Siitä viimekertaisesta jäi vähän hampaankoloon. Siinähän Sofi teki tempun hyvin, muttei ottanut lintua. Vikahan oli tietysti minun, en ollut opettanut tai totuttanut, ja jäihän se tyhjä minua vähän jurppimaan. Lähtökohtaisesti homma menee näin: kun minä tiedän ja sanon että siellä on, niin siellä on, eikä sieltä tyhjänä tulla takaisin. Tätä me treenattiin tämä mennyt viikko.
Alkutreeniä:
Seistiin Sofin kanssa suoran päässä, ruokakippo takanamme. Olin vienyt jonkun jutun n. 65 metrin suoran toiseen päähän, tietysti niin ettei Sofi ollut nähnyt. Tehtiin eteenlähetys, ja voi sitä rimpuilua mitä siitä alkuun tuli. Sofi oli ehdottomasti sitä mieltä että muutama metri eteen, loiva kurvi sivulle ja suoraan kupille, eikä se tietenkään minulle sopinut. Se teki tämän suunnilleen neljästi ennen kuin totesi ettei täällä saa ruokaa jos ei tee kuten käsketään. Tämän tajuttuaan se juoksi joka ikinen kerta suoraan ja nopeaan niin kauan että se juttu tuli hollille, tempaisi tavaran suuhunsa ja tuli vinhaan takaisin. Sitten se sai ruokansa, eikä tyhjää enää tarjonnut.
Kokeessa:
Keskiviikkona mentiin kokeeseen Vuosaareen. Minua jännitti ja hermostutti valtavasti, ehkä siksi kun siellä oli yleisöä. Seurautin Sofin rantakalliolle. Se oli keksinyt jotain oikealta puoleltani ja oli liiankin kiinnostunut siitä suunnasta. Yritin kammeta sen istumaan suoremmassa, mutten oikein onnistunut. Tuli ampu, sanoin vihjesanan kaukana ja kumarruin lähettämään. Olin päättänut lähettää liikaa vasemmalle, sillä pelkäsin Sofin puoltavan oikealle sen jonkun hajun perään. Sofi oli täpinöissään ja siltä pääsi ääni (yksi hau), tämä oli nyt toinen kerta kun se päästi äänen. Olin autoilla vähän painottanut sille tyyliin ''mamman lintu'' että tietää tehtävänsä, siitä se sitten kuumeni jopa liiaksi (+ se ruualla reenaaminen). Lähetin kun koira hiljeni, Sofi ui hienosti ja suoraan sinne minne lähetin, eikä puoltanut oikealle, joten päätyi aika tavalla liikaa vasemmalle, mutta oli tuulen alla. Pääsi rantaan ja lähti suoraan juoksuun kuten olen sen opettanut (meillä piti olla lyhyempi uintimatka + maaetenemä, mutta olikin nyt täysi uintimatka eikä juurikaan maaetenemää). Siellä se sitten juoksi, mutta haki kaiken aikaa tehokkaasti. En viitsinyt siihen juuri puuttua, kerran taisin viheltää istumaan ja lähetin oikealle. Matala ilta-aurinko teki kiusaa, en nähnyt juurikaan mitään, enkä viitsinyt ruveta ohjaamaan kun en tiennyt missä koira oli. Luotin Sofin nenään ja sillä se lintu löytyi. Kyselin vaan tuomarilta, että tietääkö hän missä koira on, ja jossain välissä minulle kerrottiin että se ui jo takaisin päin, ja lintukin oli kuulemma suussa.
Silleen se meni, olen oikein tyytyväinen. Sofi teki hienon työn, ui pitkän matkan suoraan eikä kysellyt matkan aikana mitään. Haki hienosti, käytti tehokkaasti nenäänsä, eikä tarjonnut tyhjää, vaan toi linnun hienosti ja varmasti käteen asti.
VOI-luokan vesityökokeesta 3 pistettä, tuomarina Veli-Pekka Väänänen.
ps. Tuomarin ohje äänenkäytön kitkemiseen: älä treenaa sellaisten koirien kanssa joista pääsee ääntä.
Öö, aika vaikea toteuttaa meillä. Masi on silleen seko että nostaa kierrokset ihan ihme jutuista, ja sen kierrokset kuuluu. Zorro on muuten lunki jätkä, mutta kovin verbaalinen. Sillä on monia ääniä jotka tulevat suht herkästi, ja nuppi tutisee :) Ja myönnän, ei se aksakaan taida ihan syytön olla ''ongelmaan''.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti