masi ei tullut vaan hermoili laiturilla ja juoksi takaisin mökille, ajateltiin jo että antoi myöten ja lähti fiksumpien ihmisten Rauni ja Tuomon koiraksi.

Eikö mitä, oli tullut mökille ja selitti selkeästi Raunille tilanteen: Ne hullut on vedessä ja hänen pitäisi ne pelastaa, mutta ei hän osaa, tule apuun!

Rauni ja Masi siis lähtivät rantaa kohti. Masi oli kuitenkin ruvennut epäröimään josko tämä hentoinen nainen pystyisi mitään tekemään ja kääntyi takaisin mökille ja kävi selittämässä saman Tuomolle. Hengenpelastusjoukkiona tuli siis Masi etunenässä, mukanaan Rauni sekä Tuomo.

Mutta me vaan uitiin eikä pelastusapujoukoista ollut apua joten Masi teki sankariteon: Hyppäsi korkealta laiturilta järveen!!  Huom. meidän Masi joka ei muutama päivä sitten uinut laisinkaan. Emme siis hukkuneet vaan olemme pelastetut.

Kiitollisina Anja ja Marko

Ai niin, käytiin Haukkavuoressa mutta jalka ei tykännyt. Lisäksi ollaan ruvettu syömään omia pottuja ja hedelmätarhaan ollaan istutettu luumupuita sekä päärynäpuu (pitäähän jänöt ruokkia).