Oli muuten hieno koiraharrastuspaikka, varsinainen koiraharrastuskeidas keskellä ei mitään. Majapaikkana uusi hieno talo, kunnon sängyt ja kaikki. Ruuat oli talon puolesta ja nekin maittavat ja runsaat. Varhain lauantai-aamuna lähdettiin Sofin kanssa taipaleelle jossa kilometrejä piisas, ysiltä alkoi treenit. Spanieleita oli runsaasti ja oli mukavaa nähdä uusia ihmisiä koirineen.
Aloitettiin noutotreenillä. Sofi oli jännä, pelitti muuten oikein hyvin, mutta selvästi ajatteli liikaa. Käytti ainakin ensimmäisen paluutaipaleensa omaksi hyödykseen, ''nuuh, mä tulen täältä nyt vähän kaartaen ja nuuhkaisen tuulihajut tullessani''. Markkeerauksessa esitti toopea, ''nyt mä en muka nähny mihin se dami tippui, niinpä mun täytyy vähän nuuh etsiskellä täällä''. Sofi vaan on niin kovin fiksu, siitä saa nauttia hyvässä ja pahassa. On tietysti mahdollista etten nähnyt tilannetta oikein ja että Sofi ei oikeasti tiennyt damien paikkaa, mutta olin huomaavinani tuollaisen kaavan. Taisi vähän höynäyttää mammaa. Muuten meni hyvin, hienot luovutukset ja oli loistavasti ohjattavissa.
Sitten kun joku lähtee-istumista. Minä oli koiraparkkina, eikä juuri tehty pallosta istumisia. Myös meidän seuraaminen on jo sillä mallilla ettei me sitä juuri treenattu. Seuraavaksi tehtiin ensimmäistä kertaa bolting rabbit -istumista, eli kun jotain lähtee pitää istua. Bolting rabbit on kanidami pitkän kuminauhan päässä, se laukaistaan kun koira on hollilla, ja se lähtee aika pirun vinhaan. Me tehtiin se ensin paikoillaan istuen, Sofi pysyi hyvin. Seuraavaksi yritettiin hakukuviolla, mutta Sofilla on niin kiire kanille, ettei se ollut mulla hyppysissä, joten kania ei laukaistu.
Illalla oli vielä Ullan luento ja Tiina kertoi sääntöuudistuksesta. Yö meni hyvin, Sofi käyttäytyi hienosti, ei ääntäkään ja oli ihan rauhassa.
Sunnutaina meidän ryhmä teki hakua. Kuultiin paljon mielenkiintoisia juttuja, kokeiltiin tiehakua. Tehtiin metsässä pallonhakua ja tästä tuli meille ongelma. Hitsi kun en ole koskaan haetuttanut tennaria. Sofi jo nuorena kertoi ettei niistä piittaa, joten meillä ei olla palloja käytetty. Ja mulla on tietysti selitys valmiina. Hakuhistoriassa Zorro hakiessaan ukkoja toi tyhjältä pistolta usein pullon tai tölkin tullessaan. Ajattelin ettei nää metsästystuomariukot paljoa arvosta jos kokeessa koira tuo mitä milloinkin, ja reppu täyttyy rojuista. Vaikka eihän noissa oikeissa metsissä tunnu rojua olevan, ne on vaan nämä meidän kaupunkimetsät joissa sitä on vähän liikaakin. Nyt me siis haettiin Sofin kanssa palloa, se tiesi missä se on, muttei piitannut pätkän vertaa ja pallo nousi pakon kautta. Seuraavaksi tehtiin hakua jossa jotain lentää ja ammutaan. Tämän Sofi pelitti aika hyvin, ekalla kerralla tuli istuminen, mutta jotain tapahtui ja koira nousi. Tehtiin uudestaan ja meni pirskatin hyvin. Tätä istumassa pysymistä täytyy vahvistaa.
Viimeisenä ohjelmanumerona oli Working Test, eli eräänlainen metsästyskoirien temppu-/testirata. Me otettiin osaa novice-luokkaan koska advanced-luokassa oli se kumpparikani, enkä halunnut Sofille peräänmenoa. Ensin katseltiin parempien menoa ja niillehän tapahtui keikenlaista.
Meidän osuudella oli ensin markkeeraus ja nouto. Sofi markkeerasi hyvin, mutta jo istuessa sen mieli paloi vasemmalle, sinne päin missä se kuminauhakani oli lauantaina ollut. Väärän suunnan Sofi antoi todella hyvin pois. Sen kuono seurasi kättäni ja kun oli oikealla linjalla käskin noutoon, ja lähti ihan tarkalleen sinne minne pitikin. Mutta, piru vie olin näkevinäni sillä ajatuskuplan pään päällä ''dami on näköjään tossa, mutta vasemmalla on jotain hauskaa, pörrään kuitenkin ensin vähän täällä ni saan nautiskella hajuista, sitten palaan ja löydän damin''. Ja näin se teki, luovutus oli ihan hyvä. Hakuosuudella se olis halunnut sitä kanipaikkaa kohti ja mulla oli täysi työ pitää se tottelevaisuusalueen sisällä. Haku ei ollut mitenkään hienoa, se oli pikemmikin hinkua kauemmaksi ja minä pillitin äärilaitoja. Pallon se löysi vaikkei sitä etsinytkään, mutta ei tuonut, eikä noutanut, paitsi viimein pakon edessä. Silloinkin sylkäisi sen eteeni, pistin uudestaan noutoon ja nyt teki luovutuksenkin hyvin. Onneksi olin sitkeä enkä huolinut väärää toimintaa. Haku jatkui ja tuli laukaus, sille istui superhyvin ja täysin itsenäisesti (mä mitään tajunnu). Kohta nousi jostain syystä, komensin ja pysyi. Haku jatkui ja tämä viimeinen pätkä oli hyvä. Ei tarvinnut enää olla laitavahtina, Sofi pysyi lähellä ja teki hyvää hakua.
Leirin paljastamat korjaustarpeet:
- Pallojutut hakuun ehdottomasti. Se luultavasti sitoo koiran ohjaajan lähelle, kun läheltä löytyy. Siinä on selkeä tehtävä jossa kannattaa pörrätä lähellä, tonkia alta, pitää nenä auki ja keskittyä. Ja loppuu se levoton kauemmaksi hinkuaminen. Toivottavasti loppuu myös meidän erilaisten intressien välinen taisto ja päästään hyvään yhteistyöhön.
- Nouto kuntoon, ei pöllöilyä eikä koiran omaa hommaa, vaan ainoastaan minun hommelit.
- Istuminen kuntoon, siellä pysytään kunnes toisin sanotaan.
- Oman vuoron odottaminen hiljaa ja leväten (oli levoton ja piippasi).
Ja mikä meni hyvin:
- Kaikenmoinen muu oleminen oli rauhallista, myös häkissä vaikken ollut paikalla.
- Sofin kanssa oli helppo liikkua ja se pysyi lähellä.
- Noudot ja luovutukset (paitsi se oman hauskan pito).
- Haku osin.
- Seuraaminen ja tottisosuus olivat aika hyviä ja luotettavia.
- Laukauksesta istuminen oli hyvää ja itsenäistä.
Olipas mukavaa huomata että olitiin edistytty edes vähän. Nyt siellä oli uudet tyypit joiden nuoret koirat kyllä kotona osaa, mutta leirillä kaikkien ärsykkeiden keskellä, asiat ei täysin toimineetkaan. Oli heidän vuoronsa järkyttyä. Jokainen vuorollaan, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti