lauantai 26. lokakuuta 2013

Sit me mentiin ja kisattiin...

Lauantaina taas Ojangossa, nyt aloitettiin Sofin kanssa kisaaminen! Eikä edes jännittänyt yhtään, se menee aina miten menee, ei siinä jännitykset auta. Sofi on takuuvarma aksakaveri, se juoksee aina lujaa.

Eka rata oli suht vaikea agirata. Siellä oli kaikenmaailman putkenpäitä laitettu hyppyjen matkalle. Me selvittiin aika monesta ansasta, sitten multa pääsi se väärä ajatus että juoksenpa tuonne koiran kanssa kilpaa ja käännän valssilla. Näin me yritettiin puomille, mutta kun minä juoksen juoksee Sofikin eikä se sitten käänny. Eli puomilla hölmöiltiin ihan urakalla, juoksemalla työnsin Sofin ylimääräiselle hypylle ja lopulta se puomille meno oli melkoista sähläystä. Eikä siinä kaikki, Sofi luki rataa eikä puomin jälkeen näkynyt enää hyppyjä, joten se ei millään olisi halunnut painua haraan asti, se tiesi että seuraava hyppy oli vieressäni jo ennen haraa. Mutta muuten rata oli ihan mukiinmenevä. Ja lähtö varsinkin oli hieno, Sofi jäi hienosti odottamaan :) Toi puomille meno me harjoitellaan toiselta puolelta.



Toka agirata oli mielestäni ihan helppo, mutta voi elämän kevät miten sen sähläsin. Myöhästyin päällejuoksussa ja Sofi paineli väärään putkeen. Siitä kevyt potutus matkaan ja lisää sählinkiä, taas päällejuoksussa. Kepeillä multa sarja surkeita yrityksiä, hävettää ihan. Ja lopuksi vielä väärä putken pää. Mutta Sofin harat oli hienot. Niin ja alun takaakierrot ihan jees, vaikka pelkäsin että jo niissä hölmöilen.



Kolmas oli hyppäri johon tuomari oli piirtänyt hankalan suoran putken jälkeisen elämän. Radan alussa oli muuri jonka palikat lensi useilla ennen meitä, niinpä päätin päästää sen vähän pitkäksi. Siitä jatkettiin tiukkaan putkeen, ja seuraavaksi takaakierto + sokkari. Pelkäsin että myöhästyn sokkarista, mutta se onnistui hyvin. Siihen suoran putken jälkeiseen vaikeuteen tipahdettiin. Yritin takaaleikaten muttei puhuttu ihan samaa kieltä. Kämmin jälkeen jäin jälkeen ja välistävetokin meni pieleen. Sitten alkoi taas pelittämäään ja mentiin hienosti loppuun, mm aika jänski keppikulma. Tämä hyppäri oli mielestäni meidän paras rata.

Sofi oli ihanan tyyni kisapaikalla, lepäsi hiljaa häkissä ja oli muutenkin tyyni. Vasta radalle mennessä kun otin pannan kaulasta, tiesi Sofi pääsevänsä juoksemaan ja aloitti loikkimishaukkumishulluttelunsa, mutta lähdössä malttoi istua :) Ihana koira! Ja rimat pysyi ylhäällä! Kisoissa oli järjestävän seuran puolelta loistava palvelu, pyysin videoimaan ekan radan, videoivat kaksi ja kotiin tullessa oli videot jo sähköpostissa. Kyllä minua nauratti kun pääsin katsomaan meidän harrastamista :) Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja lisää kisatreeniä.

4 kommenttia:

  1. Ahaha, ihanat radat, varsinkin tuo toinen video on ihan vallaton :D Mua naurattaa, kun jotenkin kykenen samaistumaan tunteeseen...Kovasti luulee ohjaavansa, niin koira putkahtaakin jo esiin jostain ihan väärästä paikasta :) Mut Sofilla oli selvästi kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sai niistä aika mojovat naurut :D
      Ja toi toka rata oli radalle mennessä ''ihan helppo''. No kohta tää alkaa sujumaan, sillä päästiin marraskuussa alkavalle Oreniuksen kurssijaksolle. Varmasti joo, kyllä kohta sujuu!

      Poista
  2. Teidän meno näyttää sairaan kivalta, ja virheitä kaikilla sattuu tässä lajissa niin paljon ettei perässä ees pysy :D Pääasia, että on kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sellainen sopimus koirien kanssa, että ne liikuttaa minua ja minä niitä, ja tehdään asioita joista tykätään, eikä kiukutella toisillemme :)

      Poista