Sofin kanssa täräytettiin kolme rataa. Ei näistä muuta kuin että ekalla tehtiin voittonolla. Tokaan Sofi teki niin kauniin avokeppikulman että jäin sitä hetkeksi ihailemaan. Keppien jälkeen piti tehdä sokkari ja taakselähetys. Siinä mennessä huomasin että en muuten ehdi. Se oli sääli, ja ihan oma moka. Eikä tullut tuplaa :) Kolmas olikin normia täyskaaosta.
Siitä ekasta agiradasta. Näin muiden sijoittuneiden radat ja ne oli ihan silmiä hivelevän kauniita, taidokkaita ja urheilullisia. Ja sitten ykskaks yllättäen minä ja tuo pikkunarttu voitettiinkin ne. Sen täytyy tarkoittaa että me mentiin jotenkin vieläkin hienommin, ja täytyy myöntää että se tuntui hyvältä. Ei se voittaminen niinkään, vaan se että me pystytään siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti