Lauantaina Ihahin kisoissa juostiin ensimmäiset kakkosten radat. Pelkäsin ennakkoon heidän kenttäänsä, mutta sepä oli ihan parhaasta päästä. Ratoina Johanna Nybergin mukavat aavistuksen vaativammat radat, ihan niin kuin kuuluukin. Päivä oli kylmä ja tuulinen muttei onneksi sateinen, vaikka aamulla vettä tuli kuin aisaa.
Eka rata oli kai helpoin, siitä saatiin hyvähkö nolla. Yhden kerran hukkasin koiran ja käännöksestä tuli kiljukäännös. Toka meni muuten hyvin paitsi kerran tein tosi huonon valssin eikä Sofille jäänyt hyppytilaa vaan joutui tekemään hypyn kiertona. Onneksi koirat ei tajuu tällaisia, eli hyvin meni :D Kolmas oli hyppäri jossa olis pitänyt olla nopea tai luova. Meikä ei vielä osaa aksata niin hyvin, mutta vauhdikaasti tämäkin meni, mitä nyt hylly tuli, mutta hyvä sellainen. Rimat pysyi, kontakteille jätin ja ne oli loistavat, jokaiseen mahdolliseen kontaktiin änkesin väkisin puolenvaihdon, lähdöt rauhalliset ja loistavat. Tuloksena voittonolla ekalta agiradalta, muut hyllyjä.
Kontakteista vielä, seuran epiksissä Sofi teki jotain ihan hirveää. Valui, tiesi että tuli virhe, seisahtui ja peruutti takaisin. Eeeei näin, ei mitenkään, täytyy miettiä, ja täytyy vahvistaa oikeaa. Ei sen puoleen, ei pitäneet Zorronkaan kontaktit. Onneksi tämä on vaan puolivakavaa, mutta tähän puututaan vielä...
Sunnuntaina Sofilla MH-kuvaus Oittaan majalla. Lähdin paikalle aamulla klo 8.00, mentiin Haukkiksen kautta ja annoin koiran vähän juosta. Suunnitelmissa oli katsoa kakkoskoiran kuvaus, Sofi oli 4. koira. Kun Sofin vuoro tuli, kulki se kahdella jalalla, luonto oli aika liki ja tuoksui kutsuvasti.
Kuvaus aloitettiin kopeloimalla, antoi tehdä sen väistelemättä ja hyvin, testiohjaajan mukaan ei lähtenyt mielellään. Seuraava osio oli leikkiminen, leluna oli järeä mikä lie. Ei Sofi jaksanut siitä kiinnostua, luonto tuoksui vieressä ja kun heitin lelun ohjaajalleni, meni peffa penkkiin kuten opetettu on. Siinä me heiteltiin ja Sofi istui. Lähdettiin viehekujalle, taas sama juttu, Sofi oli käskyn alla ja olisi tarvinnut vapaa-sanan, jota ei saanut antaa. Ensimmäisellä kerralla jäi vaan katsomaan viehettä, toisella kerralla lähti epäröiden perään, kävi vähän kattelemassa sitä, mutta karkasi luontoon. Tässä olin vähän helisemässä, kaksi minuuttia aikaa ja tiesin että kaikenhan se käy tarkastamassa kun kerran liian kauaksi pääsi. Seurasi huutelua ja vihellystä, mutta sain Sofin säädetyn ajan kuluessa takaisin. Tämän jälkeen, muissa väleissä se ei enää ''karannut'', vaan tuli hienosti luokse. Etäleikistä ei välittänyt tuon taivaallista, halusi vaan metästelemään.
Pelotteluosuudesta ensin oli haalari. Käveltiin eteenpäin ja kun haalari nousi tuli reaktio joka näytti taas opitulta, persaus penkkiin välittömästi. Heti se sieltä nousi ja Sofi kävi katsastamassa haalarin. Haalarihommelista tuli välitön reaktio ja yhtä nopea palautuminen. Räminästä taas sama juttu, ei mitään stressiä tai jäljelle jäävää pelkoa. Aaveille Sofi reagoi rajummin ja sillä oli kuulemma ollut niskavillat pystyssä. Tämän reaktion olisin halunnut nähdä, mutta katselin vain puiden latvoja :) Aaveista päästiin hyvin yli kun kävin paljastamassa niiden päät ja sieltä löytyi kilttejä tätejä. Loppuleikeissä Sofi oli tyypillinen teini ''älä hei mamma viitsi olla noin nolo ton riepus kanssa''. Ei leikkinyt. Laukauksista ei ollut moksiskaan.
Lopputulema kai näin: Sofi on hivenen pidättyväinen vieraita kohtaan, se ei välitä leikittämisestä, on rohkea, palautuu hyvin, ei stressaa, on vähän levoton kun mitään ei tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti