Koska pennut syntyivät kasvattajan luona ja minä olin vain ''etäkokija'' täällä kotona, ei ollut minun asiani kirjoittaa pentujen tarinaa. Nyt se on kirjoitettu kasvattajan blogiin.
http://ladysplits.blogspot.fi/2013/08/kun-lahes-kaikki-menee-pain-sanonko-mita.html
Pennut syntyivät ti 6.8. ja viimeinen lopetettiin ke 14.8. Hain Sofin kotiin silloin keskiviikkona. Illalla käytiin lempparilenkillä, ja vaikka kuinka yritin pitää Sofin maltillisena liikkujana (irtihän se oli) niin me vähän innostuttiin. Sofi oli kaiken kokemansa jälkeen jotenkin niin helpottunut, me kumpikin oltiin. Ja Sofi oli onnellinen ja me hekoteltiin jopa, kun kuitenkin oltiin hengissä ja terveitä. Niin se sitten juoksi vähän liikaa, ja satoi kaiken aikaa. Oli sillä sadetakki päällä ja lenkin päätteeksi käytiin lämpöisessä suihkussa sekä kuivateltiin hyvin. Illalla meille tuli vieraita, Sofi oli niin iloinen ja häntä huiski kovasti.
Myöhään illalla tuli ongelma. Sofi rupesi tärisemään, läähätti, häntä roikkuin ja koiruus oli todella kipeän oloinen. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä yöreissulle Aistiin. Pelkäsin tietysti jotain ongelmaa kohdun kanssa, tai että liittyy kuitenkin siihen synnytykseen josta oli vasta viikko. Lekurissa otettiin kokeita, mutta mitään vikaa ei oikeastaan löytynyt. Saatiin kipulääkettä (Rimadyl) ja varulta antibioottikuuri (Clavubactin). Loppu yö meni hyvin. Aamulla tuli mieleeni että olin nähnyt ne oireet aiemmin ja silloin oli kyseessä vesihäntä. Eli oma diagnoosini on että Sofi sain sateesta ja kovasta hännän huiskeesta elämänsä ensimmäisen vesihännän. Se meni parin päivän kuluttua onnellisesti ohi. Luultavasti sai liikunnasta myös messeviä jälkisupistuksia. Nyt Sofi on 75 päivää tekemättä aksaa (synnytyksen takia) ja palaa niihin hommiin lokakuun alussa tekemään jotain pientä. Tai suurta, kuten harjoittelemaan lähtöä, eli istumista riman takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti