lauantai 23. lokakuuta 2010

Hakua ja ajankulua Nurmijärvellä

Päätettiin mennä suureen metsään Nurmijärvelle. Meillä oli pitkä syvä rata, alkupää oli tosi haastavaa sähkölinjan alustaa josta oli pari vuotta sitten kaadettu risukko. Vanha puusto oli nyt poikittain pohjalla ja päälle oli kasvanut jo uusi risukko. Siitä rata sitten pikkuhiljaa selkeytyi aivan ihanaksi metsäksi. Nyt meillä tilaa hengittää eikä missään liikkunut ketään, eikä kukaan siis häirinnyt kuten kaupungin ahtaissa metsissä. Paitsi että...

Kun hain Masi autosta oli hirvitorneihin (sähkölinjan alle) kiivennyt miehiä passiin. Sanoivat että heillä oli koira ajamassa hirveä tähän suuntaan ja että heidän koiransa ei välttämättä ole kiva meidän koirille. No otin Masille pari ukkoa siinä linja alla kun siinä näki (pyssymiehet meidät ja me ne). Ekana Masi juoksi ilmaisemaan sen pyssymiehen tornissaan, mutta ei osannut kuitekaan kiivetä tikkaita hänen luokseen, eikä rullaa löytynyt, jäi siis ilmaisematta ;) Lähetin uudelleen ja nyt maalimies löytyi. Tokalle ukolle lähetin aika helvatinmoiseen risukkoon. Masi yritti muttei juuri päässyt eteenpäin, siinä piti todella mennä yli, ali ja läpi. Kääntyi takaisin, lähetin uudelleen ja taas Masi yritti luistaa. Kolmannella kerralla antoi periksi, nosti nenun ilmaan ja saman tien tiesi missä maalimies oli (ei syvällä).

Siihen jäikin meidän eka sessio sillä en halunnut laittaa Masia vaaraa jossa se olisi voinut kohdata kiivaan koiran tai joutua ampuma-alueelle. Pistettiin notski pystyy, paistettiin makkaraa ja syötiin eväitä. Masi sai viettää laatuaikaa meidän kanssa. Kun metsästäjät lähtivät jatkettiin rataa, loput Masi menikin mallikkaasti vaikka rata oli syvä ja pitkä. Muistan sen tehneen yhden vinon lähdön, mutta silloin se oli jo saanut vainun ja tiesi minne mennä.


Zorro toimi erittäin hyvin, pärjäsi aika hyvin risukossa ja teki yhden hienon tyhjän sillä meillä oli paljon metsää maalimiesten välissä. Maalimiehiä oli kummallakin kuusi ja he olivat niin että suoran piston päässä piti edetä rataa jotta löytyivät. Zorrolla oli hienot suorat ja syvät pistot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti